Lisää särkylääkettä rintakipuun. 

Se oli erään asiakkaan suunnitelma, kun hän saapui Kauhavan Ykkösapteekkiin viime syksynä. 

Rintakipu sai apteekkari Mika Wallinin sisäiset hälytyskellot kilkattamaan. Punaliput suorastaan viuhuivat vaaraa, kun asiakas kertoi vielä jalkojen ja käsien puutumisesta.

Oireet kuulostivat mahdolliselta sydäninfarktilta.

Wallin neuvoi asiakasta suuntaamaan särkylääkehyllyn sijasta päivystykseen. Lääkäriin tämä ei kuitenkaan missään nimessä halunnut.

Aikansa ylipuhuttuaan Wallin sai suostuteltua miehen siihen, että ambulanssi tuli tarkistamaan tämän voinnin apteekin pihalle.

”Niin otti ambulanssi hänet tutkimuksiin ja lähti mies mukanaan pois. Edelleenkään en tiedä, mitä taustalla oli.”

Tämä on ollut pysäyttävin hetki Wallinin ensimmäisen apteekkarivuoden aikana. Hän aloitti apteekkarina Kauhavalla viime helmikuussa.

Takana oli palkkatöitä proviisorina Seinäjoella 13 vuoden ajalta. Wallin myös opettaa lääkehoitoa kolmessa korkeakoulussa.

Wallinille jäi ”hyvä fiilis” kohtaamisesta, jossa hän pääsi auttamaan ihmistä ehkä hyvinkin ratkaisevalla tavalla. Tapaus oli Wallinin mielestä myös osoitus siitä, miten tärkeää ja vastuullista työtä apteekeissa tehdään.

Julkisuudesta muistetaan myös kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon apteekkikäynti närästyksen vuoksi. Kyseessä oli kuitenkin sydäninfarkti, jota farmaseutti osasi epäillä.

”Oli mageeta silloin lukea, että ammattilainen oli ollut tarkkasilmäinen. Jos asiakas olisi vain mennyt nopeasti nappaamaan tuotteen ja lähtenyt pois, lopputulema voisi olla ihan erilainen.”

Molemmissa mainituissa tapauksissa apteekissa on kyselty asiakkaan oireista. Niiden perusteella on alettu epäillä jotain vakavampaa.

Apteekkiin voi tulla puhumaan myös oireistaan, sanoo Wallin.

Hänen mukaansa sitä moni ei hoksaa.

Wallin muistaa asiakkaan, joka tuli ostamaan kortisonivoidetta ihottumaan, jota ei itse pitänyt kovin häiritsevänä. Kun Wallin kyseli tarkemmin, ihottuma alkoi apteekkarin korviin kuulostaa todennäköiseltä ruusudiagnoosilta. Se vaatii lääkärin hoitoa.

”Diagnooseja apteekeissa ei tehdä, mutta koko ajan pohditaan ongelmia sitä kautta, että onko kyseessä itsehoitokonstein hoidettava vaiva vai jotain muuta.” 

Lääkeneuvontaa voi tulla hakemaan ilman, että olisi ostamassa mitään. 

”Monella on se olo, että jos menee apteekkiin, niin pitäisi ostaa ainakin se apteekin salmiakki, mutta niin ei ole. Lääkeneuvonta kuuluu työhömme.”

Wallinin missiona on apteekkityön avaaminen suurelle yleisölle. Hän ryhtyi jakamaan terveystietoa sosiaalisessa mediassa nelisen vuotta sitten. 

Kotisairaanhoidossa työskentelevä vaimo auttoi avaamaan lääkitykseen liittyvien ongelmien yleisyyttä. Lisäksi Wallin oli huomannut, että farmasian edustajat eli proviisorit ja farmaseutit aika lailla puuttuivat julkisesta keskustelusta.

Alan ulkopuolella monella oli yhä se käsitys, että apteekkityö on jotakuinkin sitä, että liimataan erityisen hitaasti etikettejä purkkien kylkeen, kuten Wallin kuvailee.

Niin ei suinkaan ole. Apteekit ovat tärkeä osa ketjussa, joka ihmisen terveyttä hoitaa, sanoo Wallin.

Lääkärin vastaanotolla on usein kiire. Potilaan voi olla vaikea keskittyä tarkkoihin ohjeisiin lääkityksestä. Vielä hankalampaa se on, jos samalla on sulateltava tietoa uudesta diagnoosistakin.

Siksi on tärkeää, että lääkettä noutaessa apteekki neuvoo lääkkeen käytössä. Lisäksi apteekki varmistaa, että lääkärin ohjeistuksessa on kaikki kunnossa.

Wallinin apteekissakin tarkistetaan esimerkiksi terveyskeskuksista lähes päivittäin lääkäreiden määräämiä reseptejä. Sieltä varmistellaan annostelua tai käytössä olevien lääkkeiden yhteisvaikutuksia. 

Toisinaan apteekissa huomataan, että vanhoja reseptejä on jäänyt voimaan.

Joskus esimerkiksi verenohennuslääke on vaihdettu miedompaan, mutta vasta puoli vuotta myöhemmin apteekissa on huomattu uusi resepti. Tieto muutoksesta ei ole välittynyt asiakkaalle, vaan hän on jatkanut entisen lääkkeen käyttämistä.

Apteekki myös ohjaa asiakkaitaan tarvittaessa sairaanhoitajan tai lääkärin pakeille.

Wallinillekin osuu viikoittain asiakkaita, joita hän suosittelee hakeutumaan tarkempiin tutkimuksiin.

Erityisesti tällaista potentiaalia apteekeilla olisi moninkertaisesti nykyiseen verrattuna, sanoo Wallin.

Hänen mielestään apteekit voisivat toimia selvemmin seulana terveydenhuoltoon.

Entistä useammin ihmiset nimittäin sinnittelevät liiankin pitkään itsekseen vaivojensa kanssa, sanoo Wallin.

Hänen mukaansa uutiset päivystysten ruuhkista näkyvät selvästi apteekissa.

Moni pitää vaivaansa sen verran vähäpätöisenä, ettei halua lähteä kuormittamaan sillä terveydenhuoltoa. Sen sijaan he hakevat lääkettä apteekista.

Tässä kohdassa apteekissa pitää olla valppaana, toteaa Wallin. 

”Usein punalippuvaroitusmerkit täyttyvät, ja pitäisi olla jo kovastikin menossa tutkimuksiin.”

Jotkut eivät Wallinin mukaan halua mennä lääkäriin siksi, että he pelkäävät, että löytyy jotain vakavaa. 

Apteekki on Suomessa viimeisiä paikkoja, joihin voi astella ilman ajanvarausta tapaamaan terveydenhuollon ammattilaisia, Wallin muistuttaa. 

Hän toivoo, että ihmiset hyödyntäisivät mahdollisuuden.

Wallinille asiakaspalvelu on ollut aina työn rakkain osa.

Haastattelustakin hän rientää välillä auttamaan itsehoitopuolen asiakkaita.

Wallinilla on poninhäntä, mustat vaatteet ja hymyilevät kasvot. 

Hän antaa haastattelua pleksin takaa yhdellä apteekkinsa palvelutiskeistä.

Täällä apteekkarilla ei ole varsinaista omaa konttoritilaa. Apteekissa on neliöitä vain 65 mukaan lukien varastot.

Apteekissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Terveys on herkkä asia, mutta juuri siitä halutaan tietoa.

Wallinin mukaan vuorovaikutus vaikuttaa paljon myös siihen, meneekö tieto perille. Kohtaamisen pitää olla miellyttävä ja kielen ymmärrettävää, ei tieteellistä jargonia.

Itseään ei pidä kuitenkaan lähteä tyrkyttämään. Vaaditaan pelisilmää.

Pienen kaupungin pienessä apteekissa vuorovaikutus voi olla hyvinkin välitöntä.

”Kerran olin lauantaina yksin töissä, ja iäkkäämpi rouva tuli asiakkaaksi. Sanoin, että tekisi mieli kahvia, maistuisiko teillekin. Niin kävelin kohta kahden mukin kanssa takahuoneesta.”

Mikä on ihmisten yleisin harhaluulo lääkkeistä?

Tulehduskipulääkkeiden harmittomuus, vastaa Wallin.

Buranat napataan usein ohimennen apteekista mukaan. Niiden ostajat kuitenkin tarvitsisivat erityisen paljon lääkeneuvontaa, sanoo Wallin.

Ibuprofeenin kaltaiset tulehduskipulääkkeet on luokiteltu suuren riskin itsehoitolääkkeiksi. Listalla on myös parasetamoli, joka ei ole tulehduskipulääke.

Tulehduskipulääkkeillä on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi verenohennuslääkkeiden kanssa niitä ei pidä käyttää, sanoo Wallin.

On myös paljon ihmisiä, joille ne eivät sovi, kertoo Wallin.

Esimerkiksi jos on munuaisten vajaatoimintaa, tulehduskipulääkkeitä ei pidä omin päin käyttää. Myös sepelvaltimotautia sairastavien kohdalla tulee pohtia, voiko tulehduskipulääkkeitä ottaa. 

Wallinin mukaan tulehduskipulääkkeisiin liittyy myös myyttejä. Jotkut luulevat niiden torjuvan tai lyhentävän flunssaa. Tosiasiassa ne eivät vaikuta flunssan kestoon, niillä hoidetaan vain oireita, sanoo Wallin.

Ohje perusterveille ihmisille on se, että tulehduskipulääkkeiden turhaa käyttöä tulee välttää. Turvallinen käyttö pitäisi määrittää esimerkiksi apteekissa.

”Tulehduskipulääkkeet voivat olla haitallisia perusterveillekin, jos käytetään liian isoja annoksia tai liian pitkiä aikoja.” 

Tunnetuin haitoista on riski vatsahaavaan, sanoo Wallin. 

Tarve etenkin iäkkäiden ihmisten lääkitysten kokonaisarvioinnille on yhä suuri, sanoo Wallin.

”Vaikutelmani on se, että tilanne on yhä aika hankala”.

Wallinin mukaan käyttöön voi jäädä tarpeettomia lääkkeitä. Lääkkeitä saatetaan myös määrätä epähuomiossa toisen lääkkeen sivuvaikutuksiin.

Varsinaiset nukahtamis- ja unilääkkeet sopivat huonosti varsinkin iäkkäille, sanoo Wallin. 

Fimean lääkekulutustietojen mukaan niiden käyttö onkin vähentynyt takavuosista.

Uniongelmia pyritään nykyisin ratkomaan muilla keinoin. Niiden taustalta saattaa löytyä muita hoidettavia syitä, kuten masennus. 

Silti Wallinkin törmää yhä asiakkaisiin, jotka ovat käyttäneet pitkään unilääkkeitä. Apteekkikäynnillä voi ilmetä, että niistä on seurannut esimerkiksi kaatuilua tai muistiongelmia.

Apteekissa lääkärin määräyksiä ei voi muuttaa, mutta siellä voidaan suositella uutta lääkärikäyntiä.

Myönteistä on Wallinin mielestä se, että masennuslääkkeistä kehdataan nykyisin puhua jotakuinkin työpaikan kahvihuoneessa. Ne eivät ole enää tabu. Mielenterveyden oireista on tullut oireita siinä missä muutkin.

Lääkkeiden saatavuudessa oli ongelmia jo ennen pandemiaa. Nyt niitä on vielä enemmän, sanoo Wallin.

Fimean mukaan syinä ovat esimerkiksi se, että lääkevalmistus keskittyy kolmansiin maihin ja lääkkeiden toimitusketjut ovat pirstaloituneet ympäri maailmaa. 

Yhä useammin Wallinkin joutuu miettimään ratkaisua tilanteessa, jossa tiettyä reseptilääkettä ei ole saatavilla. Viime aikoina vastaan on tullut aiempaa hankalampia tapauksia. Esimerkiksi epilepsialääke, jolle ei löydy vastaavaa valmistetta. Vaikeat tapaukset ovat Wallinin mukaan kuitenkin harvinaisia.

Yleensä ratkaisu löytyy yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Ratkaisuna voi olla korvaava lääke saatavuuskatkoksen ajaksi. Joskus tiettyä vahvuutta ei saa, mutta lääkäri voi määrätä vaikkapa tupla-annoksen laimeampaa versiota.

”Tärkeintä on se, että ratkaisua tullaan hakemaan sen sijaan, että asiakas tekee oman johtopäätöksen olla kolme kuukautta ilman lääkettä”, korostaa Wallin.

Toiveena olisi myös se, että apteekkikäyntiä ei venytettäisi siihen asti, kun lääkkeitä ei enää ole.

”Tultaisiin vaikka viikkoa ennen kuin lääke on lopussa.”

Somettava apteekkari on huomannut, että terveysaiheinen tieto leviää tehokkaasti. Se on Wallinin mukaan sekä innostavaa että pelottavaa. Lentoon voi lähteä myös sellainen sisältö, jolla ”ei ole niin vahvaa totuuspohjaa”.

Tämän Wallin havaitsi etenkin korona-aikana. Disinformaation määrä ”ryöpsähti ihan käsiin”. 

Kun koko maailma kohtasi täysin vieraan tilanteen, ihmiset imivät tietoa joka puolelta. 

Sitä suurempi oli myös tarve tieteeseen ja asiantuntemukseen perustuvaan tietoon. Wallinkin osallistui aktiivisesti keskusteluun Facebookissa ja Linkedinissä ja kävi haastamassa ”huuhaatietoa”.

Hän myöntää, että keskustelu oli välillä hyvinkin kärkevää. Erityisesti koronarokotuksiin liittyvissä keskusteluissa huomasi myös maalittamisen uhkaa.

”Pärjäsi kuitenkin ihan kivasti, kun piti oman korrektin linjansa.”

Vaikka apteekin päätehtävä on lääkeneuvonta, kuuluu sen neuvoa myös elämäntapamuutoksissa, sanoo Wallin. Usein lääkkeiden lisäksi vaaditaan muutoksia ruokavalioon, liikuntaan tai lepoon.

Tutkimuksista tiedetään, että vain noin puolet pitkäaikaissairaista käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan ja sitoutuu hoitoon. Elämäntavan oikaisu on vielä vaikeampaa kuin se, että ottaa lääkkeet ohjeen mukaisesti, huomauttaa Wallin.

Wallin ei toivo, että apteekit muuttuvat supermarketeiksi, joiden valikoima rönsyilee liikaa. Sitä hän toivoo, että apteekkien ja terveydenhuollon yhteistyö tiivistyisi entisestään. 

”Jokainen voi itse vaikuttaa asiaan menemällä apteekkiin kysymään apua ja varaamalla vähän ylimääräistä aikaa ottaa neuvoja vastaan.”