Kun Turun Varissuolla asuva Jasmin Camacho Timisjärvi, 32, muutti Suomeen Yhdysvalloista kolme vuotta sitten lokakuussa, hän ei osannut puhua suomea juuri lainkaan.

Camacho Timisjärvi oli tavannut tulevan aviomiehensä Tuomas Timisjärven tietokonepelien välityksellä. Pariskunta ystävystyi, rakastui ja lopulta muutaman etäsuhteessa vietetyn vuoden jälkeen päätyi asumaan yhdessä Suomessa.

Camacho Timisjärvi sanoo, että hänelle oli alusta saakka selvää, että hän haluaa opetella suomen kielen.

”Se on minulle periaatekysymys. Totta kai haluan osata puhua sen maan kieltä, jossa asun. Ajatus vahvistui, kun luin ennen Suomeen muuttoani erilaisia artikkeleja. Niissä kerrottiin, että Suomessa pärjätäkseen pitää osata puhua suomea.”

Camacho Timisjärvi ehti asua Suomessa noin vuoden ennen osallistumistaan kielikurssille. Siihen asti hän yritti opetella kieltä itsenäisesti, mutta onnistui vain kohtuullisesti.

”Osasin tervehtiä. Lisäksi osasin numerot ja värit. Ajattele, värit”, hän naurahtaa.

Opiskelun alkutahtia haittasi, että korona-aika oli pahimmillaan. Kaikkia kursseja ei järjestetty ja monilla oli ongelmia osallistua etäkoulutuksiin.

Suomeen muuttoaan seuraavana syksynä Camacho Timisjärvi hyväksyttiin TE-keskuksen kotoutumiskoulutukseen Turkuun. Opiskelu vaati hänen mukaansa viiden tunnin läsnäolon joka päivä. Sen lisäksi tulivat kotitehtävät.

”Olen niin kiitollinen, että pääsin ohjelmaan. Kyseessä oli täysipäiväinen työ. Opiskelin seitsemän tuntia suomen kieltä joka ikinen arkipäivä. Ensin viisi tuntia koulussa, sitten vähintään kaksi tuntia vielä kotona.”

Aktiivisen opiskelun lisäksi Camacho Timisjärvi oppia suomea myös passiivisesti, tahtomattaankin. Esimerkiksi linja-autossa istuessaan hän kuuli kaikkialla ympärillään suomea.

Opiskelu oli alussa innostavaa. Ensi töikseen hän oppi esittelemään itsensä suomeksi:

”Olen Jasmin, Turussa asuva amerikkalainen. Olen asunut Turussa kolme vuotta”, hän kertoo amerikan aksentilla mutta puhtaalla suomen kielellä.

Vuoden tiukkatahtisen opiskelun jälkeen Camacho Timisjärvi alkoi uupua. Täyspäiväinen vieraan kielen ja kulttuurin opiskelu alkoi vaatia verojaan.

Hän kertoo työskennelleensä Yhdysvalloissa fysioterapeuttina ja tehneensä töitä erityisesti aivovammapotilaiden kanssa.

”Minusta alkoi tuntua aivan samalta. Aivoni olivat aivan ylikuormittuneet ja tekivät niin paljon töitä, että olin koko ajan väsynyt.”

Kun taas uusi syksy alkoi pimetä, Camacho Timisjärvi huomasi itkevänsä useammin kuin yleensä. Asiat tuntuivat raskailta, vaikeilta ja väsyttäviltä. Ärsytti.

”Paloin loppuun ja sain kuukauden sairaslomaa. Se auttoi hieman nollaamaan ylikuumenneita aivojani.”

Paluuta entiseen ei kuitenkaan enää ollut.

”Kävin läpi oikein kunnollisen kriisin, jossa pohdin, mitä elämältäni haluan. Olin pitänyt paria blogia ja olin hiljalleen alkanut saada niistä hieman tuloja. Se johti siihen, että lopetin kotouttamisohjelman kesken, puolentoista vuoden opiskelun jälkeen.”

Täyspäiväiseen kotouttamisohjelmaan osallistumisen ajan osallistujalle maksetaan Kelan etuuksia. Camacho Timisjärvelle se tarkoitti noin 800 euron työttömyysturvaa kuussa. Jos ohjelman keskeyttää, myös tuen saanti loppuu.

”Niin minullekin kävi. Se ei ollut ongelma. Olin aina ajatellut, että ansaitsin tuon rahan opiskelemalla. Suomen kielen opiskelu on täyspäiväistä työtä, josta maksetaan tuollainen palkka. Kun lopetin kurssin, lopetin myös opiskelujen vaatiman työn.”

Camacho Timisjärvi on pitänyt koko Suomessa asumisensa ajan blogia, jossa hän kertoo englanniksi kokemuksiaan suomen kielestä ja kielen oppimisesta sekä havainnoistaan erilaisista palveluista.

”TE-Office is the biggest pain in the ass ever”, hän avautui viime kesänä.

Hän kertoo kokeneensa, että TE-toimiston työntekijöillä ei aina ollut aikaa eikä riittävää osaamista auttaa ulkomaalaistaustaista ihmistä eteenpäin. Moitetta saa myös se, että virkailijat ottivat yhteyttä aniharvoin ja silloinkin vain jos tarvitsivat jotain. Eivät siis oikeasti auttaakseen.

”Ärsytyksen lisäksi olen toki kiitollinen. Ilman TE-toimistoa en olisi päässyt kotouttamiskurssille.”

Camacho Timisjärvi sanoo, että ulkomaalaistaustaisista ihmisistä kannattaa Suomessa pitää hyvää huolta ja tukea heidän haparoivaa kulkuaan uudessa elämässään.

”Jos Suomi pitää hyvää huolta maahanmuuttajistaan, se heijastuu koko yhteiskuntaan. Ihmiset kotoutuvat, voivat paremmin, jaksavat opiskella suomea ja käydä töissä.”

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) kertoi aiemmin tässä kuussa, että hallitus haluaa tehdä Suomen kansalaiseksi pääsemisestä nykyistä vaikeampaa. Monia vaatimuksia kiristetään asumisajan pituudesta ja nuhteettomuusvaatimuksista alkaen. Hakijoiden tulee jatkossa myös läpäistä kielikoe ja uusi kansalaisuuskoe.

Jasmin Camacho Timisjärvi aikoo hakea Suomen kansalaisuutta itsekin sitten, kun se on mahdollista. Hän sanoo ymmärtävänsä, että kansalaisuusvaatimuksia kiristetään. Hän haluaa kuitenkin sysätä enemmän vastuuta niille työnantajille, jotka houkuttelevat ihmisiä muuttamaan työn perässä Suomeen.

”Näiden työpaikkojen pitäisi tehdä enemmän ulkomaalaistaustaisten työntekijöidensä hyväksi, pitää heistä parempaa huolta. Suomessa on niin valtavasti erilaisia järjestöjä ja ammattiliittoja kaikenlaisille ihmisille, mutta meillä maahanmuuttajilla ei minun tietääkseni ole ketään. Kuka suojelisi meitä?”

Elämä ei ole mustavalkoista, Jasmin Camacho Timisjärvi haluaa muistuttaa. Esimerkiksi suomen kielen oppimisessa kaikki eivät ole samalla lähtöviivalla.

”Muistan, kun opintojen alussa kerroimme yhtenä päivänä kaikki toisillemme, mistä maasta tulemme ja mitä olemme aiemmin tehneet. Siellä oli niin valtavan paljon kemian insinöörejä ja elektroniikkainsinöörejä ja muita korkean koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka olivat syystä tai toisesta tulleet Suomeen. He olivat kaikki ihan uuden edessä täällä, ilman kielitaitoa.”

Camacho Timisjärvi sanoo, että jos ihminen tulee omasta halustaan Suomeen rakentaakseen tänne elämäänsä, kuten hän itse teki, suomen kielen opiskelu voi olla helpompaa. Sen sijaan paljon vaikeampaa voi olla heillä, joilla on ollut pakkolähtö kotimaasta.

”Intensiivinen uuden kielen opiskelu kuormittaa aivoja melkoisesti. Jos tämän lisäksi ihmisen pitää käsitellä vielä omia traumojaankin, tai esimerkiksi kantaa huolta perheestä ja ystävistä kotimaassa, se lisää henkistä kuormitusta valtavasti.”

”Ihmiset eivät ole ymmärtääkseni aina saaneet näihin traumoihinsa riittävästi apua Suomessa. Yksi seuraus tästä on, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia oppia uutta kieltä supernopeasti.”

Jasmin Camacho Timisjärvi kertoo, että vaikka hänen oma motivaationsa suomen kielen opiskeluun on pysynyt vahvana, niin todellinen syy ja motiivi siihen on muuttunut jatkuvasti. Alussa hän toivoi erityisesti, että ei kokisi itseään niin ulkopuoliseksi kaikessa.

”Istuin Tuomaksen perheen luona pöydän päässä, mutta en ymmärtänyt yhtään, mitä ympärilläni puhuttiin.”

Kun hän oppi suomen kielen alkeita ja osasi muodostaa yksinkertaisia lauseita, hän pystyi käymään pieniä keskusteluja Tuomaksen isoisän kanssa. Tältä hän sai kuulla monia mielenkiintoisia asioita.

”On jännää, että mitä enemmän opin suomea, sen enemmän löydän syitä, miksi haluan puhua sitä vieläkin paremmin.”

Tällä hetkellä häntä motivoi erityisesti halu ymmärtää oma puolisoa paremmin.

”Haluan pystyä osallistumaan siihen keskusteluun, jota Tuomas käy suomeksi omien ystäviensä kanssa. Haluan todella oppia tuntemaan, millainen Tuomas on suomenkielisenä.”

Camacho Timisjärvi sanoo tajunneensa Suomessa toden teolla,  että ihmisen olemus ja identiteetti ovat voimakkaassa suhteessa hänen käyttämäänsä kieleen. Koko persoona tuntuu muuttuvan sen mukaan, mitä kieltä käyttää ja kuinka hyvin sitä puhuu.

”Englanninkielisenä olen iloinen, osallistuva, humoristinen ja aktiivinen. Suomenkielinen Jasmin on passiivinen, kuunteleva ja hidas. Haluaisin olla suomeksikin enemmän aidon itseni kaltainen.”

Tämä haastattelu tehtiin pääosin englanniksi. Siihen vaikuttaa myös Jasmin Camacho Timisjärven oma toive ymmärretyksi tulemisesta. On tärkeämpää ymmärtää hänen ajatuksiaan syvemmin, kuin mitä hän vielä toistaiseksi suomen kielellä osaisi kuvailla.

”Sepä se. Tunnen itseni välillä kuin pieneksi lapseksi, sillä en vain osaa vielä ilmaista itseäni suomeksi niin hyvin. Mutta opin koko ajan lisää.”

Samaan aikaan, kun Camacho Timisjärvi viime keväänä jättäytyi pois TE-keskuksen kotouttamiskoulutuksesta, hän löysi toisen mahdollisuuden opiskella suomea. Nyt hän opettelee suomen kieltä ja kulttuuria pari kertaa viikossa kansanopistotasoisessa Paasikivi-opistossa Turussa.

”Kuten sanoin, kaikki ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Nyt olen vihdoin löytänyt minulle sopivan tavan oppia.”