Seksillä on monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Se näkyy sekä yksilötasolla että koko väestössä. Aktiivinen seksielämä muun muassa alentaa verenpainetta ja pienentää sydänkohtauksen riskiä. Seksi myös parantaa unta, ehkäisee masennusta, kohottaa itsetuntoa ja vähentää stressiä.

Seksiin halutaan usein kumppani, eikä sitä kaikilla ole. Seksuaalinen yksinäisyys tulisikin nähdä monisyisenä kansanterveydellisenä ja yhteiskunnallisena ongelmana.

Väestöliiton tutkimusten mukaan niiden miesten, joiden on ollut vaikea löytää itselleen seksikumppania, määrä kaksinkertaistui vuosien 1992 ja 2015 välillä. Samaan aikaan miehet haluavat tutkimustulosten mukaan seksiä aiempaa enemmän.

Sama suuntaus näkyy myös maailmanlaajuisesti. Yhdysvalloissa ilman seksikumppania kyselyä edeltäneen vuoden aikana olleiden nuorten miesten osuus on kasvanut 18,9 prosentista 30,9 prosenttiin vuosina 2000–2018. Samassa ikäluokassa ei havaittu muutoksia naisten osalta.

Yhä useammat nuoret miehet jäävät kokonaan ilman seksikumppania, mutta joillain miehillä on elämänsä aikana yhä useampia kumppaneita. Yksi syy seksuaaliseen yksinäisyyteen onkin seksikumppanien epätasainen jakautuminen erityisesti miesten keskuudessa.

Jos tämän kuvaamiseen käytetään muun muassa tuloerojen mittaamiseen käytettävää Gini-kerrointa, havaitaan, että seksikumppanit ovat jakautuneet länsimaissa yhtä epätasaisesti kuin varallisuus Gini-kertoimella mitaten epätasa-arvoisimmissa valtioissa, Namibiassa ja Etelä-Afrikassa.

Vuonna 2002 tehdyn selvityksen mukaan seksuaalisesti aktiivisimpaan viiteen prosenttiin kuuluvilla yhdysvaltalaismiehillä oli elämänsä aikana 38 seksikumppania, mutta vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä tähän seksuaalisesti aktiivisimpien miesten ryhmään kuuluvilla oli jo 50 kumppania. Kymmenessä vuodessa kumppanien epätasainen jakautuminen korostui entisestään. Seksuaalisesti aktiivisimmalla viidellä prosentilla oli yhteensä enemmän yhdyntäkertoja kuin vähiten aktiivisimmalla 50 prosentilla.

Viime vuosina Tinder ja muut deittisovellukset ovat teoriassa parantaneet mahdollisuuksia kumppanin löytämiseen. Todellisuudessa sovelluksissa pärjäävät kuitenkin ne, jotka ovat jo valmiiksi haluttuja. Naisille sovellukset voivat antaa lähes rajattomat mahdollisuudet kumppanin valintaan.

Keskivertomies voi tulla deittisovelluksissa torjutuksi yhdessä illassa useammin kuin aiemman sukupolven miehet koko elämänsä aikana. Sovellusten visuaalisuus voi tehdä kokemuksesta poikkeuksellisen raskaan. Torjutuksi tuleminen nettideittailussa lisää usein ahdistusta ja pahaa oloa, eikä uusi teknologia välttämättä tepsi seksuaaliseen yksinäisyyteen.

Seksin ja parisuhteen puute on yhteydessä moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Nuorten miesten katkeruus ja naisviha rehottavat tutkimusten mukaan erityisesti siellä, missä kilpailu naisista on kovaa ja miehillä on suuria vaikeuksia löytää itselleen kumppania.

Seksuaalisesta yksinäisyydestä kumpuava väkivalta onkin todellinen uhka. Kun nuori mies ei löydä ainuttakaan naista, jonka kanssa elää, hän saattaa äärimmäisissä tapauksissa yrittää löytää mahdollisimman monta naista, joiden kanssa kuolla.

Seksirikolliset, sarjamurhaajat ja kouluampujat ilmoittavatkin usein motiivikseen seksin tai kumppanin puutteen. Yhdysvaltojen salainen palvelu varoitti vastikään julkaistussa raportissaan, että seksin puutteesta johtuva väkivalta on alati kasvava turvallisuusuhka.

Helppoja ratkaisuja seksuaaliseen yksinäisyyteen ei ole. Nyky-yhteiskunnassa jokainen saa valita seksikumppaninsa vapaasti eikä kenelläkään ole velvollisuutta harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa seksiä ei halua.

Seksuaalinen yksinäisyys ja siitä kumpuava väkivallan uhka kannattaa silti ottaa Suomessakin tosissaan.

Joona Räsänen

Räsänen on bioetiikan ja yhteiskuntafilosofian tutkijatohtori Aarhusin yliopistossa Tanskassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.