Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Pari- ja perheterapiaan erikoistunut psykologi Katariina Laurila:

”Hyvissäkin parisuhteissa riidellään välillä. Monesti riitatilanteet aiheuttavat ahdistusta, jota tekee ehkä mieli purkaa ystävälle tai perheenjäsenelle. Seikkaperäinen kiistoista avautuminen ei kuitenkaan yleensä ole järkevää. 

Riitojen yksityiskohtainen puiminen kolmansien osapuolien kanssa rikkoo parisuhteen luottamusta. Parisuhteen pitäisi olla paikka, jossa toiseen voi luottaa ja jossa uskaltaa olla haavoittuva. Parhaassa tapauksessa puolisolle uskaltaa näyttää kipeitä ja huonoja puolia itsestään. Se voi olla vaikeaa, jos riskinä on, että kumppani puhuu kahdenkeskisistä keskusteluista ja riidoista muille.

Tilannetta voi miettiä omasta näkökulmasta käsin: Miltä minusta tuntuisi, jos kumppanini kertoisi huonoimmista hetkistäni ystävilleen tai äidilleen? Millaista olisi sen jälkeen kohdata nämä ihmiset vaikkapa illanvietossa? 

Eikä riidasta aiheutunut ahdistus välttämättä edes hälvene ystävän kanssa asiaa puimalla. Päinvastoin: muiden neuvot saattavat vain kasvattaa ahdistusta entisestään.

Ulkopuolinen ei tiedä toisen osapuolen näkökulmaa tai riidan todellista kulkua. Jos parisuhderiidasta kertoo tunteiden vallassa läheiselle, tälle saattaa muodostua tilanteesta hyvin yksioikoinen tai jopa virheellinen kuva. 

Joskus toistuva riidoista avautuminen voi johtaa siihen, että suojelunhaluiset ystävät tai perheenjäsenet kääntyvät puolisoa vastaan. Se voi aiheuttaa ihmissuhteille monenlaisia ongelmia tulevaisuudessa. 

Mielestäni parisuhteessa olisikin hyvä jo aivan alkuvaiheessa sopia pelisäännöt siitä, miten suhteesta puhutaan ulkopuolisille. Miten riidoista on sopivaa kertoa siskolle tai ystävälle? Entä seksielämän ongelmista tai perheen talousasioista?

Täysin mustavalkoinen tämäkään asia ei toki ole. Joissakin tapauksissa läheisille puhuminen on ensiarvoisen tärkeää. 

Ongelmia ei pidä jäädä ratkomaan yksin, jos parisuhteen riitoihin liittyy fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Esimerkiksi alistaminen ja uhkailu ovat henkistä väkivaltaa. Väkivaltainen suhde ei ole terve tai turvallinen, ja siitä on aina hyvä puhua läheiselle tai mielenterveyden ammattilaiselle.

Mutta kun kyse on perusturvallisista suhteista ja niiden tavanomaisista riidoista, asioiden vatvominen muiden kanssa saattaa vain pahentaa tilannetta.

Ylipäätään olisi syytä muistaa, ettei riitoja voi yleensä ratkaista kolmansien osapuolten kautta. Huomattavasti parempi vaihtoehto on ottaa hetki happea ja jutella riidasta suoraan kumppanin kanssa, kun molempien suurin tunnekuohu on laantunut.

Asiaa on myös tutkittu. Esimerkiksi erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan parisuhdeongelmien paras ratkaisukeino on keskustella asia läpi kumppanin kanssa kahden kesken.

Vaikka riitojen yksityiskohdat pitäisi parisuhteen osapuolten välisenä asiana, pahasta olosta ei tarvitse tietenkään vaieta.

Riidan jälkeistä ahdistusta voi pyrkiä purkamaan esimerkiksi kirjoittamalla tunteita päiväkirjaan. Myös liikunta lievittää tutkitusti ahdistusta, ja monelle voikin olla luontevaa lähteä lenkille riitatilanteen jälkeen.

Ihminen on laumaeläin, jolle on luonnollista hakeutua toisten seuraan niin ilojen kuin surujenkin hetkellä. Riitatilanteen jälkeen voi olla hyvä soittaa ystävälle tai mennä tämän luo teelle.

Sen sijaan, että ystävälle kertoo riidan kulusta seikkaperäisesti, voi puhua omista tunteista ja kokemuksista.

Ystävälle voi siis sanoa, että ”minulla on tänään aika paha mieli, koska puolison kanssa oli haastava tilanne”. Samalla voi todeta, ettei halua eritellä tilannetta tarkemmin ja että tarvitsee nyt ystävän seuraa ja mukavaa tekemistä.

Jos riitoja on paljon tai ne ovat rajuja, on tilanteesta hyvä puhua myös mielenterveyden ammattilaiselle. Moni voi hakeutua psykologin juttusille esimerkiksi työterveyden kautta. Akuutissa tilanteessa on aina mahdollista soittaa esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelimeen. 

Ammattiavusta voi olla hyötyä myös silloin, jos riidat ovat saaneet parisuhteen kommunikaation tulehtumaan niin pahasti, ettei asioiden ratkominen kaksin onnistu. 

Parisuhteen tulehtumista voi ehkäistä onneksi jo ennalta. Ihmisillä on parisuhteelle todella erilaisia odotuksia ja toiveita. Jos odotuksista ei keskustella avoimesti, tulevat ne esille vasta konfliktin kautta. Esimerkiksi siten, että toinen loukkaantuu, jos hänelle selviää, että kumppani on raportoinut riidoista tarkasti muille.

On olemassa sellainen sanonta, että parisuhteeseen pitäisi suhtautua kuin bisnesdiiliin: täytyy neuvotella heti alussa selkeät sopimukset ja sitoutua niihin. Silloin säästyisi monelta hankalalta tilanteelta.”