”Tuntuu, että olet toiselle vain väline, jota hän käyttää omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Tilanne tuntuu pahalta, mutta jossain vaiheessa ei miltään, koska turrut sille ja kuvittelet olevasi jossain muualla. Odotat vain, että se on ohi”, 24-vuotias nainen kertoo. 

”Tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja loukatuksi. Joskus itkin hiljaa itsekseni suorituksen jälkeen”, 41-vuotias nainen kirjoittaa.

HS kysyi lukijoilta, ovatko he harrastaneet parisuhteissaan seksiä, vaikka eivät olisi sillä hetkellä halunneet. Kyselyyn vastasi yli 200 ihmistä, joista suurin osa vastasi myöntävästi. 

Pahimmillaan kokemuksia kuvailtiin yllä olevaan tapaan. 

Suurin osa vastaajista oli naisia, mutta mukana oli myös miehiä ja sellaisia, jotka eivät halunneet määritellä sukupuoltaan. Jutussa siteerattujen ihmisten henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa. 

Jutun alussa siteerattu 24-vuotias nainen kertoo suostuneensa kumppaninsa kanssa vastentahtoisesti seksiin toistuvasti, koska ei halunnut riidellä. Hänen mukaansa kieltäytymistä seurasi aina riita. 

”Koin syyllistämistä, minua sanottiin pihtariksi jopa kavereille.”

Nainen kertoo, että syyllistämisen seurauksena hän alkoi itsekin ajatella seksin antamista velvollisuudeksi kumppanina ja naisena.

”Niinhän yhteiskunnassakin puhutaan: nainen antaa ja mies saa. Lisäksi olin hyvin epävarma ja miellyttämisen haluinen, joten minuun oli helppo iskeä. Halumme eivät täysin kohdanneet, mutta painostaminen vähensi niitä entisestään.”

Kyselyssä rajuimpia kokemuksia jakoivat enimmäkseen naiset. Kuitenkin myös esimerkiksi 21-vuotias mies kirjoitti harrastaneensa parisuhdeseksiä, joka tuntui pakotetulta, ”suoraan sanottuna iljettävältä”.

Vastentahtoisesti seksiä saatettiin vastausten mukaan harrastaa esimerkiksi suhteissa, joissa oli muitakin ongelmia, kuten henkistä väkivaltaa. 

Tai selitys löytyi muualta. 21-vuotias mies kertoo, että varhaiset, huonot seksikokemukset ovat jättäneet häneen traumoja. Miehen mukaan hänen entinen kumppaninsa painosti usein seksiin.

”Olin 16-vuotias ja täysin uusi koko asian kanssa. Jos en halunnut seksiä, eksäni tuli vihaiseksi ja syyllisti minua siitä, että en nähnyt häntä tarpeeksi kauniina tai houkuttelevana, vaikka asia ei oikeasti niin ollut.”

Miehen mukaan kauhein seksikerta oli kerran juhlien jälkeen humalassa. 

”En nauttinut siitä ollenkaan, päinvastoin odotin, että se loppuisi, jotta pääsisin nukkumaan.”

Kyselyyn vastannut 29-vuotias mies kirjoittaa, että hänen mielestään yleinen käsitys on yhä sellainen, että miehet ovat aina valmiita ja halukkaita seksiin. Sen vuoksi naispuolinen kumppani herkästi tulkitsee miehen haluttomuuden siten, että naisessa on jotakin vikaa. 

”En tietenkään ole halunnut kumppanini ajattelevan sellaista, ja etenkin nuorempana olen voinut antaa suuseksiä tai pikapanon häntä ilahduttaakseni. Nykyään en onneksi häpeä omaa haluttomuuttani, vaan osaan kertoa, ettei minun nyt juuri tee mieli. Nykyinen kumppanini myös ymmärtää tämän.”

Seksi, jota ei halua, voi pahimmillaan traumatisoida myös parisuhteessa, sanoo kliininen seksologi (NACS), Väestöliiton vastaava psykoterapeutti Tarja Santalahti. 

Pahimmillaan parisuhteessa toinen suostuu seksiin peläten, että jos ei suostu, sillä on ikäviä seurauksia. Traumaksi tällainen pelonsekainen suostuminen voi muuttua etenkin, jos se on toistuvaa ja jatkuvaa. Seksiin liittyvät tilanteet saattaa alkaa kokea uhkaavina.

Santalahden mukaan trauman vuoksi seksiä ei ehkä jatkossakaan halua, koska keho ja aivot alkavat hälyttää intiimeissä tilanteissa vaaraa. Tämä välttämisreaktio herkästi toistuu, mutta usein jää käsittelemättä, mistä se johtuu.

Pariterapeutin vastaanotolle tulisi Santalahden mielestä ehdottomasti hakeutua, jos suhteessa toistuu kaava, jossa toinen ei halua, mutta toinen painostaa, ja lopulta toinen suostuu painostuksen jälkeen.

Vastaanotolla on hyvä käydä silloinkin, jos muuten vain suostuu ilman, että haluaisi. Santalahden mukaan tilanteen takaa saattaa löytyä monia syitä, joita on hyvä avata asiantuntijan kanssa. 

Santalahden mukaan on syytä puhua myös siitä, miltä kieltäytyminen tai suostumattomuus tuntuu siitä, joka haluaisi seksiä, mutta jonka kumppani ei sitä halua.

”Hän alkaa ajatella, ettei kelpaa toiselle, ei osaa tai on huono. Molempien omanarvontunne ja seksuaalinen itsetunto laskevat.”

Suuri osa kyselyn vastaajista ei pitänyt niin sanottua velvollisuusseksiä vahingoittavana. Osan mielestä se oli toisen huomioimista, koska kumppanin nautinnosta tuli itsellekin hyvä mieli. Moni kuvasi, että omatkin halut vähitellen heräsivät, kunhan vain ryhtyi puuhaan.

Osa lähinnä tylsistyi. Kyselyyn vastannut 43-vuotias nainen kertoo selanneensa jopa puhelinta aktin ajan osoittaakseen, että ei kiinnosta.

”Tämä ei ole häntä pysäyttänyt. Koska mies on vaatinut seksiä, niin olen katsonut parhaimmaksi antaa tätä hänelle.”

Näin kertoo kyselyyn vastannut 43-vuotias mies:

”Koen, että kumppanillani on oikeus saada seksiä, kun hän sitä haluaa, ja saan vastineeksi myös itse seksiä kun haluan, riippumatta kumppanin sen hetkisestä halusta. Haluan huolehtia kumppanini tarpeista ja tehdä hänet onnelliseksi. Se on osa huolenpitoa toisesta ja tekee suhteestamme paremman.” 

Myös Santalahden terapia-asiakkaista suurin osa – jos ei jokainen – on suostunut joskus seksiin, vaikka ei olisi sitä halunnut.

Kun Santalahti on kysynyt, onko se vahingoittanut, vastaukset ovat vaihdelleet samaan tapaan kuin kyselyssä. Osa on kärsinyt paljon ja pitänyt sitä traumatisoivana, osa on suhtautunut kevyemmin.

Santalahden mukaan suostumisessa olennaista on se, että oma arvokkuus säilyy. Kukaan ei saa pakottaa. Riittävä läheisyys ja luottamus toiseen ovat tärkeitä. 

Toisaalta Santalahden asiakkaat ovat puhuneet ”keskiarvoseksistä”, joka tarkoittaa riittävän hyvää seksiä. Sitä on voinut seurata myös silloin, kun on lähtenyt seksiin mukaan, vaikka ei olisi ensin huvittanut.

Se ei traumatisoi. Ei sekään, jos itselle hieman innottoman seksin jälkeen tuntuu hyvältä katsella ”vieressä tyytyväisenä kehräävää puolisoa”, kuvailee Santalahti.

Sekin on mahdollista, että jossain vaiheessa elämäänsä oivaltaa harrastaneensa aina seksiä, jota ei olisi halunnut. Niin kertoo seksuaalineuvoja ja seksuaaliterapeutti Sari Hälinen. Hän on työskennellyt sekä nuorten että aikuisten kanssa.

Jos sama on toistunut eri kumppaneiden kanssa, kannattaisi Hälisen mielestä pohtia, onko oman elämän seksi lainkaan ollut sellaista, jota toivoo ja josta nauttii.

”Vai onko seksi ylipäätään sellaista, johon ei tunne vetoa. Silloin ihmisellä saattaa olla aseksuaalisia piirteitä.”

Hälinen uskoo, että kun asiat saa selvitettyä itsensä kanssa, ne myös jollain tavalla muuttuvat.

”Ihan jokaisen soisi pohtivan omaa haluaan ja siihen liittyviä rajojaan.”

On kova paikka sekä itselle että kumppanille, jos vuosikymmenten mittaisessa suhteessa uskaltautuu sanomaan, mistä asioista seksissä ei ole koskaan pitänyt.

Tärkeää on Hälisen mielestä se, miten asia korjataan.

Seksuaalinen halu kuvataan usein intohimona ja ilotulituksina, vaikka valtaosalle se on hyvinkin arkista, vähäeleistä ja silti suostumukseen perustuvaa, sanoo Hälinen.

”Jos omaa halua määrittelee median tai vaikka pornon antaman kuvaston mukaan, voi suostua aika monenlaiseenkin seksiin, joka ei saata tuntua yhtään omalta.”

Hälisen mukaan jo hyvin nuorena voi muodostua ajatus siitä, että omalla halulla ei ole merkitystä vaan pitää suostua aina toisen haluun. Siksi nuorille olisi tärkeää viestiä, että omia tunteita ei saa ohittaa. 

On painotettava myös sitä, että kun toinen kertoo, ettei halua seksiä tai jotain seksitapaa, sitä on kunnioitettava. Tahtoa ei saa lähteä murtamaan vonkaamisella, erolla uhkaillen tai mykkäkoululla.

Nuorten kanssa Hälinen puhuu paljon siitä, mistä tietää olevansa valmis seksiin. Hänen mukaansa seksiin pätee sama kuin siihen, kun lähdetään vaellusretkelle: aina mennään hitaamman mukaan. Sama ohjenuora sopii erityisen hyvin esimerkiksi synnytyksen tai uskottomuuskriisin jälkeen.

Tulisi myös muistaa muut seksin muodot kuin yhdyntä, sanoo Hälinen. Kumppanille voi esimerkiksi todeta, että tällä hetkellä penetraatioseksi ei innosta, mutta kävisikö vaikka käsiseksi. 

Yleinen pelko kyselyssä oli se, että jos seksiä ei ”anna”, toinen jättää tai pettää. Hälisen mukaan pelon jakavat kaikenikäiset. Hälinen kysyisi tällaista pelkäävältä, että mihin asti olet valmis joustamaan. Haluatko todella harrastaa seksiä vain siksi, että toinen ei pettäisi?

”Mitä jos hän menee silti pettämään? Miltä se mahtaa silloin tuntua?”

Monissa kyselyn vastauksissa kumppanin tyydyttämistä pidettiin velvollisuutena. 

Niin esimerkiksi tässä 21-vuotiaan naisen vastauksessa:

”Entisen poikaystäväni kanssa harrastin usein seksiä, vaikka en olisi halunnut. Hän syyllisti minua ja kertoi, että esimerkiksi kiveksiä alkaa sattumaan niin paljon, ettei hän pysty keskittymään mihinkään muuhun, jos en heti sillä hetkellä pelasta häntä pulasta.” 

Velvollisuus tyydyttämiseen on Hälisen mielestä myytti, joka elää tiukassa. 

”Eivät ne miehen kivekset räjähdä siihen, jos ei saa ejakulaatiota tietyin väliajoin.”

Jokainen peniksellinen on myös vastuussa omista kiveksistään, jatkaa Hälinen.

”Ei ole kumppanin velvollisuus olla himon helpottaja automaattisesti. Monilla on kaksi kättä, ja löytyy myös erilaisia välineitä.”

Usein puolisoon kohdistuu rajujakin odotuksia. Hän on se, joka tekee seksielämästä hyvän ja tyydyttävän, ja jos ei tee, hän on se ongelma, kuvailee Hälinen.

Seksiin painostamisessa voi olla henkisen väkivallan piirteitä. Santalahti muistuttaa, että keho on jokaisen ikioma. 

”Se, että antaa toisen työntyä sisään tai työntyy toisen ihmisen sisään, on niin iso juttu, että se vaatii luvan”.

Miten lupa sitten kysytään tai annetaan? Vuoden alussa voimaan tuli seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistus, jossa raiskauksen määritelmä perustuu suostumukseen. 

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen luki HS:n pyynnöstä lukijoiden sitaatit. Hänen mielestään kuvailluissa tapauksissa ei vaikuttaisi olevan kyse rikoksista. 

”Näyttää siltä, että aktiin osallistunut osapuoli on kuitenkin itse vapaaehtoisesti päättänyt ryhtyä toimeen mukaan.”

Jos on saanut itse päättää, lähteekö mukaan vai ei, raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, sanoo Tolvanen. Merkitystä siinä ei ole sillä, onko motiivina oma halu, velvollisuuden tunne vai se, että on mukana vain ”tavan vuoksi”.

Lakimuutoksen tulkinta kaipaa tosin vielä ennakkotapausten linjauksia, huomauttaa Tolvanen.

Oikeusturvankin näkökulmasta varminta on joka tapauksessa sanoa ääneen, jos ei halua, neuvoo Tolvanen. 

Santalahti sanoo, että pitkässä parisuhteessa voi ilmaista kehonkielelläkin, haluaako lisää vai ei.

Kun ihmiset eivät vielä tunne toisiaan, pitää puhua paljon. 

”Kovin herkästi ei pidä lähteä tulkitsemaan, että tämä oli nyt lupa.” 

Hälinen luottaa etenkin nuoreen sukupolveen. Nykyisissä nuorten sarjoissa suostumuksesta puhutaan aiempaa enemmän ja annetaan esimerkkejä siitä, miten se ilmaistaan. Vanhastaan elokuvissa tai sarjoissa ei ole useinkaan näytetty neuvotteluita seksistä.

Myös me too -kampanja on nostanut laajasti esiin seksuaalista häirintää.

Hälisen mukaan se on avannut hyvin monen silmiä siihen, onko itse ollut väkivallan uhri. Hänen mielestään epäilyistään on tärkeää käydä keskustelemassa asiantuntijan kanssa. 

”Moni nuori on saattanut aloittaa seksielämän niin, että koko ajan harrastaa seksiä, jota ei halua. Silloin tekee tavallaan itseään kohtaan seksuaalista väkivaltaa.”

Asiantuntijat kannustavat parisuhteessa avoimeen keskusteluun esimerkiksi halujen eriparisuudesta ja suorituspaineista, vaikka aihe onkin herkkä.

Hyvään seksiin tarvitaan hyvä kumppani, riittävästi luottamusta ja läheisyyttä, tervettä itsekkyyttä, seksuaalista itsetuntoa ja hyviä seksitaitoja, joita voi opetella yhdessä. Niin sanoo Santalahti.

Kyselyyn vastannut 50-vuotias nainen huomauttaa, että kumppanin käytös seksistä kieltäytyessä kertoo paljon. 

”Siitä voi melkeinpä päätellä, onko suhteella toivoa vai ei.”

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 9/23.