Puolustusvoimat on käynnistänyt poikkeukselliset toimet kriisi- ja sota-ajan huoltovarmuuden varmistamiseksi.

Puolustushallinto aikoo tarkastaa lähikuukausina niin sanotut tuotantovaraukset, joita on tehty suomalaisten yritysten kanssa.

”Tämän kevään aikana perataan kaikki tuotantovaraukset, joita on tehty vuosien ja vuosikymmenten aikana. Nyt katsotaan, miten ne vastaavat meidän puolustusjärjestelmäämme”, sanoo Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen.

”Sen perusteella teemme toimenpiteitä, jotta saamme ne paremmin vastaamaan tätä päivää.” 

Kyse ei ole ainoastaan poikkeusaikojen tuotantovarausten läpikäynnistä vaan isommasta asiasta.

”Tuotantovaraus on vain hyödytön paperi, jos sitä ei ole testattu. Me aktivoimme tuotantovarauksia joiltakin osin.”

Aktivointi tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimat käynnistää koemielessä sota-ajan tuotantoon tarkoitettuja tuotanto- ja palvelulinjoja.

Tuotantovaraus tarkoittaa, että Puolustusvoimat on tehnyt yli tuhannen suomalaisyrityksen kanssa kumppanuus-, tuotantovaraus- ja sotataloussopimuksia, joiden mukaan ne varautuvat tuottamaan poikkeusaikoina tuotteita tai palveluja maanpuolustuksen tarpeisiin.

Tuotantovarauksista sopiminen perustuu pitkälti yrittäjien maanpuolustustahtoon ja mahdolliseen toiveeseen, että tuotantovarauksia aktivoitaisiin joskus myös normaaliaikoina.

Puolustusvoimat on tarpeen vaatiessa ostanut sopimuksen tehneiden yritysten käyttöön koneita ja laitteita, jotka on varattu ensi sijassa poikkeusajan tuotantotarpeita varten.

Osa sopimuksen tehneistä yrityksistä on Puolustusvoimien strategisia kumppaneita, kuten puolustustarvikeyhtiö Patria tai huoltoon erikoistunut Millog, jotka on jo rauhanaikana kiinteästi integroitu Puolustusvoimien arkitoimintaan.

Iso osa tuotantovarauksiin sitoutuneista on kuitenkin tavallisia yrityksiä, kuten konepajoja tai tehtaita, jotka varautuvat tuottamaan sota-aikana vaikkapa ampumatarvikkeiden osia.

Puolustusvoimat teettää nyt osalla yrityksistä tuotantovarauksiin liittyviä koe-eriä. Joissain tapauksissa tuotantolinjoja ajetaan vain viikkoja tai kuukausia, mutta enimmillään tuotanto voi jatkua jopa vuosia.

”Ensi kuussa tehdään ensimmäisen linjan käynnistys, tosin Puolustusvoimien puitteissa”, Heiskanen sanoo.

”Tarkoituksemme ei ole mennä totaaliseen sotatalousmoodiin, että lähtisimme keskeytymättömään kolmivuorotyöhön, koska siihen ei ole tarvetta. Riittää, että teemme koe-erät.”

Heiskanen mainitsee esimerkkinä Suomessa toimivan ampumatarviketeollisuuden, jolla on poikkeusajan tuotantovarauksia.

”Aika monissa tapauksissa on niin, että näihin tarvittavat laitteet ovat Puolustusvoimien kustantamia. Näitä investointeja on tehty vuosikymmenten saatossa. Nyt otetaan linjoista pölyhuput pois päältä ja valmistetaan kranaatteja ja patruunoita, joilla parannetaan varastotilannettamme.”

Kyse ei ole pelkästään sotatarvikkeiden tuotannosta vaan myös palveluista. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi korjaamoissa tehtävät taistelukorjaukset ja ruokahuolto.

”Meillä on palveluissa kaksi keskeistä strategista kumppania. Millog vastaa pitkälti korjaamoista ja Leijona Catering ruokailuista”, Heiskanen kertoo.

”Tänä vuonna sotapelaamme heidän kanssaan heidän konseptinsa ja varmistamme, miten heidän toimintamallinsa toimii simuloiduissa poikkeusoloissa.”

Sotapelin avulla nähdään, onko strategisilla kumppaneilla riittävästi esimerkiksi toimipaikkoja, varaosia ja ihmisiä.

”Tähän asti on keskitytty siihen, että niiden toiminta on kustannustehokasta normaalioloissa. Nyt varmistetaan, että ne toimivat myös poikkeusoloissa. Esimerkkejä on muitakin.”

Puolustusvoimat ei kerro tuotantovarauksiin sitoutuneiden siviiliyritysten nimiä julkisuuteen. Yrityksiä halutaan suojella, etteivät ne joutuisi etukäteen mahdollisen vihollisen maaliksi.

Poikkeuksena ovat Puolustusvoimien strategiset kumppanit, joiden kumppanuus on julkinen tieto.

Patrian Suomen-toiminnoista vastaava Jussi Järvinen vahvistaa, että iso osa Patrian strategiseen kumppanuuteen liittyvästä erikoislaitekannasta on Puolustusvoimien omaisuutta.

”Meillä on tarvittavat sopimukset siitä, miten valmiuteen liittyviä asioita toteutetaan, jos on tarvetta”, hän sanoo.

”Harjoittelemme myös jatkuvasti, että valmiutemme poikkeusoloja varten säilyy.”

Järvisen mukaan huoltovarmuus on Patrian perustoimintaa ja itseisarvo. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ettei yhtiöllä ole kiinalaisia toimittajia, vaikka Kiinasta tulevia harvinaisia maametalleja väistämättä löytyneekin toimitusketjun joistain osista todennäköisesti.

Millog vastaa muun muassa Maavoimien ja Merivoimien materiaalien kunnossapidosta ja varaosalogistiikasta.

Millogin toimitusjohtaja Rami Harmaala kertoo, että yhtiö sitouttaa toimittajansa myös poikkeusolojen toimintoihin. Normaalioloissa käytettävät toimittajat jatkavat työtään osana Millogia myös poikkeusoloissa.

”Tämä tarkoittaa sitä, että Millog hyödyntää muilta yrityksiltä saamaansa lisäkapasiteettia palvelutuottokyvyn kasvattamiseksi.”

Myös Millogilla harjoitellaan poikkeusolojen toimintaa säännöllisesti.

”Tänä vuonna valmiuttamme testataan Puolustusvoimien logistiikkaharjoituksessa.”

Pääesikunnassa sotatalouspäällikkö on yksi neljästä apulaisesikuntapäälliköstä. Hän vastaa Puolustusvoimien suorituskyvyn rakentamisesta ja ylläpidosta.

Kenraaliluutnantti Heiskasen mukaan hänen tehtävänään on varmistaa, että sodanajan joukoilla on muutakin materiaalia kuin kivääri ja kokardi. 

Heiskasen tärkeimmällä työkalulla eli Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella onkin ollut kiireiset kaksi vuotta.

Puolustusvoimat sai keväällä 2022 lisätalousarviossa ylimääräistä rahaa kalustohankintoihin. Rahoitus tuli onnekkaasti niin hyvissä ajoin, että Puolustusvoimat ehti tehdä hankintoja ennen kuin muut maat ehtivät samoille apajille.

Sotatarvikkeet ovat harvoin hyllytavaraa. Niinpä toissa vuonna tilattua materiaalia saapuu vielä tänä vuonna niin paljon, että Puolustusvoimilla on Heiskasen sanoin ”positiivinen ongelma”.

”Positiivinen ongelma on se, että meidän varastotilamme on kohta täynnä.”

Ase- ja ammusvarastoja tarvitaan lisää, koska nykyisiä ei voida täyttää kattoa myöten. Ne olisivat silloin vaarallisia sekä ympäristölle että varastohenkilökunnalle.

Toinen positiivinen ongelma on se, että Suomen ja Yhdysvaltojen tuore DCA-sopimus (Defence Cooperation Agreement) antaa amerikkalaisille mahdollisuuden tuoda omaa sotamateriaaliaan Suomeen. Sitä varten sopimuksessa on lueteltu nimeltä useita varastoalueita.

Heiskasen viesti on, että kaikki maassa oleva sotakalusto on plussaa. Puolustusvoimat uskoo, että sodan tullen Suomi voisi saada luvan käyttää amerikkalaista kalustoa tai ampumatarvikkeita.

”Tässä suhteessa yhteentoimivuus on todella tärkeää”, Heiskanen sanoo.

Puolustusvoimilla kannattaa olla sellaisia lavetteja, jotka voivat käyttää amerikkalaisia ampumatarvikkeita.

”Siksi DCA-sopimuksessa varastoalueita oli niin monta. Ei siksi, että pelkästään hajautetaan riskiä, vaan myös siksi, että me luotamme, että niihin myös varastoidaan jotain. Se on molemminpuolinen hyöty.”

Pääesikunnassa ei pantaisi pahaksi, jos amerikkalaiset varastoisivat Suomeen esimerkiksi hävittäjien Jassm-, Sidewinder- ja Amraam-ohjuksia tai raskaiden raketinheittimien raketteja ja ohjuksia.

Suomen lähtökohta on se, että perusampumatarvikkeet ja sodassa tarvittavat perustarvikkeet valmistetaan Suomessa, vaikka kaikkea ei välttämättä varastoida Suomessa.

”Lähdemme siitä, että osan sotamateriaalista pitää olla Suomessa, mutta kaiken ei pidä olla täällä, ettei se ole tulivaikutuksen alla. Myös omaa materiaalia suunnitellaan varastoitavaksi tukialueille, mikä tarkoittaa Ruotsia ja Norjaa.”

Sotataloudelle ei ole yleispätevää ja kaikkialla hyväksyttyä määritelmää.

Suomessa käsite sotatalous on varattu Puolustusvoimien käyttöön. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, mitä Puolustusvoimat tekee sotavarustuksen hankinnassa ja ylläpidossa.

Heiskanen muistuttaa, että Suomi lähtee sotatalouteen ihan toisesta tilanteesta kuin Naton eurooppalaiset verrokkimaat. Suomalaista huoltovarmuuskäsitettä kun ei ole samanlaisena muualla.

”Olemme voineet käynnistää sotatalouden suhteellisen kivuttomasti, koska meillä oli raaka-aineita ja esivalmisteita varastoituna etukäteen”, hän sanoo.

”Siitä oli helppo käynnistää vaikka ammusten tuotanto verrattuna niihin maihin, joilla ei ole edes tehdasta, joka tuottaisi ne.”

Suomessa raaka-aineet, koneistot ja tuotantomekanismit ovat valmiiksi mietittyinä, mikä on ollut hyvä lähtökohta tuotannon kasvattamiseen.

”Tällä hetkellä teemme ehkä viisi kertaa enemmän raskaan tykistön ammuksia kuin pari kolme vuotta sitten tehtiin, mutta ei se sitä tarkoita, että olisimme lähestulkoonkaan maksimissa. Ja tämä on vain yhden ampumatarvikkeen osalta”, Heiskanen sanoo.

Puolustusvoimat teki viime keväänä suunnitelman myös muiden ampumatarvikkeiden tuotannosta. Sen toimeenpano vie kuitenkin vielä aikaa.

Heiskanen viittaa puolustusministeriön joulukuiseen päätökseen, että Suomi kasvattaa ampumatarviketuotannon kapasiteettinsa yli kaksinkertaiseksi nykyisestä. Suomesta ollaan tekemässä yhtä suurimmista raskaiden ampumatarvikkeiden tuottajista Euroopassa.

”Se oli välipäätös. Kun se toimeenpannaan, ollaan ehkä puolessa sodanajan kapasiteetista. Emme me nyt totaalisessa sodanajan tuotantovalmiudessa vielä ole. Tuotamme ja valmistamme materiaalia sen mukaan, mihin meillä on rahaa. Minun näkökulmastani se on hyvin yksinkertaista.”

Puolustusvoimien lähtökohtana on sodanajan tarve ja erityisesti pitkäkestoisen konfliktin tarve. Niiden perusteella on arvioitu tarvittavat varastominimit.

”Erilaisissa sotapeleissä on katsottu ja verrattu Ukrainan kokemuksiin, mikä on ollut esimerkiksi kulutus tykistön ampumatarvikkeiden osalta. On mietitty, kuinka pitkään varastoilla ja poikkeusolojen tuotannolla pärjäisimme”, Heiskanen kuvaa.

Loppupäätelmä oli, ettei tilanne ole ollut riittävän hyvä. Piti ryhtyä toimiin.

”Vuonna 2022 tehtiin ensimmäiset toimenpiteet ja viime vuonna lisää. Nyt me tiedämme yksittäistä raaka-ainetta myöten, mikä on kansallinen huoltovarmuus näiltä osin, ja pystymme keskeisten ampumatarvikkeiden osalta sen täyttämään.”

Heiskasta hiukan harmittaa se, miten julkisuudessa käsitellään Venäjän siirtymistä sotatalouteen. Ihmiset eivät välttämättä tiedosta, että totalitaaristen maiden sotatalous eroaa demokraattisten maiden sotataloudesta.

Suurelle yleisölle onkin saattanut muodostua kuva, ettei Suomessa tehtäisi mitään, Heiskanen sanoo.

”Se ei todellakaan pidä paikkaansa.”