Mika Koivulan kaveriporukan kotibileissä teinit eivät juoneet kiljua tai muita epämääräisiä litkuja. Asiasta piti huolen 16-vuotias Koivula.

Helsinkiläinen Koivula kiinnostui cocktailien tekemisestä jo alaikäisenä. Viinat haettiin Tallinnasta, jonne nuoret pääsivät päiväristeilyille ilman vanhempiensa lupia.

Suomen puolelle keplotelluista väkijuomista syntyi teinijuhlissa muun muassa Cosmopolitaneja ja Long Island Iced Tea -drinkkejä. Elettiin 2000-luvun alkua, jolloin nuoret tutkimustenkin mukaan läträsivät enemmän alkoholilla kuin nykyisin.

Sitä Koivula ei vielä tuolloin arvannut, että baarimikon tehtävistä tulisi hänelle myöhemmin leipätyö ja ponnahduslauta monipuoliselle uralle ravintola-alalla. Eikä sitä, että menestyksen vuosina hän ehtisi istua myös itse yöstä toiseen asiakkaana eri baareissa.

”Näin jälkikäteen mietittynä ne olivat vähän sellaisia rokkistaravuosia. Kun rokkistara breikkaa, niin yleensähän sillä lähtee kaikki muukin vähän lapasesta”, Koivula muistelee uransa alkuvuosia nyt 34-vuotiaana.

Breikkaamisella eli läpimurron tekemisellä Koivula viittaa Liberty or Death -cocktailbaariin, joka avasi ovensa Helsingin keskustassa alkuvuodesta 2012. Ensin baarimestarina ja sittemmin myös osakkaana Koivula todisti paraatipaikalta trendikkään baarin nousukiitoa.

Menestyksen myötä yöelämästä tuli Koivulan koko elämä. Restonomiopinnot ammattikorkeakoulussa jäivät kesken.

”Teimme tosi pitkiä päiviä, koska ei meillä ollut oikein mitään muutakaan sisältöä elämässä.”

Päiviä, tai paremminkin öitä, pidensivät lähes joka työvuoroa seuranneet after workit. Olipa sitten tiistai, torstai tai mikä päivä hyvänsä, kun oma baari kello kahdelta sulkeutui, Koivula suuntasi kollegoineen vielä yökerhoihin, jotka olivat auki aamuneljään. Sitten juotiin olutta sekä viskishotteja.

Välillä työporukan vapaalle vaihtaminen oli oikeasti vain ”yksillä käymistä” eli yhden oluen mittainen, Koivula kertoo. Toisinaan kierroksia shotteineen oli useita. Lauantaisin Koivula juhli perusteellisimmin, koska edessä oli viikon ainoa vapaapäivä. Liberty or Death oli aivan alkuaikojaan lukuun ottamatta sunnuntaisin kiinni.

”Rokkistaratunnelmaa” loi Koivulan mukaan se, että Liberty or Death oli täynnä asiakkaita joka ilta – myös arkisin. Joka päivä tuntui silloin lauantailta.

Koivula kertoo, että after work -tuokioissa keskeistä oli juuri päättyneen työvuoron fiilistely. Silloin baariyrittäjät myös laskeskelivat, minkälainen myynti koko viikolle tulee, jos seuraavatkin illat olisivat samanlaisia.

Baari menestyi, ja aihetta iloiseen jälkipuintiin riitti.

”Jauhoimme niitä samoja asioita yöstä toiseen”, Koivula sanoo.

Sinkkuna ja vähän päälle parikymppisenä Koivula ei ehtinyt paljon kotona olla tai harrastaa mitään. Vuorokaudet seurasivat toisiaan samalla rytmillä: aamupäivällä työpaikalle cocktailbaariin paperitöihin ja valmistelemaan tulevaa iltaa, varsinaista baarityötä kahteen asti yöllä, after workit neljään saakka ja viimein muutamaksi tunniksi unille.

Päivän toimistoaikoja ryyditti väsymys.

”Sitten pääsi taas vauhtiin, kun alkoi tulla asiakkaita.”

Krapulaisuutta ei myönnetty. Ennemminkin Koivulan mukaan vitsailtiin enemmällä tai vähemmällä väsymyksellä krapulaa mainitsematta.

”Vaikka samaa asiaahan ne tarkoittivat”, hän pohtii jälkikäteen.

Baarityö ja ylipäätään yötyö on monin tavoin kuormittavaa jo ilman lähes jokaisen työvuoron jälkeistä alkoholinkäyttöäkin, kertoo johtava asiantuntija Kaija Ojanperä Työturvallisuuskeskuksesta.

Haastavuus alkaa Ojanperän mukaan pohjimmiltaan siitä, että ihmiselle luontaisessa vuorokausirytmissä valvotaan päivä ja nukutaan yö.

”Yötyöstä palautuminen ei ole aina niin helppoa. Siitä palautumisen puutteesta voi jo tulla terveysriski”, Ojanperä sanoo.

Työsuojeluhallinnon listauksessa yötyö liitetään moniin terveyshaittoihin ja kroonisiin sairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, syöpäriskiin sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Riskiryhmä on suuri, sillä Tilastokeskuksen vuoden 2021 tietojen mukaan Suomessa yli 400 000 ihmistä teki usein tai joskus töitä iltayhdentoista ja aamukuuden välillä.

Kunnollinen palautuminen yötyöstä voi jäädä puolitiehen, vaikka työntekijä suuntaisikin unille mahdollisimman pian vuoronsa päätyttyä. Ojanperä muistuttaa, että ihminen ei omasta halustaan huolimatta pysty välttämättä nukkumaan riittävästi, koska muu maailma pyörii lähtökohtaisesti ”normaalissa vuorokausirytmissä”.

Esimerkiksi lapsista on huolehdittava päiväsaikaan, ja virastoasioitakin on herättävä hoitamaan silloin, kun virastot ovat auki.

Levon merkitys Mika Koivulan kaltaisten baarityöläisten arjessa on Ojanperän mukaan suuri myös siitä syystä, että ravintolatyö on usein fyysisesti raskasta. Se on seisomatyötä, johon voi kuulua myös vaikkapa raskaiden taakkojen kantamista ja siirtelyä ahtaissa paikoissa.

Asiakkaat voivat puolestaan käyttäytyä arvaamattomasti ja aiheuttaa pahimmillaan väkivallan uhkaa, mikä saattaa nakertaa työntekijän henkistä jaksamista.

”Baarityössä on todella paljon kuormitustekijöitä”, Ojanperä sanoo.

Unenlaatu voi kärsiä jo pienestäkin alkoholimäärästä, mikä on omiaan tekemään seuraavasta työvuorosta entistä pahempaa väsymyksen keskellä luovimista. Silloin myös keskittymiskyky on herkästi tavanomaista huonompaa, ja Ojanperän mukaan tapaturmariski kasvaa.

Baarityössä tai muissa ravintola-alan tehtävissä työskenteli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 hieman yli 74 000 ihmistä.

Mika Koivula oli ehtinyt tottua yöllä työskentelyyn jo ennen baariuraa, kun hän lukion ja kauppaopiston kaksoistutkinnon suorittamisen jälkeen hyllytti puoleenyöhön asti tavaraa ruokakaupassa.

Jo kauppatyön aikana Koivula suuntasi silloin tällöin after workeille baariin tai yökerhoon. Idean alanvaihtoon Koivula sai niin ikään after work -tunnelmissa, kun hän 18-vuotiaana tarkkaili The Club -yökerhon baarimikon työskentelyä.

”Ajattelin, pitäisikö kokeilla, kun se oli ollut nuorempana hauskaa siellä kotibileissäkin”, Koivula kertoo.

Pian Koivula oli kuin kotonaan baaritiskin takana. Työkokemusta karttui muun muassa ravintola Kaisaniemestä, Teatterista ja Kokomo Tikibarista.

Baariuransa alkuvaiheessa Koivula ei vielä viettänyt toistuvasti kosteita tunteja töiden päätteeksi. Keskeisenä esteenä rilluttelulle oli se, että yleensä hän ajeli Etelä-Haagan ja keskustan väliset työmatkat omalla autollaan.

Moni Koivulan kollega ei olisi ollut ajokunnossa aamuyöllä. Hän kertoo, että huikkaa saatettiin ottaa hieman jo työaikanakin.

”Kyllähän yökerhossa isompi poikkeus oli se, että minä tulin autolla töihin.”

Päihdekoulutuksia pitävä Kaija Ojanperä kertoo, että ravintola-alalla alkoholismia voi ruokkia se, että houkutukset ovat eri tavalla läsnä kuin esimerkiksi toimistotyössä. Keskellä yötä päättyvän työvuoron jälkeen on lisäksi vaivattomampaa ottaa lasillinen kuin lähteä vaikkapa pelaamaan tennistä.

”Mistä vain työstä voi tietysti pitää afterit iltapäivällä. Mutta kieltämättä houkutus voi olla suurempi yöllä”, Ojanperä arvioi.

Säännöllinen alkoholinkäyttö töiden jälkeen tuli Mika Koivulan elämään siinä vaiheessa, kun ravintolatyö alkoi olla ennemminkin elämäntapa. Kun cocktailbaarissa arki täyttyi juhlasta ja menestyksestä, omistajillakin oli täpinä päällä vielä valomerkin aikaan. 

Tässä vaiheessa Koivula ei enää kulkenut työmatkoja omalla autollaan, sillä hän oli muuttanut Etelä-Haagasta lähemmäs keskustaa Vallilaan. Lisäksi työpäivät olivat niin pitkiä, että parkkimaksujen pulittamisen sijasta tuli hänen mukaansa järkevämmäksi käyttää julkisia ja aamuyöllä tarvittaessa taksia.

Koivula arvioi, että jälkipuinti ja juomakierrosten kumoaminen Punavuoren We Got Beefissä tai jossain muussa baariväen suosikkipaikassa oli eräänlaista ”kierrosten laskettelua alas”. Se oli myös käytännössä ainoa hetki vuorokaudessa, jolloin kiireiset yrittäjät ehtivät ylläpitää sosiaalisia suhteita.

”Kuinka moni lähtisi siinä kohtaa lenkille juoksemaan?” Koivula kysyy.

Vauhdikkaina aikoinaan Koivula ei edes ajatellut, voisiko rutiiniksi muodostunut yötissuttelu suistaa hänet alkoholismiin.

”Olimme tavallaan koukussa siihen juhlaan eikä välttämättä dokaamiseen.”

Koivula myös koki, että menestyneenä baariyrittäjänä hänen piti näyttäytyä taajaan yöelämässä ja verkostoitua. Taustalla kummitteli sosiaaliseen paitsioon jäämisen pelko.

Jälkikäteen hän on pohtinut, että yökukkumisen hyödyt olisi ehkä voinut saavuttaa vähemmälläkin alkoholinkäytöllä. Mielessä on käynyt myös se, mikä vaikutus suuremmalla pirteydellä päivisin olisi mahdollisesti ollut bisneksiin.

”Kyllähän sitä on jälkikäteen miettinyt, olisimmeko voineet saavuttaa jotain enemmän, jos sitä olisi edes vähän useammin hipsaissut töistä himaan ja käynyt aamulla lenkillä”, Koivula pohtii.

Alkoholiongelma työpaikalla merkitsee usein paitsi henkilökohtaista tragediaa, myös isoja kustannuksia työnantajalle, koska muun muassa pitkistä poissaoloista kehkeytyy kuluja. 

Työturvallisuuskeskuksen johtava asiantuntija Kaija Ojanperä alleviivaa päihdehaittojen ennaltaehkäisyn tärkeyttä.

”Toivottavaa on, että työpaikoilla olisi päihdeohjelma. Tärkeää on sekin, että jos ohjelma on tehty, niin se myös tunnetaan ja sitä käytetään siellä työpaikalla”, Ojanperä sanoo.

Päihdeohjelma tarkoittaa työnantajan, työntekijäpuolen ja työterveyshuollon yhdessä laatimaa sopimusta päihdehaittojen varalle. Sen pitäisi tarjota selkeät ohjeet muun muassa siihen, kenelle kollegan epäillystä päihdeongelmasta pitää ilmoittaa.

Jos päihdeohjelmaa ei ole, voi Ojanperän mukaan huolistaan puhua tilanteen mukaan joko kollegalle itselleen tai suoraan esihenkilölle. Tilanteissa, joissa työkaverin kunto aiheuttaa vaaraa joko hänelle itselleen tai muille, on asiasta ilmoitettava työnjohtoon ja poistettava henkilö viipymättä työpaikalta.

”Toivottavasti tänä päivänä ajatellaan niin, ettei asian ottaminen puheeksi ole mitään käräyttämistä vaan ennemminkin työkaverin tukemista”, Ojanperä toteaa.

Raikuliaikaa vuodesta 2012 lähtien noin puolitoista vuotta viettänyt Mika Koivula on kuullut jälkeenpäin, että jotkut hänen kollegoistaan olivat jo pohtineet asiaan puuttumista. Rauhoittuminen ehti kuitenkin tapahtua ennen kissan nostamista pöydälle.

Seuraava, aiempaa rutkasti tervehenkisempi luku Koivulan elämässä alkoi, kun hän aloitti uuden parisuhteen.

”Sitten alkoi olla syitä lähteä kotiin tai tehdä vapaapäivinä jotain muuta käydä ulkona”, Koivula kertoo.

Työpaikalla Koivula ei joutunut sorsituksi, vaikka häntä ei enää näkynytkään vanhaan malliin after work -pöydissä. Ajat olivat jo muuttumassa ravintola-alallakin, hän näkee.

”Nykyään jokainen voi tehdä paremmin, mitä haluaa. On hyvin positiivista, että ihmisillä on enemmän päätäntävaltaa ja vaihtoehtoja vapaa-aikansa viettämiseen. Monilla tuppaa nykyisin olemaan vapaa-ajan harrastuksiakin, joita meillä ei juurikaan ollut.”

Samanlaisia havaintoja on Työturvallisuuskeskuksen Ojanperällä. Hänen mukaansa myös tutkimustiedon perusteella alkoholinkäyttö on vähentynyt viime vuosina ravintola-alalla.

Aikana, jolloin alkoholittomat oluet ja juomasekoitukset löytävät tiensä yhä useamman ihmisen juomalaseihin, tietyt entisajan työpaikkaperinteet alkavat ylipäätään tuntua hullunkurisilta. Ojanperä arvelee, että esimerkiksi perjantaipullon arpominen on jo käynyt harvinaiseksi viihdykkeeksi työpaikoilla.

”Kannustaminen päihteiden käyttöön on varmasti vähentynyt”, Ojanperä uskoo.

Myös Mika Koivula pyrkii nykyisin ennemminkin kannustamaan alkoholittomien vaihtoehtojen kokeilemiseen. Hän on muun muassa kirjoittanut maksuttoman e-kirjan alkoholittomista drinkeistä.

Hän ei kuitenkaan halua tuputtaa kenellekään jotain tiettyä elämänpolkua. Jos joku haluaa mennä työvuoron päätteeksi oluelle, niin siinähän menee.

”Olen koittanut kertoa nuoremmalle porukalle ihan avoimesti siitä, minkälaista se oli. Että ehkä ei kannata tehdä samalla tavalla.”

Ravintola-ala ei myöskään Koivulan mielestä ole enää yhtä vahvasti läpikulkuala kuin vielä ennen muinoin. Vuorotyön tekijöiden kannattaakin hänen mukaansa huomioida, minkälaisilla elintavoilla työssä on mahdollista jaksaa ehkäpä vuosikymmeniä.

Myös Koivula itse työskentelee yhä ravintola-alalla, joskin harvemmin yötä myöten. Hän on myynyt osuutensa muun muassa Liberty or Death -baarin taustalla olevasta firmasta ja omistaa nykyisin ravintola-alalle koulutusta ja konsultointia tarjoavan yrityksen.

Uusi toimenkuva ja myös rooli alle kouluikäisen lapsen isänä eivät salli sumuisia aamuja.

Entiset kosteat ajat näyttäytyvät nyt sangen epäterveellisinä. Aiemmin Koivula piti niitä vain tavallisena nuoruutena – sekä baarimaailmaan kuuluvana itsestään selvänä oheistoimintana.

”Luulen, että aika moni huolestuisi, jos toimistotyössä riipaisisi tiistai-iltana viisi bisseä ja shottia kahteen tuntiin”, Koivula summaa.