Helppoa ja tasa-arvoista. Epäreilua ja ärsyttävää.

Esimerkiksi näin kuvailevat elämäntapaansa fifty–fifty-suhteessa elävät ihmiset, jotka vastasivat HS:n kyselyyn.

Fifty–fifty-suhteilla tarkoitetaan parisuhdemallia, jossa parisuhteen molemmat osapuolet maksavat laskut ja muut arjen kulut puoliksi. Termi on ollut pinnalla viime aikoina sosiaalisesta mediasta tutuissa deittivalmennuksissa.

HS kysyi marraskuussa lukijoilta, kuinka kulut pitäisi parisuhteessa heidän mielestään jakaa. Vastauksia tuli noin 800. Kysely osoitti, että aihe jakaa tunteita ja ihmisillä on hyvin monenlaisia tapoja hoitaa parisuhteen raha-asiat. Tässä jutussa nostamme esiin vastauksia niiltä, jotka ovat päätyneet jakamaan kulunsa tasan puoliksi. 

Viime aikoina esimerkiksi useat somevaikuttajat ovat kritisoineet 50–50-suhteita.

Kritiikin taustalla on seuraava ajatus: Naiset tekevät yleensä heterosuhteissa enemmän kotitöitä ja parisuhteiden ylläpitämiseen liittyvää tunnetyötä. Siksi ei ole reilua, että heidän pitää maksaa tämän päälle vielä puolet kuluistakin. Etenkin, kun lastenhoito ja muut metatyöt usein heikentävät naisten mahdollisuuksia edetä uralla ja tehdä ylitöitä.

Samankaltainen epäreiluuden kokemus nousi selvästi esiin myös kyselyn vastauksissa. Erityisesti kotitöiden tai lastenhoidon epätasainen jakautuminen hiersi ihmisten mieltä:

Epäreiluuden kokemukset jäävät usein myös piiloon.

Kulutustutkija, professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta toteaa, että rahasta ei puhuta Suomessa tarpeeksi. Riittävä rahapuhe uupuu kodeista, kouluista ja parisuhteista. 

Wilskan mukaan suomalaisissa perheissä ja parisuhteissa on yleistä, että pariskunnilla on omat tilit. Myös uusioperheissä on tavallista, että vanhemmat maksavat omien lastensa kulut, hän sanoo.

”Rahapuheestahan usein ajatellaan, että se on jotenkin materialistista tai häivyttää romantiikkaa parisuhteesta. Meillä on virheellinen käsitys siitä, ettei rahapuhe kuuluisi rakkauteen.”

Jos Wilska saisi päättää, rahasta puhuttaisiin jo neuvolassa ja pariskunnille tarjottaisiin jonkinlaista taloudellista tietopakettia. Myös oppilaitoksissa pitäisi puhua rahasta enemmän parisuhteiden näkökulmasta.

”Rahapuhe on miltei aina yksilön näkökulmasta. Nykyään kyllä puhutaan sijoittamisesta ja säästämisestä ja neutraalimmin kuin ennen, mutta puhe on silti yksipuolista.”

Wilskan mukaan kulujen puolittaminen on yleistä tuoreissa parisuhteissa ja nuorilla pariskunnilla. Kun yhteistä matkaa pariskuntana ja perheenä karttuu, on tyypillistä jakaa kulut jotenkin muuten kuin puolittaen. 

”Pariskunnille tekisi hyvää puhua suhteen alussa pelisäännöistä rahan suhteen. Ja siitä, että pelisäännöt voivat muuttua elämäntilanteen mukaan”, Wilska sanoo.

Myös kyselyn vastauksissa tiettyyn kulujenjakomalliin jämähtäminen aiheutti tyytymättömyyttä.

Kaikille kulujen puolittaminen ei kuitenkaan aiheuttanut kitkeriä tunteita. Oli myös pariskuntia, jotka kokivat fifty-fifty -suhteen tasa-arvoisena järjestelynä. Useampi vastaaja koki, että kun oman tulotason eteen on kerran tehty töitä, pitää itse ansaitsemistaan rahoista saada myös päättää itsenäisesti. 

Kulujen puolittamisen kokivat hyödylliseksi etenkin ne pariskunnat, joissa tulotaso oli suurin piirtein sama. Etenkin opiskelijat ja eläkeläiset kertoivat kyselyssä suosivansa kulujen absoluuttista puolittamista. 

Vaikka parisuhteessa on tärkeää löytää molempien mielestä reilu tapa jakaa kulut, on raha-asioissa yksi kysymys vielä tärkeämpi:

Kuka parisuhteessa päättää rahankäytöstä? 

Suomalaisissa tutkimuksissa ei hänen mukaansa ole huomattu, että pariskunnan paremmin tienaavat osapuolet vaikuttaisivat taloudelliseen päätöksentekoon enemmän, Terhi-Anna Wilska kertoo.

”Tutkimuksissa pariskunnat ovat vastanneet päättävänsä pääosin yhdessä rahojen käytöstä."

Kaikkien jutussa siteerattujen vastaajien henkilöllisyys on HS:n tiedossa.