Kun lääkärin puheille ei pääse, yhä useampi päätyy tohtori Maisan vastaanotolle

Kommentti|Onko käypä hoito -suosituksista saksittu potilas kokonaan pois, kysyy kommentissaan Katri Kallionpää.

Mitä? Onko minulla MS-tauti?

Olin kärsinyt pitkän aikaa köhästä ja nieleminen tuntui omituiselta. Hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle. Käyntini jälkeen lääkäri oli laittanut työterveyssovellukseen lääketieteellisen artikkelin, jota sitten luin pala kurkussa. Sen mukaan kurkkuvaivan syynä voi olla esimerkiksi Parkinsonin tauti, MS-tauti tai struuma.

Aloin tietenkin pelätä pahinta.

Viime aikoina yhä useampi on joutunut pelkäämään käyttäessään terveyteen liittyviä digitaalisia palveluja, kuten Hus-yhtymän sekä Helsingin ja Uudenmaan hyvinvointialueiden Maisa-palvelua.

Eikä ainoastaan pelkäämään. Ilta-Sanomien uutispäällikkö Riika Kuuskoski luki aamukahvilla omassa keittiössään Maisasta, että hänen äitinsä oli kuollut.

Kuuskosken kirjoituksen julkaisun jälkeen useat ihmiset kertoivat Ilta-Sanomissa omista kokemuksistaan.

Helsinkiläinen Kirsi, 55, sai tietää suolistosyövästään ja Sirpa, 57, rintasyövästään Omakanta-palvelusta. Helsinkiläinen Lea, 68, luki Maisasta, että hänen polvessaan oleva patti voi olla syöpä, jonka hoitona on jalan amputointi. Hoitaja soitti myöhemmin ja kertoi ortopediryhmän tulleen siihen tulokseen, että kyseessä olikin vaaraton kysta, joka ei aiheuta toimenpiteitä.

Jutusta käy ilmi, että näissä tapauksissa oli tapahtunut virhe. Kenenkään ei pitäisi saada tietoa vakavasta sairaudestaan digitaalisen palvelun kautta.

Lääkärin puheille on vaikeaa päästä eikä palveluun jätettyihin viesteihinkään aina vastata. Niinpä yhä useampi päätyy tohtori Maisan vastaanotolle arvailemaan, mitä lääkäreiden ammattikielellä laatimat kirjaukset merkitsevät.

Huipputuloisilla on muitakin mahdollisuuksia.

Toimitusjohtaja Sari Lounasmeri kertoi äskettäin Helsingin Sanomissa soittaneensa amerikkalaiselle kirurgille saadakseen tietoa aivolisäkekasvaimestaan ja sen hoidosta.

”Suomessa meillä ei aluksi ollut kontaktia kehenkään suomalaiseen kirurgiin, joka olisi selittänyt, kuinka prosessi etenee”, Lounasmeri kertoo.

Yhdysvalloissa potilaita kohdellaan hänen mukaansa asiakkaana, kun Suomessa potilas on hoidon kohde: ”Tällöin ei ole väliä, tietääkö hän mitä hänelle tehdään ja milloin. Pitää vain luottaa järjestelmään.”

Vaikenevaan järjestelmään ei ole helppo luottaa. Mielenterveyden kannalta pahinta on epätietoisuus.

Onko niin, että Suomessa lääkäreillä ei ole enää aikaa hoitaa ihmisiä, vaan ainoastaan sairauksia? Onko käypä hoito -suosituksista saksittu potilas kokonaan pois?

Mikään puhelu tai sovellus ei voita lääkäriä, joka istuu kasvokkain potilaansa kanssa.

Vain lääkäri osaa kertoa taudin hoidosta ja ennusteesta niin, että ihminen ymmärtää asian. Vain lääkäri osaa ottaa huomioon hänen yksilölliset ominaisuutensa ja soveltaa tutkimustietoa niiden valossa.

Pahimmassakin tapauksessa lääkäri osaa kertoa uutiset niin, että kuulija ei muserru. (Ja määrätä tarvittaessa rauhoittavaa lääkettä).

Parhaassa tapauksessa lääkäri voi poistaa huolet kokonaan.

Niin kävi minulle. Sain lähetteen työterveyslääkärin vastaanotolle. Hän tutki kurkun ja totesi: Kaikki hyvin.