Alku on lupaava. Ovimies tervehtii hymyillen Helsingin Kruununhaassa joulukuun puolivälissä avautuneen loistohotelli Marian pääovella ja ohjaa eteenpäin.

Aulassa odottaa kaksi muuta hymyilevää työntekijää. Toinen kysyy, voiko hän avustaa repun kannossa. Se ei ole tarpeen. Vastaanottotiskille pääsee jonottamatta. Huonekin on valmiina.

Varattuna on halvimman hintaluokan huone aamiaisella eli yö maksaa vajaat 450 euroa. Yllätykseksi virkailija kertoo, että huone on korotettu seuraavaan luokkaan.

Huoneluokan korotus kuuluu hotellin kanta-asiakasohjelmaan, johon kuka tahansa voi liittyä varaushetkellä.

Hotellin perustaja, kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen on mainostanut tarjoavansa Mariassa ultraluksusta ja äärimmäistä ylellisyyttä, jota ei Helsingissä ennestään ole.

Näin kovat lupaukset ja hinnat asettavat odotukset korkealle. Asiakkaalla on oikeus tarkastella pienimpiäkin yksityiskohtia, sillä niissä piilee viiden tähden salaisuus.

Olen yöpynyt lukuisissa vastaavissa hotelleissa ympäri maailmaa. Viisi tähteä ei takaa laatua. Luksus on vaikea laji, koska yhdelle se tarkoittaa kullattuja hanoja, toiselle joustavuutta ja rauhaa.

Miten Maria onnistuu suurissa lupauksissaan? HS teki testin, koska on poikkeuksellista, että Helsinkiin avataan korkeatasoinen luksushotelli.

Työntekijä vie deluxe-huoneeseen.

Kompaktin yksiön kokoisessa huoneessa on muhkea parivuode ja kirjoituspöytä. Pöydällä odottaa tervetulolahja, jota tämän tasoiselta paikalta odottaakin: muutama suklaa paikalliselta sokerileipurilta ja käsinkirjoitettu kortti.

Parasta on kylpyhuone, jossa on jättimäisen suihkuhuoneen lisäksi kylpyamme. Ikkunat tuovat tilaan luonnonvaloa. Ripustinkoukkuja on kerrankin riittävästi, seitsemän. Tossut ovat paksut ja pehmeät, samoin pyyhkeet.

Bulgarin kylpytuotteet tuoksuvat ihanalta. Sampoo, suihkugeeli ja hoitoaine ovat ympäristöä säästävästi isoissa uudelleen täytettävissä pulloissa.

Valaistusta ja ilmastointia ohjataan diginäytöltä. Varustukseen kuuluu lisäksi kapselikahvikone ja irtoteetä sekä tajuttoman kallis minibaari. Viiden senttilitran konjakkipullo maksaa lähes 80 euroa.

Yksi tasokkaan hotellin merkki ovat kansainväliset uutiskanavat. Täällä saan turhaan etsiä BBC World Newsiä ja CNN:ää, vaikka hotelli tavoittelee kansainvälistä asiakaskuntaa.

Oudolta tuntuu myös Uusi testamentti yöpöydän laatikossa. Se ei kuulu nykyajan hotellimaailmaan.

Monista Helsingin hotelleista Maria erottuu kylpylällä.

Kylpylä sisältyy vain osaan huoneiden hinnoista. Erikseen sisäänpääsyn voi ostaa 55 eurolla. Sillä saa puoleksitoista tunniksi käyttöönsä muun muassa suomalaisen saunan, höyryhuoneen ja kolme allasta.

Kylpylä on täydellinen paikka rauhoittua. Testikerralla siellä ei ole muita asiakkaita, mikä ei näillä hinnoilla yllätä. Se vasta tuntuu luksukselta.

Vilvoittelualueella suihkulähteen vierellä tarjoilija tuo hedelmiä sekä minttu- ja sitruunavettä.

Rentoutumisen jälkeen on nälkä, mutta ensin käyn aperitiivilla.

Hotellin yhtä nimikkojuomaa negronia (26 e) on kypsytetty tammitynnyrissä kaksi viikkoa. Juomasekoituksen kanssa tarjoillaan paahdettuja manteleita, itse tehtyä kimchiä ja nokkospestolla marinoituja oliiveja, ei iänikuisia suolapähkinöitä.

Illallispaikoista auki on vain puutarhaterassi. Hampurilainen (35 e) ja Skagen-leipä (32,50 e) ovat maukkaita, mutta kumpikin on hintaansa nähden tavanomainen tai pieni.

Hampurilainen on kaupungin kalleimpia. Hintaa nostaa tuore tryffeli, jonka maku tosin peittyy mausteiden alle.

Paistetun briossin päällä lepää pikkukeko katkaraputäytettä, hummerinpyrstö ja nokare kaviaaria.

Ranskanperunoissa ei maistu luvattu karhunlaukka.

Herkkäunisen kannattaa pyytää huone korkealta, sillä toiseen kerrokseen kantautuu baarin pianomusiikki. Yöllä herään hikisenä, vaikka lämpötila on säädetty alimmaksi eli yhdeksääntoista asteeseen.

Aamulla unista vierasta vastassa on taas hymyjä. Hotellin työntekijät vaikuttavat kaikkialla iloisilta ja avuliailta.

Aamiaisvalikoima on suppea, mutta tarjolla on laadukkaita vaihtoehtoja ja paikallisia erikoisuuksia, kuten kylmäsavuporoa, helsinkiläisen meijerin homejuustoa, punajuurihummusta ja herkullisia leipomuksia.

Teollisen makuinen appelsiinimehu on tavallista God Morgonia, jota saa kotonakin. Näillä aamiaishinnoilla (45 e) odottaa kunnon valikoimaa vasta puristettuja mehuja. Kysyn greippimehua, sitä ei ole.

Tunnelma hotellissa on välillä epätodellinen. Edes aamiaishuoneessa ei käy kuhina. Asiakkaita on alkuun kaksi, myöhemminkin alle kymmenen.

Millainen kokemus oli?

Maria on kelpo viiden tähden hotelli, jolla on potentiaalia nousta kärkisijoille Helsingissä. Ultraluksukseen se ei vielä yllä. Korulauseet ja kalliit hinnat eivät riitä.

On kuitenkin hyvä, että Helsinkiin avautuu korkeatasoisia hotelleja, niitä on kaupungissa niukasti. Kaupunkilainen kiittää myös sitä, että 1800-luvun arvorakennus on muutettu juuri hotelliksi eikä asunnoiksi. Näin tilat ovat monien koettavissa.

Toisaalta on sääli, miten vähän vanhaa on säästetty. Lähes kaikki on peitetty vaaleiden pintojen alle, ja valaistus on silmiinpistävän kirkas. Tilat näyttävät jokseenkin teennäiseltä tekokasveineen.

Hotelli ei tiennyt testistä etukäteen, ja lasku maksettiin itse.