Hieman hermostuneen oloinen mies saapuu sovitusti paikalle illansuussa. Hän on pukeutunut kauluspaitaan ja neuleeseen, beigen värisiin housuihin ja valkoisiin tennareihin.

Mies kättelee ja kertoo nimensä. Juomaksi hän valitsee lasillisen vettä.

Olen yrittänyt järjestää tätä haastattelua Teron kanssa useiden viikkojen ajan. Hän ei ole missään vaiheessa kieltäytynyt, mutta on lykännyt haastattelua toistamiseen, kunnes jätti lopulta vastaamatta yhteydenottoihin.

Terolla on takanaan poikkeuksellinen rikosten sarja. Hän on tehnyt menestyksekkään näköisen työuran erilaisissa myynnin johtotehtävissä. Se on kuitenkin perustunut suurelta osin valheelle. 

Tero on sarjahuijari. 

Yllättävää on ehkä se, että hän on jäänyt monta kertaa kiinni, mutta on onnistunut siitä huolimatta jatkamaan huijauksiaan. Siksi on ymmärrettävää, että hän ei tahdo haastatteluunkaan. 

Eräänä iltapäivänä saan kuitenkin Terolta viestin:

”Voidaanko nähdä livenä esim jossain kahvilassa tänään.”

Keväällä 2017 pieni tamperelainen it-alan yritys etsi riveihinsä myyntityön ammattilaista. Se halusi kasvattaa toimintaansa pääkaupunkiseudulle ja sitä varten tarvittiin kykenevä myyntipäällikkö. 

Myyntipäällikön etsimiseksi it-firma oli palkannut ulkopuolisen rekrytointifirman. Työhakemusten joukosta erottui tuolloin nelikymppinen Tero.

Hän oli listannut työuraansa hakemuksen liitteenä olevassa ansioluettelossa: Myyntijohtaja, rahoitusjohtaja, myynti- ja markkinointijohtaja. Tunnettuja yrityksiä, vastuullisia tehtäviä.

Lisäksi hän kertoi harrastavansa urheilua. Erikseen hän oli maininnut sukeltamisen ja sen, että on toiminut hiihdonopettajana.

Teron työhistoria teki vaikutuksen rekrytoijaankin. 

Työhakemukseensa Tero oli nimennyt kaksi suosittelijaa aiemmista työpaikoistaan. Heille rekrytointifirman edustaja soitti.

Ensimmäiseksi puhelimeen vastasi ”Mika”.

Tämä kuvaili Teroa poikkeuksellisen tavoitteelliseksi ja hyväksi esimieheksi. Hän oli onnistunut rekrytoinneissa ja luonut hyvää työilmapiiriä ympärilleen.

Haastattelija kuunteli ja kirjoitti puhelun aikana käsin luonnehdintoja muistiinpanoihinsa:

”Luotti omaan persoonaansa.”

”Vaativa itseään kohtaan.”

”Ei voi mainita mitään huonoa.”

Missään vaiheessa haastattelijalle ei selvinnyt, että puhelimessa ei ollut työpaikkaa hakevan Teron entinen pomo vaan Tero itse. Hän oli laittanut suosittelijoidensa yhteystiedoiksi omassa käytössään olevat puhelinnumerot.

Seuraavana päivänä rekrytointifirman edustaja soitti toiselle hakemuksessa mainitulle ”suosittelijalle”. Tälläkin kertaa puheluun vastasi Tero itse.

Jostain syystä haastattelija ei tunnistanut Teroa äänestä vaan alkoi jälleen kirjata ylös tämänkin ”suosittelijan” luonnehdintoja työnhakijasta. Nyt Tero intoutui kehumaan itseään entistä rehvakkaammin.

Yritys oli kasvattanut liiketoimintaansa noin 30 prosenttia vuodessa, ja suurin kunnia siitä oli kuulunut juuri työnhakijalle – eli Terolle.

Haastattelija teki kynällään muistiinpanoja:

”Delegointi oli Teron vahvuus.”

”Hyvä ja tavoitteellinen tuloksentekijä.”

”Avoin, valmistautunut.”

Lisäksi ”suosittelija” kehui Teron erittäin hyviä sosiaalisia taitoja. Hän oli saanut taitavasti ihmisten luottamuksen ja onnistunut voittamaan muutosvastarinnan.

Tämänkään puhelun jälkeen rekrytointiyrityksen edustaja ei ymmärtänyt, että häntä oli huijattu. Niinpä hän päätyi suosittelemaan Teron palkkaamista tamperelaiselle it-yritykselle.

Sen enempää rekrytointiyritys kuin myyntipäällikköä hakenut it-firmakaan ei tarkistanut, pitävätkö tiedot Teron työhistoriasta paikkansa. 

Niin Tero palkattiin it-firmaan myyntipäälliköksi. Silloin huijaus on vasta alussa.

Kun käy läpi Teron rikoshistoriaa, piirtyy kuva hyvin poikkeuksellisesta sarjahuijarista. 

Hänet on toistuvasti tuomittu erilaisista rikoksista erityisesti viime vuosikymmenellä. Tuoreimmat syytteet on nostettu vuonna 2021. Osa huijauksista on niin yksinkertaisia ja avoimia, että on vaikea uskoa miehen juuri piitanneen kiinnijäämisestä.

Eräässä tapauksessa hän huijasi sekä työnantajaansa että sen asiakkaita vaihtamalla yrityksen laskuissa oman tilinumeronsa työnantajan tilinumeron tilalle. 

Sellaista on miltei mahdotonta tehdä jäämättä lopulta kiinni.

Tero työskenteli tuolloin koulutustilaisuuksia järjestävässä yrityksessä. Yhtiön asiakkaat erehtyivät maksamaan koulutusmaksuja hänen henkilökohtaiselle tililleen lähes 70 000 euron arvosta.

Toisessa tapauksessa hän erehdytti työttömyyskassan maksamaan hänelle kolmena eri ajanjaksona yhteensä yli 110 000 euroa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Hän oli samaan aikaan palkkatöissä. 

Hän on jättänyt myös poikkeuksellisen usein laskujaan maksamatta. Hänellä on ulosotossa satojentuhansien eurojen edestä erilaisia maksurästejä.

Mittava sarjahuijarin menneisyys ei ole silti estänyt häntä pääsemästä yhä uudelleen hyvin palkattuihin myyntitöihin.

Lain mukaan vain harvojen töiden yhteydessä voidaan selvittää, onko työnhakija tuomittu rikoksista. Mahdollinen rikostausta tarkastetaan esimerkiksi silloin, jos työtehtävä liittyy valtion turvallisuuteen ja työ tapahtuu lasten parissa.

Muissa tehtävissä työnhakijalla ei ole velvollisuutta suostua taustansa selvittämiseen. Siksi Teronkaan työnantajat eivät saaneet tietää totuutta hänen rikoshistoriastaan.

Uudessa työpaikassaan tamperelaisessa it-firmassa Tero antoi itsestään heti hyvän ensivaikutelman.

Jälkeenpäin Teron palkannut toimitusjohtaja muistelee, että hän oli hyväkäytöksinen, sosiaalisesti äärettömän taitava ja ainakin näennäisiltä ominaisuuksiltaan hyvä myyjä. 

”Kuin muotilehden kannesta”, toimitusjohtaja sanoo.

Uusia työkavereita ihmetytti lähinnä vain se, ettei Tero osannut vieraita kieliä. Yleensä vastaavissa tehtävissä työskentelevät myyntialan ihmiset osaavat ainakin kohtuullisesti englantia.

Työpaikkaneuvottelussa Tero ilmoitti, että hänelle on tärkeää saada laadukas työsuhdeauto. Hän sanoi, että on valmis joustamaan palkastaan, mutta auton on oltava viimeisen päälle. Näin toimitusjohtaja muistelee myöhemmin.

Tero sai käyttöönsä uuden Volvo V90 -farmariauton.

Hämmennystä herätti se, että auton tilaamisen jälkeen hän kävi omin päin hankkimassa siihen vielä lisävarusteita. Asian annettiin kuitenkin olla.

Sarjahuijarit poikkeavat tyypillisesti jossain määrin muista rikoksentekijöistä, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri ja Turun yliopiston työelämäprofessori Hannu Lauerma.

Lauerma korostaa, että hän ei tunne tapauksen miestä eikä ota hänen tekemisiinsä kantaa. Siksi hän kuvaa huijareita yleisellä tasolla.

Usein he toistavat Lauerman mukaan tiettyä kaavaa. Kun on kerran onnistunut huijauksessa, huijaa helposti uudelleen. Jokainen onnistuminen tekee seuraavasta huijauksesta todennäköisemmän.

Käyttäytymisessä voi olla myös jotain pakonomaista. Sarjahuijari saattaa kokea, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää elättää itsensä pettämällä muita. Hän ei välttämättä keksi muuta tapaa.

Teron toistuva ratkaisu erilaisiin tilanteisiin näyttää olleen asiapapereiden väärentäminen.

Jo ennen kuin Tero palkattiin tamperelaiseen it-yritykseen, hänet oli tuomittu työ- ja opiskeluhistoriansa vääristelystä työnhaun yhteydessä. 

Kun perintätoimisto peri häneltä maksamatonta laskua, hän yritti huijata esittämällä väärennetyn maksukuitin. Todellisuudessa velka oli yhä maksamatta.

Kun hän oli muiden maksamattomien laskujensa takia joutumassa vankilaan, hän yritti todistaa väärennettyjen maksukuittien avulla käräjäoikeudelle, että ne oli jo maksettu.

Kun hän riitautui talokaupoissa, hän yritti harhauttaa Kuluttajariitalautakuntaa väärennetyillä todisteilla.

Kun hän jäi kiinni maksamattomasta ajoneuvoverosta, hän yritti väittää maksaneensa veron ja esitti todisteeksi väärennetyn maksukuitin.

Kaikista näistä tapauksista hänet on tuomittu oikeudessa.

Sarjahuijarille on tyypillistä tietty piittaamattomuus teoistaan. Omatunto ei kolkuta,  myötätuntoa uhreja kohtaan ei ole, Lauerma kuvaa.

Huijari voi kokea, että on uhrin oma vika, jos tulee huijatuiksi.

”Monia huijareita yhdistää se, että he eivät piittaa niistä kärsimyksistä, joita he aiheuttavat muille ihmisille. Heidän toimintansa on määrätietoista ja harkittua, ei impulsiivista”, Lauerma kertoo.

Aiempi rikostausta voi hankaloittaa elannon hankkimista rehellisin keinoin, Lauerma sanoo.

Jos huijaus jatkuu pitkään, se voi edellyttää huijarilta jonkinlaista charmia ja kykyä manipuloida muita ihmisiä.

Menestyneet huijarit ovat Lauerman mukaan tyypillisesti keskimääräisiä rikoksentekijöitä älykkäämpiä ja koulutetumpia. Petosura ei kuitenkaan edellytä poikkeuksellisia älynlahjoja.

Sellaisia ei myöskään ollut Ruben Oskar Auervaaralla, yhdellä Suomen rikoshistorian tunnetuimmista huijareista.

Auervaara oli aikansa kohujulkkis, joka petkutti lehti-ilmoitusten avulla naisia 1930–1960-luvuilla ja manipuloi heidät luovuttamaan itselleen merkittäviäkin rahasummia. Sana ”auervaara” on vakiintunut tarkoittamaan juuri naisia hurmaavaa huijaria.

”Auervaara teki pitkän huijarin uran, mutta ei ollut mikään erityisen terävä tyyppi. Hän teki tietyt perusasiat ja toisti niitä”, Lauerma sanoo lääkärinlausuntojen ja elämänkertatietojen perusteella.

Auervaara istui rikoksistaan yli 25 vuotta vankiloissa. Hän kuoli lopulta hirttäytymällä poliisin pidätyssellissä.

It-firmassa Tero esitteli viikoittaisissa palavereissa tuloksiaan Powerpoint-kalvoilla. Niissä hän kävi läpi sitä, keitä yritysjohtajia oli tavannut ja houkutellut asiakkaaksi.

Esitysten perusteella kaikki näytti hyvältä. Tapaamisia oli ollut viikoittain, useilla paikkakunnilla, ja neuvottelut etenivät.

Volvollaan Tero ajoi todella paljon. Työnantajan edustajan mukaan auton mittariin kertyi puolentoista kuukauden aikana 12 000 kilometriä eli keskimäärin yli 250 kilometriä päivässä.

”En edelleenkään ymmärrä, miten se on mahdollista”, tamperelaisyhtiön toimitusjohtaja sanoo.

Kilometrimäärä voisi selittyä, jos Tero olisi kiertänyt asiakastapaamisissa eri puolilla maata, mutta niin hän ei yhtiön mukaan todellisuudessa tehnyt.

Teron valheet paljastuivat lopulta yhdessä puhelussa. 

It-firman toimitusjohtaja käveli lounastauollaan Koskikeskuksessa, kun hänen kännykkänsä soi. Soittaja oli Teron entinen työnantaja. Hän kertoi havainneensa, että Tero työskentelee nyt tamperelaisyrityksessä.

Mies alkoi kertoa omia kokemuksiaan Terosta. Toimitusjohtaja kuunteli puhelua aluksi ihmeissään, sitten epäuskoisena ja lopulta järkyttyneenä. 

Puhelun jälkeen hän palasi toimistolle hämmentyneenä. Soittajan nimi oli kuulostanut tutulta.

Toimitusjohtaja kävi läpi vanhoja papereita, ja niissä tuttu nimi tuli vastaan. Soittaja oli ollut toinen niistä Teron entisistä esihenkilöistä, jotka hän oli rekrytointivaiheessa nimennyt suosittelijoikseen. 

Miksi joku ensin suosittelee työnhakijaa, mutta sitten soittaa tällaisen puhelun, toimitusjohtaja ihmetteli. Hän lähetti soittajalle sähköpostia.

Sähköpostissa Teron entinen työnantaja kiisti koskaan suositelleensa Teroa. 

Koko petoksen laajuus valkeni vasta, kun tamperelaisyrityksen muut työntekijät yrittivät jatkaa Teron aloittamia ”asiakasneuvotteluja”.

Ne osoittautuivat yksi toisensa perään olemattomiksi. 

Tero ehti työskennellä it-firman myyntipäällikkönä neljä ja puoli kuukautta, mutta sinä aikana hän ei ollut solminut toimitusjohtajan mukaan oma-aloitteisesti yhtään oikeaa uutta asiakaskontaktia.

Hän oli käyttänyt työaikansa johonkin ihan muuhun kuin väitettyyn myyntityöhön.

Poliisikuulusteluissa Tero myöhemmin myönsi, että hän oli esiintynyt itse omina suosittelijoinaan. Esittämäänsä ansioluetteloaan hän luonnehti ”läpi paskaksi”.

Millaista elämä on, kun se perustuu valheeseen? Peitetarinaan, jossa mikään tai vain pieni osa on totta. 

Sen haluaisin kuulla Terolta. 

Nyt hän istuu pöydän ääressä Sanomatalon alakerroksessa. Hän nostaa pöydälle Ipadin, johon hän on etukäteen kirjannut asioita, joita hän haluaa tuoda esiin haastattelussa. 

Tero on tässä, koska on jäänyt kiinni. 

”Ennen sitä teidän aikaisempaa juttua kukaan läheiseni ei tiennyt tästä taustani. Ei kukaan”, hän kertoo aluksi.

Tero tarkoittaa HS:n maaliskuun alussa julkaisemaa juttua, jossa kerrottiin hänen saamastaan tuomiosta. Se koski tamperelaisen it-yrityksen tapausta.

Jutussa ei kerrottu Teron nimeä, eikä siinä ollut muitakaan tunnistetietoja hänestä. Silti Teron ystävä oli näyttänyt hänelle juttua ja kysynyt, oletko sinä tämä mies. 

Olen, Tero oli vastannut. Siihen asti hän oli salannut rikostaustansa  kaikilta läheisiltä.

”Elin kaksoiselämää. Onnistuin peittämään kaikilta rikollisen elämäni. Olin täysin yksin sen kanssa hyvin pitkään. Nyt minulle tärkeät ihmiset tietävät asiasta.”

Tero kertoo tuntevansa helpotusta, kun salailu on päättynyt. Sen takia hän päätti lopulta suostua haastatteluunkin. Hän ei kuitenkaan halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, koska se leimaisi hänet pitkäksi aikaa.

Miten petosten kierre sai alkunsa? Tero kertoo eläneensä pitkään yli varojensa. Kun kuukausi kuukauden jälkeen käyttää enemmän rahaa kuin ansaitsee, velat kasvavat lopulta suuriksi. Pikavipit pahensivat tilannetta.

”Koin valtavaa häpeää luottotietojen menettämisestä. Aloin suojella sitä, että kukaan ei saa tietää, että niin on käynyt.”

Jossain vaiheessa hän jäi ilman työtä. Velat painoivat, ja tuli kiire saada uusi työpaikka. 

Se oli ensimmäinen kerta, kun Tero kertoi työhakemuksessaan valheita  työhistoriastaan.

Se myös toimi. Hän sai työpaikan. Ja monta muuta työtä sen jälkeen. Mutta vuosien mittaan valheesta aiheutui Terolle paljon harmia. 

Huijauksista tuli kierre, jota oli vaikea katkaista. Se kesti Teron mukaan ainakin kymmenisen vuotta.

”Valhetta valheen päälle”, hän luonnehtii elämäänsä.

Vastaavaa toimintatapaa ei voi suositella kenellekään. Tero kertoo, että elämä muuttui ”hirvittävän raskaaksi” ja ”pelottavaksi”. Hänen piti jatkuvasti valehdella eri asioista niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin.

Yleensä hän aina lopulta paljastui työpaikallaan valehtelusta. Hän kertoo saaneensa valheidensa vuoksi potkut  ”kolmesta tai neljästä” työpaikastaan. Useimmat työnantajat eivät ole tehneet hänestä rikosilmoitusta.

Tero sanoo lopettaneensa huijaamisen viime vuosien aikana. Hän kokee, ettei voi jatkaa enää entisenlaista elämäänsä. 

Nyt Tero kertoo käyvänsä terapiassa. "Minulla on ollut synkkiä ajatuksia, todella synkkiä.”

Tero uskoo, että mokailujen salailu teki hänestä sarjahuijarin.

”Jos olisin kertonut ensimmäisistä virheistäni kaverilleni ja sanonut mokanneeni pahasti, koko homma olisi varmaan jäänyt siihen.”

Turun hovioikeus tuomitsi Teron helmikuussa 2023 kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen törkeästä petoksesta. Lisäksi hän joutuu korvaamaan entiselle työnantajalleen muun muassa yli 17 000 euroa palkkojaan ja 27 800 euroa kuluja autoedustaan. Oikeuden mukaan Tero ei tehnyt työssään lainkaan työnantajaansa hyödyttäviä työtehtäviä. Hän voi sovittaa tuomionsa 240 tunnilla yhdyskuntapalvelua.