Koruton kyltti johdattaa sisäpihalle. Valkoisella pohjalla lukee mustilla kirjaimilla ”asukassisäänkäynti”. Nuoli näyttää suunnan kulman taakse.

Mikään muu ei viittaa siihen, että täällä asuu joku.

Kaapelitehtaalle Helsingin Ruoholahteen tullaan tavallisesti kiertelemään gallerioihin, katselemaan museoihin, huvittelemaan kulttuuriesityksiin, maistelemaan festivaaleille ja kuuntelemaan konsertteihin.

Mutta harva tietää, että täällä myös asutaan.

Helsingin Merikaapeli -niminen yhtiö kätkee yhteen Kaapelitehtaan siivistä runsaat viisikymmentä vuokra-asuntoa.

Ne ovat kaksioita ja kolmioita, osa on kahdessa kerroksessa ja lähes jokaisessa niistä on oma sauna. Asunnot omistaa eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.

Lavastaja ja pukusuunnittelija Tinja Salmi avaa oven ja pyytää peremmälle kotiinsa.

Whippet-rotuinen Myytti-koira käy nuuhkaisemassa vierailijan kättä, hakee keittiön kiposta rouskutettavaa ja hyppää kahden istuttavalle sohvalle torkuille. Aiemmin päivällä saatu rokote hieman unettaa lemmikkiä.

Perheen kuusi- ja nelivuotiailla tyttärillä energiaa riittää.

Kerttu ja Keira Oittinen kiipeävät vuorollaan katosta liki neljän metrin korkeudesta roikkuvan vanteen varaan. Jalat sojottavat sivuille ja hiukset roikkuvat alaspäin ilmassa, kun notkea jälkipolvi vääntelee raajojaan.

Esityksen jälkeen lautaselle asetellut leivonnaiset katoavat nopeasti pieniin käsiin.

”Äiti, Keira ottaa ihan hirveästi noita munkkeja. Mä sain vain ehkä neljä, ja Keira sai seitsemän.”

Perhe muutti Kaapelitehtaalle viime syksynä, kun Salmen ja hänen kumppaninsa tiet erkanivat.

Helsingin kaupunki tarjosi Salmelle vuokra-asuntoa, mutta se oli samanhintainen kuin Oikotieltä löytynyt Kaapelitehtaan loft-huoneisto. Vuokraa hän maksaa noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Valinta ei ollut vaikea.

”En tiennyt, että tällaisia asuntoja edes on. Täällä on ihana meininki, paljon lapsiperheitä ja koiria. En haluaisi asua missään muualla”, Salmi sanoo.

”Tämä korkeus ja valo, nuo ikkunat, ne tekivät vaikutuksen. On tilaa ajatella.”

Asunnon ulkoseinä on lähes kokonaan yhtä suurta ruutuikkunaa.

Parvelle tehdyssä majaa muistuttavassa lasten nurkkauksessa sisarukset käyvät tyynysotaa.

Tila ja valoisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia Salmelle, joka tekee paljon töitä kotona. Pitkän pöydän ääressä hän rakentaa pienoismalleja lavastuksistaan ja emännöi ystävien illanistujaisia.

Moni on saattanut törmätä Salmen töihin teatterissa. Paraikaa hän tekee lavastusta Kansallisteatterin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmään.

Yksi edellisistä isoista töistä oli pukusuunnittelu Helsingin kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar -musikaaliin.

Kaapelitehdas ei ole suinkaan pääkaupungin ainoa teolliseen ympäristöön rakennettu erikoinen asuinpaikka. Sen lisäksi Helsingissä on useita muita entisiä teollisuusrakennuksia, joita on muutettu asuinkäyttöön pitkin 2000-lukua.

Esimerkiksi Hermannissa sijaitseva vanha margariinitehdas sai uuden elämän asuintalona, kun muutostyöt valmistuivat muutama vuosi sitten.

Katajanokalla Luotsilinnan korttelissa Paulig paahtoi menneinä vuosikymmeninä kahvipapuja, joita rahtilaivat toivat läheisen sataman laitureihin valtamerten takaa maailmalta.

Nyt Luotsikadun, Satamakadun, Laivastokadun ja Katajanokankadun rajaaman korttelin rakennuksissa on omistus- ja vuokra-asuntoja.

Samaan sarjaan kuuluvat esimerkiksi Elannon entinen kahvipaahtimo Sörnäisissä, Eiran kivennäisvesitehdas, Kampin tislaamo, Lauttasaaren metallikutomo, Pitäjänmäen radiotehdas, Tapanilan puhallintehdas ja Töölön kirjapaino.

Vanhan rakennuskannan hyödyntäminen rakennushankkeissa kuuluu ajan henkeen.

Rakennuksen käyttötarkoituksen muutos on yksi tapa vähentää rakentamisesta aiheutuvaa raskasta päästökuormaa ja löytää arvokkaille kiinteistöille mielekästä uusiokäyttöä.

Salmi sanoo, ettei voisi keksiä kodilleen parempaa sijaintia.

Merenrantaan kävelee parissa minuutissa, ja naapurissa on runsaasti mielen hyvinvointia hoitavia palveluja: parvekkeelta näkyy Tanssin talo, ja sisäkautta pääsee suoraan Kaapelitehtaan elämyksiin kuivin jaloin.

Kätevää varsinkin talvella, jos haluaa vältellä pimeää ja loskaa, Salmi sanoo.

Kaapelitehtaalla järjestetystä taidetapahtumasta hän on hankkinut esimerkiksi tuon olohuoneen seinälle kiinnittämänsä taulun. Elina Sarlinin teoksessa häntä puhuttelee riisutut vaatteet.

”Se muistuttaa siitä, että kotona saa ottaa kaikki vaatteet pois ja riisua roolit. Kodin pitää olla sellainen paikka, jossa voi olla vapaa.”