Mies on pukeutunut vaaleisiin housuihin ja mustaan takkiin. Hän tulee ulos kerrostalon takaovesta, vilkaisee ympärilleen ja jatkaa jalankulkutielle koiran kanssa. 

Vantaalainen lähiö on elokuisena aamupäivänä hiljainen. Puolenpäivän aikaan monet asukkaat ovat jo töissä tai koulussa. Viisitoista minuuttia myöhemmin mies palaa ja nousee hissillä asuntoonsa ylimmässä kerroksessa. 

Iltapäivällä hän poistuu taas kerrostalon takaovesta. Hän kävelee rivakasti parkkipaikalle, nousee autoon ja ajaa kauppakeskus Jumboon.

Mies kiertelee K-Citymarketissa, käy kalatiskillä ja ostaa vihanneksia. Sen jälkeen hän nostaa rahaa automaatista ja nousee liukuportaita ylös. Ulko-oven lähellä mies pysähtyy juttelemaan tuttavansa kanssa kymmenien minuuttien ajan.

Palattuaan kotiin mies vaihtaa vaatteet ja ulkoiluttaa koiran.

Marita Strøm, 38, istui hopeanvärisen Mercedes-Benzin etupenkillä.

Kaksi tytärtä, neljävuotias ja kaksivuotias, istuivat takana. Nuorin tytöistä, vasta vuoden ikäinen, oli jätetty sukulaisten hoitoon. Aviomies ajoi.

Oli syyskuun 3. päivän yö vuonna 2004. Norjalais-irakilainen perhe oli lomalla Irakin Kurdistanissa, oli ollut jo lähes kuukauden. 

Marita Strøm oli tavannut miehen pian sen jälkeen, kun tämä oli saapunut Norjaan turvapaikanhakijana vuonna 1998. Mies oli kertonut viranomaisille olevansa 18-vuotias ja nimeltään Osman Omar Osman.

Pari vuotta aiemmin hän oli hakenut turvapaikkaa Saksasta, siinä onnistumatta. Norjassa onnisti.

Pariskunnan häitä vietettiin pian Kurdistanissa, miehen kotiseudulla. Kolme tytärtä syntyi pienillä ikäeroilla.

Mies sai Norjasta pysyvän oleskeluluvan, sitten kansalaisuuden.

Perhe muutti asuntoon Namsosissa. Sieltä Strøm oli kotoisin, pienestä puukaupan ympärille syntyneestä kaupungista Namsenvuonon rannalla.

Vain viikkoja sen jälkeen kun mies oli saanut Norjan kansalaisuuden, hän toi perheensä lomalle kotiseudulleen Irakin Kurdistaniin, Sulaimanian kaupunkiin. Se on kurdien hallitseman alueen toiseksi suurin kaupunki. 

Näin oikeudenkäyntiasiakirjoissa kuvataan syyskuisen yön tapahtumia:

Perhe oli vieraillut miehen ystävän luona. Puoliltaöin he olivat palaamassa majapaikkaansa.

Mies ohjasi auton Sulaimanian pohjoispuolella sijaitsevan esikaupungin Kareza Wshkin läpi. Hän kääntyi kapealle kivitalojen reunustamalle hiekkatielle.

Harmaa auto ajoi Mercedes-Benziä vastaan. Se pysähtyi Marita Strømin puoleisen ikkunan kohdalle. Autossa istunut mies keskusteli Strømin aviomiehen kanssa.

Sitten hän nosti aseen ja ampui Marita Strømiä. 

Kaksi luotia osui naista käteen. Kolmas osui selkään repien rikki sekä keuhkot että sydämen. Harhaluoti iski takapenkillä istunutta viisivuotiasta tytärtä käteen.

Ampuja ja auton kuljettaja poistuivat nopeasti paikalta.

Aviomies vei tyttäret läheiseen sairaalaan ja jätti Strømin kadulle. Hän kuoli sinne.

Epäilyt heräsivät saman tien. Irakin Kurdistanin poliisi pidätti aviomiehen.

Mies kiisti, että hänellä olisi ollut mitään tekemistä vaimonsa kuoleman kanssa.

Pian poliisille selvisi, että mies ei ollut Osman Omar Osman vaan oikealta nimeltään Faraidun Latif Sharif. Hän oli myös seitsemän vuotta vanhempi kuin oli norjalaisille väittänyt.

Murhan toteuttajat, 36-vuotias mies ja 28-vuotias mies, olivat Irakin Kurdistanin poliisin mukaan Latif Sharifin tuttuja. He kertoivat Latif Sharifin luvanneen heille 8 000 dollaria naisen ampumisesta.

Miehet ostivat Makarov-pistoolin pimeiltä markkinoilta. Poliisin mukaan puhelimen tiedot paljastivat, että Latif Sharif oli ennen murhaa puhunut toistuvasti toisen murhaan osallistuneen miehen kanssa.

Noin kuukausi pidätyksen jälkeen Latif Sharif tunnusti teon. 

Oikeussaliin hänet tuotiin raskaasti aseistettujen vartijoiden saattelemana. Hetki ikuistui vanhoihin uutiskuviin: niissä Latif Sharif seisoo vakavana aitiossa salin laidalla.

Murha sai valtavan huomion Norjassa. Valtion edustaja seurasi oikeudenkäyntiä paikan päällä, koska sekä uhri että tekijä olivat maan kansalaisia.

Miksi pienten lasten äiti murhattiin kylmäverisesti Sulaimanian kadulle?

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan Latif Sharif oli puhunut poliisikuulustelussa parisuhteeseen ja rahaan liittyvistä riidoista. Hän oli ollut tyytymätön vaimoonsa, joka ei kuunnellut häntä eikä tehnyt riittävästi kotitöitä. Vaimo oli ottanut lainaa ilman Latif Sharifin lupaa ja uhannut paljastaa tämän valheellisen henkilöllisyyden Norjassa, jos mies yrittäisi erota hänestä. Tieto valheesta olisi lähes varmasti johtanut miehen oleskeluluvan perumiseen.

Strøm oli ottanut itselleen kaksi henkivakuutusta. Vakuutuskorvausten saajaksi oli nimetty Latif Sharif. 

Poliisin mukaan mies oli kertonut kuulustelussa aikoneensa tappaa vaimonsa jo Norjassa, mutta oli lopulta arvioinut, että siellä riski kiinnijäämisestä oli liian suuri. 

Tuomio langetettiin maaliskuisena aamupäivänä Sulaimaniassa. Kaikki kolme syytettyä tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Tunnustuksensa perunut Latif Sharif vakuutti syyttömyyttään.

Hänen isänsä itki.

Valitustuomioistuin kumosi tuomion prosessivirheiden takia ja määräsi oikeudenkäynnin käytäväksi uudelleen. Sen jälkeenkin tuomio pysyi samana. 

Koska Latif Sharifilla oli Norjan kansalaisuus, kurdihallinto joutui vakuuttamaan Norjalle, ettei miestä teloiteta. Kuolemantuomiosta tulisi käytännössä elinkautinen vankeus.

Tunneli oli 80 metriä pitkä. Sitä pitkin yksitoista vankia ryömi vapauteen aikaisin sunnuntaiaamuna. Näin kerrottiin uutisissa, jotka levisivät pitkin maailmaa tammikuussa 2012.

Dahukin maakunnassa sijaitsevasta Zirgan vankilasta on vain muutaman tunnin ajomatka Syyrian ja Turkin rajoille. Vankila oli avattu muutamia vuosia aiemmin ja sinne mahtui noin kuusisataa vankia.

Paikallinen media raportoi, että vangit saivat apua joiltain vartijoilta, mutta myös vankilan ulkopuolelta.

On valtava operaatio kaivaa vankilan rakenteiden ja maan läpi 80-metrinen tunneli ilman koneita jäämättä kiinni. Sekin vaikuttaa erikoiselta, että useissa uutisissa julkaistiin tunnelista kuva, joka on HS:n selvityksen perusteella peräisin Afganistanissa edellisenä vuonna tapahtuneesta vankilapaosta.

Oli tunneli totta tai ei, pako onnistui.

Yksi vankilasta paenneista oli Latif Sharif. Kurdilainen media kertoi, että hän oli operaation päätekijä. 

Latif Sharif katosi.

Meillä on työn alla juttu, jolla on kytköksiä Suomeen, ja voisimme tarvita apua. Se on rikosjuttu. Ja se on arkaluonteinen. 

Viesti tulee Helsingin Sanomien tutkivalle ryhmälle toukokuussa 2023.

Norjalaisen Verdens Gang -lehden toimittaja kertoo Marita Strømin ja Faraidun Latif Sharifin tarinan.

Sen jälkeen kun Latif Sharif oli paennut kurdistanilaisesta vankilasta yli kymmenen vuotta aiemmin, hänestä ei ollut kuulunut mitään. Marita Strømin tyttärissä tilanne herätti pelkoa. 

Norjalaisten saaman vinkin mukaan vankilasta paennut mies eläisi nyt Suomessa, jossain Helsingin esikaupungissa, uuden perheen kanssa. Ja Suomen viranomaiset olisivat asiasta tietoisia.

VG selvitti asiaa Namsosin kaupungissa ilmestyvän Namdalsavisa-lehden kanssa. 

Norjalaisten tiedot kuulostavat hämmentäviltä. Mies on murhasta tuomittu vankikarkuri, josta on mediatietojen mukaan annettu paon jälkeen myös Interpolin etsintäkuulutus.

Miten hän voisi elää vapaana Suomessa?

Jos jokin suomalainen taho tietää asiasta jotain, se on todennäköisesti keskusrikospoliisi (krp).

Tero Haapala vastaa puhelimeen eläkkeeltä. Hän työskenteli pitkään tutkinnanjohtajana ja lopetti työuransa krp:n väkivaltarikosyksikön linjanjohtajana.

Muistatko tapausta, jossa Suomeen olisi tullut vankilasta paennut irakilainen mies, joka olisi tuomittu norjalaisen vaimonsa murhasta?

”Voi olla että soittaa kelloja, voi olla että ei”, Haapala aloittaa.

”Viimeisinä vuosina, 2010-luvun loppupuolella, oli parikin juttua, joissa oli irakilaisia henkirikosepäiltyjä Pohjoismaissa. Joku juttu liittyi kyllä Norjaankin. Yritimme kuumeisesti kaivaa perustietoja Irakista, mutta eihän se onnistunut. Viranomaisilla on siellä kädet täynnä.”

Haapala kehottaa olemaan yhteydessä keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajaan Mika Ihaksiseen, joka toimii nykyään yhdyshenkilönä Europolissa.

Ihaksinen suostuu puhumaan, kuten viranomaiset usein, yleisellä tasolla.

”Muistan jutun, jossa mies tappoi vaimonsa ja tuli tänne. En muista pakeniko, vai miten pääsi pois maasta. Olisin sanonut, että oli Afganistanista, mutta sanoit että Irak...”

Hän sanoo, ettei muista tarkemmin, koska hänkään ei ollut itse mukana tapauksen tutkinnassa.

Myöhemmin Ihaksinen palaa asiaan. Hän vahvistaa, että tapauksessa oli kyse vaimon tappamisesta ja se linkittyy Norjaan.

”Tästä täytyy olla sellaiset viidestä kahdeksaan vuotta aikaa.”

Aika täsmää. Ja kuinka monta Norjaan liittyvää, ulkomaille sijoittuvaa puolison henkirikosta viranomaisilla on voinut pöydällään olla?

Tapauksen tutkinnanjohtajaa ei löydy, mutta keskusteluista tarttuu tärkeä tieto. Suomessa keskusrikospoliisi tekee niin sanotut luovutustutkinnat. Jos Norja tai Irak olisivat pyytäneet Latif Sharifin luovutusta, siitä pitäisi olla jälki keskusrikospoliisissa sekä oikeusministeriössä ja ulkoministeriössä. 

Tietopyyntöihin kirjataan useita nimiä, koska tiedossa on, että Latif Sharif on käyttänyt eri valenimiä elämänsä eri vaiheissa. Kesäloman jälkeen vastaukset odottavat sähköpostissa.

Keskusrikospoliisilla ei ole ollut vireillä esiselvitystä, esitutkintaa tai luovutustutkintaa ko. henkilöistä.

Pyyntönne mukaisia kyseisiä henkilöitä koskevia julkisia asiakirjoja ei ole oikeusministeriön asiankäsittelyjärjestelmässä.

Kyseisistä henkilöistä ei löytynyt tietoja ulkoministeriön asiakirjajärjestelmistä.

Viikkojen kuluttua Helsingin poliisilaitokselta tulee sähköposti, jonka liitteenä on tutkintapöytäkirja.

Se kertoo joulukuussa 2020 tapahtuneesta pyörävarkaudesta. Noin 2 000 euron hintainen pyörä oli varastettu rälläkän avulla naisen työpaikan edestä Meri-Rastilassa.

Nainen oli etsinyt pyöräänsä nettipalstoilta ja löytänyt sen myynti-ilmoituksen Tori.fi:stä ja Facebookista.

Myyjä oli käyttänyt valenimeä. Nainen oli sopinut tämän kanssa tapaamisen loppiaiselle ja ilmoittanut asiasta poliisille. Poliisipartio meni tapaamiseen naisen kanssa, otti myyjän kiinni ja palautti pyörän omistajalleen.

Myyjä kertoi poliisille ostaneensa suomalaiselta mieheltä useita pyöriä ja tuunanneensa niitä.

Pyörän myyjän oikea nimi oli Faraidun Latif Sharif.

Syntymäaika täsmää norjalaisten tietoihin vankikarkurista.

Facebook-profiilissa myyjä kertoi työskentelevänsä autokorjaamossa. Kun murhasta tuomittu Faraidun Latif Sharif eli yli 20 vuotta sitten Norjassa Marita Strømin kanssa, hän työskenteli autokorjaamossa.

Vaikuttaa lähes varmalta, että norjalaisen vaimonsa murhasta tuomittu mies on ainakin ollut Suomessa.

Poliisin pöytäkirjassa on tärkeä tieto. Myyjä oli sopinut kaupat yksityisosoitteeseen Vantaalla.

Kuvassa Latif Sharif pitää Marita Strømiä kainalossaan. He istuvat sohvalla. Hoikka, tummahiuksinen mies katsoo kameraan ilmeettömänä. Hänellä on päällään kuvioitu norjalaistyylinen villapaita. 

Strøm pitää miestä kädestä kiinni. Vaaleanruskeat hiukset ovat lyhyet. Strøm on pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, korvissa on korvakorut, ja hänellä on huulipunaa. Nainen hymyilee ja katsoo ohi kamerasta.

Kuva on otettu yli kaksikymmentä vuotta sitten Norjassa, ehkä joulun aikaan.

On muitakin kuvia. Yhdessä niistä Latif Sharif katsoo kameraan kaltereiden takaa. Kuva on otettu murhan jälkeen vuonna 2004, kun mies istui tutkintavankeudessa Irakin Kurdistanissa. Hiusraja on jo noussut korkeammalle.

Tunnistaisiko miehen vanhoista, murhan ja paon jälkeen norjalaismedioissa julkaistuista kuvista, jos hän tulisi vastaan? 

Perillä vantaalaislähiössä käy selväksi, että miestä saisi etsiä rauhassa. Ihmisiä ei juuri näy. 

Jossain täällä poliisipartio puuttui pyörävarkauteen.

Rapun etuoven lasin läpi erottuu osoitetaulu. Siinä ei näy miehen nimeä.

Rapusta poistuva iäkäs naapuri kertoo, että Latif Sharif on hiljattain muuttanut pois.

Tunsitko häntä?

”Ei täällä kukaan tunne ketään”, mies vastaa ja jatkaa matkaansa.

Taas umpikuja. Miehestä ei ole muuta jälkeä kuin mahdollinen osoite poliisin pöytäkirjassa. Ja sekin osoittautui vanhentuneeksi.

Matkalla autolle herää vielä ajatus. Voisiko olla, että varkauteen sekaantunut Latif Sharif olisi muuttanut lähiön sisällä johonkin toiseen osoitteeseen, ehkä isompaan asuntoon? Norjalaisten vinkin mukaan miehellä oli uusi perhe Suomessa.

Lopulta erään talon rapun osoitetaulusta, ylimmän kerroksen asunnon kohdalta, löytyy etsitty nimi.

Vieressä on toinen sukunimi, suomalainen.

Norjalaiset toimittajat varaavat saman tien lentoliput. He saapuisivat Suomeen jo parin päivän päästä.

Sillä välin Helsingin Sanomien arkistosta löytyy uusi johtolanka.

Kuolemantuomion saanut mies pakeni Suomeen mutta murhatuomio esti oleskeluluvan – Maahanmuutto­virasto joutuu tutkimaan asian nyt uudelleen

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomiosta kertova uutinen on julkaistu tammikuussa 2022. Se on lyhyt ja tietoa on vähän. Maiden tai henkilöiden nimiä ei mainita uutisessa, eikä niitä ole myöskään tuomioistuimen ratkaisussa.

Mitä pidemmälle oikeuden päätöstä lukee, sitä selvemmältä asia tuntuu.

Ratkaisun täytyy koskea Marita Strømin murhasta tuomittua Faraidun Latif Sharifia.

Yhdistelemällä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun sisältöä toimituksen tietoihin voidaan piirtää aikajana miehen tiestä Suomeen.

Vankilapaon jälkeen Latif Sharif ylitti todennäköisesti rajan Syyriaan. Sieltä hän siirtyi ensin johonkin toiseen maahan, sitten kolmanteen.

Latif Sharif haki jostain Euroopan maasta kansainvälistä suojelua. Hän sai hakemukseensa kielteisen päätöksen vuonna 2013. Samana vuonna Norja perui Latif Sharifin kansalaisuuden, määräsi tämän karkotettavaksi sekä asetti miehen koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Syynä päätökseen oli murhatuomio sekä se, että Latif Sharif oli aikoinaan valehdellut Norjan viranomaisille hakiessaan oleskelulupaa ja kansalaisuutta.

Suomeen hän saapui 4. helmikuuta 2014. Hän ilmoittautui turvapaikanhakijaksi nimeltä Abdulrahman Naef ja kertoi olevansa Syyrian kansalainen, joka pakenee asepalvelusta sisällissotaa käyvän presidentti Bashar al-Assadin armeijassa. 

Seuraavana vuonna Suomi myönsi miehelle pakolaisaseman ja oleskeluluvan neljäksi vuodeksi.

Kello tulee kuusi elokuisena aamuna. Miehestä tarvitaan kunnollinen kuva, jotta sitä voisi verrata vanhoihin kuviin. On yhä pieni mahdollisuus, että kyse olisi vain samannimisestä henkilöstä.

Tuntien odottamisen jälkeen mies lähtee liikkeelle talon takaovesta, kävelee ripeästi autolleen ja ajaa kauppakeskukseen. Hän käy ostoksilla, keskustelee tuttavansa kanssa ja palaa kotiin ulkoiluttamaan koiraansa.

Mies saadaan kuvattua julkisella paikalla. 

Nenän muoto, silmien väri, hiusraja.

Epäselvyyttä ei jää.

Koiraansa ulkoiluttanut ja K-Citymarketista kalaa ostanut mies on sama Latif Sharif, joka pakeni irakilaisesta vankilasta tammikuussa 2012.

Miten maahantulokiellon saanut, kansainvälisesti etsintäkuulutettu ja murhasta tuomittu vankikarkuri pääsi Suomeen väärällä nimellä viranomaisten huomaamatta?

Sen ei pitäisi olla mahdollista.

Kuukausien selvittämisen jälkeen kysymykseen saadaan vastaus. 

Faraidun Latif Sharif oli ensin yrittänyt hakea turvapaikkaa toisesta Euroopan maasta. Häneltä siellä takavarikoidut asiakirjat, hänen käyttämänsä kieli ja häneltä löytyneet puhelinnumerot olivat viitanneet siihen, ettei mies ollut kotoisin Syyriasta, toisin kuin hän väitti.

Suomessa mies asui alkuaikoina Oulun Kaukovainiolla, josta muutti Vantaalle. Pian maahantulonsa jälkeen hän tutustui tulevaan vaimoonsa, suomalaiseen naiseen.

Suomalaisviranomaisille kerrottu pakolaistarina alkoi rakoilla nopeasti.

Krp:n rikostekninen laboratorio totesi miehen esittämän henkilökortin ja passin väärennöksiksi.

Miehelle tehtiin kielianalyysi. Sen perusteella oli erittäin epätodennäköistä, että mies olisi syyrialainen ja puhuisi arabiaa äidinkielenään. 

Kun kielianalyysiä yritettiin tehdä muilla kielillä, mies ei tullut paikalle.

Selitykset vaihtelivat. Passin hankkimisessa olivat auttaneet veljen kaverit, tai apuna oli ollut isän ystävä. Alkuperäinen passi oli jäänyt ensin pakolaisleirille, sitten se oli isällä. Ensin mies kertoi pelkäävänsä Syyrian tiedusteluviranomaisia, myöhemmin hänellä ei ollutkaan syytä pelätä.

On monta tapaa tuhota sormenpäänsä.

Niitä voi leikellä veitsellä. Polttaa liedellä tai hapolla. Pureskella rikki. Ajan kanssa sormen iho kasvaa takaisin samanlaisena, mutta sen voi tuhota uudestaan. 

Nämä ovat tuttuja tapauksia maahanmuuttoviranomaisille. Taustalla on halu estää viranomaisia huomaamasta, että henkilö on aiemmin pyrkinyt toiseen Euroopan maahan. 

Poliisi yritti ottaa ”Abdulrahman Naefin” sormenjälkiä monta kertaa.

Iho oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei se onnistunut. Mies kertoi, että hän oli polttanut sormensa kuorma-auton pakoputkeen roikkuessaan siinä kolme tuntia matkalla Suomeen.

Vuonna 2015 henkilöllisyyttä yritettiin selvittää uudelleen – taas turhaan. Nyt mies kertoi ”hanganneensa sormenpäitään lattioihin ja seiniin”. Niin häntä oli omien sanojensa mukaan neuvottu vastaanottokeskuksessa. 

Loppuvuonna 2015 turvapaikkahakemus oli ollut vireillä lähes kaksi vuotta.

Sitten, hyvin lyhyessä ajassa, Suomeen saapui noin 30 000 turvapaikanhakijaa. Päätöksiä alettiin tehdä vauhdilla.

Marraskuussa 2015 Migri katsoi, että ristiriitaisista kertomuksista, väärennetyistä asiakirjoista ja tuhotuista sormenjäljistä huolimatta mies lienee kotoisin sisällissodassa olevasta Syyriasta. Virasto myönsi hänelle turvapaikan neljäksi vuodeksi.

Vuonna 2017 Migrin tietoon tuli, että miehen tarina saattaa olla valetta. Tiedon antaja näyttää olleen suojelupoliisi.

Suojelupoliisi on vuonna 2017 Migrille antamassaan lausunnossa arvioinut sinun maassa oleskelun voivan vaarantaa valtion turvallisuutta. Suojelupoliisi on esittänyt Migrille perustelut lausunnolleen, Migri totesi. 

Suojelupoliisi kieltäytyy kommentoimasta HS:lle yksittäistä henkilöä millään tavalla. Supo ei kommentoi sitäkään, onko se antanut tällaista lausuntoa. 

Se tehdään selväksi, että suojelupoliisi antaa Migrille tällaisia lausuntoja vain, jos henkilöllä on kytköksiä terrorismiin, laittomaan tiedusteluun tai muuhun kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan.

Migri puhutteli Latif Sharifin uudelleen kolme kertaa. Hän piti kiinni tarinastaan: hän oli asepalvelusta paennut Syyrian kansalainen. Irakia hän ei ollut ”nähnytkään ikinä”. 

Hänelle yritettiin tehdä kielitesti, mutta hän kieltäytyi. 

Piilottelu päättyi toukokuussa 2019. Migri sai Norjan viranomaisilta kirjallisen selvityksen, jossa kerrottiin Latif Sharifin todellinen henkilöllisyys ja tausta.

Mies taipui.

Hän kertoi norjalaisen vaimonsa murhasta Sulaimaniassa. Tuomio annettiin väärin perustein, Latif Sharif sanoi Migrille. Turvallisuuspalvelu kidutti häntä ja pakotti hänet tunnustamaan vaimonsa murhan.

Myös häntä vastaan todistanutta ampujaa ja autonkuljettajaa oli Latif Sharifin mukaan kidutettu, ja oikeudenkäynti oli ylipäätään ollut heikkolaatuinen.

Mies selitti valehdelleensa suomalaisille viranomaisille, koska oli pelännyt, että hänet käännytettäisiin takaisin Irakiin. Hän kertoi vastustavansa pakolaisasemansa ja oleskelulupansa peruuttamista, koska halusi tulevaisuutensa olevan Suomessa. Hän sanoi myös, että jos hänet palautetaan Irakiin, häntä uhkaa hirttotuomio.

Murhatuomion, valehtelun ja suojelupoliisin lausunnon perusteella Migri perui pakolaisaseman. 

Sinun voidaan aikaisemman toimintasi perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, Migri siteerasi Supon lausuntoa.

Kuolemantuomion olemassaolo tarkoitti kuitenkin sitä, että miestä ei voitu poistaa maasta.

Irakin viranomaiset olivat kyllä vakuuttaneet aikoinaan Norjalle, ettei tuomiota panna täytäntöön. Siitä huolimatta Suomi rikkoisi palautuskieltoa, jos se luovuttaisi Latif Sharifin Irakiin.

Suomi ei voi luovuttaa ketään maahan, jossa tätä uhkaa kidutus, kuolemantuomio tai muu epäinhimillinen kohtelu.

Migri myönsi Latif Sharifille tilapäisen oleskeluluvan.

Hallinto-oikeudessa Latif Sharif vetosi etenkin siihen, ettei ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tästä kertoi hänen mukaansa jo oikeudenkäynnin lyhyt kesto. 

Oikeus oli Migrin kanssa samaa mieltä.

Latif Sharif sai luvan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Migri puolusti ratkaisuaan. Virasto myönsi korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Irakin Kurdistanin oikeusjärjestelmässä oli puutteita. Latif Sharif ei ollut kuitenkaan täsmentänyt, millaisia puutteita hänen oikeudenkäynnissään olisi ollut.

Väite epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja kidutuksesta ei Migrin mukaan perustunut mihinkään muuhun kuin Latif Sharifin kertomaan.

Se, että valittaja itse kokee, että hän ei ole syyllistynyt rikokseen, josta hän on saanut tuomion, ei tarkoita, että oikeudenkäynti ei olisi ollut oikeudenmukainen. Myös valittajan aiemman toiminnan voidaan katsoa vaikuttavan merkittävästi valittajan yleiseen uskottavuuteen ja hänen kertomansa uskottavuuteen.

Migri totesi myös, että Latif Sharifilla oli ollut murhaoikeudenkäynnissä kolme avustajaa, joista yksi oli norjalainen, ja Norjan valtio oli seurannut oikeusprosessia.

Myös korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan vuonna 2022, ettei Latif Sharif ollut turvapaikanhakija, joka pakeni esimerkiksi etnisyyteen tai poliittiseen mielipiteeseen liittyvää vainoa.

Hän oli silti vaarassa, koska hänet oli tuomittu kuolemaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Migrin olisi pitänyt selvittää murhaoikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta paremmin. Ratkaisusta puuttuivat muun muassa tiedot Irakin Kurdistanin rikoslainsäädännöstä ja asian käsittelystä ylemmissä oikeusasteissa. Asiaa ei oltu myöskään arvioitu mahdollisesti saatavilla olevan oikeudellisen asiakirja-aineiston pohjalta. 

Epäselväksi jää, yrittikö Migri hankkia tietoja, joita korkein hallinto-oikeus siltä vaati. 

Virasto teki uuden päätöksen. Linja kääntyi 180 astetta: Latif Sharifille myönnettiin vuoden oleskelulupa toissijaisen suojelun nojalla.

Virasto totesi, että Irakin Kurdistanin oikeusjärjestelmässä ”on ollut merkittäviä ongelmia 2000-luvun alkupuolella, ja ettei maatiedon perusteella voida katsoa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin olleen mahdollista silloisessa tilanteessa”.

On vaikeaa sanoa, saiko Latif Sharif oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Irakin Kurdistanin oikeusjärjestelmää.

Aluetta tuntevat virkamieslähteet kertovat, ettei Irakin Kurdistan ole oikeusvaltio siinä mielessä kuin vaikkapa Suomi tai Saksa. Poliisi ja turvallisuuspalvelu saattavat edelleenkin pahoinpidellä tai jopa kiduttaa kuulusteltavia. 

Lähi-idän mittapuulla Kurdistanin oikeusjärjestelmä on kuitenkin kehittynyt. Sen tuomioistuinten ratkaisuja hyväksytään Suomen oikeuskäytännössä ja korruptio on vähäisempää kuin muualla Irakissa. 

Migri ei ilmeisesti hankkinut Latif Sharifin murhatuomion asiakirjoja. Virastolla ei ylipäätään ole tapana olla yhteydessä sen valtion viranomaisiin, joita turvapaikanhakija väittää pakenevansa.

HS hankki ensimmäisen oikeusasteen tuomion vuodelta 2005. Siitä käy ilmi, että oikeudenkäynnissä Latif Sharifin syyllisyyden tueksi esitettiin paljon näyttöä.

Poliisien lausunnot, rikospaikkatutkinta, oikeuslääketieteellinen kuolinsyytutkimus, lääkärinlausunnot haavoittuneesta tyttärestä, tutkinta-asiakirjat, syytetyiltä löytyneet käteisvarat ja Latif Sharifin autoa koskenut tutkinta-asiakirja.

Kiduttamisesta ei tuomioistuimen mukaan ollut näyttöä.

Isosta ovesta näkee sisään autokorjaamon halliin.

Haalareihin pukeutunut mies liikkuu nopeasti. Välillä hän ajaa auton ulos ja palaa sitten takaisin. On syyskuun 13. päivä ja mies on aloittanut työt aikaisin aamulla.

Tässä korjaamossa mies on työskennellyt jo pidempään.

On aika lähestyä Faraidun Latif Sharifia ja pyytää häneltä haastattelua. On tärkeää kuulla, mitä hän itse ajattelee murhasta, paosta ja elämästään Suomessa.

Kun työpäivä on kestänyt lähes minuutilleen seitsemän tuntia, Latif Sharif astelee arkivaatteissaan ulos hallista ja kohti autoaan.

Mies vaikuttaa yllättyneeltä auton luona odottavista toimittajista. Hän suostuu silti keskusteluun, ja haastattelua varten siirrytään sivummalle, pois työpaikan edestä. Miehen äidinkieltä sorania puhuva tulkki osallistuu haastatteluun puhelinyhteydellä.

Latif Sharif kasaa itsensä nopeasti ja alkaa puhua rauhallisesti. Hän kertoo olevansa katkera Norjalle siitä, ettei tämä puuttunut hänen tuomioonsa.

“Irakilla ei ollut mitään oikeutta langettaa kuolemantuomiota Norjan kansalaiselle. Miksi kukaan ei puuttunut asiaan tuolloin?”

Latif Sharifin mielestä hänet olisi pitänyt palauttaa Norjaan asian käsittelemiseksi.

”On totta, että olen kotoisin myös Irakista, mutta passissani lukee, että olen norjalainen. Minulla on kolme lasta, jotka ovat syntyneet Norjassa. Vaimoni oli norjalainen. Ja minua syytettiin jostain, mitä en tehnyt.”

Latif Sharif ei halua käydä tarkemmin läpi tapahtumia Irakin Kurdistanissa. Hän kertoo, että asuu nyt Suomessa, käy töissä eikä halua miettiä muuta.

Sinulla on uusi elämä täällä?

”Juuri niin. Minulla on ollut kahdeksan vuoden ajan suomalainen vaimo, olen aloittanut elämäni täällä.”

Miksi tulit juuri Suomeen?

”Tulin tänne, jotta voisin elää ihmisarvoista elämää.”

Latif Sharif puhuu kiitollisena korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta ja Suomesta.

”Olen saanut täältä todella paljon apua. Täällä minusta on huolehdittu.”

Millaista elämäsi Suomessa on?

”Minulla on kaikkea.”

Norjaan hän ei omien sanojensa mukaan halua enää koskaan eikä ole ollut murhan jälkeen missään yhteydessä siellä asuviin tyttäriinsä.

Haastattelun edetessä Latif Sharif alkaa hermostua. Hän sanoo, ettei halua julkisuutta, ei kuvia eikä nimeä lehteen.

”Ihmiset alkavat kysellä elämästäni ja menneisyydestäni.”

Yllättäen mies kertoo työstävänsä omaelämäkertaa, joka julkaistaisiin monella eri kielellä. Tekstiä on jo kolmesataa sivua.

Kaatosade vyöryy parkkipaikan ylle. Väsymystään valittava Latif Sharif tekee selväksi, että haastattelu on ohi.

Kysymyksiä on yhä paljon. Mies kertoo olevansa periaatteessa halukas jatkamaan haastattelua seuraavana päivänä. Ensin hänen pitää kysyä neuvoa läheiseltä.

Illalla puhelin soi. Soittaja on suomalainen nainen, joka ei suostu kertomaan nimeään, koska sillä “ei ole väliä”. Nainen ilmoittaa, että seuraavan päivän haastattelu on peruttu. Hän kieltää useaan kertaan Helsingin Sanomia jatkamasta jutuntekoa.

Myöhemmin, haastattelun jälkeen, Helsingin Sanomat saa lisää tietoa suojelupoliisin miestä koskevasta uhka-arviosta.

Supo on epäillyt hänellä olevan terroristikytköksiä. Keskusrikospoliisilla ei kuitenkaan ole ollut vireillä häntä koskevia esiselvityksiä tai esitutkintoja terrorismirikoksista.

Erään asiakirjan mukaan Latif Sharif on kertonut hallinto-oikeudelle, että suomalaisilla viranomaisilla on häntä koskien ”epäilys terroristiryhmiin kuulumisesta”. Latif Sharifin mukaan Supon arvio on ”täysin virheellinen” ja se on esittänyt lausuntonsa vuonna 2017, kun sillä ei ollut edes käsitystä hänen todellisesta henkilöllisyydestään.

HS:n tietojen mukaan jo tuolloin viranomaisilla on ollut käsitys, että hän esiintyy väärällä henkilöllisyydellä, eikä ole kotoisin Syyriasta.

Joka tapauksessa hallinto-oikeus arvioi vielä vuonna 2021 selvityksiä saatuaan, että Latif Sharif muodostaa edelleen uhan kansalliselle turvallisuudelle. Tuolloin hänen henkilöllisyytensä oli varmasti viranomaisten tiedossa.

HS lähetti Latif Sharifille kysymyksiä muun muassa siitä, onko hänellä kytköksiä johonkin terroristiseen järjestöön. Hän ei vastannut kysymyksiin.

Irakilaisesta vankilasta murhatuomiota paennut Latif Sharif elää Vantaalla vapaana.

Häntä ei voida enää Suomessa syyttää samasta rikoksesta. Syy on se, että hän sai Irakissa tuomion, joka on pantu täytäntöön. 

Rikoslaki on tässä yksiselitteinen, sanoo valtionsyyttäjä Tuuli Eerolaisen. 

Miehen luovuttaminen Irakiin näyttää mahdottomalta, koska Kurdistanissa hänet tuomittiin kuolemaan. 

Hajanaisten mediatietojen mukaan Irakin korkein oikeus olisi muuttanut tuomion virallisesti vankeudeksi, mutta HS:n käsityksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa. 

Jos tuomio olisi vankeusrangaistus, luovutus voisi olla mahdollinen. Tällöinkin Suomen korkein oikeus arvioisi ensin, ovatko vankilaolot Irakissa epäinhimilliset. Oikeus on aiemmin estänyt luovutuksen esimerkiksi Turkkiin. 

Häntä ei voida luovuttaa vankeuteen edes Norjaan. Valtionsyyttäjä Eerolaisen mukaan lakiin on jäänyt tällaisen luovutuksen estävä sanamuoto, joka on pitänyt jo vuosien ajan korjata.

Irak tai Norja eivät ole myöskään pyytäneet Latif Sharifin luovuttamista.

Voisiko Irak pyytää Suomea panemaan itse täytäntöön rangaistuksen, joka teosta olisi Suomen lain mukaan jäljellä? Murhatuomio tarkoittaa Suomessa ainakin 12 vuoden vankilatuomiota. 

Oikeusministeriön hallitussihteeri Taina Neira ja erityisasiantuntija Sonja Varpasuo sanovat, että tämä kuulostaisi hyvin poikkeukselliselta. 

Lain pohjana olevassa Euroopan neuvoston sopimuksessa puhutaan tuomitun siirtämisestä, ja sekin voi tapahtua vain tuomitun itsensä suostumuksella. Tyypillisesti kyse on siitä, että ulkomailla vankilassa istuva suomalainen pyytää päästä suomalaiseen vankilaan.

”Käytännössä tuomioita ei tietääksemme ole siirretty. Mikäli tällainen hakemus meille tulisi, asiaa olisi tutkittava tarkemmin”, sanoo Varpasuo.

Latif Sharif näyttää tehneen täydellisen paon. 

Jos syyllistyy murhaan valtiossa, jossa teosta saa kuolemanrangaistuksen, ja onnistuu pakenemaan Suomeen, viranomaisten kädet on sidottu.

Hautakiven edessä on kaksi pientä enkelipatsasta. Kiven pintaan on kiinnitetty Marita Strømin kuva.

Suuresti rakastettu, syvästi ikävöity.

Viereiseen kiveen on kaiverrettu hänen vanhempiensa nimet. Äiti sairastui syöpään ja menehtyi kaksi vuotta tyttärensä kuoleman jälkeen, isä kuoli äkillisesti samana kesänä.

“Tämä kaikki vaikutti heihin suuresti”, kertoo Evy Strøm, Marita Strømin isosisko.

Hänen vieressään seisovat Zana ja Zandra Strøm, Maritan lapset. He ovat nyt nuoria aikuisia. 

Namsosin hautausmaa on heille tuttu. Kun tyttäret olivat pieniä, heillä oli tapana käydä haudalla laulamassa onnittelulaulu äidilleen tämän syntymäpäivänä.

Evy-tädin talolle on vain muutaman minuutin ajomatka. Siellä, ruokapöydän ääressä, tyttäret puhuvat siitä, miten yksi yö Irakin Kurdistanissa 19 vuotta sitten mullisti heidän elämänsä. Äiti katosi siitä, kun sisaruksista vanhin oli vasta viisivuotias.

“Se on aina vainonnut meitä. Emme muista [murhayöstä] mitään ja se tekee hämmentyneeksi”, sanoo kuopus, 20-vuotias Zandra.

Sisko Zana, nyt 21 vuotta, oli autossa murhayönä.

Puhutteko usein siitä, mitä tapahtui?

”Joskus puhumme vähän, kyllä”, Zandra sanoo.

Mistä te puhutte?

”Olemme puhuneet siitä, millaista olisi ollut, jos hän olisi elänyt”, Zana vastaa.

Zandra jatkaa: ”Millaista olisi ollut kasvaa yhdessä. Ja että olisi ollut vanhemmat.”

Yhdellä sisaruksista, murhan aikaan lähes viisivuotiaalla, on muistikuvia murhayöstä. Hän ei ole paikalla haastattelussa sisarustensa kanssa, mutta puhuu toimittajille myöhemmin. 

Autossa oli ilmapalloja, sisaruksilla oli valkoiset mekot, kertoo Zara Strøm, 23. 

”Otin katsekontaktin yhteen mieheen. Molemmilla oli ruskeat silmät ja mustat hiukset. Yhdellä oli kiharat. Sitten hän veti esiin aseen. Ja ampui. Ja ampui taas. Sitten he ajoivat pois.”

Zara kertoo muistavansa kaksi laukausta. Ensimmäinen osui häneen, toinen äitiin. 

”Zana oli hysteerinen. Minäkin olin hysteerinen.”

”Joka ilta kun suljen silmäni, näen äitini kasvot, kun hän makasi autossa.”

On oikeastaan pieni ihme, että tyttäret ovat kasvaneet Norjassa. Aluksi näytti siltä, että sisarukset jäisivät äitinsä murhan jälkeen isänsä sukulaisten luokse Irakiin. 

Norjan ulkoministeriö lähetti koneen Erbiliin hakemaan tyttäriä, mutta koneen piti kääntyä perillä takaisin. Kurdihallinto perui lupauksensa päästää tytöt Norjaan. 

Marita Strømin toinen sisko, Tove, sekä Namsosin kaupungin sosiaalityöntekijä matkustivat Irakin Kurdistaniin hakemaan lapset takaisin. Lopulta tytöt saatiin ulos, viranomaisten sekä Pelastakaa lapset -järjestön avulla. 

Kun tytöt pääsivät kotiin lokakuussa 2004, Maritan kolme siskoa asuivat vuorotellen heidän kanssaan.

He tekivät kaikkensa, jotta lapsilla olisi ollut hyvä olla, Evy sanoo. Leikkivät, lohduttivat, kuljettivat päivähoitoon. Evy löysi talosta Maritan reseptikirjan ja alkoi tehdä ruokia, joita tiesi pikkusiskonsa valmistaneen.

Järjestely ei jäänyt pysyväksi. Kaikilla siskoilla oli omiakin lapsia. He pyysivät apua kunnan lastensuojelulta.

Kun Zana oli toisella luokalla, hänet siirrettiin sijaiskotiin. Sen jälkeen hän sai nähdä siskojaan ja tätejään joka toinen keskiviikko, kolmen tunnin ajan.

Se vaivaa Evyä edelleen. Hän sanoo ääni särkyen, että siskot eivät oppineet tuntemaan toisiaan.

”Se on ollut raskasta”, Zana myöntää.

Hän odottaa viimeisillään kaksosia, ja hänellä on entuudestaan lapsi. Omien lasten myötä mieleen nousee usein ajatus äidistä, jota ei saanut tuntea.

”Mutta siihen on tottunut, tavallaan. Ajatukseen että meillä ei ole vanhempia.”

Zana kertoo kylmästä tammikuun aamusta vuonna 2012. Hän oli lähdössä kouluun, kun kasvattiäiti kertoi Zanan isän karanneen vankilasta. Se muutti monta asiaa 11-vuotiaan tytön elämässä.

Hän ei saanut enää liikkua yksin koulun lähellä, eikä ulkona pimeän aikaan.

”Opettajien piti tietää aina, missä olin.”

Zanalle annettiin hälytin, jota hänen pitäisi painaa uhkaavassa tilanteessa.

Viranomaiset pelkäsivät, että Faraidun Latif Sharif tulisi Norjaan etsimään lapsiaan. Mies oli vastustanut jyrkästi tyttöjen paluuta Norjaan sen jälkeen, kun heidän äitinsä murhattiin.

Lapsen oli vaikea ymmärtää, että turvallisuusuhan takia kavereiden vanhemmat eivät halunneet antaa lastensa leikkiä Zanan kanssa.

Myös Latif Sharifin sukulaiset herättivät huolta viranomaisissa. Murhan aikaan kaksi hänen veljistään asui Norjassa. Kun lapset oli tuotu Irakista takaisin Namsosiin, toinen veljistä vaati tyttöjen tapaamisoikeutta.

Marita Strømin siskot torjuivat pyynnöt, minkä seurauksena mies uhkasi tappaa heidät.

Latif Sharifin veli tuomittiin laittomasta uhkauksesta ja karkotettiin Norjasta. Mies palasi myöhemmin laittomasti maahan ja hänet karkotettiin jälleen.

Tytärten turvatoimista luovuttiin jossain vaiheessa.

Loppuvuodesta 2020 Zana oli työpaikallaan kaupassa, kun hänen puhelimensa soi.

Soittaja oli paikallisesta poliisista. Hän ilmoitti perheelle, että Latif Sharif oli asettunut Suomeen.

Zana kertoo menneensä pois tolaltaan.

”Suomi oli niin shokeeraavan lähellä. Että hän oli päässyt sinne.”

Myöhemmin Zana soitti itse poliisille ja vaati saada tietää, miksi Norjan viranomaiset eivät tee mitään. Zanan mukaan poliisi kertoi, että Latif Sharif on kärsinyt rangaistuksensa. Se ”tuntui käsittämättömältä”, Zana sanoo.

Hänelle kerrottiin, että Latif Sharif on Suomessa viranomaisten seurannassa.

Kun Norjan poliisi otti yhteyttä perheeseen, se oli tiennyt jo puolitoista vuotta, että mies on Suomessa.

Siskot ja heidän tätinsä ihmettelevät, miksi heille ei kerrottu asiasta aiemmin. Paikallispoliisi ei myöskään ehdottanut sisaruksille mitään turvatoimia, vaikka maiden välillä on erittäin helppoa liikkua.

Evy Strøm sanoo, että Latif Sharif on pilannut lastensa lapsuuden.

Zana sanoo ajatelleensa aiemmin, että haluaisi puhua isänsä kanssa. Mutta ei Zana koskaan tiennyt, mitä hän sanoisi, jos niin kävisi. Nyt hänestä tuntuu, että hän ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä. 

”Hän ei ole osoittanut merkkejä katumuksesta tai syyllisyydestä”, vanhin sisko Zara sanoo. 

Sisarukset haluavat vain yhtä asiaa: että heidän isänsä joutuu takaisin vankilaan. He ihmettelevät, miten mies voi elää vapaana Suomessa. 

Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Verdens Gang -lehden toimittajan Marianne Vikåsin ja Namdalsavisa-lehden toimittajan Pål Morten Skaretin kanssa. Norjalaiset toimittajat tapasivat ja haastattelivat Marita Strømin lapset ja siskon Namsosissa.