Mikä on pitkän elämän salaisuus? Usein korostetaan: syö terveellisesti, liiku ja nuku hyvin. Älä tupakoi ja käytä alkoholia kohtuudella.

Näillä kaikilla on paljon merkitystä. Mutta näyttö viittaa siihen, että myös psyykkiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat terveyteen ja elinikään.

Kun tarkastellaan, missä ihmiset elävät pisimpään, yksi kärkipaikoista on yllättävä: Costa Rican Nicoyan niemimaa. 

Costa Rican bruttokansantuote henkeä kohti on alle neljäsosa Suomen tasosta. Nicoya on yksi Costa Rican köyhimmistä alueista.

Nicoyalaisilla vaikuttaisi olevan myös muita costaricalaisia epäterveellisempi ruokavalio. Heillä on tavallista enemmän lihavuutta ja korkeaa verenpainetta.

Silti nicoyalaisten odotettavissa oleva elinikä on 85, jopa joitain kuukausia pitempi kuin pitkäikäisyydestään tunnetussa Japanissa. Suomessa kokonaisuutena se on 82, Ahvenanmaalla 84.

Kyse ei näytä olevan geeneistä. Jos nicoyalaiset muuttavat muualle, he eivät enää elä tavallista pitempään. 

Monet tutkijat ovat esittäneet, että nicoyalaisten pitkäikäisyyden salaisuus olisi osittain sosiaalisissa suhteissa.

Nicoyassa yksin asuminen on muuta maata harvinaisempaa. Alueen asukkailla on myös vahvempi psykologinen tunneside perheeseensä. Vuorovaikutus lasten kanssa on säännöllisempää kuin muilla costaricalaisilla.

Ja tämä voi olla yksi tekijä nicoyalaisten pitkäikäisyyden taustalla.

Tutkijat ovat havainneet, että vahvat sosiaaliset siteet ovat tärkeitä terveydelle.

Laajassa, 148 tutkimusta ja yli 300 000 koehenkilöä kattavassa meta-analyysissa todettiin, että sosiaalisesti aktiiviset ihmiset elävät pitempään.

Niillä, joilla oli vahvat sosiaaliset siteet, todennäköisyys selvitä elossa seurannan aikana  (keskimäärin 7,5 vuotta) oli noin 50 prosenttia suurempi kuin niillä, joilla oli vähän sosiaalisia kontakteja.

Osittain tulokset selittyvät sillä, että läheiset ihmiset voivat kannustaa terveissä elintavoissa. Yksin sortuu helpommin ongelmalliseen syömiseen ja alkoholinkäyttöön. 

Mutta vaikka nämä asiat otetaan huomioon, vahvoilla sosiaalisilla siteillä siunattujen ihmisten terveysetu säilyy.

Sosiaalisesti eristyneet puolestaan sairastavat enemmän sydänsairauksia, infektiotauteja ja masennusta.

Koronapandemian aikana kannustettu eristäytyminen on saattanut itsessään lisätä kuolleisuutta, arvioi tutkimus Age and Ageing -tiedelehdessä.

On myös joitain viitteitä siitä, että sosiaalisesti rikkaan elämän terveysvaikutus saattaa osittain selittyä kosketuksella.

Muutamissa tutkimuksissa on huomattu, että keskoslapset näyttäisivät selviytyvän paremmin, jos heille annetaan hierontaterapiaa.

On myös merkkejä siitä, että kosketuksen ja huomion puutteessa olevat laitoksissa kasvaneet lapset jäävät lyhyemmiksi ja heidän sosiaalinen ja kognitiivinen kehityksensä häiriintyy.

Aikuisilla kosketuksen on todettu hillitsevän stressireaktioita. Ja stressin vaikutukset voivat olla joissain tapauksissa todella pahoja.

Kun Los Angelesiin iski suuri maanjäristys 17. tammikuuta 1994, virallisten tilastojen mukaan siihen kuoli 57 ihmistä.

Mutta sen lisäksi, että ensiapupoliklinikat täyttyivät tapaturmapotilaista, sydänkohtauksista kärsiviä ihmisiä oli tavallista enemmän.

Maanjäristystä edeltävien viikkojen aikana Los Angelesissa oli kuollut sydänkohtaukseen keskimäärin 73 ihmistä päivässä. Järistyspäivänä sydänkohtaukseen menehtyi 125 henkilöä.

Myös muiden luonnonkatastrofien tai siviiliväestöön kohdistuvien sotatoimien yhteydessä on tehty samansuuntaisia havaintoja.

Äärimmäisessä muodossa lyhytkestoinen stressikin voi siis tappaa. Tavallisesti lyhytkestoinen stressi ei kuitenkaan ole pahasta. Se auttaa ihmistä toimimaan tehokkaammin.

Kroonistuessaan stressin katsotaan yleisesti heikentävän terveyttä ja lisäävän ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Psykologinen stressi voi vaikuttaa kehon sairastumiseen montaa reittiä, kertoo sosiaaliepidemiologian professori Mika Kivimäki University College London -yliopistosta. 

Kivimäki on myös Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori.

Ensinnäkin stressi nostaa sykettä, verenpainetta ja lisää sydämen kuormitusta. Se lisää sydänkohtauksen riskiä varsinkin sepelvaltimotaudista kärsivillä, Kivimäki luettelee.

Stressi vaikuttaa myös autonomisen hermoston tasapainoon ja sydämen sähköiseen toimintaan. Siksi se voi lisätä rytmihäiriöiden riskiä. Stressiin liittyy myös verenkuvan muutoksia, jotka altistavat veritulpille.

Stressiaineenvaihdunta kohottaa veren glukoositasoa, mikä on haitallista varsinkin diabeetikoille.

Myös stressaantuneen immuunipuolustus on heikompi. Siksi tarttuviin tauteihin sairastuu helpommin. Myös haavat paranevat stressaantuneena huonommin, todettiin yhdessä tutkimuksessa.

”Henkilöillä, joilla ei ollut stressiä, täydellinen paraneminen tapahtui 39 päivässä, kun stressaantuneilla siihen meni 49 päivää”, Kivimäki kertoo.

Lisäksi pitkittynyt stressi voi lyhentää kromosomien päissä sijaitsevia dna-jaksoja, joita kutsutaan telomeereiksi. Tämä voi nopeuttaa solujen vanhenemista.

Telomeerit liittyvät myös aluksi mainittuihin Costa Rican nicoyalaisiin. Heillä on Stanfordin yliopiston David Rehkopfin tutkimusten mukaan tavallista pitemmät telomeerit. He ovat siis todennäköisesti hyvän sosiaalisen tuen avulla säästyneet liialta stressiltä.

Erityisesti stressin terveyshaitoista kärsii kaksi ihmisryhmää, professori Kivimäki korostaa

”Lapsuuden voimakkaat stressikokemukset – kaltoin kohtelu, perheväkivalta, insesti ja vanhempien huumeidenkäyttö – ovat yhteydessä selvästi kohonneeseen sairauksien riskiin aikuisiässä.”

”Riskisuhde tällaisiin kokemuksiin altistuneiden ja verrokkien välillä on vajaa puolitoistakertainen diabeteksen, kaksinkertainen sydän- ja verisuonitautien ja lähes kolminkertainen maksa- ja ruuansulatuskanavan sairauksien kehittymiselle.”

Toinen riskiryhmä stressin terveyshaitoille on aikuiset, joilla on entuudestaan korkea valtimotapahtumien riski. Näihin kuuluvat henkilöt, joilla on sepelvaltimotauti tai diabetes.

”Tässä ryhmässä psykososiaaliset vaikeudet, esimerkiksi puolison kuolema, ovat yhteydessä noin kaksinkertaiseen sydäninfarkti- ja aivohalvausriskiin”, Kivimäki sanoo.

Muutenkin leskeksi tulemista seuraavina kuukausina riski kuolla on selvästi tavallista korkeampi.

Mutta riskiryhmäläisillä myös työstressi on yhteydessä merkittävästi kohonneeseen kuoleman riskiin.

Kivimäki johtaa Britanniassa maineikasta Whitehall-tutkimusprojektia. Siinä on seurattu brittiläisten virkahenkilöiden terveyttä ja kuolleisuutta vuosikymmenten ajan. 

Päähavaintona on se, että mitä matalammalla hierarkiassa työntekijät ovat, sitä korkeampaa on heidän kuolleisuutensa. Ilmiötä on kutsuttu ”statussyndroomaksi”.

Vastauksia on etsitty ennen muuta stressistä. Sitä voi lisätä autonomisuuden, ennustettavuuden ja kontrollin vähäisyys työssä. Nämä ongelmat ovat tavallisempia alhaisen statuksen työntekijöillä. 

Myös tulojen vaikutusta on pidetty merkittävänä. Jos joutuu miettimään rahojensa riittävyyttä, on todennäköisemmin ahdistunut ja stressaantunut.

Samalla Kivimäki korostaa, että alemman statuksen työntekijöiden suurempaa kuolleisuutta selittävät pääasiassa erilaiset elintavat. He ovat useammin vakavasti ylipainoisia, tupakoivat enemmän ja harrastavat vähemmän liikuntaa kuin korkemmalla hierarkiassa olevat virkahenkilöt.

Mutta osittain elintavat voivat selittyä myös psykososiaalisilla tekijöillä.

Kun ihminen on psyykkisesti tasapainossa ja kokee elämänsä mielekkääksi, on helpompaa pitää huolta hyvistä elintavoista. Hän käyttää vähemmän alkoholia, syö terveellisemmin ja liikkuu enemmän.

Sosiaalisten siteiden ja kosketuksen lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi jooga ja meditaatio auttavat lievittämään stressiä ja saattavat vähentää sydäntautiriskiä.

Myös uskonnollisuus voi vähentää stressiä ja lisätä positiivista ajattelua.

. Uskonnolliset ihmiset elävät muutaman vuoden keskimääräistä pidempään, havaitsi tutkimus Social Psychological and Personality Science -tiedelehdessä.

Osittain kyse voi olla uskon voimasta. Samalla tavalla kuin lume-lääkkeeseen uskovien terveydentila usein hieman kohenee, sama voi tapahtua, jos uskoo asioiden olevan Jumalan hallussa.

Myös uskonnon tarjoamilla yhteisöllisillä kokemuksilla voi olla myönteinen vaikutus terveyteen.  Osittain uskonnollisten ihmisten pitkä ikä selittynee myös sillä, että he käyttävät tavallisesti normaalia vähemmän päihteitä.

Yleisesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että hyväksi koettu elämä keskimäärin lisää terveyttä. Onnelliset ihmiset elävät pitempään, samoin ne, joilla on selvä tarkoitus elämälle.

Masennus ja vihamielisyys puolestaan voivat lyhentää elinikää, varsinkin kasvattamalla sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lähteitä: Anne Harrington: The Cure Within – A History of Mind-Body Medicine (2009).

Mikko Laaksonen & Karri Silventoinen (toim.): Sosiaaliepidemiologia – Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät (2011).

Jo Marchant: Hoida mielelläsi – Kuinka mieli todella vaikuttaa kehoon (2016).