Elokuussa 2020 sähköt katkesivat miljoonilta Kaliforniassa, ja koko sähköverkko uhkasi mennä kumoon.

Ydinvoiman puolustajien maailma muuttui yhdessä yössä.

”Olimme olleet kuin laiva ilman peräsintä. Siinä kohtaa fysiikan lait alkoivat laatia käsikirjoitusta”, Carl Wurtz sanoo. Hän on Kalifornian asukkaiden perustaman Californians for Green Nuclear Power -järjestön puheenjohtaja.

Kalifornia julisti vuonna 2018 siirtyvänsä hiilivapaaseen sähköntuotantoon vuoteen 2045 mennessä. Polttomoottoriajoneuvojen päästövaatimuksia tiukennettiin, osavaltio investoi miljardeja aurinko- sekä tuulivoimaan, ja pääomasijoittajat kaatoivat rahaa puhtaan energian yrityksiin.

Vuonna 2020 uusiutuva tuotanto oli jo merkittävä osa energiantuotantoa.

Osavaltion sähkönhinnat olivat silti Yhdysvaltojen korkeimpia ja alue yhä alttiimpi sähkökatkoksille, eikä hiilidioksidipäästöjen määrässä näkynyt järeää vähentymistä. Iso osa sähköstä kun oli edelleen kaasun varassa.

Tänä vuonna Kaliforniassa tehtiin jälleen sähkönkulutushistoriaa. Historian suurin kulutuspiikki tapahtui syyskuun kuumimpien päivien helteissä.

Asukkaat käänsivät ilmastoinnin täysille.

Sähköverkon kaatuminen Kalifornian liki 40 miljoonalta asukkaalta oli jälleen lähellä.

Paikallinen media alkoi kirjoittaa, että Kalifornia on nousemassa Saksan ohella esimerkiksi siitä, miten uusiutuvaan energiaan ei pidä siirtyä.

Haasteena on se, ettei aurinko aina paista eikä tuuli koko ajan puhalla. Saksassa ongelmalle on jo termi, hämäriä tyyniä aikoja kuvaava ”dunkelflaute”.

Asiantuntijat korostivat, että jaksoittainen aurinko- ja tuulienergia tarvitsee rinnalleen kaasu- ja vesivoiman säädettävää tuotantoa, ydinvoiman vakaata tuotantoa sekä akkujen ja kulutusjouston häiriöreservejä.

”Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom tajusi, ettei osavaltio pärjää ilman  ydinvoimalaa”, Carl Wurtz jatkaa.

Osavaltion viimeisen ydinvoimalan, 40 vuotta vanhan Diablo Canyonin sulkemista lykättiin.

Se oli valtava voitto ydinvoiman kannattajille.

Päätöksestä kumpusi riitoja, haukkuja ja aktivistien nimittelyä ”Nuclear Broksi” eli ydinvoimaveljiksi.

”Olen sellainen alkuperäinen ydinvoimaveli”, 64-vuotias Wurtz kuvailee itseään.

Hän on nähnyt kampanjoinnin koko elinkaaren.

Wurtz kasvoi ydinvoimaloiden keskellä 70-prosenttisesti hiilivapaassa Chicagossa, maan puhtaimman energian suurkaupungissa.

Muutto Kaliforniaan 1970-luvulla oli sokki.

”Täällä ajateltiin, että ’me kaikki kuolemme’.”

Kalifornian Flower Power -sukupolvi luotti kukkaisvoimaan ja suhtautui epäilevästi hallintoon ja teknologiaan.

Yhdysvaltojen ensimmäiset ydinvoimalat rakennettiin 1950-luvulla, mutta kysymykset turvallisuudesta ja jätteiden varastoinnista sekä Three Mile Islandin, Tšernobylin ja sittemmin Fukushiman onnettomuudet käänsivät yleisen mielipiteen teknologiaa vastaan.

”Ydinvoima yhdistettiin ydinaseisiin. Ei niiden välillä nähty mitään eroa, mielikuva oli, että voimala räjähtää ja tulee sienipilvi.”

Wurtz epäilee, että taustalla naruja vetivät ydinvoimapelkoa levittäneet fossiilipolttoainelobbarit.

”Maailmassa myydään uraania vuodessa kuudella miljardilla ja hiiltä 890 miljardilla. Uraani on pisara ison bisneksen ämpärissä.”

Uuden sukupolven ydinvoima-aktivistit organisoituvat Whatsapp-ryhmissä ja globaalissa Stand up for Nuclear -järjestössä. Heitä kohtaa sosiaalisen median verkon eri alustoilla ja keskustelupalsta Redditin r/nuclear-palstalla.

He ovat usein korkeasti koulutettuja, tieteeseen kantansa pohjaavia valkoisia miehiä, ruohonjuurivaikuttajia ja miljardöörien Bill Gatesin, Jeff Bezosin sekä Elon Muskin kaltaisia tekno-optimisteja.

31-vuotias biologian opiskelija Phil Ord myöntää auliisti olevansa ydinvoimaveli.

”Olen karkea somessa. Ihmiset on saatava ärtymään siitä, että ydinvoima on sivuutettu juuri, kun meidän pitäisi taistella selvitäksemme ilmastokriisistä.”

Ord on kampanjoinut ydinvoiman puolesta liki kymmenen vuoden ajan ja pyörittää Americans for Nuclear Energy -järjestöä.

Ydinvoima-aktivistin pahimmaksi viholliseksi hän nimeää ympäristöjärjestöt. 

”Vihollisia ovat itse asiassa kaikki, jotka levittävät aiheetonta pelkoa teknologiasta.”

Mikäli ydinvoiman rakentamista olisi jatkettu 1960- ja 1970-luvun vauhdilla, Yhdysvaltojen energiaverkko olisi ollut hiilivapaa vuonna 2020, hän muistuttaa.

Nyt ydinvoimasta sentään keskustellaan, ja vihdoin saatavilla on laadukasta tietoa sekä multimediaa, hän sanoo ja huokaa.

”Yhä laajemmin tiedostetaan, etteivät tuuli ja aurinko voi tehdä kaikkea.”

Ordin mielestä nuori sukupolvi on tietämätön ydinvoimasta mutta ei myöskään kulttuurisesti pelkää sitä.

”Ydinvoiman vastainen liike hukkuu ja hajoaa tarkastelun alla.”

Muutos ajattelussa alkaa näkyä yhteiskunnassa.

Ydinvoimaa kannatti viisi vuotta sitten 43 prosenttia amerikkalaisista, nyt määrä on kasvanut jo puoleen. 

Ydinvoima-aktivistien joukossa on niitäkin, joiden mielestä sata prosenttia energiasta pitäisi tulla ydinvoimasta, mutta Ordille riittäisi noin 80 prosenttia.

Tavoitteeseen pääsyn haasteena hän pitää voimaloiden rakentamisen valtavia hintalappuja ja sääntelyn kankeutta.

Yhdysvallat on kadottamassa ydinvoimaloiden rakentamisosaamisen.

”Koko teollisuus on käynnistettävä uudelleen. Kun näitä alkaa rakentaa, ei pidä lopettaa. Mitä enemmän niitä on, sitä edullisempaa on pystyttäminen.”

Ord myöntää, että on kääntymässä tuuli- ja aurinkovoiman vastustajaksi.

”Ne vievät huomion siitä, miten hiilineutraalisuuteen voi todellisuudessa päästä.”

Torontossa asuvaa ensiapulääkäriä ja Canadians for Nuclear Power -järjestön perustajaa Chris Keeferiä, 40, ärsyttää ydinvoimaveli-nimittely.

”Jos joku kutsuu minua ydinvoimaveljeksi, pidän sitä töykeänä ihmisvihana”, Keefer sanoo.

Hänen mielestään kyseessä on tapa hiljentää, rangaista ja marginalisoida asiasta puhuvia.

”Meitä pitäisi arvioida väitteiden laadun perusteella”, Keefer vaatii.

Veljet-moitetta käytetään hänen mukaansa nykyään kuvaamaan mitä tahansa valkoisten huonosti käyttäytyvien millenniaalimiesten ryhmittymää.

Keefer pyörittää suosittua, viikoittaista ydinenergiaa käsittelevää podcastia, esiintyy tapahtumissa ja osallistuu ydinvoimaa edistäviin mielenosoituksiin ympäri maailmaa.

”Luen tutkimuksia ja keskustelen asiantuntijoiden kanssa.”

Keeferin mielestä kaikista fossiilisista energialähteistä tulisi luopua sekä tukeutua vesi- ja ydinvoimaan.

Yhdysvalloissa toimii tällä hetkellä 92 ydinvoimalaa, jotka tuottavat maalle noin kaksikymmentä prosenttia sen sähköntuotannosta. Se on yli puolet vähähiilisestä sähköstä. Suomessa osuus on hieman suurempi, maassamme tuotetusta sähköstä kolmannes (33 prosenttia) tuotettiin vuonna 2021 ydinenergialla. 

Tusina amerikkalaista reaktoria on poistettu käytöstä kymmenen viime vuoden aikana. Puuttuva sähkö on korvattu pitkälti polttamalla fossiilisia polttoaineita. Tahti voi johtaa jopa 4–6 prosentin kasvuun Yhdysvaltain energiasektorin hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2035 mennessä.

Kelkka on kääntymässä, ja ydinvoimaloiden voittokulku alkaa, Keefer hehkuttaa.

Kalifornian voimala Diablo ja Toronton Pickering Kanadassa pelastettiin, samoin kuin Illinoisin Byron sekä Dresden, hän luettelee.

”Totta kai aktivisteilla ja mielenosoittajilla oli tärkeä merkitys. Todella potkimme perseitä, voitamme kamppailuita ja haastamme ’petrolodiktaattoreita’ – ilman toimialarahoitusta.”

Myös häntä riipivät miljoonabudjeteilla ydinvoimaa vastustavat järjestöt.

”Miksi emme voi vain tulla toimeen. Tuuli ja aurinko tarvitsevat ydinvoimaa rinnalleen, miksi ympäristöporukka ei voi myöntää sitä?”

Ydinvoiman jäte- ja turvallisuuskysymyksiä Keefer pitää historian suurimpana väärinkäsityksenä.

”En usko, että missään yksittäisessä asiassa on isompaa kuilua asiantuntijoiden ja suuren yleisön välillä.”

Ydinvoiman asiantuntija-aktivisteihin kuuluu Yhdysvaltain laivaston ydinvoimayksikön kouluttama säteilyturvallisuuden 32-vuotias maisteriopiskelija DJ LeClear.

LeClearin vaikutuskanava on ennen kaikkea Tiktok, johon hän tekee ydinvoimapelkoihin tarttuvia videoita. Niissä hän käsittelee sellaisia aiheita kuin likaiset pommit, onnettomuudet ja säteily.

Isoimmat väärinkäsitykset liittyvät hänen mielestään jäteongelmaan ja räjähdysvaaraan.

”Ihmiset eivät tajua, että yhden henkilön koko elämänsä aikana käyttämän energian jäte on sellainen oluttölkin kokoinen keraaminen pelletti metallituubissa.”

Ydinjätteessä on vaaransa mutta niin on myös hiilidioksidipäästöissä, jotka ovat peräisin öljystä, maakaasusta ja hiilestä. Pelkästään ilmansaaste tappaa kahdeksan miljoonaa ihmistä vuodessa.

Toinen väärinkäsitys on, että harhaan osunut ohjus saisi reaktorin räjähtämään kuin pommi. Niin ei hänen mukaansa voi tapahtua, ja tämä on seurausta uraanin laadusta. 

Pommeissa on korkea-aktiivista uraania, kun taas voimalassa matala-aktiivista, hän selittää.

”Pommi on suunniteltu siten, että massa pysyy koossa, kunnes tapahtuu räjähdys. Voimalan matala-aktiivinen massa ei edes yritä pysyä koossa. Räjähdys ei ole fyysisesti mahdollinen."

Ydinvoimaa pitäisi lisätä ja nopeasti, mutta LeClairin mielestä pienvoimalat eivät ole mikään ratkaisu.

”Pitää aloittaa niistä voimaloista, joita osataan rakentaa ja jotka sääntely hyväksyy. Vanhaa toimivaa ei saa heittää pois uutta kiiltävää lelua varten.”

Yhdysvaltalaiset miehet kannattavat ydinvoimaa noin kaksi kertaa naisia useammin, mutta on joukossa naisiakin.

”Olemme yhä akateemisempia ja nuorempia ja emme todellakaan pelkkiä miehiä”, Stand up for Nuclear -järjestön Paris Ortiz-Wines, 28, korostaa videopuheluruudulla Aasian-matkallaan.

Ortiz-Wines sanoo, että nuoret tarvitsevat toivoa, ja harmittelee, että aurinko ja tuuli ovat saaneet kaiken rakkauden ja tuen.

”Ydinvoima on energiakriisin unohdettu sankari.”

Suurta yleisöä hän kehottaa seuraamaan tiedettä, tutustumaan faktoihin ja olemaan realisteja.

”Parhaat ydinvoimaveljet ovat naisia”, säestää Yhdysvalloissa mainetta keränneen Mothers for Nuclear -järjestön Heather Hoff, 43.

Hoff kasvoi vastuullisuutta korostavassa perheessä ja piti luontevana sitä, että ympäristöaktivisti vastustaa ydinvoimaa.

Sitten hän opiskeli insinööriksi ja hakeutui töihin Diablo Canyonin ydinvoimalaan. Epäileväisen alun jälkeen Hoff oppi kunnioittamaan turvajärjestelmiä ja huomasi, että energiantuotantotapa ajaa parhaiten myös ympäristötavoitteiden toteutumista.

Hoffin kaulassa roikkuu uraanilasista tehty koru. 

”Riipus on mahtava keskustelunaloitus, sillä säteilyä on kaikkialla luonnossa.”