Katkelma Elena Ferranten romaanista "Loistava ystäväni" (2016) kuvaa kahden lapsen — nimettömän päähenkilön ja Lilan — lyhyestä riidasta johtuvaa seikkailua pelottavaan kellariin.

Katkelman fokalisaatio on päähenkilössä. Siinä on näkyvä, rajoittunut minäkertoja, joka on läheisesti mukana maailmassa. Minäkertoja kertoo tapahtuneen päähenkilön silmin, ja tietää päähenkilön tunteet: "Tunsin sietämätöntä ahdistusta. Muovinukkeni oli minulle rakasta rakkaampi." Toisaalta päähenkilö ei tiedä Lilan tunteista muuta kuin sen, mitä oli hänestä nähnyt. Myös kerronnan tempo vaihtelee päähenkilön tunteiden mukaan: Kun päähenkilö pelkää, kerronta on yksityiskohtaista ja hidasta, mutta hänen rauhoituttuaan kerronta palaa taas takaisin normaalitempoon.

Kerronnan hidastusten lisäksi siinä on myös kaksi aukkoa. Ensimmäinen aukko on siinä, mitä Lilalle tapahtui. Katkelman alussa kerrotaan, että Lila piti ylpeänä sidettä päänsä ympärillä. Lisäksi puhutaan siitä, miten päähenkilö pyyhki veren pois Lilan kasvoilta. Kuitenkaan jää selviämättä, mistä Lila sai haavan. Toinen aukko puolestaan on katkelman lopussa, jossa Lila selittää kellariin pudonneiden nukkejen katoamista don Achillen hahmon avulla. Sekä päähenkilö että Lila tietävät, kuka don Achille on, ja päähenkilö vaikuttaa pelkäävän häntä. Lukijalle ei kuitenkaan selviä, kuka don Achille on, tai miksi häntä pitäisi pelätä.

Katkelman juoni katkelmassa koostuu alkutilanteesta, vastoinkäymisestä, ja lopetuksesta, jossa vastoinkäyminen jää osittain ratkaisematta. Alkutilanteessa kerrotaan Lilan ja päähenkilön tutustumisesta ja Lilan tapaturmasta, joka jättää arven hänen kasvoilleen. Lyhyessä vastoinkäymisessä Lila pudottaa päähenkilön nuken kellariin, johon vastauksena päähenkilö tekee saman Lilan nukelle. Kuitenkin pitkittyneen riitelemisen sijaan he sopivat hakevansa nuket yhdessä.

Katkelman olennaisin kohta on se, jossa henkilöhahmot menevät yhdessä pelottavaan kellariin etsimään nukkejansa. Lila pelkää kellaria päähenkilöä vähemmän. Kellarissa päähenkilö säikähtää muun muassa kaasunaamaria. Kuitenkaan nukkeja ei löydy, ja hahmot lähtevät kellarista. Lila uskoo mystisen don Achillen vieneen nuket, mutta hänestä ei kerrota katkelmassa enempää.

Vaikka katkelma on pituudeltaan vain kolme sivua, sen tiivis kerronta ja henkilöhahmojen käyttäytyminen kertovat paljon päähenkilön ja Lilan välisestä suhteesta. Suhteen voidaan tulkita alkaneen Lilan tapaturmasta, josta hän sai arven. Päähenkilö kertoo antaneensa tälle kiviä ja pyyhkineensä veren pois koulukaavunsa liepeellä. Hän kertoo myös, että Lila ja hän esittelivät möyhemmin toisilleen nukkejansa pihalla, mutta että ystävyys ei ollut läheistä, vaan esittely tapahtui pikemminkin ohimennen ja vastentahtoisesti.

Suhteessa Lila on selvästi päähenkilöä voimakkaammassa asemassa. Päähenkilö suhtautuu varovaisesti Lilaan, ja kertoo Lilan pudotettua nukkensa kellariin tienneensä jo ennestään, että Lila oli paha. Siitä huolimatta päähenkilö kulki Lilan mukana ja antoi tälle nukkensa. Vaikka Lilan asema suhteessa on voimakkaampi, päähenkilö myös puolustautuu, eikä suostu hakemaan Lilan nukkea kellarista yksin. Hän kertoo Lilan olevan paha, mutta Lila ei kuitenkaan ryhdy riitelemään sen enempää, vaan he päättävät lähteä kellariin yhdessä.

On mahdollista tulkita esimerkiksi, ettei Lila haluaisi olla päähenkilön ystävä, mutta kokee sen velvollisuudekseen, sillä päähenkilö auttoi häntä tapaturmansa kanssa pyyhkimällä veren hänen kasvoiltaan. Päähenkilö puolestaan haluaisi ystävystyä, mutta suhtautuu Lilaan varovaisesti ja uskoo tämän olevan paha. Lilan ja päähenkilön tavoitteet ovat tulkinnassa päinvastaisia — toinen haluaa ystävystyä, toinen ei — mutta nukkevastoinkäymisen jälkeen hahmot saavat yhteiseksi tavoitteeksi nukkejen hakemisen kellarista.

Katkelman motiiveiksi voidaan tulkita päähenkilön varovaisuuden ja Lilan epäkohteliaan käyttäytymisen lisäksi heidän vastentahtoinen yhteistyö ja kanssakäyminen. Kaikki kolme näistä esiintyvät ennen katkelman vastoinkäymistä Lilan hyökkäävinä eleinä sekä nukkejen varovaisena esittelynä, mutta myös vastoinkäymisen jälkeen Lilan pudottaessa päähenkilön nuken kellariin. Motiivien perusteella teeman voisi tulkita olevan mahdottovalta tuntuva ystävystyminen.