Jos huumeita haluaa, niitä saa, vaikka asuisi keskellä metsää. Niitä saa tutuista puhelinsovelluksista – tai jopa oman kodin lääkekaapista. Eivätkä ne aina edes maksa kovin paljon.

Vanhempia tilanne saattaa huolestuttaa. Mistä edes tietää, onko oma lapsi kokeillut huumeita? Miten pitäisi toimia, jos epäilyksiä on?

Kysyimme neljältä asiantuntijalta, mitä huumeista olisi hyvä tietää. Juttuun on haastateltu seuraavia henkilöitä: erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo, THL, ylilääkäri Margareeta Häkkinen, A-klinikka Oy Päihdesairaala ja THL, toiminnanjohtaja Mirka Vainikka, Irti Huumeista ry ja rikoskomisario Kalle Kesälä, Helsingin poliisin huumerikostutkinta.

Ensimmäiset huumekokeilut tehdään yleensä marihuanalla eli kannabiksella. Kuiva kannabisrouhe sekoitetaan tupakkaan ja kääritään sätkiksi, joita poltetaan tupakan tapaan. Kannabis haisee makeankitkerältä. 

Nuoret voivat polttaa myös sähkötupakalla eli vapella nestemäistä kannabista, jota tilataan ulkomailta netin kautta. Tällöin huumetta ei välttämättä tunnista tuoksusta.

Lisäksi alaikäiset nuoret käyttävät päihteinä erilaisia reseptilääkkeitä, kuten adhd-lääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä kuten bentsodiatsepiineja eli bentsoja tai unilääkkeitä sekä opioidipohjaisia kipulääkkeitä tai gabapentinoideja, joita kirjoitetaan esimerkiksi hermokipuun tai ahdistuneisuushäiriöön.

Esimerkiksi amfetamiinia, ekstaasia tai kokaiinia nuoret käyttävät harvemmin.

Alaikäisillä yleisin huume on kannabis. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 17 prosenttia on kokeillut sitä ainakin kerran. Lukiolaisista sitä on kokeillut 12 prosenttia ja 8.–9.-luokkalaisista 8 prosenttia, kertoo Kouluterveyskysely 2021.

Reseptilääkkeitä on joskus käyttänyt tai kokeillut päihtymistarkoitukseen noin 7–8 prosenttia yhdeksäsluokkalaista tytöistä ja 5 prosenttia pojista, käy ilmi nuorten päihteiden käyttöä käsittelevästä eurooppalaisesta ESPAD 2019 -tutkimuksesta. Todellisuudessa osuudet voivat olla hieman suurempia, koska kyselyssä eivät olleet mukana esimerkiksi koulukodit tai muut lastensuojelulaitokset, joissa asuvat nuoret käyttävät päihteitä muita useammin.

Sekin on huomionarvoista, että Kouluterveyskyselyn mukaan joka viides lukiolainen tai ammatillisen oppilaitoksen opiskelija suhtautuu sallivasti ikätovereidensa huumekokeiluihin. Myönteinen suhtautuminen voi ennakoida käytön lisääntymistä alaikäisillä.

Yleensä huumeista haetaan hyvän olon tunnetta. Kuitenkin vaikutus vähenee käytön myötä, ja sen vuoksi huumetta pitää jatkossa käyttää saman vaikutuksen saamiseksi entistä useammin ja enemmän.

Kannabis, rauhoittavat lääkkeet ja opioidit lamaavat keskushermoston toimintaa. Niistä haetaan rentoutusta tai esimerkiksi lievitystä ahdistavaan oloon.

Stimulanteiksi kutsutut huumeet, kuten amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini puolestaan nostavat sykettä ja vireystilaa ja tuottavat euforian tunnetta. Myös adhd-lääkkeet voivat vaikuttaa näin henkilöillä, joilla ei ole adhd:ta.

Jos nuori hakee helpotusta omaan pahaan oloon, hän saattaa käyttää mitä vain käsiinsä saa.

Jos huumeita haluaa, niitä saa, vaikka asuisi keskellä metsää. Kunhan on netti.

Nuoret ostavat huumeita pääosin sosiaalisen median alustoilta. Snapchatin tai Tiktokin lisäksi käytetään esimerkiksi Wickria, Telegramia, Sessionia ja Tor-selainta. Kaupat sovitaan netissä, raha ja aineet vaihtavat omistajaa usein kasvokkain.

Jos nuorella on puhelimessaan esimerkiksi Wickr-sovellus tai Tor-selain, on hyvä keskustella, mihin tarkoitukseen hän niitä käyttää. Sosiaalisen median palveluihin saatetaan rekisteröityä prepaid-liittymillä, joten jos nuorella on tällaisia oman liittymänsä lisäksi, kannattaa keskustella, mihin tarkoitukseen hän niitä tarvitsee.

Aina huumeita ei tarvitse kovinkaan kaukaa ostaa, vaan päihdekokeiluita tehdään myös esimerkiksi kavereiden tai perheenjäsenten reseptilääkkeillä. Siksi esimerkiksi adhd-lääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat ja vahvat särkylääkkeet kannattaa kotona pitää lukkojen takana. 

Nuoren huumeidenkäyttö voi alkaa melko pienilläkin rahasummilla, ja siksi vanhemman voi olla vaikea havaita sitä. 

Helsingissä saa noin 20 eurolla gramman marihuanaa eli kannabista. Sietokyvystä riippuen marihuanagrammasta saa 3–5 käyttöannosta. 

Bentsojen hinta riippuu valmisteesta, mutta pillerin voi saada eurolla ja niitä saatetaan alkoholin kanssa ottaa useampikin. 

Ensimmäiset huumekokeilut tehdään yleensä 14–15-vuotiaana kannabiksen polttelulla. Murrosiässä nuori muutenkin kokeilee rajojaan, hakee jännitystä ja ottaa turhia riskejä.

Nuori voi hakea huumeista helpotusta masennukseen, ahdistukseen tai vaikeilta tuntuviin sosiaalisiin tilanteisiin. Huumeilla voidaan myös yrittää avittaa opinnoissa suoriutumista tai vaientaa nälän tunnetta.

Riskitekijöitä huumekokeiluille ovat muun muassa ahdistus, masennus, neuropsykiatrinen oireilu, lapsuuden tai nuoruuden rankat kokemukset, matala sosioekonominen tausta, luotettavien aikuiskontaktien puute ja lähipiirissä tapahtuva päihteidenkäyttö.

Nuorilla myös se, että kaveritkin kokeilevat, nostaa huumekokeilun todennäköisyyttä.

Porttiteorialla tarkoitetaan sitä, että mietojen päihteiden käyttäminen toimii porttina kovempiin aineisiin. Tämä on yksioikoinen ajatus.

Huumekokeiluja yleensä edeltää tupakointi ja alkoholinkäyttö. Silti tupakanpoltto ei aina johda huumeisiin. 

Sekin pitää paikkansa, että huumeiden käyttäjillä kannabis usein edeltää muita huumeita, mutta kannabiskokeilu ei johda nuorta varmaan alamäkeen.

Huumeidenkäyttöön liittyy erilaisia vaaroja. Näistä suurimpina voidaan pitää yliannostuksesta johtuvaa myrkytystä, joka voi johtaa aivojen hapenpuutteen kautta vammautumiseen, elintoimintojen romahtamiseen tai kuolemaan. Vuonna 2020 Suomessa kuoli huumeisiin 76 alle 25-vuotiasta nuorta.

Kaikista huumeista voi saada yliannostuksen. Kannabiksella ei ole samanlaista myrkytysriskiä kuin opioideilla ja rauhoittavilla, joiden yliannostus voi johtaa hengityksen pysähtymiseen ja kuolemaan. Erityisen vaarallista on eri päihteiden yhteiskäyttö, koska se lisää päihtymystä ja myrkytysriskiä.

Toisaalta huumeisiin liittyy muitakin riskejä kuin yliannostukset ja myrkytyskuolemat.  Huumeita ostaessaan ei koskaan voi olla täysin varma siitä, mitä saa. Huumeiden vaikutukset ovat myös aina yksilöllisiä eikä niitä voi etukäteen ennustaa.

Esimerkiksi stimulantit, kuten amfetamiini ja siitä johdetut adhd-lääkkeet, voivat lisätä riskinottoa tai aggressiivisuutta, ja jotkut saavat niistä harhojakin. Toisaalta kannabis sekä rauhoittavat, kuten opioidit tai bentsot, voivat madaltaa kynnystä impulsiivisuuteen. Kun estoja poistuu, esimerkiksi itsetuhoisuuden riski kasvaa. 

Tilanteetkin vaikuttavat. Päihtyneenä voi joutua traumatisoiviin tilanteisiin, joihin ei selvin päin joutuisi.

Kannabista poltetaan usein tupakan kanssa, ja polttelu altistaa muun muassa keuhkosyövälle, keuhkoahtaumataudille, sydän- ja verisuonisairauksille ja aikuistyypin diabetekselle. Muiden päihteiden tavoin kannabis myös vaikuttaa nuorilla aivojen kehittymiseen, joka on keskeneräistä noin 25-vuotiaaksi asti.

Jo yksittäinen käyttökerta voi aiheuttaa ohimeneviä harhoja tai edistää psykoosisairauden, kuten skitsofrenian puhkeamista, jos sille on geneettistä alttiutta. Skitsofrenia on pysyvä sairaus, jonka kyllä voi saada lääkkeillä hallintaan.

Kannabiksen säännöllinen käyttö myös heikentää tarkkaavaisuutta, oppimiskykyä ja muistia sekä vaikuttaa motivaatioon. Kouluikäiselle tällä voi olla kauaskantoiset vaikutukset.

On tutkimusnäyttöä siitäkin, että nuorena aloitettu säännöllinen käyttö lisää syrjäytymisen, masennuksen ja itsemurhan riskiä.

Noin kymmenelle prosentille kannabiksen käyttäjistä kehittyy riippuvuus. Suurin osa riippuvaisista on monipäihdekäyttäjiä.

Varhainen aloitusikä altistaa huumeriippuvuudelle. Samoin esimerkiksi traumaattiset kokemukset, vanhempien päihdeongelmat ja vanhempien sisarusten myönteiset asenteet päihteisiin.

Geeneillä on iso vaikutus siihen, millaisena ihminen kokee huumeiden vaikutuksen, onko käyttöä helppo kontrolloida ja miten myöhemmin kokee vieroitusoireet. Geenit liittyvät myös esimerkiksi elämyshakuisuuteen. Jos omassa suvussa on päihteidenkäyttöä ja riippuvuuksia, voi nuoren riski huumeriippuvuudelle olla kohonnut.

Nuoren huumeidenkäyttö tulee vanhemmille usein yllätyksenä. Nuoret itsekin kokevat, että pystyvät salaamaan huumeidenkäyttöään paremmin kuin tupakointia tai alkoholin juomista. Huumeita ei läheskään aina voi haistaa, ja niiden vaikutusaika voi olla huomattavasti esimerkiksi alkoholia lyhyempi.

Nuoren elämästä ja tekemisistä kannattaa aina olla aktiivisesti kiinnostunut. Jos huomaa, että nuoren arjessa tapahtuu mitä tahansa muutoksia, kannattaa tämä ottaa puheeksi. Jos esimerkiksi kaveripiiri muuttuu yllättäen, kiinnostus aikaisempiin harrastuksiin tai ihmissuhteisiin heikkenee tai koulumenestys laskee, kannattaa yrittää selvittää, mistä tilanne johtuu. 

Usein huumeidenkäyttöön liittyy salailua ja nuori voi vaikuttaa poissaolevalta. Jos nuori lintsaa koulusta, jää kiinni valehtelusta tai varastamisesta, on asiasta keskusteltava.  Jos hän kertoo huolistaan, ne tulee ottaa vakavasti.

Huumeiden vaikutuksen alaisena ihminen voi olla kiihtynyt tai unelias, hänellä voi olla hyvin pienet tai suuret pupillit ja puhe voi olla impulsiivista. Kun vaikutus lakkaa, olo voi olla päinvastainen. Siihenkin kannattaa kiinnittää huomiota, jos nuori alkaa haista makealle tai muuten erikoiselle. Voi olla, että lapsi polttaa kannabista.

Nuoren kanssa kannattaa keskustella siitä, mitä hän huumeista tietää, miten hän niihin suhtautuu ja miksi hän niistä ajattelee kuten ajattelee.

Saarnaus ja uhkailu harvoin tehoavat, vaan pidemmälle pääsee, kun suhtautuu asiaan uteliaasti. Keskusteluyhteyden kannalta voi olla parempikin myöntää, että ei tiedä asioista riittävästi. Tällöin tietoa voidaan hakea yhdessä. Oman huolensa voi tietysti esittää, ja jos nuorella on väärinkäsityksiä, ne on hyvä korjata.

Nuoren luvalla asiasta voi olla yhteydessä kouluterveydenhuoltoon, kuraattoriin tai opiskeluterveydenhuoltoon. Myös ehkäisevää päihdetyötä tekevistä järjestöistä voi kysyä neuvoa esimerkiksi chatin tai auttavan puhelimen kautta.

Asiasta pitää puhua, mutta vahvat tunteet pitäisi yrittää pitää kurissa. Nuoren pitäisi itse miettiä, mitä haluaa elämältään ja mitä ongelmia päihteidenkäytöstä voi seurata. 

Nuorella on aina jokin syy käyttää päihteitä, ja hän kokee hyötyvänsä niistä jotenkin. Aikuinen voi auttaa nuorta ymmärtämään huumeiden negatiivisia vaikutuksia ja haittojen ja hyötyjen välistä ristiriitaa.

Jos nuori vaikuttaa päihtyneeltä, hänen käytöstään voi kuvata hänelle sanallisesti. Tämä on usein hyvä tapa osoittaa, että asia on huomattu. Oman huolensakin voi esittää: ”Näen, että kaikki ei ole kunnossa ja olen sinusta huolissani.” 

Nuoreen pitäisi yrittää saada keskusteluyhteys, ja tällöin huumetestien teettäminen, kotiarestiin asettaminen, nuoren tavaroiden penkominen tai erilaiset rangaistukset eivät ole hyvä lähtökohta.

Lisäksi pitää arvioida, tarvitaanko tilanteeseen ammattiapua. Harva kärähtää ensimmäisestä huumekokeilustaan, vaan siinä vaiheessa, kun nuori jää kiinni, on käyttöä yleensä jo jatkunut jonkin aikaa.

Päihdekokeilun selvittelyssä voi kääntyä koulu- tai opiskeluterveydenhuollon puoleen. Matalan kynnyksen apua voi hakea myös nuorisoasemalta. Jos epäilee riippuvuutta tai mielenterveysongelmia, on nuorisopsykiatria oikea osoite. Sinne saa lähetteen opiskeluterveydenhuollosta tai nuorisoasemalta.

Jos 15 vuotta täyttänyt nuori jää poliisille kiinni huumeiden ostamisesta tai pienen määrän hallussapidosta, on kyseessä huumausaineen käyttörikos. 

Yleensä ensimmäisellä kerralla poliisi antaa asiasta huomautuksen. Asiasta kirjataan rikosilmoitus ja nuori kutsutaan kuulusteluun. 

Paikalle kutsutaan myös nuoren vanhempi ja sosiaalitoimen edustaja, ja lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus. Sosiaalitoimi selvittää tilannetta omasta näkökulmastaan ja tekee tarvittavia jatkotoimenpiteitä. Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, mutta silti poliisi voi selvittää lapsen osallisuutta huumausaineen käyttörikokseen.

Jos yli 15-vuotias nuori jää kiinni toistamiseen, poliisi tekee esitutkintapöytäkirjan, joka menee syyttäjälle. Syyttäjä voi vielä toisesta kerrasta antaa huomautuksen. Kolmannella kerralla asia viedään tuomioistuimeen, jossa lopputulos on todennäköisesti sakkorangaistus.

Jos nuori jää kiinni suuremman, levitykseen tarkoitetun huumemäärän hallussapidosta, myynnistä tai huumeiden kasvatuksesta, etenee asia heti esitutkinnan jälkeen syyteharkintaan. Kyseessä on huumausainerikos.

Jos nuori käyttää huumeita, kannattaa vanhemman hakea myös itselleen apua esimerkiksi työterveydestä, terveysasemalta tai ehkäisevän päihdetyön järjestöiltä.

Kaiken keskellä kannattaa muistaa, että päihteitä kokeillut tai käyttävä nuori ei ole paha ihminen eikä peliä ole lopullisesti menetetty. Nuoressa on myös aina hyvää. Tukea, hoitoa ja apua on saatavilla, ja sitä kannattaa hakea.

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 11/2022. HS Meidän perhe on erityisesti perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.

Lue lisää: Kolme vanhempaa kertoo, miltä lapsen huumeongelma tuntuu

Lue lisää: Nuorten päihteiden käytön taustalla on yhä useammin kipeitä syitä, joita kokeilunhalu ei selitä

Lue lisää: Kun Anu Ojala ryhtyi tutkimaan sosiaalista mediaa uutta lastenkirjaansa varten, hän törmäsi teinien huumekauppaan ja somekuvien takia itsemurhan tehneisiin nuoriin