Joko Suomesta löytyisi vihdoin kunnon kylpyläelämys aikuiseen makuun?

HS lähti ottamaan tästä selvää Turun Kakola spahan yhdessä hyviä kylpylä- ja spa-palveluita arvostavan Riikka Laitisen kanssa. 

Laitinen on käynyt lukuisissa spa-kohteissa ympäri maailman. Hän ei ole vielä toistaiseksi löytänyt Suomesta yhtä elämyksellisiä palveluita kuin vaikkapa Aasiasta tai naapuristamme Ruotsista. Myös Viron tarjonnasta Laitinen on kuullut paljon hyvää, mutta hänen omat spa-matkansa eivät ole vielä suuntautuneet sinne.

Vähän yli vuoden toiminnassa ollut Kakola spa on menestynyt hyvin äänestyksissä, joissa etsitään Suomen parhaita kylpylöitä, mutta Laitinen ei ole vielä ehtinyt vierailla Kakolanmäellä.

Lähdemme selvittämään, mitä kallion uumeniin upotettu vesihoitola tarjoaa. Kylvennän lomassa selviää myös, millaista vastinetta rahoilleen Riikka Laitinen toivoo.

”Luksusta on se, ettei ole liian täyttä”, Riikka Laitinen toteaa ykköstoiveekseen. 

Kakola spassa tästä on huolehdittu rajaamalla asiakasmäärää. Sisäänpääsy kannattaa varmistaa varaamalla kolmetuntinen vierailu etukäteen netistä.

Lippu maksaa 39–44 euroa ajankohdasta riippuen. Eläkeläiset ja opiskelijat pääsevät kylpemään alennushintaan arkisin päiväsaikaan. Rannekkeella pääsee uima-altaaseen, suolavesialtaaseen, kuuma- ja kylmävesialtaaseen, kolmeen erilaiseen saunaan ja erikoissuihkuihin. 

Irtiottomme arjesta sijoittuu tiistai-iltapäivälle, jolloin kylpylässä on kuin onkin todella väljää. Tilaa on myös suhteellisen pienessä pukuhuoneessa ja suihkutilassa, jotka voivat kuulemiemme kokemusten mukaan olla ahtaita ruuhka-aikaan. Yhdenkään saunan ovelta ei tarvitse kääntyä pois, ja monessa paikassa saa istuksia aivan kahdestaan. 

Buukkaamme spa-vierailun runsas viikko ennen käyntiä ja ryhdymme samalla varaamaan hoitoja. Ne kuulostavat ihanilta. Kakolan koura -niminen hieronta ja havaijilainen lomi lomi -hieronta houkuttavat.

Netin varausjärjestelmä on kuitenkin vähän kömpelö käyttää, eikä hoitoja tunnu olevan tarjolla.

Puhelinsoitto spahan paljastaa, että hoitola on auki vain viikonloppuisin. Mikä pettymys!  Laitinen kertoo hoitojen olevan olennainen osa spa-elämystään. Tietoa hoitolan aukioloajoista emme löydä nettisivuilta. Hoitoaikoja ei ylipäätään ole pilvin pimein vapaana, joten vierailuajankohta kannattaa suunnitella hoidon ympärille, jos sellaiseen mielii. 

Olen etukäteen kysellyt Laitiselta, miten tällaiselle reissulle kannattaa varustautua. 

”Ei pitäisi joutua ottamaan mukaan muuta kuin uimapuku”, Laitinen opastaa. 

Haaveilemme tossuista ja kylpytakista, mutta vastaanotossa saamme vain kylpylärannekkeet ja pyyhkeet. Myöhemmin huomaan nettisivuilta, että lisämaksusta olisivat toki kylpytamineetkin järjestyneet. 

Kun hoitoihin ei pääse, pitää rentoutua muilla keinoin. Laitisen tärkeimmät toiveet väljyyden ohella ovat hyvät tuoksut, höyrysaunat ja mahdollisuus päästä lokoisaan makuuasentoon. 

Hyviä tuoksuja tavoitamme esimerkiksi havusaunasta, jossa tuoksuu kuusi, kivisaunasta, jonka raikasta tuoksua emme tunnista, sekä turkkilaistyyppisten höyrysaunojen höyryistä.

Ja tärkeintä: missään ei haise pahalta. Se ei ole Laitisen mukaan itsestäänselvää, sillä jopa tasokkaina itseään mainostavissa spa-hoitoloissa voi hänen mukaansa olla epämiellyttäviä, viemärimäisiä hajuja.

Maailmalla kylpylöillä on usein oma nimikkotuoksu, signature scent, Laitinen kertoo. 

Kakola spassa höyrysaunoja on kaksi, joista toisen ovessa lukee ”private” ja toisen ovessa ”tilaussauna”. Höyrysaunoja ei tosiaan ole erikseen lueteltu sisäänpääsyhintaan kuuluviksi kohteiksi, mutta höyrysaunojen suurta ystävää Laitista ratkaisu hämmentää.

Temppeli-nimisestä höyrysaunasta toinen asiakas kuitenkin kannustaa meitä viittoillen sisään, joten toteamme, että ainakaan juuri nyt se ei ole yksityiskäytössä. 

Temppelistä löytyy myös Laitisen toivoma lököpaikka. Keskellä saunaa on korkea uhrialttarimainen kaakelilaveri, jolle Laitinen kipuaa pitkälleen. Muut saunojat istuvat saunan reunoilla kasvot Laitiseen päin. 

Temppelin uhrialttaria lukuun ottamatta makuupaikat ovat vähissä. Siellä täällä on kyllä runsaasti puisia lepotuoleja, mutta ne eivät täytä Laitisen standardeja, koska niissä istutaan, ei loikoilla mukavasti.

Höyrysaunat eivät tosiaan virallisesti kuulu sisäänpääsyn hintaan, mutta Temppeli-sauna on lämmin myös silloin, kun sitä ei ole varattu yksityiskäyttöön. Koska olemme jääneet vaille haaveilemiamme hoitoja, lohduttaudumme varaamalla itsehoidon, Rasul-seremonian, Kappeli-höyrysaunassa. 

Hinta yhdelle tai kahdelle hengelle 25 minuutin hoidosta on 89 euroa.

Hoitoa maksaessamme meitä opastetaan saapumaan saunalle, kun varausaika alkaa. Sauna on hoidon alkuaikaan kylmä. Värjöttelemme saunan edustalla suihkutiloissa muutaman minuutin, mutta kun ketään ei ala kuulua, käymme kysymässä asiasta allasosaston baaritiskillä. 

”Jos teillä on aika varattuna, joku tulee kyllä palvelemaan teitä”, sieltä luvataan. 

Palaamme märissä uimapuvuissamme seisoskelemaan suihkutiloihin. Paleltaa.

Joidenkin minuuttien päästä meitä saapuu saattelemaan saunaan kolme työntekijää. Saamme kauniit lautaset, joille on katettu erivärisiä savikekoja. Ne näyttävät suklaamousselta. Saamme ohjeet siitä, mille ihon alueelle kutakin savea levitetään. Sitten sauna alkaa lämmetä ja höyry valtaa tilan. 

Laitista paksun saven levittäminen iholle vähän ahdistaa. 

”Lähteeköhän tämä millään pois?”

Hän laskee uima-asuaan saadakseen levitettyä savea asianmukaisesti rinnuksilleen. Samaan aikaan tiedostamme, että koska tahansa joku toinen asiakas voi kiskaista saunan lukitsemattoman oven auki, vaikka olemme varanneet yksityisvuoron. 

”Ihan hullua”, Laitinen puhisee, mutta jää makoilemaan höyryihin.

Myöhemmin hän kiittelee, että meitä oli höyryissä vain kaksi eikä maksimimäärää eli kuutta henkeä, koska näin mahduimme makuulle. Asento oli ainoa, jossa hän pystyi rentoutumaan tökkö savi ihollaan. 

Kaipaan musiikkia, mutta oven takaa kantautuu vain suihkutilojen kaukainen musiikki, suihkujen äänet ja asiakkaiden ihmettelyt heidän lukiessaan tilaussauna-kylttiä. ”Trooppinen sade” eli lämmin sateenomainen suihku huuhtelee lopuksi osan savesta.  Sitten saunan kaunis värivalaistus vaihtuu perusvaloiksi, ja suihkuttelemme saven käsisuihkulla iholtamme niin hyvin kuin taidamme, ettei sitä päätyisi altaisiin.

Kokemus ei ole meistä hintansa väärti.

Kaiken kaikkiaan Laitinen kuitenkin pitää Kakolan saunoista. Perinteisen kelosaunan leveät lauteet saavat häneltä ihailua. Ne ovat pähkinänruskeat ja tuntumaltaan samettiset. 

Vähän viileästä kivisaunasta hän ei tosin mene takuuseen. Sen erikoinen, hieman kummitusjunarekvisiittaa muistuttava kiuas pitää osata itse käynnistää napista saunan ulkopuolelta. 

”Tästä on vähän pointti hukassa”, Laitinen toteaa.

Myös vierekkäin sijaitsevat kylmä- ja kuumavesiallas saavat Laitiselta kiitosta. Dippaamme itsemme ensin kylmävesialtaaseen ja jäämme sitten lojumaan kuumavesialtaaseen. 

”Kiva kombo”, Laitinen kehuu.

Kappelisauna ei ole ainoa paikka, jossa joudumme odottamaan.

Odottaminen alkaa jo Kakolanmäelle saapuessamme. Kylpyläaikamme alkaa kello 14, mutta olemme paikalla vähän etuajassa, jolloin kylpylän ovet ovat vielä kiinni. Kylmässä talvisäässä haaveilemme edes eteisaulaan pääsemisestä. 

Odotamme baaritiskillä palvelua, vaikka jonoa ei ole. Odotamme myös joitain minuutteja pääsyä hiekkahuoneeseen, jonka olemme varanneet tietylle kellonlyömälle kylvennän lomaan.

Lämpimässä hiekkahuoneessa ”simuloidaan upea kesäpäivä auringonnoususta auringonlaskuun”, ja sen valoterapiaa suositellaan talvimasennuksesta tai D-vitamiinin puutteesta kärsiville. 

Sisään päästyämme istumme lepotuoleille ja työnnämme varpaamme hiekkaan. Valo voimistuu kuin auringon noustessa, musiikki alkaa soida, ja Laitinen rentoutuu. Hän ummistaa silmänsä, ja hengitys muuttuu raskaammaksi. Itse pitkästyn pianonpimputukseen ja toivon, että hoito-ohjelma loppuisi pian. 

Lopulta meistä molemmista tuntuu, että olemme olleet huoneessa jo yli ohjelman puolituntisen keston, eikä aurinko vieläkään laske. Käyn kurkkaamassa kelloa käytävällä ja totean, että olemme oikeassa. 

Olemme nälkäisiä, joten hipsimme allasosaston baariin syömään kesken kesäpäivämme.

Hoidon hinta: 20 euroa henkilöltä.

Baarissa voi asioida uima-altaassa lilluessaan. Monet asiakkaat nauttivatkin kuohuviiniä ja muita juomia uima-altaaseen upotettujen pöytien äärellä lantioitaan myöten vedessä. Meitä altaan viileähkö vesi ei houkuttele, joten päätämme aterioida altaan reunalla. 

Koska baaritiski on suunniteltu altaassa polskiville asiakkaille sopivaksi eli varsin matalalle, asioimme hassusti vähän kumarassa tiskin sivukulmalta. 

Ruokalistalta löytyy snack-henkisiä annoksia ravintola Kakolanruusun listalta. Aterioimme tekotakan kupeessa. 

Laitinen on ammatiltaan sisustussuunnittelija, joten hän katselee ratkaisuja myös sisustajan silmin.

Hänestä kylpylässä on paikoin liian kirkas valaistus. Etenkin isoimmasta altaasta nousevia kirkkaita valotolppia hän oudoksuu. 

”Niissä on ikään kuin Lappiin viittaavaa muotokieltä. Sitten on tätä saaristolaisteemaa. Samaan aikaan noista suurista saaristolaisvalokuvista seinillä tulee vanhanaikaiset fiilikset – ehkä niiden värimaailmasta”, Laitinen pohtii. 

Hän on pitänyt maailmalla toimivina sellaisia tilaratkaisuja, joissa on vältetty suuria yhtenäisiä tiloja ja kylpylän tilat on jaettu pienempiin, intiimeihin soppiin. Yksi hänen suosikeistaan on Tukholman Grand Hôtel Nordic Spa, jossa on häntä miellyttävää seesteisyyttä ja harmoniaa.

Eniten rentoutumista ja harmoniaa rikkovat kuitenkin pienet yksityiskohdat. 

Kakola spassa ei ole juomavettä ilmaiseksi tarjolla, vaan sitä varten pitää erikseen vuokrata kolmen euron hintaan muovipullo, jonka voi itse täyttää vesipisteellä. 

Veden juominen on tärkeää saunonnan lomassa, joten vesipullo on milteipä pakko hankkia. Asiakkaat jättävät pulloja sinne tänne, ja on vaarana, että mustat identtiset pullot menevät sekaisin. Omien juomapullojen ja vastaavien tuominen allasosastolle on kielletty. 

Muita epäkohtia: Vettä lainehtivat lattiat, joita emme nähneet kenenkään siivoavan koko vierailumme aikana. Hiuksia suihkuhuoneen lattialla. Rikkinäiset saippua-annostelijat, joiden päälle on nostettu rumia muovisia täyttöpulloja. Muovikasvit. Opastekyltit, joita on vaikea lukea hämärässä.

Saunonnan jälkeen iho janoaisi kosteusvoidetta, mutta mitään ihonhoitotuotteita ei ole tarjolla. Suihkuista löytyy suihkusaippuaa, shampoota ja hoitoainetta.

Riikka Laitisen kylpyläkokemusten joukossa Kakola ei yllä kansainvälisen tason elämykseen. Hänestä Kakola spassa on kuitenkin monia kekseliäitä ideoita, joiden toteutus ei vain ole vielä aivan tikissä. 

Panen myös merkille, että kylpylässä viipyy tyytyväistä, hymyilevän näköistä asiakaskuntaa, joka on selvästi päässyt rentoutumismoodiin. Span ovat löytäneet niin naisporukat kuin nuoret ja vähän iäkkäämmätkin pariskunnat. Lapsia ei nyt arkitiistaina näy, ja heiltä on sisäänpääsy kielletty viikonloppuiltaisin.

Kokemus saattaisi tosiaan vaatia tyttöporukan ja muutaman lasillisen kuohuviiniä, Laitinen miettii. Hän ei kuitenkaan ole varma, palaako hän Kakola spahan.

Tänä vuonna Kakola spa aikoo keskittyä hoitolapalveluiden kehittämiseen. Toiveena olisi, että hoitola-aikoja on saatavilla aiempaa paremmin ja myös arkena, kertoo toimitusjohtaja Joonas Ojala. Se voisi osaltaan purkaa myös viikonloppujen ja sesonkiaikojen ruuhkaa. 

”Kaikki eivät ehkä ole huomanneet, että hoitolaan, vaikkapa hierontaan, voi tulla myös ilman spa-varausta”, Ojala sanoo. 

Suunnitteilla on myös erilaisia erikoistapahtumia kuten kynttiläuinteja, naistenpäiviä ja yöuinteja.