Kerrotaan, että Aulikin aukeat muodostuivat Ruovedelle 1950-luvun alussa. Silloin Gunnar Aminoffin avioliitto laulajatar Aulikki Rautawaaran kanssa päättyi eroon.

Aminoff oli tunnetun aatelissuvun vesa ja Ruhalan kartanon mittavien maiden omistaja. Tarinan mukaan hänen oli hakkautettava suuria alueita laajoista metsistään maksaakseen oopperadiivan ulos liitosta.

Kuten Suomessa on ollut tapana, paikalle istutettiin uudet taimet. Kun ne kasvoivat, pyyhkiytyivät Aulikin aukeiksi kutsutut hakkuuaukot maisemasta ja kyläläisten mielistä.

Nyt nuo samat maat ovat jälleen perhe- ja rahariitojen kohteena. Metsää halutaan taas hakata, tällä kertaa tuulivoimaloiden tieltä.

Suunnitelmat jakavat paikkakuntalaisia voimakkaasti, eivätkä vähiten Gunnar Aminoffin perillisiä. Kuin kiistan sivutuotteena solmittiin harvinaisen suuri metsäkauppa, joka teki osasta heistä äveriäitä.

Isot rahat ovat pelissä myös tuulivoimaloissa. Niistä voisi tulla suurempia kuin sisämaassa on kuunaan nähty – ja ne voisivat sijoittua aivan valtakunnallisestikin tunnustettujen kulttuurimaisemien tuntumaan.

”Se on niin uskomattoman hieno paikka”, huokaa Anna Aminoff. Hän on Gunnar Aminoffin tytär tämän toisesta avioliitosta.

Aminoff puhuu Ruovedestä, kotipaikkakunnastaan. Hän oli 16-vuotias muuttaessaan Ruhalan kartanosta musiikkiopintojen perässä Helsinkiin. Hän teki uraa huilistina, näki maailmaa, asui Berliinissä, kunnes päätti palata. Kotipaikkakunnalla oli jo hänen elämäntyönsä, Musiikkia Ruovesi -kamarimusiikkifestivaali.

On kulunut nyt kuusi vuotta siitä, kun Anna Aminoff osti kiinteistön läheltä lapsuudenkotiaan. Paikan nimi on Kesäniemi. Aminoff korostaa, että sen hän osti omilla rahoillaan: ei perityillä vaan niillä, jotka sai Berliinin-asunnostaan.

Eikä hän sanojensa mukaan ole missään tuntenut itseään niin onnelliseksi kuin Kesäniemen rauhassa.

Sitten tuli uutispommi. Saksalainen Abo Wind -yhtiö suunnitteli viittä tuulivoimalaa Ruhalan kartanon maille, vajaan neljän kilometrin päähän Kesäniemestä. Hanke tunnetaan nimellä Murskemäki.

Lavat viistäisivät taivasta 300 metrin korkeudessa. Ne sijoitettaisiin mäille, joiden laet ovat 60 metriä Näsijärven yläpuolella. Maisemassa kunkin voimalan kokonaiskorkeus vastaisi siis melko tarkalleen kahta Näsinneulaa antenneineen.

Se tietäisi loppua hiljaisuudelle ja maisemalle, Anna Aminoff uskoo. Lentoliikennettä varten mastoihin kiinnitettäisiin punaiset valot. Kun järvi olisi tyyni, ne sykkisivät veden pinnassa kuin öinen disko, Aminoff pelkää.

Italiassa talveaan viettävä Aminoff ei peittele suuttumustaan.

Hän korostaa, ettei ole tuulivoimaa vastaan, mutta hänen mielestään nyt suunnitellut voimalat tuhoaisivat Ruoveden sielun. Aminoffin mielestä ne tietäisivät loppua kesäpaikkakunnan matkailumahdollisuuksille. Ne rikkoisivat järvimaisemat ja hiljaisuuden ja tulisivat lisäksi liian lähelle asutusta, aivan Ruhalan ja Kaukolan kylien kylkeen. Lähimmät asunnot sijaitsevat kilometrin etäisyydellä voimaloista, ja alle kahden kilometrin säteellä sijaitsee 46 vakituista asuntoa ja 12 kesämökkiä.

”Yhtäkään havainnekuvista ei ole tehty Ruhalan keskustasta.”

Idea oli hautunut Aino Aminoffin mielessä pitkään. Paikka olisi tuulivoimalle erinomainen.

Noin 870 hehtaarin aluetta rajaavat suuret tiet. Huoltotiestö lävistää talousmetsän jo valmiiksi. Edes luontoarvojen ei voisi sanoa pahasti kärsivän, sillä puusto on ollut ihmiskäden tiukassa hoidossa 1800-luvulta asti. Fingridin voimajohdot puhkovat aluetta kahteen suuntaan: pohjoisesta etelään, lännestä itään. Voimalat voisi kytkeä suoraan kantaverkkoon. Ei tarvitsisi hakata uutta käytävää sähkölinjoille, ei käydä läpi johtoalueen lunastusprosessia ja niukkojen lunastuskorvausten herättämää närää.

Aino Aminoff on Anna Aminoffin veljentytär. Oli kevät 2021, kun hän, Ruhalan kartanon nykyinen emäntä ja ratsutallin pitäjä, otti yhteyttä tuulivoimatoimijoihin.

Parhaaksi yhteistyökumppaniksi valikoitui saksalainen Abo Wind.

Ruhalan kartano sijaitsee kahden ja puolen kilometrin päässä lähimmästä tuulivoimalasta. Aino Aminoffia melu ei huoleta, sillä laskelmien mukaan äänitasot jäisivät säädösten alle. Hän on huolissaan ilmastosta ja Suomen energiaomavaraisuudesta, jotta Venäjä-kytkös saataisiin katkaistuksi.

Aminoff viittaa myös Dubain ilmastokokoukseen, jossa yli 100 maata sopi, että tuulivoiman kaltaisen uusiutuvan energian tuotanto tulisi kolminkertaistaa vuoteen 2030 mennessä. ”Se vaatii toimia maailmanlaajuisesti. Ei minun mielestäni Ruovesi voi olla mikään vapaamatkustaja tässä globaalissa kysymyksessä.”

Suunnitelmat julkistettiin alkuvuodesta 2022. Silloin myös Aino Aminoffin täti sai yhteydenoton Abo Windiltä. Haluaisiko Anna Aminoff vuokrata perintömetsänsä tuulenottoalueeksi?

Ei, ei takuulla halunnut.

Anna Aminoff omisti kolmasosan yhteis­metsästä, joka sijaitsee voimala-alueen eteläpuolella. Periaatteesta hän ei halunnut vuokra­sopimuksella edistää tuulivoima­suunnitelmia. Helsingissä asuvat sisko ja veli omistivat alueesta kuitenkin enemmistön, ja pelissä olivat sukulaissuhteet, joten ei hän voinut asettua poikki­teloinkaan.

Niinpä Aminoff päätti myydä osuutensa. Lopulta samoin tekivät myös Helsingissä asuvat sisarukset.

”Sitten yhtäkkiä me saimmekin siitä näin järkyttävän paljon rahaa.”

Ruotsalainen Skogssällskapet-säätiö löi tiskiin vastustamattoman tarjouksen: 11,2 miljoonaa euroa. Se on hurja summa 970 hehtaarin metsäalueesta, lähes 11 600 euroa hehtaarilta.

Tilan myyntiesitteen perusteella tavanomainen hinta olisi enimmilläänkin 7,5 miljoonaa euroa. Näin arvioi Hannu Liljeroos, joka tilastoi metsätilojen kauppoja Hannun hintaseuranta -nimellä tunnettuun palveluun.

Äkkiä nimi paperiin, ajatteli myös Anna Aminoff sisaruksineen.

Kauppa solmittiin viime vuonna, ja se nosti kamarimuusikon viime vuoden kovatuloisten pirkanmaalaisten listalle. Metsän kolme omistajaa saivat runsaat 3,7 miljoonaa euroa kukin.

Miksi ruotsalaissäätiö oli valmis maksamaan metsätilasta lähes neljä miljoonaa euroa ylimääräistä?

Moni uskoo, että juuri tuulivoimasuunnitelmat nostivat läheisen metsäalueen arvoa miljoonilla euroilla. Siten Anna Aminoff olisi itse asiassa tehnyt huomattavan tilin veljentyttärensä voimalasuunnitelmilla, vaikka juuri hän on profiloitunut hankkeen kärkkäänä vastustajana.

Ruotsalaissäätiön Suomen-tytäryhtiön toimitusjohtaja Mikko Söderling kiistää tämän tulkinnan. Yleishyödyllinen säätiö tarjoaa metsän- ja luonnonhoitopalveluita isoille yksityisille metsänomistajille. Se on etsinyt Suomesta riittävän suuria mallitiloja näyteikkunoiksi osaamiselleen. Ruoveden metsä oli tavanomaista hyvin hoidettu ja tavanomaista puustoisempi, ja sijoitusrahastot olivat vastaavien perässä.

”Tuollaisia 1 000 hehtaarin kokonaisuuksia on vaikea löytää”, Söderling sanoo.

Suurista summista kyse olisi myös tuulivoimahankkeessa.

Tyypillisesti maanvuokra on 20 000–30 000 euroa jokaista tuulivoimalaa kohden. Sellaisesta tuotosta moni metsänomistaja voi vain uneksia. Näillä summilla viisi voimalaa toisi elinkaarensa 30 vuoden aikana jopa 4,5 miljoonan euron tulot.

Aino Aminoff ei kommentoi vuokrasummia tai Abo Windin kanssa solmitun sopimuksen tarkkaa sisältöä. Sen hän kertoo, että kysymykset voimaloiden ja niiden perustusten purkamisvastuista on sopimuksessa huomioitu, asia kun monia huolettaa.

”Kyllähän energiantuotanto monipuolistaa tulonlähteitä ja tuo maatiloille todella hyviä mahdollisuuksia kehittää toimintaa perinteisen maa- ja metsätalouden ohella. ”

Ruoveden kunta saisi viidestä voimalasta kiinteistöverotuloja 110 000 euroa vuosittain. Kunnan 11 miljoonan euron vuotuisella budjetilla se ei ole ratkaisevan suuri summa.

Oman lisämausteensa Ruhalan suunnitelmiin tuo se, että toteutuessaan voimalat muuttaisivat voimakkaasti Ruoveden kulttuurimaisemaa. Siitä voisi koitua hankausta Pirkanmaan maakuntakaavan kanssa.

Sokkeloinen vesireitti, kumpuilevat metsämaat ja kylämaisemat innoittivat lukuisia kirjailijoita ja kuvataiteilijoita, sellaisia kuin J. L. Runeberg, Ellen Thesleff, Hugo Simberg tai Akseli Gallen-Kallela, jonka erämaa-ateljee Kalela on tuulivoimaloista alle neljän kilometrin päässä. Ruhalan tuulivoimaloita vastustavan adressin 630 allekirjoittajan joukosta löytyykin sellaisia nimiä kuin Janne Gallen-Kallela-Sirén, Buffalon Albright-Knox -museon johtaja.

Valtioneuvosto lisäsi suomalaista 1800-luvun maisemakäsitystä muovanneen Ruoveden reitin valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden listalle loppuvuodesta 2021.

Hanketta ympäröi pelon ilmapiiri, katsovat molemmat osapuolet tahoillaan. Aino Aminoffin mukaan hankkeen vastustajat lietsovat epäluuloja, jotka eivät perustu tietoon.

”Jos lausuu hanketta puolustavan kommentin, saa osakseen koulukiusaamista muistuttavan verbaalisen hyökkäyksen.”

Anna Aminoff taas epäilee, että paikkakunnan arvovaltaisten tahojen pelko vaimentaa lähistön asukkaiden kritiikkiä.

Esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtaja Marcus Hackman (sit) on puolustanut Ruhalan tuulivoimaloita muun muassa paikallisessa Ruovesi-lehdessä. Lehden hallituksessa istuu hanketta ajavan Aino Aminoffin isä Petter Aminoff.

Hackman on Ruoveden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja, Ruhalasta viiden kilometrin päässä sijaitsevan Pekkalan kartanon isäntä sekä Aino Aminoffin kummisetä. Siksi Hackman on jäävännyt itsensä päätöksenteosta. Mielipide hänellä on selvillä.

”Ilmastonmuutos on niin iso juttu, että minun vaakakupissani sen estäminen painaa enemmän kuin 30 vuoden näköhaitta”, Hackman sanoo.

Se, onko Ruhala sopiva paikka tuulivoimaloille, on lopulta Ruoveden kunnanvaltuuston poliittinen päätös. Kaavoitusprosessi ja ympäristövaikutusten arviointimenettely vievät vielä sen verran aikaa, että valtuusto päässee päättämään asiasta vasta noin vuoden kuluttua. Lainvoimaisen kaavan ja rakennusluvan saaminen voi kuitenkin kestää useita vuosia.

Anna Aminoff aikoo taistella tuulimyllyjä vastaan loppuun asti. Välit osaan lähimmistä perheenjäsenistä ja yhteys lapsuudenkotiin ovat katkenneet, mutta kotiseutu hänellä on vielä menetettävänä. Koska suunnitelmissa varaudutaan tulevaisuuden suurikokoisiin voimaloihin, jollaisia ei vielä ole, liittyy vaikutusten arviointiin hänestä liikaa epävarmuuksia.

”Ne ihmiset, jotka ovat ostaneet talon kahden kilometrin päästä, menettävät enemmän kuin minä menetän. Minulla on vaihtoehto lähteä pois, mutta heillä ei välttämättä ole.”