Videolla näkyy huone ja kolme hymyilevää tyttöä. Ovi aukeaa, ja he aloittavat Paljon onnea vaan -laulun.

Pöydällä on pieni kakku täynnä palavia kynttilöitä. Sen vieressä on kukkakimppu, kultainen M-kirjaimen muotoinen foliopallo ja tiara.

Laulun, naurun ja taputusten jälkeen yksi tytöistä panee tiaran päivänsankarin päähän. Onnittelujen kohteen suusta pääsee vain hämmentynyt ”voi tsiisus!”

Toisella videolla sama päivänsankari seisoo pitämässä kuvataiteen tuntia. Opetus katkeaa, kun luokkaan kävelee onnittelevia oppilaita tuomaan kukkia ja suklaapatukoita.

Molemmat videot ovat viime huhtikuulta, jolloin vantaalaisen Veromäen koulun oppilaat olivat päättäneet onnitella 41-vuotispäiväänsä viettänyttä kuvataiteen opettajaa Maria Ikolaa.

Ei ole ihan tyypillisintä, että teini-ikäiset ostavat opettajalleen synttäreinä kukkia tai kakkua.

On kuitenkin olemassa niin kannustavia ihmisiä, että sellainen eriskummallisuus on mahdollista – jopa todennäköistä.

Halusimme selvittää, mikä näitä poikkeuksellisen pidettyjä ihmisiä yhdistää ja mitä heiltä voisi oppia.

Helsingin Kalliossa sijaitsevan ravintolan eteen kävelee jo kaukaa iloisesti tervehtivä nainen. Hän on videoista tuttu kuvataiteen opettaja Maria Ikola, 41. 

Ikola on yksi ihmisistä, jotka mainittiin, kun Helsingin Sanomat etsintäkuulutti elokuussa poikkeuksellisen pidettyjä ihmisiä. 

Ikolan ilmiantoi hänen pikkusiskonsa Pilvi Nurmi. Perusteluja olivat muun muassa isosiskon lempeys ja ”miellyttävä outous”, erilaisten ihmisten huomioiminen ja kyky saada muut innostumaan.

Ikola on saanut mukavuudestaan elämänsä varrella useita epävirallisia tunnustuksia. 

Ala-asteella hänet valittiin hymytytöksi ja nuoruuden kesätyöpaikassaan kioskissa hänet nimettiin ”tsemppaajaksi”. Opettajauran aikana huomionosoituksia on tullut joka kevät.

Muun muassa vuonna 2021 hän sai muilta opettajilta Hymy-stipendin koulussaan Vantaalla. Osa perustelusta kuului: ”Olet iloinen ja ystävällinen oppilaille sekä meille opettajille. Kuuntelet kaikkia ja autat tarpeen mukaan.”

Lounasta odottavan Ikolan kasvoilta paistaa aurinkoisuuden lisäksi myös hienoinen jännitys.

”En halua joutua mihinkään valokeilaan, joten olin alkuun aika kiusaantunut tästä, ja olen vähän vieläkin. Mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole”, Ikola sanoo.

Hän ymmärtää, mitä sisko on sanoillaan tarkoittanut.

Tampereella varttuneelle Ikolalle oli helppoa tulla toimeen kaikkien kanssa jo lapsena. Kun perhe muutti, hän solahti uuteen kouluun ja uudelle luokalle kuin ei mitään. 

Hän uskoo, että tietty kitkemättä jäänyt hassuus vei eteenpäin.

”Neljännellä luokalla halusin olla peikko. Niinpä tein pitkän hännän isolla tupsulla ja kiinnitin sen hakaneulalla housuihini. Viikon päästä häntiä ilmestyi muillekin tytöille ja leikimme yhdessä.”

Eikä Ikola lapsena vain hassutellut. Hän kyllä keksi leikkejä kotilähiönsä muille lapsille, mutta opetti siinä sivussa Vaasassa asuneet nuoremmat serkkunsa lukemaan.

Ikola uskoo, että häntä on muokannut hyvä lapsuus ja yhdessä perheen kanssa vietetty aika. Lisäksi hänellä oli mahdollisuus toteuttaa itseään turvallisessa ympäristössä.

”Minulle ei jäänyt tunnelukkoja tai katkeruutta mistään. Meihin lapsiin luotettiin, ja saimme touhuta aika vapaasti. Taiteellisena ihmisenä äiti huomasi kuvataiteelliset taipumukseni ja tuki minua.”

Isäänsä Ikola kuvailee perinteiseksi suomalaiseksi mieheksi, joka ei ihan hirveästi puhunut tunteistaan. Silti ne kävivät ilmi.

”Kylvyn jälkeen hän letitti hiukseni ja kysyi aina saman kysymyksen hymyillen: ’Onko kukaan koskaan sanonut, että sinä olet suloinen?’ Ja minä vastasin, että joo joo.”

Noin yhdeksänvuotiaana Ikola alkoi ymmärtää, ettei kaikissa perheissä ehkä hymyilty samalla tavalla. 1990-luvun lama koetteli monia.

Erään kerran eväsretkellä Ikola kiinnitti huomiota ystävänsä kuiviin sillivoileipiin. Itselleen hänellä oli ranskanleipiä, joissa oli runsaat täytteet.

”Sanoin hänelle pitäväni enemmän sillistä, ja niinpä vaihdoimme eväät.”

Ja kun Ikola kuudennella luokalla sai hymypatsaan, hän kertoi kateelliselle luokkakaverilleen valkoisen valheen, että tämä oli saanut ääniä vain yhden vähemmän kuin hän.

Pidettynä oleminen ei ole sama asia kuin suosio, kertoo Oulun yliopiston psykologian professori Mirka Hintsanen.

Suositut ihmiset ovat usein dominoivia, ja heillä on korkea sosiaalinen status mutta mahdollisesti vähän sydänystäviä. Sen sijaan pidettyjen ihmisten lähellä halutaan olla.

Persoonallisuuspiirteistä heihin yhdistetään tavallisesti sovinnollisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, Hintsanen kertoo.

”Muita tärkeitä ominaisuuksia pidetyillä ihmisillä on prososiaalisuus eli toisten hyväksi toimiminen samoin kuin aggressiivisuuden vähäisyys. Tietysti sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat auttavat.”

Persoonallisuuden piirteet ovat Hintsasen mukaan persoonallisuuden pysyvimpiä osia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne voisi jonkin verran muuttua tai etteikö niihin voisi vaikuttaa.

”Esimerkiksi terapialla voidaan mahdollisesti vaikuttaa persoonallisuuden piirteisiin. Samoin löytyy näyttöä siitä, että esimerkiksi liikunnan lisääminen voi lisätä ulospäinsuuntautuneisuutta.”

Kiltteyteen perehtynyt persoonallisuustutkija Sointu Leikas sanoo, että pidettyihin ihmisiin liitettyä sovinnollisuutta on tutkittu persoonallisuuspsykologiassa paljon.

”Se on lähellä kiltteyttä, empaattisuutta ja huomaavaisuutta, eikä sillä itsessään ole yhteyttä mihinkään negatiiviseen”, Leikas sanoo.

Hänen mukaansa sovinnollisuus on 30–40-prosenttisesti periytyvää, ja se korreloi onnellisuuden, elämään tyytyväisyyden ja työelämässä pärjäämisen kanssa.

Sen merkitys näkyy esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa.

”Sovinnollinen ihminen yrittää puhua ystävällisemmin ja yleensä myös löytää rakentavampia tapoja sanoa eri asioita.”

Leikasta innostaa Ikolan muisto sillileivästä ja eväiden vaihdosta.

On harvinaista, että lapsi pystyy noin pitkälle vietyyn ajatteluun ja toisen perspektiivin ymmärrykseen.

”Lapsen rakastavalla kohtelulla ja kasvatuksella, empaattisella esimerkillä ja ystävällisyydellä on vaikutusta”, Leikas sanoo.

”Monet ihmiset ovat kyllä empaattisia tunteen tasolla, mutta se ei välttämättä johda toimintaan.”

Muiden huomioiminen ei silti tarkoita sitä, että pidetty ihminen antaisi muiden kävellä ylitseen. Mirka Hintsanen huomauttaa, että pidetyt ihmiset ovat usein myös jämäköitä.

”Ulospäinsuuntautuneisuuteen kuuluu jämäkkyys eli itsevarmuus ja rajojen vetäminen silloin, kun niitä tarvitaan.”

Ikola valmistui vuonna 2006 valokuvaajaksi ja vuonna 2013 kuvataiteen opettajaksi. Hän teki alkuun luokanopettajan ja erityisluokanopettajan töitä, kunnes sai paikan yläkoulun kuvataiteen opettajana.

Ikola huomasi nopeasti, että pärjää hyvin lasten ja nuorten kanssa, vaikka teineillä voi olla välillä huonoja päiviä.

”Lähtökohtani on, että kaikissa on jotain hyvää. Ei ihminen normaalisti satuta toista pelkkää ilkeyttään tai pahantahtoisuuttaan, vaan taustalla on jokin oma kipu. Tai sitten hänen tarkoituksensa on ollut hyvä, mutta teko onnistunut huonosti”, Ikola pohtii.

”Jos näen sellaista, kysyn suoraan miten voin olla avuksi. Olen kiinnostunut, jos toinen haluaa puhua jostain mieltään painavasta asiasta. Rauhallinen puhe auttaa niin lapsiin kuin aikuisiin.”

Ei positiivisuus silti ole aina helppoa Ikolallekaan. Hetkellisesti se oli jopa mahdotonta.

Viisi vuotta sitten hänelle tuli avioero. Surussa ja ruokahaluttomuudessa häntä auttoi äitiyslomalla ollut pikkusisko, joka tarjosi päivittäin arvokasta keskusteluapua ja ravitsevan smoothien.

Samoihin aikoihin Ikola työskenteli erityisluokanopettajana. Se oli liian raskasta. Uupuminen vaati totaalisen pysähtymisen, sairausloman ja mielialalääkityksen.

Nyt Ikola on oppinut pitämään paremmin huolta voimavaroistaan. 

Ekstroverttiydestä huolimatta hän kertoo tarvitsevansa aikaa myös yksinololle, ja silloin hän mielellään pötköttää sohvalla katsomassa tv-sarjoja, esimerkiksi Selviytyjiä.

Liikunnalla on tärkeä rooli Ikolan elämässä, ja harrastuksia löytyy padelista vaeltamiseen. Hän harrastaa mielellään yksin tai korkeintaan parin kaverin kanssa.

”Minulla on muutamia hyviä ystäviä, enkä kaipaa suurta kaveriporukkaa. Aikani ei riittäisi siihen.”

Sen lisäksi, että oppilaat ovat järjestäneet Ikolalle yllätyssynttäreitä, he ovat muistaneet häntä muutenkin. Viime keväänä yhdeksäsluokkalaiset äänestivät hänet sekä vuoden inspiroivimmaksi että vuoden ihanimmaksi.

Ikolaa jälkimmäisen tittelin sanominen samaan aikaan sekä naurattaa että melkein nolostuttaa. Se tuo hänen mieleensä vieläkin tuoreemman asian.

Ikola nostaa oikeaa kättään ja näyttää rannekoruaan, punottua nauhaa, jossa on kiinni pieni metallinen elämänpuu. Sen hän sai aamulla kahdeksasluokkalaiselta tytöltä, joka oli ostanut sen kesälomallaan Mallorcalta.

”Hän oli miettinyt meikäläistä siellä.”

Vaikka pidettyys kytkeytyykin osin perinnöllisiin persoonallisuuden piirteisiin, Hintsasen mukaan kuka tahansa voi harjoitella toiset huomioivaa käytöstä ja sosiaalisia taitoja. 

Hyvä tapa aloittaa on pysähtyä miettimään asioita toisen perspektiivistä.

”Tervehdi ihmisiä ja huomaa esimerkiksi kollegat. Osoita aitoa kiinnostusta ja pysähdy kuuntelemaan ilman, että mietit omaa sanottavaasi. Sillä on suuri merkitys.”

Ja sitten tärkeä muistutus:

”Tunteiden näyttäminen ja avautuminen luo läheisyyttä ja auttaa samastumaan, ja se voi lisätä myös pidettyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tunteiden hallitsematonta valloilleen päästämistä.”

Ikola puolestaan neuvoo hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Muusta seuraa itselle vain kärsimystä.

”Monet negatiiviset tunteet, kuten viha, katkeruus ja kateus, johtuvat siitä, ettei hyväksy todellisuutta sellaisena kuin se on.”

Ja koska myös pidetty ja kiltti ihminen voi väsyneenä olla altis mustille ajatuksille, on niistä opeteltava puhumaan. Rakentava riitely ja tunteista puhuminen ovat Ikolan mukaan elintärkeitä kaikissa ihmissuhteissa.

Huumorilla ja hassuttelulla on tärkeä rooli Ikolan elämässä. Vaikka peikonhännät ovat historiaa, häntä ei haittaa olla välillä hassu, kömpelö ja epätäydellinen.

Eikä tykättynä oleminen ohjaa elämää, se on sivutuote. Tärkeintä Ikolalle on, että nuoret oppivat ja pääsevät eteenpäin.

”Kaikkein parhaimmalta tuntui lukea lapsen itsensä kirjoittamasta kortista, että kiitos kun näit tilanteeni.”