21-vuotias nuori mies oli ensimmäistä kertaa vankilassa.

Ensimmäinen kerta jäi hänen viimeisekseen.

Nuorta uhria kidutettiin ja raiskattiin usean vuorokauden ajan Vantaan vankilan matkasellissä tammikuussa 2022. Lopulta hän kuoli.

Miten tämä on mahdollista? Sitä kysyy yhä edelleen äiti, joka menetti poikansa julmalla tavalla. Edelleen on selvittämättä, miten vartijoiden toiminta vaikutti tapahtuneeseen.

Uhrin äiti kokee turhautumista siitä, että henkirikoksen käsittely on yhä kesken, vaikka tapahtumista on jo yli vuosi. Hän pitää vankilaa ja valtiota osaltaan vastuullisena poikansa kuolemaan.

Erityisen raastavaa on epätietoisuus.

Uhrin äiti kertoo, että pojan kuoleman jälkeinen aika on ollut hänen elämänsä vaikeinta.

– On ollut turhauttavaa odottaa, että asioiden käsittely etenee. Epätietoisuus vankilan toimien tutkinnasta ja tutkinnan lopputuloksesta aiheuttavat sen, etten ole edes päässyt aloittamaan surutyötä.

Vaaralliset tekijät
Syylliseksi jo todettu Perttu Pyynönen aiheutti välikohtauksen käräjillä yrittämällä käydä jonkun kimppuun muovinen rassi kädessään.Syylliseksi jo todettu Perttu Pyynönen aiheutti välikohtauksen käräjillä yrittämällä käydä jonkun kimppuun muovinen rassi kädessään.
Syylliseksi jo todettu Perttu Pyynönen aiheutti välikohtauksen käräjillä yrittämällä käydä jonkun kimppuun muovinen rassi kädessään. PASI LIESIMAA
Raaka vankilasurma tapahtui tammikuussa 2022. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antaa ratkaisun tapauksesta 20. huhtikuuta.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoi antamassaan välituomiossa, että Abshir Muye ja Perttu Pyynönen olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla.

Syyttäjät vaativat, että Muye ja Pyynönen passitetaan mielentilatutkimukseen ja vaarallisuusarvioon. Valmistuneet tutkimukset osoittivat, että kumpikin heistä on erittäin vaarallinen muiden hengelle.

Pyynösellä ja Muyella oli kontollaan aiempia vakavia väkivaltarikoksia, kun uhri päätyi heidän kanssaan samaan selliin.

LUE MYÖSOikeus otti kantaa Vantaan vankilasurmaan: ”Erityisen raakaa ja julmaa”
Abshir Muye kiisti alkuun kaiken poliisikuulusteluissa, mutta alkoi puhua myöhemmin.Abshir Muye kiisti alkuun kaiken poliisikuulusteluissa, mutta alkoi puhua myöhemmin.
Abshir Muye kiisti alkuun kaiken poliisikuulusteluissa, mutta alkoi puhua myöhemmin. PASI LIESIMAA
Myös Vantaan vankilan henkilökunnan toimista käynnistettiin esitutkinta, jossa selvitellään, miksi vartijat eivät puuttuneet väkivaltaan.

Tapahtuneesta on ehtinyt kulua jo yli vuosi aikaa, ja vankilan henkilökunnan esitutkinta on yhä kesken.

Uhrin äiti ei ymmärrä, kuinka käsittelyssä on kulunut näin pitkään.

Äiti näki oikeudenkäynnissä todistajina toimineita vartijoita, jotka olivat työvuorossa matkaselliosastolla pojan kiduttamisen aikana.

– He olivat vastuussa poikani hengestä. Heidän olisi pitänyt tehdä työnsä kunnolla. Vartijat mahdollistivat toimimattomuudellaan sen, mitä tapahtui.

Matkaselliosastolla sellien ovia avataan ja suljetaan päivittäin useita kertoja. Pelkästään ruokailuiden ja ulkoilun yhteydessä sellit avataan viisi kertaa joka päivä. Vartijat ovat kiistäneet esitutkinnassa huomanneensa, että uhria pahoinpideltiin sellissä.

– Henkilökunta ehti vaihtua monta kertaa sinä aikana, kun poikaani kidutettiin. En voi uskoa, että he eivät huomanneet poikani vammoja. Pojan kasvot olivat pahasti palaneet, kun hänen päälleen oli heitetty kiehuvaa sokerivettä. Myös hänen päänsä oli hakattu muodottomaksi.

Uhrin kanssa samassa sellissä oli tekijöiden lisäksi muitakin vankeja, jotka kertomansa mukaan olivat yrittäneet viittoilla vartijoilta apua. Vangit eivät olleet uskaltaneet kertoa sellin tapahtumista vartijoille, koska pelkäsivät joutuvansa itse Pyynösen ja Muyen uhreiksi.

Pojalle oikeutta
Poika kirjoitti äidilleen kirjeen sellistä. Se jäi viimeiseksi. Poika kirjoitti äidilleen kirjeen sellistä. Se jäi viimeiseksi. 
Poika kirjoitti äidilleen kirjeen sellistä. Se jäi viimeiseksi. ESITUTKINTAMATERIAALI
Äitiä ei ole kuulusteltu vielä Vantaan vankilan toimintaan liittyvässä esitutkinnassa.

– Haluan pojalleni oikeutta, jota hän ei elämänsä aikana saanut. Toivon, että asia tutkitaan kunnolla, koska tämä on ennakkotapaus Suomessa. Valtion ja vankilan pitää kantaa vastuu tapahtuneesta. Sanktioiden pitää olla niin suuret, ettei tällaista pääse enää koskaan tapahtumaan.

Uhri oli tuomittu käräjäoikeudessa törkeistä seksuaalirikoksista, jotka hovioikeus vahvisti. Äidin mukaan niistä oli ollut tarkoitus jättää purkuhakemus.

Muye ja Pyynönen kertoivat, että he olivat luulleet miehen syyllistyneen 8-vuotiaan lapsen raiskaukseen. Uhrit olivat 14- ja 15-vuotiaat tytöt.

Vartijoiden mukaan mies olisi pitänyt tekemänsä rikoksen laadun takia sijoittaa seksuaalirikollisten osastolle turvallisuussyistä.

– Vartijat eivät huomanneet tätäkään asiaa. He kertoivat, etteivät olleet tietoisia poikani tuomiosta.

Mediassa on ollut esillä myös katujengijutussa tuomitun Milan Jaffin tilanne vankilassa. Jaff on tuomittu seksuaalirikoksista, ja häneen on kohdistunut sekä Vantaan että Riihimäen vankiloissa väkivaltaa. Molemmissa vankiloissa väkivallantekijä on ollut sama.

Tästä huolimatta Jaff on edelleen samalla osastolla Riihimäen vankilassa kyseisen henkilön kanssa.

Äiti ei halua ottaa suoraan kantaa Milan Jaffin tapaukseen.

– Yleisellä tasolla sanon, että luulisi Rikosseuraamuslaitoksen ottaneen opikseen poikani tapauksesta ja tiukentaneen toimintamallejaan. On käsittämätöntä, että tällainen menettely on mahdollista jo nyt, kun poikani tutkintaakaan ei ole vielä saatu valmiiksi.

Elämä pilalla
Pojan päällä ollessa paidassa oli verta ja väkivallan merkkejä.Pojan päällä ollessa paidassa oli verta ja väkivallan merkkejä.
Pojan päällä ollessa paidassa oli verta ja väkivallan merkkejä. ESITUTKINTAMATERIAALI
Äiti haluaa pitää tapahtunutta edelleen esillä, sillä kyseessä on yhteiskunnallisesti tärkeä asia.

– Vankien turvallisuus pitää taata riippumatta siitä, mistä heidät on tuomittu. Olen kuullut, että monet nuoret pelkäävät vankilaan menemistä, vaikka heillä ei olisikaan seksuaalirikostuomiota. He pelkäävät, että voivat valikoitua kohteeksi samanlaiselle teolle kuin minun poikani.

Äiti on menettänyt uskonsa turvalliseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan.

– Minun ja perheeni elämä on pilalla. Kysyn edelleen, miksi juuri meidän perheellemme kävi näin. Aluksi meille lupailtiin kaikenlaista apua, mutta käytännössä mikään ei mennyt niin. Lapseni eivät ole saaneet mitään apua. Mielestäni ei ole oikeudenmukaista, että maksan itse terapiani, jonka tarpeen muut ovat teoillaan aiheuttaneet.