Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen puhui toimittajien edessä ääni väristen, pitkiä taukoja pitäen. Puolueen ryhmähuoneen pöydälle eduskunnassa oli nostettu Suomen lippu -standaari.

Kohu ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviesteistä eroottiselle tanssijalle Johanna Tukiaiselle oli jatkunut jo viikkoja. Kanerva oli vakuuttanut puoluetovereilleen, että viestit eivät sisältäneet ”alapään juttuja”. Sitten paljastui, että juuri niistä oli kyse.

Aprillipäivänä vuonna 2008 Kataisen raskas velvollisuus oli ilmoittaa, ettei Kanerva voinut enää jatkaa ulkoministerinä. Hänen vieressään istui seuraajaksi valittu Alexander Stubb, joka täytti samana päivänä 40 vuotta.

Viestikohun kaltaiset sattumat muovaavat usein poliittista historiaa. Kokoomukselle se oli kriisi, mutta Stubbille ponnahduslauta europarlamentista suoraan Suomen ulkopolitiikan kovaan kärkeen.

Ilman sitä hän tuskin nyt pyrkisi tasavallan presidentiksi.

Kanervan seuraajaksi harkittiin myös eduskunnan puhemiestä Sauli Niinistöä, mutta eduskuntaryhmä tuki yksimielisesti Stubbia, vaikka tällä ei ollut kotimaan politiikasta ei päivääkään kokemusta. 

Tuore ulkoministeri Stubb julisti olevansa ”vahvasti Amerikka-mielinen”. Sen ajan Suomessa se saattoi kuulostaa jopa provokaatiolta Venäjän suuntaan. 

Saman vuoden kesällä, 8. elokuuta 2008, Venäjä hyökkäsi Georgiaan. 

Muutamaa viikkoa myöhemmin Stubb piti suurlähettiläspäivillä puheen, jossa hän brändäsi ”nollakasinollakasinollakasin” kansainvälisen politiikan käännekohdaksi, joka vaikuttaisi myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”työlistaan”.

Jotkut pitivät sitä teatraalisena ylilyöntinä.

Alle vuorokauden varoitusajalla tarjoutunut ulkoministeriys oli Stubbille unelmatyö. Se näkyi. Hän puhui ulkopolitiikasta innostuneesti ja rennosti, vailla juhlallista jäykkyyttä tai oraakkelimaista epäselvyyttä. 

Vaikka monet konkarit kyräilivät ministeri Stubbia, sivustaseuraajat panivat merkille, että presidentti Tarja Halosella ja Stubbilla synkkasi hyvin – täysin päinvastaisista Nato-kannoista huolimatta.

”Mulla on Stubbista ihan myönteinen kuva. Oikein hyvät muistot”, Halonen sanoo HS:lle lokakuussa 2023. 

”Hän on nopea oppimaan ja nopea reagoimaan.”

Jyrkimmin Stubbia rusikoi ulkoasiainneuvos, historioitsija Juhani Suomi. Hänen mukaansa virkamiehet häpesivät Stubbia ja tämä teki Suomen naurunalaiseksi.

Stubbilla oli lähtökohdistaan johtuen hirmuinen tarve osoittaa, että hän on todellinen moniosaaja ja peloton oikeistolainen. Yhdistelmä oli kohtalokas. Se johti toistuviin ylilyönteihin, jotka toivat mieleen kevätlaitumelle päästetyn vasikan ölähdykset, Juhani Suomi kirjoitti vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Entä tähtein täällä puolen. 

Stubb käynnisti Suomen maabrändin uudistamisen. Työtä johtamaan hän valitsi Nokian entisen pääjohtajan Jorma Ollilan. Satojen tuhansien eurojen hanketta arvosteltiin jälkikäteen siitä, että se ei johtanut oikein mihinkään. 

Stubb teki ulkoministeriössä myös tuntuvia käytännön uudistuksia. Rekrytoinneissa hän ohitti virkaiän merkityksen ja painotti henkilökohtaisia ominaisuuksia ja sopivuutta.

Stubb kannusti diplomaatteja avoimuuteen. Vuoden 2008 suurlähettiläspäivillä hän antoi puheensa lopuksi ulkomaanedustustojen päälliköille tehtävän:

”Pyydän teistä jokaista esittämään oman maailmanpoliittisen arvionne parin viikon kuluessa. Tyyli vapaa, pituus kaksi sivua. Työn iloa!”

HS:n pyynnöstä niitä saatiin myös julkisuuteen. 

Skandaaleita niissä ei ollut. Yhdessä raportissa oli tarkka ja suorasukainen varoitus poliittisesta riskistä, joka liittyi venäläiseen energiaan Euroopassa. 

Stubbille on ominaista hurahtaa herkästi. Näin hän on itse kertonut toimittaja Karo Hämäläisen kanssa kirjoittamassaan muistelmakirjassa Alex (2017). 

Yksi hurahdus on johtanut toiseen. Ensin oli urheilu, ja vasta sitä seurasivat opiskelu ja missio liittää Suomi länteen.

Stubbin isä Göran Stubb teki uran NHL:n kykyjenetsijänä. Poika pelasi ja valmensi jääkiekkoa, ja golfia hän pelasi maajoukkueessakin. 

Parikymppisenä Stubb tajusi, että mahdollisuudet ympärivuotiseen golfinpelaamiseen löytyisivät Yhdysvaltain Etelä-Carolinasta. Siellä oli Furmanin yliopisto, jossa hänen Nicolas-veljensä vaihto-oppilasperheen isä työskenteli Venäjän historian professorina.

Opiskelupaikan järjestyttyä hän pyörsi ajatuksensa mennä aliupseerikouluun, ja suoritti asepalveluksensa kahdeksan kuukauden mittaisena. Nyt hän on sotilasarvoltaan korpraali. 

Nelikymppisenä hän aloitti triathlonin. Stubbilla oli ministeriaikana valmentaja, joka sääteli harjoittelun rasitusta työn rasituksen mukaan.

Amerikassa Stubb löysi itsestään kirjaniilon. Hän innostui valtiotieteistä ja opiskelusta. Toista oli lukioaikaan Helsingissä.

Ruotsinkielisen Lärkanin lukion toisella luokalla hän joutui kavereineen rehtorin puhutteluun koulun voimistelusalin kattoon heitettyjen nuuskamällien, tai Stubbin sanoin “bjöllien” takia.

Osa koulukavereista kertoi vuonna 2009 HS:n Nyt-liitteelle pitäneensä Stubbia koulukiusaajana, mutta tämän parantaneen tapansa vaihto-oppilasvuotensa jälkeen.

Stubb on kiistänyt, että olisi ”tahallisesti ja järjestelmällisesti” kiusannut ketään ja pyytänyt mahdollisesti loukkaavaa käytöstään anteeksi.

Ylioppilaskirjoituksissa hän sai suomesta ja englannista laudaturit, äidinkielenä kirjoitetusta ruotsista magnan, lyhyestä saksasta b:n ja lyhyestä matematiikasta a:n. 

Reaali meni tulevalta professorilta penkin alle. Siitä tuli hylätty, improbatur.

Ylioppilastutkintolautakunnan tietojen mukaan Stubb vastasi reaalissa viiteen aineeseen. Uskonnosta hän sai viisi pistettä, psykologiasta kaksi, fysiikasta kaksi, historiasta kaksi ja maantieteestä yhden.

Stubb muistelee HS:lle, että hänen piti ajanpuutteen vuoksi valita, harjoitellako kirjoituksiin matematiikkaa vai reaalia. Hän kertoo menneensä reaalikokeeseen lukematta.

”Jotkut meistä kasvavat aikuiseksi hitaammin kuin toiset”, hän sanoo.

Sitten kun hän alkoi opiskella, hän opiskeli useassa yliopistossa ja väitteli ripeästi myös tohtoriksi, aiheenaan EU:n integraatio.

1990-luvun puolivälissä Stubb teki maisteriohjelman Eurooppaa koskeviin jatko-opintoihin erikoistuneessa College of Europessa Belgian Bruggessa, joka on monen EU-virkamiehen opinahjo.

Kyllä, Belgiassa myös biletettiin, vahvistaa entinen opiskelutoveri, amerikkalainen Valerie Plame Teams-haastattelussa kotoaan vuoristoisesta New Mexicon osavaltiosta Yhdysvalloista. 

”Hän oli kallellaan akateemiseen suuntaan”, nyt kuusikymppinen Plame kuvaa. 

Silloin ei olisi arvannut, että Stubbista tulee poliitikko.

Jopa amerikkalaisella asteikolla Stubb oli niin sosiaalinen, että Plame muistaa sen vuosikymmeniä myöhemminkin. Olihan hän lisäksi fiksu ja pitkä: poliitikolle tärkeitä ominaisuuksia, Plame sanoo.

Vuonna 2003 Plame nousi Yhdysvalloissa kohujulkisuuteen. Hän paljastui CIA:n salaiseksi agentiksi osana poliittiseen skandaaliin johtanutta vuotoa, jonka keskellä oli hänen entinen aviopuolisonsa. 

Plame sanoo HS:lle, että hän ei kerännyt tietoja CIA:lle Belgian Bruggessa, vaan oli silloin opintovapaalla. 

”Olimme nuoria. Ei voinut tietää, mitä kenestäkin tulee”, hän vastaa kysymyksen, oliko kontakteista hyötyä myöhemmällä uralla CIA:ssa.

Nyttemmin internetistä löytyy villejä teorioita Stubbin salatusta CIA-yhteydestä. Itse hän kuittaa vitsillä opiskelutoverinsa myöhemmin paljastuneen roolin. 

”Hyvin scoutattu CIA:lta lähettää agentti samaan opintoryhmään, jossa oli tuleva Suomen pääministeri”, Stubb sanoo HS:lle. 

Kun Stubb opiskeli College of Europessa, Brysselissä alkoivat siintää visiot EU:n liittovaltiokehityksestä. Usko monenkeskiseen maailmaan, Euroopan yhteisön voimaan sekä demokratian ja rauhan vahvistumiseen oli vahvaa. 

Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen. 

Sellaisessa maailmassa Stubb eli nuorta aikuisuuttaan. Hän suorastaan rakastui Euroopan unioniin ja ajatukseen liittovaltiosta. 

Stubb innostui EU:sta jo opiskellessaan Yhdysvalloissa ennen Belgiaa. Bruggessa liittovaltioaate syveni. Siellä hän tapasi myös nykyisen vaimonsa, Suzanne Innes-Stubbin.

Itsevarmuus vauhditti urakehitystä ja verkostoitumista. Brysselissä hän järjesti itselleen tapaamiset EU-komissaari Erkki Liikasen ja EU-suurlähettiläs Antti Satulin kanssa. 

Liikanen kertoo muistavansa ensitapaamisen Stubbin kanssa. 

Liikasen mukaan monet EU-opiskelijat halusivat tavata hänet, Suomen ensimmäisen EU-komissaarin. 

”Ei hän pyytänyt mitään, halusi esittäytyä ja käydä keskustelua EU:sta”, Liikanen sanoo.

Pian Stubb pääsi pätkätöihin ulkoministeriöön. Ensin hän oli määräaikainen osastosihteeri, vuonna 1996 jo määräaikainen tutkija. Erityisasiantuntijaksi hän eteni vuonna 2002.

Saatuaan jalan ulkoministeriön ovenrakoon Stubbista tuli nopeasti EU-asioita johtaneen pääministeri Paavo Lipposen lähipiiriä. Stubb oli säännöllisesti mukana keskusteluissa, joissa hahmoteltiin Lipposen puheita EU:n suuntaviivoista.

Stubbin epäsuomalaiseksi kuvattu verkostoitumiskyky saattoi olla seurausta hänen valtavasta sosiaalisuudestaan, mutta osin siinä oli taktikointiakin. 

Sukkuloidessaan ihmisjoukossa vuosituhannen vaihteen Brysselissä Stubb keskusteli huomiota herättävän sulavasti kenen tahansa kanssa. Hänen kerrotaan puhuneen samassa tilaisuudessa omanikäiselleen miestoimittajalle kuin rehvakas lätkäjätkä, kun taas suurlähettiläs Satulin kanssa hän keskusteli sivistyneen diplomaatin elkein. 

Kun Stubbien ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 2001, ilouutinen levisi sähköpostilla hyvin laajalle joukolle.

“Alex kävi niin onnen ylikierroksilla, että lähetti kuvia bebestä suunnilleen kaikille mahdollisille ihmisille, Paavo Lipposesta alkaen”, muistelee yksi vastaanottaja. 

Samalla, kun Stubb loi uraansa ja verkostojaan kolmekymppisenä virkamiehenä, hän pyrki tarmokkaasti vahvistamaan asiantuntija-asemaansa julkisuudessa. 

Vuonna 2000 Helsingin Sanomat julkaisi hänen ensimmäisen EU-aiheisen kolumninsa. Muutamien Vieraskynä-kolumnien jälkeen hän sai oman Minne menet, EU? -kolumnisarjan HS:n sunnuntaisivulle. Sarjassa ilmestyi 17 osaa, ja se julkaistiin myös kirjana.

Aloite sarjaan tuli edesmenneeltä HS:n ulkomaantoimituksen päälliköltä Olli Kiviseltä. Sunnuntaitoimituksen esihenkilö Annukka Arjavirta oli Stubbin uuttera editori, joka saattoi tekstit luettavaan muotoon. 

Stubb sanoo haistaneensa oman ”Hamilton-momenttinsa”. Yhdysvaltain perustajiin kuulunut Alexander Hamilton kirjoitti 1700-luvulla newyorkilaisissa lehdissä salanimellä esseitä, joissa hän puolusti Yhdysvaltain perustuslakia. 

Kun Stubb lähti vuoden 2004 eurovaaleihin kokoomuksen ehdokkaana, asiantuntijatausta oli hänen valttikorttinsa. 

”Helsingin Sanomat loi hänen menestyksensä politiikassa”, arvioi eräs aikalainen kilpailevasta puolueesta.

Silloin hän toimi komission puheenjohtajan Romano Prodin avustajana. Stubbin mukaan kirjoittaminen tuki virkatyötä. Hän kolumnoi monissa muissakin lehdissä.

Vuosina 2005–2017 hän kirjoitti Finnairin Blue Wings -lehteen kolumnia. Vuonna 2015 hän ilmoitti saavansa niistä palkkiota 13 500 euroa vuodessa. Dagens Industri -lehdeltä hän laskutti samana vuonna kolumnipalkkioita 24 000 euroa.

Entinen komissaari Liikanen sanoo haistaneensa jo varhaisessa vaiheessa, että Stubbilla voisi olla tähtäimessään poliitikon ura. 

”Hän myös pyysi minua vuorottelemaan kanssaan Blue Wings -kolumnistina. Komissaarina en voinut tietenkään sellaiseen suostua”, Liikanen kertoo.

Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ulkoministerinä oli Erkki Tuomioja, jonka kanssa Stubb kävi joskus Brysselissä juoksulenkilläkin. 

Välit muuttuivat hyytäviksi sen jälkeen, kun Stubb ilmoitti lähtevänsä kokoomuksen listalta eurovaalien 2004 ehdokkaaksi. Tuomioja koki, että Stubb käytti virkamiesasemaansa poliittisiin tarkoituksiinsa.

Stubb spinnasikin toimittajia tehokkaasti. 

HS:n silloisen Brysselin-kirjeenvaihtajan Annamari Sipilän mukaan Stubb saattoi nuorena virkamiehenä ”kiljua” toimittajille, jos hänen viestinsä ei mennyt perille. 

Stubbin vaalikampanja kevään 2004 eurovaaleissa oli myrkkyä punamultahallitukselle, ja se toimi. Hän sai 115 224 ääntä. Vain juuri pääministeriytensä menettänyt Anneli Jäätteenmäki (kesk) pärjäsi häntä paremmin.

Stubb on usein sanonut vihaavansa sydämestään ”pelin politiikkaa” ja arvostavansa aatteen takia politiikassa mukana olevia. Muut ovat silti tulkinneet myös hänen pelanneen.

Stubb vasikoi Tuomiojasta EU-parlamentissa, otsikoi Suomen Kuvalehti paljastusjuttunsa vuonna 2005.

Stubb oli jutun mukaan lähettänyt keskusta-oikeistolaiselle EPP-ryhmälleen muistion, jossa kerrottiin, että Tuomioja oli vähätellyt europarlamenttia Turun Sanomien haastattelussa. Tuomioja oli myös esittänyt, että europarlamentin jäseniä ei pitäisi valita suorilla vaaleilla vaan kansallisista parlamenteista. 

Ehkä tämä on aihe, jonka voisimme nostaa esiin täysistunnossa ensi viikolla, Stubb ehdotti muistiossa ryhmälleen – siis oman maansa ulkoministerin arvostelua. 

Nököhampainen nuorukainen, muistuttaa ilahtunutta oravaa, kirjoitti Kaarina Hazard Image-lehdelle kirjoittamassaan henkilökuvassa vuonna 2003. 

Hampaista tulikin Stubbin tavaramerkki. Kun hänet viittä vuotta myöhemmin valittiin ulkoministeriksi, Suomen hammaslääkäriliitto lähetti onnittelulahjaksi hammasharjan ja tahnaa.

Imagen haastattelun ilmestymisen aikaan Stubb oli 35-vuotias EU-virkamies. Hän näytti Hazardin mielestä ikäistään nuoremmalta, ja hänellä oli ”kalliilta vaikuttava” paita, ja housut ”tyylikkäästi rypistyvää luonnonmateriaalia”.

Ensinäkemältä Alexander Stubb on Lenita Airiston suuri suunnitelma, se suomalainen mies, joka Eurooppaa varten on rakennettu, Hazard kirjoitti.

Suomenruotsalaisen Stubbin isän ja äidin suvut ovat täynnä koulutettuja kaupunkilaisia, jotkut professoreitakin, sukupolvien taakse. 

Stubb on kuvannut lapsuuttaan Helsingin Lehtisaaressa tavalliseksi kerrostaloelämäksi. Ensimmäisen lentomatkansa hän teki kuitenkin jo vauvana 1960-luvulla Nizzaan, josta tuli myöhemmin hänen lempikaupunkinsa. 

Mielikuva elitistisyydestä on seurannut Stubbia koko hänen julkisen uransa ajan. Hän vaikuttaa joidenkin mielestä myös ylimieliseltä.

Ihminen haluaa päteä, tulla kuulluksi ja rakastetuksi, todetaan Stubbin ja Tuomas Enbusken Twitter-kirjassa, joka ilmestyi vuonna 2014.

Stubb oli sosiaalisen median varhainen omaksuja. 

Kun hänet valittiin vuonna 2014 kokoomuksen puheenjohtajaksi, hän käänsi selkänsä lavan edessä istuvalle puoluekokousväelle ja otti puhelimella selfien, kuvan itsestään. 

Tarkoituksena oli saada kokoomusväki kuvaan, mutta kaikista paikalla olijoista temppu ei tuntunut hyvältä. ”Meni roolit sekaisin”, eräs kokoomuskonkari kuvailee. 

Some- ja selfiemaine juurtui tiukkaan.

"Valtakunnan oma selfiekeppi", esitteli Ylen urheilutoimittaja Inka Henelius pääministeri Stubbin Urheilugaalassa vuonna 2015.

Stubb jakaa edelleen paljon kuvia ja kuulumisia urheilusta, vapaa-ajasta, työstä ja perheestä. Emilie-tyttären valmistujaiskuvat ja Oliver-pojan inttikuulumiset löytyvät Instagramista.

Stubb oli ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, kun hän vuonna 2014 käveli tv-ohjelman näyttämölle pukeutuneena Putous-ohjelman sketsihahmoksi, Jäbä Leissöniksi. 

”Tiätsä mitä. Mä lähetin äsken Jyrkille tekstarin ja kerroin et mä oon Putouksessa”, Stubb sanoi juontaja Jaakko Saariluomalle. 

”Ja mä sanoin sille, et mitä jäbä duunaa.” 

Sitten Stubb luki puhelimestaan Jyrkin vastauksen: 

”Duunaa jäbä samalla se eroanomus.” 

Stubb näytti osaavan nauraa itselleen, mutta samalla hän tarjosi helppoja aseita arvostelijoilleen.

Ohjelman jälkeen Iltalehti otsikoi: Stubb riehaantui Iinan rinnoista – Putous pyysi poistamaan kuvan Twitteristä. Stubb oli julkaissut Twitterissä kuvan, jossa hänen esittämänsä sketsihahmo tuijottaa Iina Kuustosen näyttelemän hahmon avonaisen mekon kaula-aukkoa.

Samana Putous-keväänä 2014 Stubb asettui ehdolle europarlamenttivaaleihin, tavoitteenaan Suomen komissaarin tehtävä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin se olikin Jyrki, joka duunasi eroanomuksen. Pääministeri Katainen teki Stubbille oharit lähtemällä itse EU-komissaariksi.

Tämän jälkeen Stubb pyrki ja valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi. Kesällä 2014 hän nousi pääministeriksi.

Valtakunnan hierarkiassa se on kaiken huippu, monien poliitikkojen suurin unelma. Stubbin mukaan se ei koskaan ollut hänen tavoitteensa. 

Monien arvioiden mukaan kotimaan politiikka ei yksinkertaisesti kiinnostanut häntä. Hänhän oli tullut Suomen politiikkaan sattuman kautta, ja nimenomaan ulkoministeriksi. 

Pääministerinä Stubb joutui aiempaa tarkemman suurennuslasin alle. Kohuja herättivät esiintyminen sortseissa, jopolla ajaminen median eteen ja Duudsonien teemapuistossa ihmistikkatauluun asettuminen. Mutta ne olivat vain pintaa.

Stubb itse on kuvannut marraskuuta 2014 uransa vaikeimmaksi ajaksi. Hän alkoi menettää yöuniaan. Paineensietokyvyn rajat tulivat vastaan.

Muistelmissaan Stubb kertoo, että jatkuva kritiikki synnytti epäonnistumisen pelon.

Jossain väitettiin, että olin hidastanut puhettani kuulostaakseni vakuuttavammalta. En todellakaan ollut. Puhuin hitaasti, koska en halunnut tehdä virheitä.

Kirsi Piha neuvoi ystäväänsä kääntymään tunnetun urheilulääkärin, useita johtajia ja formulakuskejakin valmentaneen Aki Hintsan puoleen. 

Yksi pitkä ja rauhallinen keskustelu Hintsan kanssa Kesärannassa palautti Stubbin mukaan hänen työkykynsä. Aiheena olivat säännölliset elämäntavat kaiken perustana, mutta myös hengelliset asiat. 

Tikkataulut, jopot ja sortsit olivat kuin symboleita vakavammille ongelmille. Tai osa itseään ruokkivaa kierrettä.

Hallituskumppani demareissa koettiin, että Stubb ei pystynyt puheenjohtajana vastaamaan kokoomuksen linjasta. Pääministeri varmisteli puolueensa ja jopa omaakin kantaansa avustajiltaan ennen kuin mitään pystyttiin sopimaan.

Stubbin itsensä mukaan tilanne oli vaikea siksi, että sekä demareilla että kokoomuksella oli uusi puheenjohtaja. Vuoden 2015 eduskuntavaalit loivat paineita molemmille.

Demarien lisäksi hallitukseen kuuluivat Rkp, kristillisdemokraatit ja vihreät.

Nyt Stubb sanoo katuvansa sitä, ettei hajottanut hallitusta kesällä 2014 ja ajanut maata ennenaikaisiin vaaleihin. Parikin bisneselämän ystävää kehotti häntä silloin tekemään niin.

Kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä muistelmakirjassaan Stubb tilitti avoimesti:

En ollut kokenut koskaan poliittisen urani aikana sellaista härskiyttä. En ollut koskaan sanonut kenestäkään pahaa, ja sain huomata, että minusta sanottiin mitä tahansa. Opposition kritiikki ei käynyt niin pahasti persoonaani kuin hallituksen sisältä ryöpynnyt loska. 

Hallituskumppanit aistivat myös kokoomuksen yhteishengen rakoilevan. Jopa kokoomuksen oman ministeriryhmän avustajien kerrottiin pilkkaavan Stubbia selän takana.

Joidenkin kokoomuslaisten kerrotaan valittaneen hallituksen sisäisissä keskusteluissa, että Stubb olisi kiinnostuneempi oikeanlaisesta ravinnosta ja treenistä kuin hallituksensa politiikasta. 

Stubb sanoo, että hänen on yhä vaikea ymmärtää liikuntaan ja terveisiin elämäntapoihin liittyvää pilkkaa.

”Oli ok mennä poliitikkona baariin dokaamaan yömyöhään ja olla puolikuntoisena töissä, mutta ei ollut ok, että poliitikko liikkui.”

Elokuun 2015 puolivälissä yö Espoossa oli kirkas ja leppeä. Vuorokausi oli juuri vaihtunut, kun ilmakiväärin luodit tekivät paritalon ikkunoihin reikiä ja säröjä. Pari tuntia myöhemmin taloa kohti lensi kiviä, jotka jättivät jälkiä oveen ja ikkunoihin.

Talon hälytysjärjestelmä laukesi. Stubb vaimoineen heräsi särkyvän ikkunan kalinaan, mutta lapset jatkoivat uniaan.

Teon tekijöiksi ilmoittautui kaksi espoolaista parikymppistä miestä. Toinen heistä tuomittiin myöhemmin törkeästä kotirauhan rikkomisesta, toinen kuoli kesken rikostutkinnan.

Poliisikuulustelussa kävi ilmi, että iskun aloitteellisempi tekijä ”ei pitänyt” Stubbista, ja tekoiltana miehet olivat puhuneet siitä, että Stubb on ”aiheuttanut köyhyyttä”.

Tapausta ei tutkittu eikä tuomittu poliittisesti motivoituna.

”Olihan siinä pöytäkirjassa ja poliisin lausunnossa tietty ristiriita”, Stubb arvioi nyt. 

Saman elokuisen viikon lopulla poliisi kirjasi ilmoituksen epäillystä laittomasta uhkauksesta. Stubbin perhe uhattiin tulla tappamaan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Stubbin päälle heitettiin kolajuomaa Tampereen Koskikeskuksessa. 

Stubb sanoo, että hänen perheensä ei säikkynyt tapauksista.

Get over it, puoliso kuittasi Stubbin mukaan.

Samoihin aikoihin niin sanottu hallintarekisteriesitys herätti runsasta kritiikkiä, koska se olisi heikentänyt osakeomistusten läpinäkyvyyttä. Stubb lausui valtiovarainministerinä eduskunnalle, että 90 prosenttia lakiesityksestä annetuista viranomaislausunnoista oli myönteisiä.

HS:n selvitettyä asiaa kävi ilmi, ettei Stubbin väite pidä paikkansa. 

”Sori siitä”, kuului Stubbin kuittaus Ylen Ykkösaamussa. 

Keväällä 2016 Stubb joutui ahtaalle omassa puolueessaan. Julkinen arvostelu oli ollut kovaa, ja puolueen tavoitteiden eteneminen jätti toivomisen varaa.

Tyytymättömyyttä toivat esiin julkisuudessa vielä silloin kokoomukseen kuulunut Harry Harkimo ja muun muassa Eero Lehti. 

Kärkäs arvostelija oli myös Elina Valtonen, silloinen Lepomäki, joka haastoi Stubbin puheenjohtajavaalissa. Aiemman lupauksen vastaisesti Petteri Orpokin asettui ehdolle ja voitti puheenjohtajakisan. 

Stubb jatkoi kokoomuksen riviedustajana vuoden 2017 kesään asti. Silloin hänet valittiin Euroopan investointipankkiin Jan Vapaavuorelta vapautuneeseen tehtävään.

Ulkomailla pitkään asuneella Stubbilla on laaja lähipiiri myös Suomessa. Monet luottoihmiset ovat yritysjohtajia, sarjayrittäjiä tai muita liike-elämän konkareita. 

Koneen toimitusjohtajuuden vastikään jättäneeseen Henrik Ehrnroothiin hän kertoo tutustuneensa Lontoossa – lasten päiväkodin kautta – opiskellessaan London School of Economicissa 1990-luvun lopulla.

Marimekon hallituksen puheenjohtajan Mika Ihamuotilan kanssa Stubb ystävystyi Brysselissä.

Yksi läheisimpiä perheystäviä on nykyään piikiekkovalmistaja Okmeticia johtava Kai Seikku, johon Stubb tutustui sattumalta Ranskassa.

Seikku johti pitkään mainostoimisto Hasan & Partnersia, kuten hänen jälkeensä Eka Ruola, joka tutustui Stubbiin jo teini-ikäisenä golfjuniorina. Ruola on vastannut kaikkien vaalikampanjoiden markkinointiviestinnästä, myös presidenttikampanjasta. 

”Tunnen tuotteen”, Ruola sanoo. 

Hänen mukaansa Stubb on aina ollut kampanjoijana ”poikkeuksellisen ainutlaatuinen”, ja se on helpottanut muidenkin työtä.

”Täynnä energiaa, tahtoa ja tervettä hyvää päämäärätietoisuutta ja näkemystä siitä, mitä ollaan tekemässä.” 

”Nyt mä huomaan, että empaattinen valtiomies on syntynyt”, Ruola luonnehtii. 

Sanaa empaattinen käytti toistuvasti tukipuheessaan myös ehdokkaan puoliso Suzanne Innes-Stubb lauantaina, kun Stubb nimitettiin virallisesti kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi.

Todennäköisesti sana vilahtelee kampanjassa vielä monta kertaa. Varmaankin sillä halutaan päästä eroon ylimielisyyden mielikuvasta.

Vuonna 2016 Stubb perusti Alexander Stubb Global -yrityksen muun muassa julkaisujen ja esiintymispalkkioiden laskuttamista varten. Yrityksen hallituksessa istuu monta ystävää bisnespiireistä. 

Helmikuussa 2023 toimialaan lisättiin ”kansalaisjärjestötoiminta”. 

Onko muutoksella jotain tekemistä vaalikampanjan rahoituksen kanssa? 

Kysymyksen kuullessaan Stubb näyttää hieman järkyttyneeltä ja nauraa sitten. 

”Vaimoni on maailman tarkin compliance-juristi, ei todellakaan.” 

Innes-Stubb on hissiyhtiö Koneen Head of Global Compliance, eli hän huolehtii siitä, että yrityksessä kaikki tapahtuu lakien ja pelisääntöjen mukaan.

Kampanjarahoitus hoidetaan avoimesti kampanjaorganisaatiossa, kuten pykälät edellyttävät, Stubb sanoo. 

Hän kertoo, että yrityksen toimialamuutos liittyi asiaan, jota hän ei ollut ajatellut tuoda julki. Yrityksen kautta voi tehdä hyväntekeväisyyttä. Viimeksi hän sanoo lahjoittaneensa rahaa presidentti Martti Ahtisaaren perustamalle konfliktinratkaisujärjestö CMI:lle, jonka puheenjohtajana hän itse toimii. 

Stubb puhui pitkään Nato-jäsenyyden puolesta, mutta ei ollut oikein itsekään uskonut sen toteutumiseen. Venäjän suunta näytti Georgian-hyökkäyksen (2008) ja Krimin niemimaan valtauksen (2014) jälkeen aina vain selvemmältä. 

Joulukuussa 2014 presidentti Sauli Niinistö kutsui vaaleihin valmistautuvat puoluejohtajat Mäntyniemeen. 

Stubb ja Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Carl Haglund olivat puhuneet jo pitkään julkisuudessakin Natoon pyrkimisen tarpeesta ja vetosivat Mäntyniemessä sen puolesta. Vastakaikua ei tullut. 

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kuvasi tilannetta myöhemmin Iltalehdelle:

Pääministeri sanoi pelkäävänsä Venäjää ja kannattavansa Nato-jäsenyyden hakemista. Presidentti vastasi, että kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja että Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea.

Lopulta Stubbin suuri poliittinen missio, Suomen liittäminen länteen, sinetöityi vuonna 2023, kun Suomesta tuli Naton jäsen. Tuolloin Stubb työskenteli Eurooppa-yliopiston professorina Firenzessä.

Ukrainan sodan ja Nato-prosessin myötä Stubb alkoi antaa asiantuntijahaastatteluita Suomen tilanteesta suurille kansainvälisille medioille. Niitä kertyi Stubbin mukaan yli 400. Järjestelyissä häntä auttoi viisihenkinen viestintätiimi, muun muassa Firenzen Eurooppa-yliopiston väkeä. 

Länsilinjassa on näkynyt säröjäkin.

Neljä vuotta Krimin miehityksen jälkeen, vuonna 2018, Stubb julkaisi Twitterissä ”kaverikuvan” Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa. 

Maailma on pieni! Katsokaa, keneen törmäsin Minskissä: vanha ystäväni ja kollegani, Sergei Lavrov. Emme ehkä ole kaikesta samaa mieltä, mutta hän on yksi ammattimaisimmista kokeneimmista ulkoministereistä, jonka olen tavannut.

Muun muassa yhdysvaltalainen Politico-lehti arvosteli tuolloin Stubbin päivitystä. Vastaus oli stubbimaisen tiukka vastapallo:

Jos kaikki vain osaisivat nauraa itselleen niin tää maailma voisi olla aika paljon parempi paikka. Politiikka on valitettavasti täynnä paskantärkeyttä, pönötystä ja egotrippejä. Onneksi on relampaakin jengiä.

Syksyllä 2014 vihreät jättivät hallituksen protestiksi sille, että hallitus myönsi ydinvoimaluvan Fennovoimalle, joka halusi tilata ydinvoimalan venäläiseltä Rosatomilta. 

Tuolloin Stubb moitti eduskunnassa arvostelijoita russofobiasta:

”Tässä kannattaa puhua energiasta energiana.”

Lokakuussa 2022 Stubb listasi Venäjään liittyvät virheensä julkisesti YouTubessa ja on toistanut ne tänä syksynä monta kertaa. Yksi virhe koski venäläisten viisumivapauden puolustamista. Lisäksi hän mainitsi Nord Stream -kaasuputken ja Rosatomin ydinvoimalan kannattamisen. 

Neljäs, Stubbin mukaan suurin virhe oli se, ettei hän pystynyt pääministerinä edistämään Suomen Nato-jäsenyyttä.

Millainen presidentti hänestä tulisi? 

Todennäköisesti ainakin näkyvämpi ja kuuluvampi kuin Suomessa on totuttu näkemään. Valmiiksi maailmalla tunnettu vaikuttaja, joka viihtyy julkisuudessa.

Presidentin tehtävää eivät yleensä harkitse ihmiset, joilla on vielä ikänsä puolesta paljon aktiivisia vuosia edessään, sanoo eräs Stubbin hyvin ja kauan tuntenut virkamies. Siksi hän pohtii, onko tehtävä hänelle sittenkin liian tylsä? Ainakin siitä täytyy tehdä vahvasti oman näköinen.

Sanottua:

Erkki Tuomioja: “Stubbissa on vähän samoja piirteitä kuin Kiljusessa: hän on ehkä vielä enemmän omasta erinomaisuudestaan sokaistunut, myös häneltä puuttuu tietty perussuhteellisuudentaju, hänkin saattaa ison lapsen tavoin tehdä ensin jotain ihan ajattelematonta omaa asiaansa ajaessaan ja sitten viattomasti kysyä: Ei kai kukaan nyt pahastunut?”

(Erkki Tuomioja: Lievää voimakkaampaakin tyrmistystä. Poliittiset päiväkirjat 2003–2004. Toim. Veli-Pekka Leppänen. Siltala. 543 s.) 

Ben Zyskowicz: ”En tunnista sellaista, että joku (kokoomuksessa) olisi tehnyt myyräntyötä kaivaakseen maata hänen jalkojensa alta. Sehän on ihan selvä, että Stubbin ominta aluetta politiikassa oli silloin ja on nytkin ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja siihen liittyen Suomen ja EU:n suhde.” 

Toimittaja Unto Hämäläinen: ”Siihen aikaan (2000-luvun alussa) Suomessa oli hyvin vähän EU-asiantuntijoita, mutta tiedon ja keskustelun tarve oli kova. Alex oli harvoja osaajia ja lisäksi erittäin halukas keskustelemaan.”

Teksti: Hanna Mahlamäki, tuottaminen ja tekstin editointi: Salla Vuorikoski, kuvitus: Hans Eiskonen, kuvatoimittaja: Matti Pietola ja Linda Manner

Oikaisu 5.11. kello 12.42: Korjattu Alexander Stubbin Nicolas-veljen nimi, joka oli alun perin muodossa Nikolas.