Tästä tarjouksesta ei voinut kieltäytyä.

Se tuli vastaan, kun loppilainen Kare Asp selasi nettiä laiskotellessaan sohvalla. Ilmoitus julisti: kokeilkaa puolen vuoden ajan sähköautoa, hinta vain 149 euroa kuussa.

Juju oli se, että kyseessä on tiettävästi halvin markkinoilta löytyvä täysverinen sähköauto. Dacia Spring.

Auto piki hakea noin sadan kilometrin päästä, josta Asp palasi uutukaisen kanssa vanhaa maantietä pitkin.

”En heti suin surmin syöksynyt moottoritien liikenteeseen, koska oli vielä sateinen päivä. Huomasin, että lämmityslaitteen säätöjen kanssa pitää olla tarkkana, että saa lasin pysymään huurutta.”

Vaimo ajoi kaiken varalta perässä polttomoottoriautolla.

Asp on yksi harvoista, joilla on kuukausien kokemus tästä erikoisesta autosta. Sitä ei tuoda virallisesti maahan, mutta ajoneuvoja on myynnissä toistakymmentä kappaletta eri liikkeissä.

Sen tekniset ominaisuudet järkyttävät: Tehoa on 33 kilowattia, ja auto kiihtyy nollasta sataan 19,1 sekunnissa. Ne ovat uudeksi malliksi mitättömiä lukuja.

Autosta puhutaan silti jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Syynä on hinta. Suomen halvin Spring oli tiistaina tarjolla 15 990 eurolla, kun tavallisesti pienestä sähköautosta saa maksaa kaksinkertaisen hinnan.

Kare Asp sai auton marraskuussa, ja sen jälkeen Kanta-Hämeeseen tuli todella luminen talvi.

”Se oli aika jännä aika. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten.”

Asp tuntee autot. Hän on Lopen lehden tuottaja, kirjoittaa autoarvioita ja on nuoruudessaan myynyt autoja.

Hän kokeili sähköautoja jo vuosikymmen sitten, mutta yllättyi, miten vauhdikkaasti ne yleistyvät. Daciasta hän kiinnostui käytännöllisistä syistä.

”Olen suomalaisena vähän ihmetellyt sitä, että jos puhutaan sähköistymisen hyvistä puolista, niin eihän siihen kuulu se, että auto kiihtyy nollasta hautaan kahdessa sekunnissa.”

Esimerkiksi aivan tavallinen kuljettaja voi tilata Tesloista hurjia Plaid-versioita. HS:n testatessa yhtä sellaista oli taju mennä kankaalle.

”[Sähköautoilun] pitää olla kätevää taajama-ajoa ja joskus jopa matka-ajoa. Vaivatonta, äänetöntä”, Asp jatkaa.

Sähköistä edullista kansanautoa on odotettu, mutta mikään ei ole vielä lyönyt läpi. Asp kokeili, olisiko Dacia se. 

Ensiajo liikkeestä pihaan päättyi epäonnisesti.

”Oli jo pimeä, kun lähdin hakemaan nappulaa, mistä latausluukun sai auki. Painoin oikealta ylhäältä nappia. Hetken päästä kuului: hätäkeskus.”

Asp osui hätäpuhelujärjestelmään. Silloin alkoi valjeta, että tämän hintatason autossa perusominaisuudet eivät olekaan diginappien takana.

Auto käynnistetään avainta kääntämällä, keskellä on perinteinen käsijarru ja latausluukku avautuu vivusta vetämällä.

Sitten tuli lunta ja jäätä. Springin latausluukku sijaitsee auton edessä, eli talvella se jäätyy viimassa kiinni.

”Tuli ahaa-elämys, kun tiskikaapissa oli semmoinen puinen jäätelötikku. Siinä oli kupera pinta. Kun sillä käsitteli ne luukun reunat, se alkoi aina toimimaan.”

Säästä piirtyy syy, miksi autoa ei tuoda virallisesti Suomeen.

”Ei ole tulossa, ja johtuu ihan siitä, että tehdas ei tee siitä kylmän ilmaston versiota”, sanoo Dacian ja Renault’n tiedotus- ja markkinointipäällikkö Riitta Leskinen.

Hänen mukaansa ostajia olisi, joten Suomen Dacia-edustus ottaisi sen mallistoonsa. Tehdas sanoo ei.

”Villejä” autoja ostaneet ovat kyselleet satunnaisesti takuu- ja huoltoasioista viralliselta maahantuojalta.

”Toki ollaan autettu, mitä ollaan pystytty, mutta virallista Dacia-sähköautohuoltoa ei ole saatavilla.”

Suomessa merkin mallisto koostuukin polttomoottoreista ja yhdestä hybridistä, eikä uutta täyssähköistä mallia ole tiedossa.

DaciAlla ei käännetä katseita kadulla, mutta merkki on kairannut tietään suomalaisten sydämiin halvoilla hinnoilla.

”Minulla itselläni oli jo 70-luvulla Renault 12, joka oli made by Dacia. Siinä ei ollut mitään vikaa”, Kare Asp peilaa suhdettaan merkkiin.

Talvi kuitenkin nujersi kiinnostuksen lunastaa sähkö-Dacia itselle.

”Kun oli yli 20 astetta pakkasta, niin range näytti aamulla 110 kilometriä.”

Auton akku on vaatimaton: koko on 27,4 kilowattituntia, ja pikalataustahdin maksimi pyörii 30–35 kilowatissa. Nämä luvut eivät istu siihen yhtälöön, jossa Asp ajaa töissään ja vapaa-ajalla pitkiä matkoja.

”Tulisi latauksen kanssa niin pitkiä reissuja, että olisi joskus mukava olla kotonakin.”

Dacia tekee tehtävänsä silloin, kun körötellään kaupungissa tai pienillä nopeuksilla.

”Oikeastaan se Spring oli ihan hauska ajaa. Ei mitään urheilullisia supersaavutuksia. Pari kertaa jäin kiinni [kitkarenkailla hankeen].”

Asp tulkitsee, että sähköautot voisivat yleistyä, jos tarjolla olisi enemmän huokeita kampanjoita.

”Eikös tämä Hullujen päivien kampanja kertonut siitä?”

Stockmann myi sähköistä Peugeotia 249 euron kuukausihinnalla. Autot varattiin heti, mutta sitten homma levisi käsiin, sillä autoja on odoteltu tehtaalta vuoden päivät. 

Siitä huolimatta Dacian sai satasen halvemmalla.

Sitten Asp nostaa esiin kiinalaisen MG:n, joka tuo Suomeen suhteellisen edullisia sähköautoja. Nyt halvimman MG:n hinta on noin 27 900 euroa.

Siitä huolimatta Dacian saa kymppitonnin halvemmalla.

Asp palautti auton puolen vuoden kokeilun jälkeen Lempäälään. HS löytää auton liikkeestä paraatipaikalta ja lähtee koeajolle suoraan moottoritielle.

Auto kiihtyy hitaasti, mutta maltillinen kuljettaja pääsee sillä raskaista ajoneuvoista ohitse. Spring painaa vain tonnin, joten ohjaamo huojuu kovassa vauhdissa.

Pikkutiellä se käyttäytyy kuin pieni tavallinen auto. Viimeistelystä kuitenkin huomaa, että pitkä penni on säästetty sieltä täältä.

Kare Aspin mukaan auton mainoksiin on sävelletty ylisanoja sisustuksesta.

”Jos se on nahkaa, niin minä olen Nobel-kirjailija.”

HS kertoi Dacia Springin saapumisesta vaivihkaa Suomen markkinoille viime syksynä. Lue autosta lisää tästä artikkelista.