Suomalainen politiikka on amerikkalaistunut 2000-luvulla. Monet poliitikot ovat omia henkilöbrändejään, joiden ajamat asiat nousevat usein esille Twitter- ja Instagram-tykkäysten määrien mukaan.

Huomiotaloudessa on hyvä aiheuttaa ”säpinää”, jotta pysyy ”relevanttina”. Ei väliä, jos valtaosa ei pidä, kunhan vain riittävä määrä pitää.

Parhaimmassa tapauksessa poliitikko voi tällä strategialla päästä ministeriksi saakka.

Kuten tammisaarelainen Thomas Blomqvist, joka istuu oikeusministeriön neljännen kerroksen kokoushuoneen pöydän päässä.

”Päivää.”

Hän ei tosin ole brändännyt, hakenut tykkäyksiä tai aiheuttanut säpinää.

Ministerigallupien perusteella harva edes tietää Blomqvistin olemassaolosta, vaikka miehen käyntikortissa on lukenut Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri keväästä 2019.

Ministeri oli hallitustunnustelijan Antti Rinteen keksintö. HS Vision haastattelemien hallituslähteiden mukaan Rkp halusi neuvotteluissa kaksi ministerin paikkaa itselleen. Toinen oli oikeusministeri, mutta toinen piti keksiä.

Pohjoismainen yhteistyö ja tasa-arvo ovat perinteisesti kuuluneet jonkun ministerin työpöydälle, mutta Rinne toi pöydälle Rkp:tä tyydyttävän ratkaisun: asiat yhdistetään ja niille perustetaan oma ministerin tehtävä. 

Rkp:laisten mukaan puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson karsasti ajatusta, että ministeriksi olisi nostettu lähes 10 000 ääntä saanut Anders Adlercreutz. Uusimaalaisen arkkitehdin status puolueen sisällä on kovassa nosteessa ja monen mukaan on vain ajan kysymys, milloin Adlercreutz haastaa Henrikssonin puheenjohtajan pestistä.

Henriksson päätyi esittelemään eduskuntaryhmälle Thomas Blomqvistin, joka ei hakenut tehtävään.

”No, joo”, Blomqvist vastaa kysymykseen, pitääkö paikkaansa, että hän ei hakenut ministeriksi.

”Mielestäni ministerin tehtäviä ei voi edes hakea. Nämä tehtävät perustuvat luottamukseen.”

Blomqvist on tuntematon, mutta vain osalle kansasta. Vuodesta 2007 kansanedustajana työskennellyt Blomqvist on 6 000–7 000 äänellään ollut vuodesta toiseen Rkp:n äänestetyimpiä poliitikkoja.

Kollegat kertovat, että Blomqvistiin luotetaan, koska hän tekee, mitä sanoo. Blomqvist ei valehtele, Blomqvist ei pelaa, Blomqvist on mukava.

Ja siltä Blomqvist myös vaikuttaa haastattelussa. Hiljaisella äänellä puhuva Blomqvist korostaa moneen kertaan, miten hän on demokratian asialla, eikä halua itsestään tehtävän numeroa.

Hän edustaa instituutiota, eikä omaa itseään.

Onko politiikka nykyään liikaa henkilöbrändäystä?

”Joo.”

”Ihmiset ajattelevat, että tuo henkilö ajaa minun asiaani ja asiat henkilöityvät häneen. Toinen puoli on, että kaikki eivät pidä siitä henkilöstä, niin joku tärkeä asia jää sijaiskärsijäksi.”

Blomqvist haluaisi, että asiat käsiteltäisiin asioina.

”Mutta se on toiveajattelua tällä hetkellä. Politiikka menee yhä enemmän henkilöbrändäyksen suuntaan, eikä minun kaltaiseni poliitikko pelaa silloin kotikentällä.”

On Blomqvist toki myös sosiaalisessa mediassa. 

Twitterissä hänellä on ministeriksi aika vähän seuraajia: noin 3 500. Siihen saattaa vaikuttaa miehen päivitystahti, joka on lievästi sanottuna maltillinen. Joulukuussa kaksi päivitystä, eikä yhtään vastausta muiden käyttäjien twiitteihin.

Instagramissa sisältö on ajankohtaisempaa, mutta seuraajia on vielä vähemmän: noin 1 700. Vertailukohdaksi voi asettaa puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin, jolla seuraajia on noin viisi kertaa enemmän.

Medianäkyvyyttä Blomqvistilla on ministereistä ylivoimaisesti vähiten. Yksittäisiä haastatteluja pienemmissä lehdissä pari kertaa vuodessa.

Julkisuus on peli, jota hän ei vain osaa. Sen hän myöntää itsekin.

”En pärjää siinä, että hakisin julkisuuden kautta tunnettuutta. Minulle ei sovi otsikoiden kautta toimiminen.”

”Olen parhaimmillani, kun asioita ratkaistaan yhdessä, eikä haeta räväköillä ulostuloilla tulosta. Sekin voi olla toimiva tie, mutta mielestäni aika riskialtis.”

Blomqvistin palkka ministerinä palkka on noin 130 000 euroa vuodessa ja kansanedustajana 43 000 euroa vuodessa.

Tietopyyntö oikeus- ja ulkoministeriöön, joissa Blomqvist operoi, kertoo, että Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin toimintamenot ovat olleet pieniä.

Ulkoministeriön mukaan Pohjoisen Euroopan yksikköön budjetoitu summa on niin pieni, ettei niitä eritellä tai seurata erikseen kirjanpidossa.

Oikeusministeriön raportti kertoo, että vuonna 2019 ministeri matkusti, maksoi päivärahoja, hankki toimistotarvikkeita ja osti elintarvikkeita yhteensä 7 852 eurolla. Vuonna 2020 kuluja tuli 3 455 euroa, vuonna 2021 1 779 euroa ja tänä vuonna 3 745 euroa.

Yhteensä Blomqvistille on kertynyt toimintakuluja noin 16 900 eurolla oikeusministeriön sisällä.

Lisäksi miehen kabinettiin kuuluu tällä hetkellä kolme erityisavustajaa ja yksi sihteeri. Kokoonpano on vaihtunut vuosien mukaan, mutta kustannukset ovat olleet keskimäärin noin 180 000 euroa vuodessa.

Tarkkaa summa on vaikea laskea, mutta Blomqvistin ministerin tehtävä on maksanut veronmaksajille pitkälle yli miljoona euroa. Demokratian vuoksi onkin hyvä kysyä:

Kannattiko tämä sinun ministerin pestisi kansalaisten näkökulmasta?

”Perusteltu kysymys.”

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin tehtävän lisäksi Blomqvist on työskennellyt seurantaministerinä liikenne- ja viestintä-, puolustus-, sosiaali- ja terveys-, maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriössä.

Päivät ovat olleet pitkiä, Blomqvist sanoo. Puolet päivistä kuluvat oman ministeripestin parissa, puolet toisten ministereiden asioita seuratessa.

Hänellä ei ole lainsäädäntövastuuta, joten työ on ollut pitkälti selvitysten laatimista, tapaamisia ja muiden ministeriöiden tukena olemista.

Yksi suurimpia töitä on ollut viime kesänä esitelty tasa-arvopoliittinen selonteko, jossa linjattiin Suomen pitkän linjan kansalliset ja kansainväliset tasa-arvotavoitteet. Edellinen tasa-arvopoliittinen selonteko annettiin noin kymmenen vuotta sitten.

Perhevapaauudistuksessa hän sanoo olleensa mukana tasa-arvoministerinä ja Pohjoismaisen yhteistyön asioita hän on ajanut erityisesti viime vuonna, kun Suomi oli Pohjoismaisen neuvoston puheenjohtajamaa.

”Varautuminen ja huoltovarmuus Pohjoismaisella tasolla ovat olleet kärkihankkeitani. Myös rajaestetyöhön on panostettu.”

Miten olit perhevapaauudistuksessa mukana?

”Aino-Kaisa Pekonen (vas) oli silloin sosiaali- ja terveysministeri, joten se oli hänen pöydällään. Minä olin hänen seurantaministerinsä, mutta toin myös lakiuudistukseen tasa-arvon kannalta näkökulmia.”

Blomqvist sanoo, että tasa-arvo on hallitukselle tärkeä asia ja että hän on osallistunut muiden ministeriöiden lainsäädäntöön tuomalla mukaan tasa-arvonäkökulmaa.

Toisaalta herää kysymys, onko tasa-arvo tälle hallitukselle tärkeä asia, jos tarvitaan oma ministeri, joka käy muistuttamassa muita, miten tärkeä asia tasa-arvo on?

Eikö tasa-arvonäkökulma pitäisi olla integroituna prosessiin?

”Joo. Tasa-arvotyötä pitäisi valtavirtaistaa, että se toimisi niin, mutta ei se toimi niin. Ei ole tarpeeksi ihmisiä, eikä osaamista.”

”Kuvittelin, että tämä valtavirtaistuminen olisi toteutunut nopeammin, mutta emme ole onnistuneet siinä.”

Sosiaali- ja terveysministeriössä on olemassa työ- ja tasa-arvo-osasto, joka virkatasolla valmistaa ja kehittää hallituksen tasa-arvopolitiikkaa. Blomqvist sanoo, että osasto tekee erittäin tärkeää työtä.

”On kuitenkin joitain asioita, joita jonkun ministerin täytyy ottaa hoitaakseen.”

Yksi niistä asioista on kansalaisten kohtaaminen. Blomqvistin sähköpostiin kilahtelee viestejä yhteiskunnallisista epäkohdista.

Kysyttäessä Suomen suurimmista tasa-arvo-ongelmista, Blomqvist mainitsee sukupuolten väliset palkkaerot sekä naisiin kohdistuvan väkivallan.

”Suomi pärjää muuten hyvin kansainvälisessä vertailussa, mutta naisiin kohdistuvassa väkivallassa olemme Euroopan tasolla muita huonompia. Se on iso epäkohta.”

Euroopan unionin perusoikeusviraston muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Lähes puolet naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Myös miehet ottavat yhteyttä Blomqvistiin. Usein kyseessä on huoltajuuskiista, joissa isät ovat alisteisessa asemassa äiteihin nähden.

Blomqvist sanoo, että ongelma on vaikea ratkaista.

”Parasta olisi, jos vanhemmat pystyisivät sopimaan sellaisesta mallista, mikä sopii molemmille.”

Mutta eikö ongelma ole järjestelmätasolla?

”Se on siellä jossain, mutta minä en ole kuullut kenenkään pystyvän osoittamaan, missä kohtaa ja mikä olisi toimenpide, joka auttaisi tähän. Sitä pitää selvittää.”

Asepalvelus on myös yksi sukupuolittunut yhteiskunnallinen kysymys. Nuoret miehet käyvät vankilan uhalla joko armeijan tai siviilipalveluksen, mutta naisilta vastaavaa ei vaadita. 

Blomqvist sanoo, että asepalveluksessa täytyisi kohdata kaksi tavoitetta: Suomen maanpuolustus täytyy säilyttää tietyllä tasolla sekä tasa-arvon täytyisi toteutua. Helppoja vastauksia ei tähänkään ole.

”Jos minulla olisi ratkaisu, olisin puhunut puolustusministerille ja sopinut, että teemme näin ja näin, mutta sellaista helppoa ratkaisua ei ole.”

Hän on tyytyväinen, että asepalveluksen sukupuolittuneisuudesta käydään nyt yhteiskunnallista keskustelua.

”Kun minä kävin armeijan, ei ollut tällaista keskustelua, mutta nyt se on yleistä. Tähän [asepalveluksen sukupuolittuneisuus] pitää löytää ratkaisu. Mikä se on? Valitettavasti minulla ei ole sitä.”

On Blomqvist toki joutunut työskentelemään täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, Nato ja energiakriisi ovat aiheina sellaisia, jotka imevät ilmatilan kaikelta muulta.

Ilman näitä tapahtumia Blomqvist voisi olla paljon tunnetumpi kansalaisten joukossa.

Esimerkiksi kyselytunneilla Blomqvist ei ole joutunut opposition grilliin, koska kukaan ei ole yksinkertaisesti kysynyt häneltä mitään. Mediakaan ei ole soitellut, kun päivän puheenaiheita ei ole käsitelty Blomqvistin pöydällä.

”Ei Pohjoismaisesta yhteistyöstä tai tasa-arvosta vallitse suuria erimielisyyksiä hallituksen ja opposition välillä. Kukaan ei esitä minulle kysymyksiä.”

”Ei ole tullut esille asioita, joita oppositio olisi halunnut nostaa esille, kyseenalaistaa ja kritisoida”, Blomqvist sanoo jopa hieman pettyneenä.

Vaikka Blomqvist on hiljainen asiamies, niin hänelläkin on ego. Kaikilla poliitikoilla on, ministeri sanoo.

”Pitää olla jonkinlainen ego, jotta lähtee tällaiseen.”

Hän tosin haluaisi, että poliitikot sysäisivät egoaan vähän syrjempään ja kohtaisivat enemmän toisiaan. Demokratiassa ei voi päättää mitään ilman keskustelua.

”Järjestelmämme perustuu siihen, että enemmistö päättää. Jotta saat enemmistön taaksesi, niin täytyy tulla ihmisten kanssa toimeen ja osata keskustella rakentavasti.”

Blomqvistia kuunnellessa ei voi välttyä ajattelemasta, että hän tosiaan on poliitikkona aika tylsä.

Toisaalta Blomqvist on raikas tuulahdus minä-kulttuurin keskellä.

Muistutus, että kaikilla poliitikoilla ei ole harhaluuloa, että juuri kyseinen poliitikko tai edustamansa puolue tarjoaisi Suomen ongelmiin yksinkertaiset ratkaisut.

”Tämäkin hallitus on tehnyt päätöksiä, joita minä itse tai meidän puolue emme olisi tehneet, jos olisimme yksin päättämässä, mutta onneksi emme ole yksin päättämässä.”

Hän ei erittele päätöksiä, joita hän ei olisi tehnyt.

Velkaantuminen on kuitenkin ollut suurta. Vaalikonevastaustensa perusteella Blomqvist vaikuttaa tarkan euron mieheltä, joten velkaantumisen täytyy nakertaa maatalousyrittäjän sielua.

”Ei isossa kuvassa. Nyt eletään poikkeuksellisia aikoja, eikä normaalia mittakaavaa voi soveltaa, eikä soteuudistustkaan mikään säästökampanja ole. Se on silti pakko tehdä.”

”Työllisyysaste on tavoitteessa, emmekä ole korottaneet työn ja yritysten verotusta. Se on mielestäni oikeaa politiikkaa.”

Hallituskausi on kohta ohi, ja Thomas Blomqvistin aika Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerinä päättyy ainakin toistaiseksi. 

Oli kuulemma rankempaa kuin hän odotti. Kaikkea hän ei ehtinyt tehdä. Kaikkea hän ei pandemian takia pystynyt tekemään.

Tyytyväinen hän kuitenkin on tuloksiinsa, jotka ovat noudatelleet hallitusohjelmaa.

Blomqvistilta ei löydy yhden, kahden lauseen yksinkertaisia vastauksia, koska harvalta löytyy.

Ministerien pöydille tulevat asiat ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa täytyy käydä läpi monia vaikutusarvioita, kompromisseja ja palavereita ennen ratkaisun löytymistä. Silloin keskustelevat instituutiot, eivätkä ihmiset.

Kuten hän itse tiivistää nykypäivän politiikan ongelmat ah-niin-mediaseksikkäästi:

”Nykyään asiat henkilöityvät ja se luo tilanteen, että politiikassa on välillä hyvin vaikea saada ratkaisuja aikaan.”

Oikaisu 1.1.2023 klo 9.10: Toisin kuin jutussa alun perin kerrottiin, Suomessa ei ole Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeriötä. Thomas Blomqvist on oikeusministeriöön sijoitettu Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri.