Yksi asia yllätti tutkijan, joka selvitti kansanedustajien puheita Raamatusta
Eduskunta|Tutkijan mukaan uskonto on harvoin esillä eduskunnan puheissa. Etenkin suoraan uskontoon vetoaminen on harvinaista

Uskonto nousee esiin eduskunnan puheissa niin sanotuissa kulttuurisota-aiheissa, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Tuomas Äystö Helsingin yliopistosta.

Tämä tarkoittaa sellaisia aiheita, joissa väännetään perustavanlaatuista arvoista. Eduskunnassa näitä ovat olleet ainakin samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto tai abortti.

”Suvivirsikeskustelun kohdalla puolestaan kyse on usein siitä, onko Suvivirsi kulttuuriperintöä vai uskonnon harjoittamista. Kieli on ennemmin lakiteknistä, ei niinkään uskonnollista tyyliltään”, kuvaa tutkija.

Äystö on osallistunut tutkimushankkeeseen, jossa käytiin läpi eduskunnan täysistuntopuheita vuosilta 2010–2020. Kesällä julkaistun tutkimuksen tuloksena oli, että yleisesti uskontopuhetta on vähän. Vain noin puoli prosenttia kaikista täysistunnon virkkeistä liittyi uskontoon, kun puhetta tutkittiin koneavusteisesti.

Yhteiskunta on ylipäätään maallistunut.

Kun uskontoon liittyviä asenteita on tarkasteltu väestötasolla, noin kolmannes suomalaisista piti Jumalan olemassaoloa varmana tai todennäköisenä. Jumalan olemassaoloa epävarmana tai ehdottomasti paikkansa pitämättömänä piti 46,4 prosenttia eli melkein puolet.

Suomalaiset ovat myös selkeästi sitä mieltä, että valtion lakien ei tulisi perustua mihinkään uskontoon: peräti 81,8 prosenttia on täysin tai jokseenkin tällä kannalla. Pelkkä uskonnollisten symbolien näkyminen julkisissa tiloissa ei herättänyt yhtä selkeää kantaa.

Tutkijat esittivät myös varsin radikaalin tutkimuskysymyksen, jossa tarkasteltiin vahvan valtionkirkollisuuden kannatusta. Tulisiko valtionkirkon julistaa Suomi kristilliseksi kansakunnaksi? Ilmeisestikään ei, sillä suomalaisista täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli vain 10,5 prosenttia.

Samaan aikaan tutkimuksissa on todettu, että uskonnon näkyvyys esimerkiksi sanomalehdissä on kasvanut. Uskonto on nykyään uutisaihe, koska se ei ole valtavirtaa.

”Viime aikoina on uutisoitu nuorten kiinnostuksesta rippileireihin, mutta sen on eri asia kuin demografinen muutos. Asioista tulee huomionarvoisempia siksi, että väestö on vähemmän uskonnollista kuin aikaisemmin”, selittää Äystö.

”Eduskunnan uskontopuheessa yllätti eniten se, että vanhat, suuret puolueet näkyivät uskontopuheessa kaikista vähiten”, sanoo Äystö. Vähiten uskonnosta täysistunnoissa puhuivat keskusta, Sdp ja kokoomus.

”Keskustalla ja kokoomuksella on kuitenkin historiallinen kytkös kristillisiin kannattajaryhmiin.”

Tämä kertoo siitä, että eduskunta on ympäristö, jossa etenkään uskonnollinen retoriikka ei ole suosittua, arvioi tutkija. Puolueiden uskonnollinen särmä onkin hioutunut pois ajan myötä.

”Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk) lestadiolaisesta taustasta kyllä tiedettiin, mutta hän ei eduskunnassa hiiskunut uskonnosta mitään.”

Suoraan uskontoon vetoavaa retoriikkaa, esimerkiksi Raamatun lauseita, käytettiin vain vähän. Ne näkyivät esimerkiksi Mika Niikon (ps) puheessa sukupuolineutraalista avioliitosta, tai silloisen ulkoministerin Timo Soinin kuvauksissa, sanoo Äystö.

Puolueista kärkisijalla uskontopuheessa olivat kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Kristillisdemokraateilla uskonto on osa puolueen olemusta, perussuomalaiset puolestaan nousee esiin kulttuurisota-aiheissa, esimerkiksi puheessa islamista.

Sikäli perussuomalaisten suhde uskontoon on monisyisempi, lisää Äystö.

”Siinä missä Timo Soini oli julkisesti katolinen ja kristitty, niin Jussi Halla-aho ja Riikka Purra ovat molemmat uskonnottomia puheenjohtajia.”

Vuonna 2018 perussuomalaisten periaateohjelman ensimmäisessä lauseessa luki, että puolue on kristillissosiaalinen puolue. Sittemmin puolue on myös haastanut luterilaisen kirkon liberaaleja kantoja esimerkiksi siirtolaisiin ja seksuaalivähemmistöihin.

Vasemmiston ja vihreiden keskipaikkaa uskontopuheen määrässä selittää esimerkiksi puhe uskonnonvapaudesta.

”Kaikki eduskunnassa näkyvä uskontopuhe ei ole konservatiivista. Esimerkiksi Anna Kontula (vas) on vedonnut Raamattuun paperittomien terveydenhuollon näkökulmasta.”

Nykyinen hallitus ei ole Äystön vaikutelman mukaan pitänyt uskontoa erityisen paljon näkyvillä, vaikka kristillisdemokraatit ovat mukana. Esimerkiksi alkoholilain kohdalla ei nähty irtiottoa.