Luin tuon [eduskunta]keskustelun läpi ja minulle tuli sellainen vahva vakaumus, että en minä tuonne halua. Suoni meinaa katketa päästä. Jos nuo ovat kansakunnan kermaa, miten tyhmiä ihmiset ovat keskimäärin? 

Näin Jussi Halla-aho kirjoitti Scripta-bloginsa kommenttipalstalla 5. lokakuuta 2007. Edellisenä keväänä 35-vuotias kielitieteilijä oli yrittänyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan, mutta jäänyt rannalle 2 215 äänellään.

Vaalien jälkeen Halla-aho jatkoi yhteiskunnallista vaikuttamistaan valtakunnassa, jonka kiistaton kuningas hän oli.

Blogitekstit syntyivät kotitalon kellarissa, Helsingin hienostoalueella Eirassa. Kirjoituspöytä oli varastoitujen puutarhakalusteiden, muoviin kiedottujen tietokoneiden ja säilytyslaatikkokasan vieressä. 

Keväällä 2005 perustetun Scriptan lukijat odottivat uusia kirjoituksia innolla. Tällaista tekstiä ei Suomesta muualta noihin aikoihin juuri löytänyt. Halla-aho nälvi mediaa, vastusti maahanmuuttoa – ja teki sen viiltävästi, usein näsäviisaasti.

Hän käytti blogissaan ilmaisuja kuten ähly, ryssykkä, juide tai niljakkuudellaan ja röyhkeydellään kunnostautunut lihava somali-imaami.

Halla-ahon mielestä kyse ei ollut haukkumasanoista vaan ”värin tuomisesta ilmaisuun”.

Ihailijat kilpailivat vieraskirjassa provosoivilla kommenteilla ja odottivat, miten ”Mestari” niihin reagoi. Meno keskustelupalstalla äityi välillä niin kiihkeäksi, että Halla-aho ojensi kommentoijia:

Pyydän olemaan käyttämättä erilaisista ihmisryhmistä loukkaavaksi tarkoitettuja termejä. Jos haluat välttämättä kutsua somaleja sompansseiksi tai pystyapinoiksi, tee se jossain muualla kuin minun vieraskirjassani. - - - Sanon ”loukkaavaksi tarkoitettuja” enkä ”loukkaavia”. Kuten olette huomanneet, käytän estoitta sanaa ”neekeri”, jota jotkut pitävät loukkaavana. Minä en pyri loukkaamaan sillä ketään yhtään sen enempää kuin pyrkivät ala-asteen opettajani tai silloiset koulukirjani. Kieltäydyn vain lähtemästä mukaan uuskielisyyspelleilyyn. (Scriptan vieraskirja 13.10.2005)

Kiinnostus kasvoi rivakasti. Maaliskuussa 2007 palstalle tuli päivässä jopa 300 kommenttia. 

Vaikka Scripta ja erityisesti sen vieraskirja sisältävät rasistista ja epäasiallista tekstiä, ei Halla-aho ole pahoitellut. HS on valinnut joitakin muotoiluja kirjoitusten luonteen konkretisoimiseksi.

Olen edelleen ja tulen jatkossakin olemaan vilpittömästi ja täydestä sydämestäni sitä mieltä, että jos naishenkilö, joka vastustaa maahanmuuttajaraiskaajien karkottamista, tulee maahanmuuttajaraiskaajan raiskaamaksi, se on iloinen asia. Yhtä iloinen asia on se, että henkilö, joka vastustaa maahanmuuttajapuukottajien karkottamista, saa itse maahanmuuttajan puukosta. (Halla-aho Scriptan vieraskirjassa 21.10.2007)

Hän on myöhemmin kyseenalaistanut sen, että vanhoja keskusteluja nostetaan aina uudelleen julkisuuteen. Hänellä itsellään ”ei ole tarvetta veivata samoja asioita vuodesta toiseen”.

Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että ilman Scriptaa Halla-aho ei olisi siellä missä hän on nyt. Hän on eduskunnan puhemies, joka pyrkii Suomen tasavallan presidentiksi. 

Jukka Relander tutustui Halla-ahoon vuosituhannen vaihteessa. 

Relanderilla oli kreikkalaista musiikkia soittanut bändi klassisen filologian tutkijoiden kanssa. Relander soitti komppikitaraa, laulajana oli Hilla Salovaara.

Halla-aho tuli tuttavapiiriin, kun tämä alkoi seurustella Salovaaran kanssa. Myöhemmin bändi esiintyi myös pariskunnan häissä, joita juhlittiin Espoon Luukissa kesäkuussa 2002.

”Sympaattinen ja ujo, ei ollut koskaan suunapäänä tai keskipisteenä”, kuvaa Relander Halla-ahoa.

Vihreiden entinen kaupunginvaltuutettu, nykyisin Energiateollisuuden viestintäpäällikkönä työskentelevä Relander kertoo ajatelleensa aluksi, että Halla-aho on ”yksi meistä”. Relanderin mukaan tuttavapiiri oli punavihreä – jotkut enemmän punaisia, jotkut enemmän vihreitä.

”Jengi oli todella järkyttynyttä, kun hän tuli aatteellisesti kaapista. Ajattelin, että meillä oli jonkinlainen jaettu ymmärrys yhteiskunnasta.”

Moni katkaisi välit pariskuntaan.

”Se oli varmaan Hillallekin raskasta”, Relander sanoo ja kertoo itse valinneensa toisin. 

”Varhaisilla kirjoituksillaan Jussi päästi ikävän ja vastenmielisen pullonhengen irti, mutta haluan säilyttää puhevälit.”

Helsingin yliopistossa Halla-ahon pääaineena oli venäjän kieli ja kirjallisuus. Väitöskirja käsitteli muinaiskirkkoslaavin kielenkehitystä. Halla-aho myös opetti. 

”Ehdottomasti paras opettaja slavistiikan laitoksella siihen aikaan”, sanoo entinen opiskelutoveri ja oppilas, kielitieteilijä Janne Saarikivi.

Toisen entisen oppilaan mukaan Halla-ahosta pidettiin kovasti, vaikka muinaiskirkkoslaavin opintojakso oli erittäin vaativa ja siksi vain harvan mieliaine. 

”Luentoja ryydittivät anekdootit, ja Jussi näki vaivaa kielihistoriallisten kysymysten selittämiseksi. Kurssilla käytettiin hänen laatimiansa korkealaatuisia suomenkielisiä oppimateriaaleja”, kertoo Max Wahlström, joka työskentelee nykyään eteläslaavilaisten kielten yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.

”Jussin huumori oli vähäeleistä, ja joskus siihen liittyi hyväntahtoista piruiluakin.”

Nettitekstit olivat asia erikseen.

Halla-aholla oli tuolloin kotisivu, jossa hän kirjoitti muun muassa isyydestä ja perheestään. Mutta se piti sisällään myös yhteiskuntakritiikkiä, erityisesti maahanmuuttoa kohtaan.

”Ja sitten siellä oli lukusuosituksena Why race matters ja jotain Tatu Vanhasen älykkyysteoriasta, siis tällaista aidosti rasistista materiaalia”, Saarikivi kertoo.

Max Wahlströmin mukaan opiskelijat väittelivät toistuvasti siitä, pitäisikö Halla-ahon ja hänen kannattajiensa ajatukset vaieta kuoliaaksi vai tulisiko väitteitä vastaan argumentoida. 

Ristivetoa aiheutti se, että yliopiston opettaja julkaisi maahanmuuttovastaisia tekstejään kotisivuilla, jotka sijaitsivat yliopiston omalla palvelimella.

Halla-aho ei ollut yliopistollakaan yksin ajatustensa kanssa. 

”Humanistiseen tiedekuntaan mahtuu maineestaan huolimatta varsin erilaisia maailmankatsomuksia, ja myös Jussin poliittiselle ajattelulle löytyi tukijoita niin opiskelijatoverien kuin henkilökunnankin piiristä”, Wahlström sanoo. 

Scriptaa Halla-aho alkoi kirjoittaa vuonna 2005. Seuraavana vuonna välit yliopistomaailmaan katkesivat.

Halla-ahon itsensä mukaan työt loppuivat yhteiskunnallisten näkemyserojen takia. Max Wahlström haastaa tulkinnan: ”Ei yliopisto meidän alallamme tarjoa tuoreelle tohtorille töitä. Jatkorahoitus on haettava aina itse.”

Jos Halla-aho oli poikkeus puolisonsa kaveripiirissä, hän oli epätyypillinen hahmo myös kansallismielisessä porukassa.

”Sivari, hyvin pitkä tukka ja päällä t-paita, jossa oli kissan kuva”, muistelee Simo Grönroos. 

Hän on kansallismielisen Suomen Sisu -yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja perussuomalaisten entinen puoluesihteeri. Nykyään Grönroos toimii kaupunginvaltuutettuna Espoossa ja Suomen Perusta -ajatushautomon toiminnanjohtajana. 

Muisto ensikohtaamisesta Sisun keskiviikkokerhossa naurattaa Grönroosia edelleen. Se kissapaita.

”Itselläni taisi olla t-paidassa Suomen leijona – ja vyössä kanssa.”

Suomen Sisua Grönroos luonnehtii ainoaksi paikaksi, jossa siihen aikaan oli järkevää keskustelua maahanmuutosta, ”muutoin oli vain Sulo Aittoniemi eduskunnassa ja skinejä maakunnissa”.

Toiminnan ytimessä olivat keskustelupalsta ja keskiviikkokerhot, eli viikoittaiset tapaamiset Helsingin Annankadulla sijainneessa William K -pubissa. Halla-aho alkoi käydä tapaamisissa 2000-luvun alussa.

Kerhoissa keskusteltiin ajankohtaisista aiheista tai jatkettiin siitä, mistä oli verkossa puhuttu nimimerkkien takaa. 

Halla-ahosta piirtyy monissa taustahaastatteluissa ristiriitainen kuva: tosielämän kohtaamisissa rauhallinen, toisinaan ylimielinen, internetissä jopa aggressiivinen.

Grönroos on eri mieltä. Hänen mielestään Halla-aho oli baarin pöydän ääressä sama mies kuin verkossa.

”Onko siinä sitten joku näkökantaero, että rauhallinen mies livenä argumentoi vai kun kertoo samat jutut netissä. Tuntuuko se rajummalta, kun sen kirjoittaa?”

Myöhemmin Halla-ahosta tuli Sisun kunniajäsen. Hän erosi Sisusta tultuaan puoluejohtajaksi.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos oli pettymys, vaikka Halla-aho oli Helsingissä perussuomalaisten suosituin ehdokas.

”Siinä rupesi kuvittelemaan aika suuria. Internetillä on vääristävä vaikutus”, Halla-aho kertoi myöhemmin HS:n haastattelussa.

Puolueen jäsen hän ei tuolloin vielä ollut, vaan tuli listalle sitoutumattomana. Myös kuntavaaleissa 2008 Halla-aho pysytteli sitoutumattomana perussuomalaisten listoilla. Silloin tärppäsi. 

Helsingin kaupunginvaltuustossa Halla-aho on ollut huomaamaton, kuvailevat kollegat. Hän ei istu jutustelemassa kuppilassa, jota monet valtuutetut pitävät tärkeänä paikkana ajatustenvaihdolle. 

Kaupungin arkistoista selviää, että 15 vuoden valtuustourallaan Halla-aho on ollut mukana tekemässä yhtä aloitetta (asuintalojen lisäkerrosten rakentaminen Myllypuroon) ja yhtä pontta (Vuosaaren sillan peruskorjaus sekä uuden kevyen liikenteen sillan ja terveysaseman rakentaminen Vuosaareen). 

Paikalla kokouksissa hän on ollut useimmiten, paitsi vuosina jolloin hän oli europarlamentaarikkona.

Samaan aikaan poliitikkouran kanssa käynnistyi tapahtumaketju, joka toi Halla-ahon koko kansan tietoon.

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin, Halla-aho kirjoitti Scripta-blogissaan 3. kesäkuuta 2009. 

Mika on valtionsyyttäjä Mika Illman, joka oli ajanut muun muassa kansanryhmää vastaan kiihottamista koskenutta syytettä Tampereen käräjäoikeudessa ja voittanut jutun.

Halla-aho halusi testata omien sanojensa laillisuuden rajaa. Hän pohti, millaiset lauseet rikkovat uskonrauhaa ja ovat kiihottamista kansanryhmää vastaan. 

Tekstissä mukailtiin Kaleva-lehden pääkirjoitusta, jossa humalassa tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. Halla-aho vaihtoi suomalaisten tilalle somalialaiset. Hän kirjoitti, että ryöstely ja verovaroilla loisiminen olisi somalien kansallinen tai jopa geneettinen erityispiirre. Islamia hän kuvasi halventavasti ”pedofiliauskonnoksi”.

Kirjoitus vei Halla-ahon käräjille. Oikeutta käytiin kolme vuotta. Halla-aho kiisti syyllistyneensä rikoksiin.

Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta. Kesäkuussa 2012 korkein oikeus antoi tuomionsa, jonka mukaan kyse oli myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Sakkoja tuli 400 euroa. Summan pienuus herätti ihmetystä: se oli laskettu Halla-ahon aiempien tulojen mukaan, jotka olivat Suomen Kuvalehden laskelmien mukaan lähes viisi kertaa pienemmät kuin hänen tuomiovuoden ansionsa. Lisäksi Halla-aho joutui poistamaan osia blogikirjoituksestaan.

Kansalaistottelemattomuutta, kuvaa Matias Turkkila, puolueen lehtien päätoimittaja ja Hommaforum-keskustelupalstan perustaja.

”Siinä tarkoituksella rikotaan lakia ja otetaan vastaan siitä seuraava rangaistus. Ikään kuin ostetaan mahdollisuus sille, että yleisö voi keskuudessaan pohtia, että kumpi näistä sitten on oikein. Elokapinahan tietyssä mielessä tekee tuota samaa”, Turkkila sanoo. 

”Se on serkku sille, että Mikael Jungner käy tervaamassa Maailman rauha -patsaan tai kun varhaiset vihreät kytkevät itsensä puihin Koijärvellä.”

Turkkilan mukaan oikeudenkäynti ”räjäytti Jussin lopullisesti valtakunnalliseen tajuntaan”. 

Yhteistyö perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kanssa alkoi huonoissa merkeissä.

Vuonna 2009 Halla-ahoa ei hyväksytty ehdolle eurovaaleihin. Tämä johtui kesken olevasta oikeusjutusta.

Halla-ahon tukijat alkoivat kerätä kannattajakortteja ja saivat helposti kasaan yli 2 000 nimen listan, jonka avulla hän olisi voinut asettua ehdolle ilman puolueen tukea. 

Soini pyysi Halla-ahoa lopettamaan nimien keräämisen: puolueessa ei pidetty tällaisesta pelistä.

”Sanoin, että nehän on sinun kannattajia, kyllähän ne sinua kuuntelee. Jussi sanoi, ettei voi lopettaa nimien keräämistä.”

Lopulta Halla-aho kieltäytyi ehdokkuudesta. Hän on sanonut myöhemmin, ettei halunnut hajottaa puoluetta.

Soini ja Halla-aho sovittelivat välinsä, ja vuonna 2010 Halla-aho liittyi perussuomalaisiin.

Sitten tuli jytkyvuosi. 

Halla-ahosta tuli yksi 84:stä uudesta kansanedustajasta. Eduskuntasalissa hänen viereensä istui Jussi Niinistö, nyt jo entinen perussuomalainen. 

Asiallinen, hillitty, vähän pidättyväinen, Niinistö kuvaa vierustoveriaan. 

”Ei mitenkään tuonut itseään esiin. Mutta sitten yksityisissä keskusteluissa, oli se sitten salikeskustelun lomassa tai eduskunnan kuppilassa, hänellä on huumorintajua kyllä. Sellainen kuiva, ironinen brittityyppinen huumori. Tarkka havainnoimaan asioita ja ihmisiä.”

Ristiriita nettimaailman kärjekkyyden ja eduskuntatyön välillä tuli pintaan jo ensimmäisenä parlamenttivuonna. 

Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoitsijat kuriin panssarivaunuilla, Halla-aho kirjoitti Facebookissa syyskuussa 2011.

Vaikka kansanedustaja tyynnytteli kohua poistamalla julkaisun, Soini erotti hänet eduskuntaryhmästä kahdeksi viikoksi. 

”Kun siellä oli näitä Hirvisaaria ja muita hönöjä, niin oli pakko rangaista. Koska jos et isompaa päällikköä rankaise, niin ne kaikki hyppii silmille. Ja niin minä tein”, Soini selittää.

Seuraavana vuonna tuli taas tiukka paikka. Korkein oikeus antoi päätöksensä Halla-ahon blogikirjoituksesta. Hän joutui vastahakoisesti eroamaan hallintovaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä.

”Kyllä hänen olemuksestaan näki, että tilanne oli uusi ja erikoislaatuinen. Varmasti paine oli erittäin kova. Mutta kyllä hän sen pystyi kestämään. Varmasti prosessi jätti jälkensä, keneenkä se ei olisi jättänyt”, Niinistö sanoo.

Kysytään Halla-aholta itseltään. 

Kun korkein oikeus antoi päätöksen blogikirjoituksestasi ja erosit hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, olisin kysynyt, miten se meni. Jos voisit kuvailla sitä? Oliko siinä paljon painostusta? Miten kuv..

”Yritä nyt kysyä jotain jooko. Joku selkeä kysymys, niin voin vastata siihen.”

Voitko kuvailla sitä aikaa, kun jouduit eroamaan?

”Millä tavalla, mitä kohtaa siitä? Millä tavalla kuvailla?”

No ilmapiiriä, oliko esimerkiksi joku henkilö joka erityisesti ajoi sitä?

”Ajoi mitä?”

Sitä eroamista.

”Sikäli kun oman puolueen johdolta kuulin, niin suurimman puolueryhmän eli kokoomuksen edustaja Jan Vapaavuoren johdolla vaativat eroamistani.”

Halla-aho ei pidä toimittajista. Kysymykset ovat typeriä. Niin tälläkin kertaa.

Mikä oli suurin saavutuksesi Helsingin kaupunginvaltuustossa? 

”Minun mielestäni kysymys on aika hölmö, kenelle tahansa esitettynä. Ei kaupunginvaltuusto tai eduskunta toimi siten, että siellä yksittäiset ihmiset tekevät suuria saavutuksia. Edustajat ja valtuutetut ovat edustamassa äänestäjiä ja tuomassa heille tärkeitä näkemyksiä päätöksentekoon.”

Vaikka Halla-aho näyttää usein halveksuvan mediaa, viime kesänä hän toivotti Seiskan tervetulleeksi seuraamaan toisen tyttärensä ylioppilasjuhlia. Ne järjestettiin kotitalon pihalla Eirassa. 

Tytär kertoi olevansa kyllästynyt Helsinkiin ja haaveilevansa tekniikan opinnoista yliopistossa Turussa tai Tampereella.

Vuonna 2019 Halla-aho kertoi nuoremman tyttärensä osallistuneen nuorten ilmastolakkoon eduskuntatalon rappusilla, ”isän mielipiteestä huolimatta”. Tytärten lisäksi Halla-ahoilla on kaksi poikaa.

Vuonna 2017 selvisi, että Jussi Halla-aholla on avioliiton ulkopuolella viides lapsi. Facebookissa asiasta kertonut lapsen äiti totesi, että häntä harmitti, kun lapsiluku kerrottiin mediassa jatkuvasti väärin. Suomen Kuvalehdessä hän sanoi parisuhteen kestäneen jo kahdeksan vuotta. 

Nainen oli opiskellut kielitieteitä Helsingin yliopistossa kuten Halla-aho. Lapsi syntyi isän Brysselin-vuosien aikana. Myös Halla-ahon puoliso tunsi naisen.

Hilla Halla-aho on esiintynyt miehensä rinnalla lähinnä isoimmissa poliittisissa edustustapahtumissa. Haastattelussa Halla-aho kieltäytyy kertomasta mitä hänen vaimonsa tekee työkseen. 

Se tiedetään, että Hilla Halla-aho on filosofian tohtori, kielitieteilijä ja ollut tutkijana Helsingin yliopistolla. Sen jälkeen hän on opiskellut tietojenkäsittelytiedettä ja nykyään hän on LinkedInin mukaan ohjelmistosuunnittelijana ohjelmisto- ja palveluyritys Digiassa. 

Viime vuonna Hilla Halla-aho valittiin Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon. Jussi Halla-aho puolestaan erosi kirkosta vuonna 1989. Hän kuitenkin kertoi vuonna 2020 Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa lukevansa lapsilleen iltarukouksen.

HS:n selvityksen mukaan Halla-aho on ainoa presidentinvaalien kärkiehdokkaista, joka on rekisteröinyt avioehdon puolisonsa kanssa. Avioehto on täysin poissulkeva eli eron sattuessa kummallakaan ei olisi oikeutta toisen omaisuuteen. 

Puolisot solmivat avioehdon usein, jos varallisuusero on suuri. Eduskunnan sidonnaisuusilmoitusten perusteella Jussi Halla-aholla ei ole mitään merkittävää omaisuutta, kuten asuntoja. Perhe asuu Eirassa asunnossa, joka on ollut Hilla Halla-ahon suvun omistuksessa pitkään. Hilla Halla-ahon äiti asuu samassa talossa.

Halal-laho. Halal-liha. 

Timo Soinin luotettujen piirillä oli monia nimityksiä Halla-aholle. 

Kuten puupyssymies. Tällä Soini viittaa siihen, että Halla-aho ei ole suorittanut varusmiespalvelusta. Ei sitä Halla-aholle suoraan sanottu, mutta selän takana puhuttiin. 

”Samalla tavalla me suhtauduttiin Haavistoon ja muihin. Että meidän muiden kakaroita te kyllä lähetätte tuonne Afganistaniin ja muualle, mutta itse ette kestä pieniä sulkeisia.”

Halla-aho ei ole kertonut, miksi hän ei käynyt armeijaa, mutta on kuvaillut päätöstä typeräksi. Aseista hän on kyllä kiinnostunut myöhemmin ja käynyt ampumassa muun muassa Vantaan reserviläisten kilpailussa.

Halla-aho katuu päätöstään.

”No se tuntui siihen aikaan siinä tilanteessa järkevältä ratkaisulta mutta kuten sanottua, olen sittemmin viisastunut.”

Vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen oli Halla-ahon kanssa samaan aikaan europarlamentissa.

”Oli paljon ihmisiä, jotka eivät halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Edes olla hänen kanssaan samassa hississä”, hän kertoo.

Kyllösen mukaan monet muiden maiden mepit pitivät Halla-ahoa äärioikeiston edustajana. Brysselissä tiedettiin, että Halla-aho oli kirjoitellut ”kaikenlaisia tekstejä” ja että hänet oli mainittu joukkomurhaaja Anders Breivikin manifestissa.

”Se syvensi sitä ajattelua, että osa halusi tehdä eroa häneen.”

EU-parlamentissa on Kyllösen mukaan paljon jyrkempiä äärilinjoja kuin Suomessa ja niiden edustajiin suhtaudutaan jyrkemmin. Tämä tuli Kyllöselle yllätyksenä.

Halla-aho itse kokee asian toisin. Hän kertoo olleen ”miellyttävä kokemus työskennellä sellaisessa yhteisössä, jossa kaikilla ihmisillä ei ole sinusta valmista negatiivista mielikuvaa.”

Kyllönen ja Halla-aho matkustivat Brysselissä välillä yhdessä työmatkoja ja olivat ”normaaleissa puheväleissä”. 

Erittäin älykäs, mutta sosiaalisesti kömpelö, Kyllönen tiivistää mielikuvansa. 

”Hän oli kauhean epäilevä sen suhteen että joku, varsinkaan oman puolueen ulkopuolelta, voisi olla hänelle ystävällinen.”

Kun vanhat tutut kohtasivat Suomeen-paluun jälkeen eduskunnassa, Kyllönen meni moikkaamaan. 

”Kysyin, että mitä sulle kuuluu, niin hän vastasi että ’Mitä se sulle kuuluu?’ Ehkä hän myöhemmin tajusi, että en kysynyt sitä ilkeyttäni vaan ihan ajatellen, että olemme tervehtineet aiemminkin.”

Ei ole helppoa olla voimakkaasti mielipiteitä jakava henkilö. Vuonna 2019 europarlamentaarikko Halla-aho kertoi tuntemuksistaan Ylellä:

”Se aiheutti jonkinlaisen kriisin, kun tulin politiikkaan. Huomasin miten äärimmäisiä ajatuksia ihmisillä on, ja sen takia olen oppinut olemaan varuillani ihmisten kanssa. Varsinkin sellaisten kanssa, jotka vaikuttavat ystävällisiltä. Alkaa haistella vähän tilannetta, että milloin tulee joku isku vyön alle.”

Hän sanoi, että tämä ei kuitenkaan stressaa tai lamauta häntä:

”Jollain perverssillä tavalla saan kiksejä siitä, että minua haukutaan. Se voi olla osittain sitä, että minä olen tottunut siihen.”

Hän viittasi ehkä koulukiusaamiseen. Siitä Halla-aho on kertonut Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa vuonna 2013.

Hän luonnehti yläasteaikaansa ”aikamoiseksi helvetiksi”. Peruskoulun Halla-aho kävi Tampereella Peltolammilla.

”Tunsin olevani sadistisen kiusaamisen kohteena. Opin vetäytymään sellaisen kuplan sisään, missä mikään ei hetkauta millään tavalla.”

”Kun joutuu tietoisesti tappamaan tiettyä kytkentöjä itsessään, se vaikeuttaa toisen ihmisen asemaan asettumista: ei pysty ottamaan kaikenlaista turhaa ruikutusta kovin vakavasti. Tämä on johtanut kyyniseen suhtautumiseen pienistä asioista uhriutujia, marttyyrejä ja kauhistujia kohtaan.”

Kun Halla-aho oli Brysselissä, kotikentällä kupli. 

Perussuomalaiset lähti hallitukseen vuonna 2015, ja puolueen kannatus laski nopeasti.

Tyytymättömyys perussuomalaisten sisällä lisääntyi. Monen mielestä ainoa tapa saada kannatus uuteen nousuun oli vaihtaa puoluejohto.

Osa puolueväestä näki Halla-ahon ainoana mahdollisena haastajana. 

”En tiedä miten saisin sen sanotuksi niin, että minua uskottaisiin, mutta minulla ei ole minkäänlaista aikomusta tavoitella ikinä tämän puolueen puheenjohtajuutta”, hän totesi HS:lle lokakuussa 2015.

Halla-aho selitti: 

”En pidä itseäni sopivana ihmisenä siihen tehtävään. Luonteenlaatuni ei tule kysymykseen, sillä ihmisten johtaminen on oma taiteenlajinsa.”

Sitten sanat piti syödä. Halla-aho päätti haastaa soinilaiset.

Dramaattisessa Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa 2017 Halla-aho voitti Sampo Terhon selvin luvuin. Niin sanotut halla-aholaiset voittivat kaikki jaossa olleet paikat.

”Olin ehdolla ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja tilalleni valittiin selvin numeroin Laura Huhtasaari ja sitten toiseksi valittiin Teuvo Hakkarainen. Hakkarainen taisi olla monelle viimeinen niitti: monen mielestä se meni huonon huumorin puolelle ne varajohtajavalinnat”, kertoo Jussi Niinistö.

Draama jatkui. Halla-ahon johtaman ensimmäisen ryhmäkokouksen aluksi 21 kansanedustajaa käveli ulos kokoushuoneesta. He jättivät eroilmoituksen ja kertoivat perustavansa uuden puolueen.

”Tuli täytenä yllätyksenä. Pahalta tuntuu”, Halla-aho kertoi hetkeä myöhemmin medialle. 

Puolueen jakaantumista seurasi hallituskriisi: kokoomuksen Petteri Orpo ja keskustan Juha Sipilä ilmoittivat, etteivät he ole valmiita tekemään yhteistyötä Halla-ahon johtaman puolueen kanssa tämän edustaman arvomaailman takia. 

Perussuomalaisista irtautuneet jatkoivat hallituksessa, Halla-ahosta tuli oppositiojohtaja.

Halla-aho otti tilanteen kuitenkin rauhallisesti, vaikka puolue oli jakaantumisen jälkeen ”ihan sekaisin”, muistelee kansanedustaja Sakari Puisto. Hänet palkattiin uudeksi poliittiseksi suunnittelijaksi. 

”Piti aika nopeasti ensin vakiinnuttaa se tilanne ja estää jopa romahdus, ja luoda uutta nahkaa. Onnistuttiin siinä aika hyvin, nyt kun katsoo sitä.” 

Vuoden 2017 kuntavaaleissa kannatus oli ollut Soinin johtamana 8,8 prosenttia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolue nousi Halla-ahon vetämänä toiseksi suurimmaksi, 17,5 prosentin kannatuksella.

Halla-aho johti perussuomalaisia neljä vuotta. Kesäkuun 21. päivänä 2021 hän yllätti monet kertomalla luopuvansa puheenjohtajuudesta. 

Syytä Halla-aho ei suostunut kertomaan. Hän ilmoitti kirjoittaneensa perustelut ”pitkähköön tiedotteeseen”, jonka saa julkaista kymmenen vuoden kuluttua eli 21. kesäkuuta vuonna 2031. 

Kopion tekstistä hän oli antanut ”yhdelle politiikasta työkseen kirjoittavalle”, jotta hänelle ei tulisi kiusausta muokata tekstiä myöhemmin.

”Siinä ei ole juoruja, salaisuuksia eikä yksityisiä keskusteluja, eikä siinä mainita nimiä”, Halla-aho lupasi.

Karaoke raikasi Kokkolan yössä perussuomalaisten puoluekokouksen jatkoilla elokuussa 2023. Halla-aho nousi lavalle nousi muutamankin kerran, uutisoi Iltalehti.

Ensimmäisenä hän esitti Rammsteinin kappaleen Mutter, sujuvalla saksalla.

Kappalevalinta ei yllättänyt kuulijoita, sillä moni muistaa Halla-ahon menneisyyden hevikitaristina. Vuonna 2022 Halla-aho jopa julkaisi Youtubessa uuden soittovideon Blashemia-yhtyeensä vanhasta kappaleesta. Yhtyeen tyylilaji oli speed metal. 

Kitaraan hän ei ole tarttunut puolueen juhlissa eikä hän ylipäätään ole profiloitunut kovana juhlijana. Alkoholin Halla-aho on sanonut jättäneensä jo vuosia sitten. 

Brysselin-vuosina hän päätti lopettaa myös tupakoinnin. 

”Viimeinenkin sosiaalinen elämä loppui”, hän kuvasi HS:lle. 

Päätös ei pitänyt. Kuten ei pitänyt myöskään Savuton eduskunta -kampanjan tavoite tehdä eduskunnasta täysin savuton syksyllä 2017. 

Vaikka savuttomuus koskee nykyään eduskunnan kaikkia kiinteistöjä ja myös pihaa, on sisäpihalle tuotu tuhkakuppi. 

Aiemmin alueella röyhyteltiin seisten, mutta nyt ”puhemiehen aukion lepopaikalle” on Halla-ahon pyynnöstä tuotu tuoleja.

Syyskuun 29. päivänä Ukrainan parlamentin puhemies antoi Jussi Halla-aholle sinisen rasian.

Siinä oli Jaroslav Viisaan 2. luokan kunniamerkki, hopeinen tähti. Kyseessä on Ukrainan kolmanneksi korkein ulkomaalaisille myönnettävä kunniamerkki. 

Presidentti Volodymyr Zelenskyi oli myöntänyt sen Jussi Halla-aholle. 

Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova kiitti Halla-ahoa erityisesti ”henkilökohtaisesta johtajuudesta ja panoksesta kansallisen ja kansainvälisen yhtenäisyyden ylläpitämisessä Ukrainan kansan tukemiseksi.”

Halla-aho on sodan alusta lähtien vaatinut kunnollista ase- ja kalustoapua Ukrainalle. Hänen mukaansa Venäjä tulee päihittää sotilaallisesti ja Putinista tulee päästä eroon.

Hän sanoi, että ”lännen sotilaallinen väliintulo on ennen pitkää vääjäämätön, joten se olisi parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin”.

Halla-aho sai lausunnostaan kovaa kritiikkiä. Monen mielestä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli mennyt liian pitkälle.

Halla-ahon läheinen suhde Ukrainaan ulottuu ainakin 1990-luvun alkuun. Tuolloin hän aloitti ukrainan kielen opiskelemisen kesäyliopistossa. Venäjän hän oli opiskellut tätä ennen itsenäisesti. Hän kertoo kiinnostuneensa alueesta, kun Neuvostoliitto alkoi hajota ja itsenäistymiskehitys Ukrainassa alkoi.

Maaliskuussa 1998 Halla-aho aloitti työt viisumivirkailijana Suomen Ukrainan suurlähetystössä Kiovassa. Kyseessä oli kieliharjoittelu, osana hänen slaavilaisten kielten opintojaan Helsingin yliopistolla. 

Nuoren virkailijan työhön kuuluivat viisumihakemusten käsittely ja muut edustuston päällikön määräämät tehtävät. Työsuhde kesti puoli vuotta. 

Eräs haastateltava arvelee, että Halla-aho on saattanut imeä vaikutteita noilta ajoilta ajatteluunsa.

”Jussin mielipiteet, jotka ovat suomalaisessa poliittisessa kontekstissa aika äärimmäisiä, ovat hyvin tavallisia itäeurooppalaisissa slaavilaismaiden kontekstissa. Hän puhuu venäjää ja ukrainaa hyvin ja varmaan siellä viisumivirkailijana ollessaan on tutustunut ukrainalaisiin nationalisteihin.” 

Heinäkuun 7. päivänä Twitterissä julkaistiin koruton video. Siinä Halla-aho istuu pöydän ääressä valkoista seinää vasten ja ilmoittaa olevansa käytettävissä puolueensa ehdokkaaksi presidentinvaaleissa.

Ei fanfaareja tai hymyä, totuttua Halla-ahoa: hitaasti putoileva puhe ja kriittinen viesti.

Yksisuuntaisessa viestinnässä, blogin äärellä tai somepäivityksissä, Halla-aho näyttää olevan omimmillaan. 

Millainen presidentti Jussi Halla-aho olisi? Ei kansaa yhdistävä, vaan jakava, se on selvää. Mietiskelevä, tarkka ja rauhallinen, mutta provosoiva.

Täysin erilainen kuin kukaan muu.

”Hän on hyvin genuiini tapaus”, sanoo Janne Saarikivi. 

”Sanna Marinin tai Petteri Orpon voisi hyvin nopeasti keksiä mainostoimisto Milttonissa, koko sen hahmon, mikä sen elämäntarina on ja miten se puhuu, mutta Jussi Halla-ahoa ei voi keksiä, hän on niin ristiriitaisista materiaaleista rakennettu: hyvin pätevä muinaiskielten tutkija, lahjakas hevikitaristi, korkeimman oikeuden tuomitsema rasisti, rauhallinen perheenisä ja kuitenkin joku seksisymboli.”

Sanottua Jussi Halla-ahosta:

Teksti: Pauliina Siniauer, kuvitus: Hans Eiskonen, tuottaja: Salla Vuorikoski, tekstin editointi: Salla Vuorikoski ja Anssi Miettinen, kuvatoimittaja: Matti Pietola