Lopulta Aleksanteri Kivimäki vastaa yksityisviestiini, väsytyksen jälkeen.

Olen lähettänyt hänelle viikon aikana useita viestejä, mutta hän ei ole reagoinut niihin millään tavoin. Ei edes vahvistaakseen, ettei hän aio vastata.

Sekin olisi jo jotakin. Elonmerkki.

Siksi olen vaihtanut taktiikkaa. En hiillosta Kivimäkeä heti kärkeen siitä, että häntä epäillään juuri nyt vakavista ja suomalaisia syvästi raivostuttaneista rikoksista.

Sen sijaan pyydän häntä kertomaan varhaisnuoruudestaan. Olisi aika kuulla, mitä hän ajattelee siitä nyt varhaisaikuisuudessa, 25-vuotiaana.

Pian Twitterin yksityisviesti kilahtaa lupaavasti. Se on Kivimäki.

Jotkut teinit rikkoo kivillä bussipysäkkejä ja koulujen ikkunoita, toiset heittelee lumipalloja sillalta moottoritielle. Minä valitettavasti perseilin netissä, hän kirjoittaa.

On ilta tämän viikon maanantaina, ja Helsingissä kello on seitsemän. On mahdotonta sanoa varmuudella, missä Kivimäki viestejään kirjoittaa, sillä hän ei ole kertonut täsmällistä olinpaikkaansa.

Epämääräisyys on ymmärrettävää, sillä espoolaislähtöinen Aleksanteri Kivimäki on juuri nyt mahdollisesti Suomen etsityin henkilö. Hän pakoilee oikeuslaitosta, joka on määrännyt hänet vangittavaksi poissaolevana. Keskusrikospoliisi on etsintäkuuluttanut hänet Suomessa, ja hänestä on tehty myös kansainvälinen pidätysmääräys. Jälkiä Kivimäestä etsitään sekä Europolin että Interpolin avulla.

Kivimäki vaikuttaa hyvin varautuneelta. Kysyn, mitä hän tekee nyt elääkseen. Hän kertoo sijoittaneensa kryptovaluuttoihin ja antaa ymmärtää ehtineensä tehdä niillä ison tilin. Hän tarkoittanee kryptovaluutoilla ainakin bitcoinia. 

Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nykyään elän lähinnä pääomatuloilla, mutta omistan myös alt-data yrityksen joka myy rahastoille internetistä kerättyä dataa, Kivimäki kirjoittaa.

Alt-data on lyhenne alternative datasta. Termi liittyy lähinnä sijoittajien maailmaan ja viittaa yritysten liiketoimintaa koskeviin suuriin verkon tietomassoihin.

Kivimäki ei kuitenkaan suostu kertomaan, minkä nimisen yhtiön kautta tätä alt-data-bisnestä tekee. Ainakaan Suomessa hänellä ei ole virallisesti rekisteröityä yritystä.

Ymmärtänet, ettei ole etuni mukaista sotkea yritystä tähän juttuun, hän kirjoittaa.

Lokakuun lopulla 2020 Suomi havahtui valtiojohtoa myöten.

Otsikoissa kirkui sen laatuinen rikos, että jopa presidentti Sauli Niinistö antoi eräänlaisen kansallisen hätätilannehaastattelun Yleisradiolle. Hän korosti teon ”herättävän suurta vastenmielisyyttä” ja kuvaili sitä ”säälimättömän julmaksi”.

Yksittäinen verkkorikos oli ehkä ensimmäisen kerran ylittänyt Suomessa sellaisen rajan, että se pakotti ylimmän valtiojohdon reagoimaan.

”Meillä kaikilla on oma sisin, jota haluamme varjella. Nyt sitä on loukattu”, Niinistö sanoitti televisiossa.

Suomalaisten sisimmästä todella oli kyse.

Oli paljastunut laaja tietomurto psykoterapiaa tarjoavan Vastaamo-yrityksen luottamukselliseen potilastietokantaan. Marraskuussa 2018 tietokantaan oli murtauduttu ja sieltä oli ladattu laittomasti noin 33 300 asiakkaan potilastiedot ja luottamuksellisten vastaanottokeskustelujen sisällöt.

Syyskuun lopulla 2020 eli vajaat kaksi vuotta myöhemmin tekijä lähetti sähköpostitse englanninkielisen kiristysviestin Vastaamon toimitusjohtajalle Ville Tapiolle ja kahdelle muulle työntekijälle. Tekijä vaati lunnaina 40 kappaletta virtuaalivaluutta bitcoineja. Tuohon aikaan yhden bitcoinin arvo oli hieman yli 11 000 euroa, eli kiristäjän lunnasvaatimus oli yhteensä noin 450 000 euroa.

Kun Vastaamon johto jätti vastaamatta, hyökkääjä alkoi kiristää yksittäisiä asiakkaita. Hän ilmaantui internetin salatulle puolelle, Torilaudalle, eräälle keskustelupalstalle englanninkielisellä viestillään 20. lokakuuta 2020.

Hyökkääjä käytti tahattoman kömpelöä nimimerkkiä ransom_man (lunnasmies), mutta esiintyi silti monikossa, me murtauduimme. Viestin lopussa oli linkki Tor-verkossa sijaitsevaan tiedostoon, josta oli ladattavissa 300 Vastaamo-asiakkaan arkaluontoiset potilastiedot. 

Tekijä julkaisi ilmoituksen ja muutaman Vastaamon asiakkaan tiedot myös Ylilaudalla, joka on verkon avoimen puolen suttuinen keskustelufoorumi.

Toimintatapa oli kuin huonosta rikoselokuvasta: kiristäjä ilmoitti, että hän alkaisi julkaista joka päivä sadan terapia-asiakkaan tiedot niin kauan, kunnes Vastaamo maksaisi vaaditut 40 bitcoinia.

Sata uhria joka päivä. Alaikäisetkin kelpasivat.

Kiristäjä lähetti kiristyssähköpostin tiettävästi noin 15 000:lle Vastaamon asiakkaalle. Hän vaati jokaiselta 200 euron edestä bitcoin-lunnaita, ja jos uhri ei maksaisi 24 tunnin kuluessa, vaatimus nousisi 500 euroon.

Jos uhri ei vielä senkään jälkeen maksaisi, kiristäjä vuotaisi uhrin terapiadokumentit verkkoon kenen tahansa nähtäväksi.

Henkilötunnuksineen kaikkineen.

Suomi jakautui verkossa nopeasti kahteen leiriin, jotka suhtautuivat Vastaamo-tapaukseen päinvastaisin tavoin.

Jako ei tosin ollut fifty–fifty, vaan enemmänkin 99–1.

Pienessä vähemmistössä oli salatun verkon hähmäisiä piirejä, joissa alkoi kaupankäynti. Tor-verkon Torilaudalla käytiin pimeän verkon kaupankäyntiä potilastiedoista. Oli käsitys, että verkkoon oli vuodettu myös julkkisten, poliitikkojen ja poliisien potilastietoja. Ne herättivät erityistä kiinnostusta.

Verkon julkisella puolella oli suomalaisten suuri enemmistö, joka asettui voimakkaasti uhrien puolelle ja suorastaan vihamielisesti kiristäjää vastaan.

Tekoa pidettiin kaikin tavoin niin halveksuttavana, että sosiaalisessa mediassa syntyi spontaaneja vastaliikkeitä. Ellun Kanat -viestintäyhtiön perustajan Kirsi Pihan, urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuoren ja viestintäyrittäjä Katleena Kortesuon kaltaiset tunnetut suomalaiset kertoivat olleensa Vastaamon terapia-asiakkaita.

Manifesti oli yksinkertainen: Ei terapiaa ole syytä hävetä. Siksi siihen liittyvään kiristykseenkään ei ole syytä taipua. Poliisi viesti alusta lähtien samaan suuntaan.

Viesti meni läpi. Seuraavien kuukausien aikana noin 22 000 Vastaamon asiakasta teki rikosilmoituksen. On mahdollista, että lähes koko yhteiskunnan läpäissyt laaja ja rikosta kohtaan vihamielinen reaktio pelästytti tekijän.

Rahan kiristäminen yksittäisiltä ihmisiltä hyytyi nopeasti, ja kaapatut potilastiedostot katosivat verkon suljetuiltakin palstoilta. Kiristäjä ei tiettävästi ehtinyt ansaita omaisuuksia. Bitcoin-liikenteen perusteella pääteltiin, että hän oli saanut lunnaita joidenkin tuhansien eurojen edestä.

Se oli onneton tili kahden vuoden rikosoperaatiosta.

Moni asia viittasi alusta alkaen siihen, että tekijä on suomalainen. Hänen käyttämässään englannissa oli ilmauksia, joita äidinkielenään englantia puhuva ei luontevasti käyttäisi.

Ja mikä oleellisinta, tekijä osasi välittömästi suunnistaa verkon suomenkielisten hämäräpiirien suosimille Torilaudalle ja Ylilaudalle. 

Muiden nuorten härmäläismiesten sekaan.

Kun Helsingin käräjäoikeus lokakuun lopussa 2022 määräsi Kivimäen vangittavaksi poissaolevana, se tehtiin nimikkeellä ”epäillään todennäköisin syin”. Se tarkoittaa, että oikeuslaitos katsoo näytön olevan vähintään melko vahvaa.

Epäiltyinä tekoina mainittiin törkeä tietomurto, törkeä kiristyksen yritys, törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, kiristys, tietomurto, viestintäsalaisuuden loukkaus sekä todistusaineiston vääristeleminen.

Poissaolevana vangitseminen tarkoittaa Kivimäen tapauksessa sitä, että hän ei ole Suomen poliisin mukaan suostunut saapumaan esitutkinnan kuulusteluihin tai oikeudenistuntoihin. Siksi hänestä on tehty kansainvälinen etsintäkuulutus.

Epäilyn mukaan juuri Kivimäki teki Vastaamo-yhtiön potilastietokantaan tietomurron marraskuussa 2018. Hän oli tuolloin 21-vuotias. Jälkikäteen todettiin, että Vastaamon potilastietojärjestelmän suojauksessa oli pahoja puutteita.

Tietokantaan tehtiin myös toinen tietomurto, maaliskuussa 2019, mutta poliisi arvelee, että sen takana saattoi olla jokin toinen henkilö tai ryhmä.

Rikospoliisi aloitti poikkeuksellisen laajan tutkinnan.

KeskusteleN Aleksanteri Kivimäen kanssa Twitterin yksityisviesteissä lyhyesti hänen aiemmin tekemistään rikoksista ja niistä seuranneista oikeustapauksista.

Kivimäen tavasta keskustella paistaa läpi, että hän on 25-vuotiaana jo veteraani. Hän tuntee kuulusteluhuoneet, oikeussalit, pääkaupunkiseudun rikoskomisariot ja lainvalvonnan proseduurit.

Hän ei tunnu suhtautuvan niihin erityisellä vakavuudella.

Vuonna 1997 syntynyt Kivimäki kasvoi espoolaisperheessä, innostui hakkeroinnista jo noin 12-vuotiaana ja kävi Long Play -verkkolehden mukaan matematiikkalukiota, mutta ei koskaan valmistunut ylioppilaaksi.

Verkkorikoksia hän on tehnyt varhaisteini-iästä asti. Aivan viime vuosiin asti hänet tunnettiin nimellä Julius Kivimäki, mutta sittemmin hän on tehnyt virallisen nimenmuutoksen. Toisesta nimestä, Aleksanterista, on tullut ensimmäinen nimi.

Internetin suljetun puolen syövereissä hän ei ole tietenkään operoinut omalla nimellään vaan nimimerkeillä, joista tunnetuimpia ovat Zeekill, Zee, Ryan ja RyanC.

Ehdolliseen vankeuteen hänet on tuomittu alaikäisenä tehdyistä rikoksista kahdesti.

Espoon käräjäoikeus tuomitsi Kivimäen kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen heinäkuussa 2015. Kyse oli rikoksista, joita Kivimäki oli tehnyt vuosina 2012–2013 eli 15–16-vuotiaana.

Rikosnimikkeitä oli kahdeksan, esimerkiksi törkeä petos, törkeä viestintäsalaisuuden loukkaaminen, rahanpesu ja törkeä maksuvälinepetos.

Raskain teoista oli törkeä tietomurto, jonka kohteena oli 50 700 tietokonetta. Kivimäellä oli hallussaan esimerkiksi 141 000 luottokortin tiedot, joten ei ole tilastollisesti täysin poissuljettua, että yksi korteista oli sinun. Poliisitutkinnan mukaan Kivimäki tosin ehti käyttää näitä kortteja vain 57 kertaa. Hänet tuomittiin maksamaan valtiolle noin 6 600 euroa rikoshyötynä saamiaan tuloja.

Käräjäoikeus katsoi, että Kivimäki oli toiminut osin yksin, osin Hack the Planet -nimisessä hakkeriverkostossa. Vaikka rikokset olivat vakavia, alaikäisenä Kivimäki pääsi ehdollisella tuomiolla.

Kevyt tuomio noteerattiin Yhdysvalloissa laajasti ja happamasti. Maan tunnetuimpiin sanomalehtiin kuuluva The Washington Post otsikoi uutisjutun hämmästellen: Tämä teini ei joudu vankilaan, vaikka hän hakkeroi 50 700 tietokonetta.

Seuraava tuomio tuli Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudesta kesäkuussa 2020. Kivimäki tuomittiin vuoden ehdolliseen vankeuteen ja tuhansien eurojen korvauksiin. Tuomio ei tosin ole lainvoimainen, sillä sitä käsitellään paraikaa Helsingin hovioikeudessa. Tuomio on odotettavissa lähiaikoina, kaiketi vielä syksyn aikana.

Asianomistajien eli rikosten uhrien lista kertoo siitä, mihin päin maailmaa Kivimäki Espoosta käsin tietokoneellaan hyökkäsi: American Airlines -lentoyhtiö, Yhdysvaltojen ilmavoimat, Norwalkin poliisilaitos, Middletownin poliisilaitos ja Leon Countyn sheriffin toimisto.

Tuomion mukaan Kivimäki muun muassa terrorisoi Melissa Purdy -nimisen connecticutilaisnaisen perhettä. Hän soitti paikalliselle poliisilaitokselle hätäpuhelun, jossa hän antoi ymmärtää olevansa Purdyn perheen henkisesti epävakaa isä. Puhelun aikana hän tuotti aseen laukausten ääniä.

Toisessa tapauksessa Kivimäki oli yllyttänyt rikoskumppaneitaan soittamaan floridalaiseen hätäkeskukseen Nathan Nyen nimissä. Kivimäen yllyttämä soittaja väitti, että joku on ampunut Nyen perheen isää ja kiinnittänyt räjähteitä perheen vanhempiin.

Poliisi teki tietenkin täysimittaisen operaation perheen kotitaloon.

Nathan Nye oli Kivimäen entinen hakkeriliittolainen, mutta he olivat riitaantuneet.

Missä Kivimäki piileskelee?

Lontoossa, hän itse vihjaa. Mutta voiko siihen luottaa? Ja entä sitten, jos se olisikin totta – Kivimäki pitäisi vielä saada Lontoosta Suomeen.

Vastaamo-tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Marko Leponen sanoo keskusrikospoliisin epäilevän, että Kivimäki on Euroopassa, ”mutta varmuudella ei voi sanoa”.

Leponen ei avaa, mihin arvio perustuu.

”Voi olla, että arvio menee myös metsään. On tietysti mahdollista, että hän on ottanut jalat alleen, kun on kuullut vangitsemisesta.”

Hän muistuttaa, että Schengen-alueella ihmistä on kohtuullisen vaikea jäljittää, sillä rajojen yli voi matkustaa pääasiassa ilman viranomaistarkastusta. Mutta siitä pitäisi jäädä jälki, jos hän on matkustanut Euroopan ulkopuolelle.

Kivimäkeä etsitään nyt Suomen poliisin, Europolin, Interpolin ja eri valtioiden rajanviranomaisten yhteistyöllä.

”Pyrimme siihen, että jos jostakin valtiosta saisimme havaintoja hänestä.”

Kun poissaolevana vangitseminen tuli otsikoihin, Kivimäki ilmestyi Twitteriin ja antoi ymmärtää, että hän saattaisi olla Britanniassa: Olin Dubaissa muutaman kuukauden tuon Lontoon saaren koronalockdownin takia, ilmoitin tuolloin myös väliaikaisen osoitteenmuutoksen DVV:lle.

Hän siis väitti tehneensä osoitteenmuutoksen Suomeen digi- ja väestötietovirastoon. Sellaista tietoa ei kuitenkaan löydy, vaan viraston rekistereissä Kivimäen osoite on edelleen Niittykummussa Espoossa.

Kivimäki myös väitti Twitterissä, että hänen kotiosoitteensa on ollut poliisin tiedossa tutkinnan alusta asti, mutta kukaan ei ole päässyt Lontooseen tekemään kotietsintää.

Mahtaako kyse olla lähinnä viranomaisten erehdyttämisestä?

”Tietysti me seuraamme varsin tiiviisti sitä, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu”, rikoskomisario Leponen sanoo.

Hän tekee selväksi, että Kivimäki oli pakko määrätä poissaolevana vangittavaksi juuri siksi, ettei häntä ole saatu vapaaehtoisesti Suomeen kuultavaksi.

”Olemme nähneet kansainvälisen etsintäkuulutuksen ainoaksi keinoksi saada epäilty Suomeen ja kuulusteluihin”, Leponen sanoo.

Jos tarkkoja ollaan, Leponen ei vahvista edes sitä, että kyse on Kivimäestä, koska poliisi ei ole virallisesti nimennyt epäiltyä. Vangitsemisoikeudenkäynnin asiakirjoista kuitenkin tiedetään, että epäilty on Kivimäki.

Leponen sanoo, että näyttö epäiltyä kohtaan on rakentunut kahden vuoden aikana palapelimäisesti lukuisista pienistä tiedonsirpaleista. Ei siis ole ollut yhtä läpimurtolöydöstä tai vaikkapa niin pahaa epäillyn yksittäistä virhettä, että se olisi aukottomasti todistanut epäillyn osallisuuden Vastaamo-tietomurtoihin ja kiristykseen.

Kivimäki kuitenkin jätti itsestään kohtalokkaita jälkiä verkkoon, kun hän 23. lokakuuta 2020 latasi verkon pimeälle puolelle tiedostopaketin, joka sisälsi Vastaamo-aineiston kokonaisuudessaan. Tiedostoista löytyi digitaalisia jälkiä, jotka tutkijoiden mukaan auttoivat linkittämään teot Kivimäkeen.

Poliisin rinnalla tutkintaa tekivät ainakin Liikenne- ja viestintäviraston alainen Kyberturvallisuuskeskus sekä yksityiset tietoturvatalot, kuten Nixu. Virka-apua pyydettiin Europolilta ja Interpolilta. Oman osuutensa poliisin tueksi antoivat myös useat niin kutsutut valkohattuhakkerit, jotka ovat toiminnassaan asettuneet lain puolelle.

Leponen kertoo, että keskusrikospoliisi on tehnyt tietopyyntöjä ja takavarikointeja kymmenessä valtiossa erilaisiin verkkopalveluihin.

Kivimäen kohdalla kyse on lähinnä palvelimista, jotka anonymisoivat verkkoa käyttävän henkilön. Verkkorikolliset käyttävät tällaisia palvelimia peittämään sen, mistä koneesta ja sijainnista verkkoa käytetään.

Epäillyn henkilöllisyys varmistui poliisille ”elo–syys–lokakuussa”, Leponen kertoo.

Hän vahvistaa, että epäilty on ottanut omasta aloitteestaan yhteyttä rikospoliisiin jo esitutkinnan aikana. Leponen kuitenkin tekee selväksi, ettei Kivimäki – tai siis ”epäilty”, kuten Leponen sanoo – ollut kuitenkaan valmis palaamaan Suomeen.

Kun epäilty otti poliisiin yhteyttä, millainen oli keskustelu?

”Sen sisältöön en voi mennä”, Leponen sanoo.

Yksityisviestissään Twitterissä Kivimäki vannoo minulle yhteistyöhalukkuuttaan Suomen poliisin kanssa. Mutta omilla ehdoillaan.

Olen ollut poliisiin yhteydessä asiasta jo kahden vuoden ajan, Kivimäki kirjoittaa.

Kuinka hän siis aikoo hoitaa asiat oikeuslaitoksen ja poliisin kanssa?

Hän antaa ymmärtää, ettei käräjäoikeuden vangitsemismääräys tunnu missään. Ettei se oikein kiinnostakaan.

En näe vangitsemisjutussa hirveästi hoidettavaa. Se on miten on, tuskin vaikuttaa arkeen mitenkään.

Kivimäki lupailee, että hän olisi aidosti valmis kuulusteluun joko etäyhteydellä tai puhelimitse, jos poliisi ei vaadi hänen saapumistaan Suomeen tutkintavankeuteen.

He eivät jostain syystä suostu kuulemaan minua etänä. Tämä tuntuu minusta varsin hassulta, sillä luulisin rikostutkijan haluavan tarjota epäillylle kaikki mahdollisuudet puhua itsensä pussiin. On vaikea kuvitella miksi poliisi toimisi näin jos heidän tavoitteenaan olisi rehellisesti edistää tätä tutkintaa.

On mahdollista, että poliisi ei vain luota Kivimäkeen. Vai miksei keskusrikospoliisille kelpaa etäkuulustelu?

Tutkinnanjohtaja Leposen mukaan poliisilla ei juuri nyt edes ole yhteyttä Kivimäkeen. Kyse ei ole kuulemma halun tai yrityksen puutteesta, vaan siitä, ettei Kivimäelle ole toimivia yhteystietoja.

Toki Kivimäelle voi lähettää yksityisviestejä ainakin Twitterin kautta, niinhän minäkin toimin. Mutta voi olla, ettei kanava kelpaa poliisille tietoturvasyistä, kun on tarve keskustella vakavista rikoksista epäillyn kanssa.

Etsitäänkö Kivimäkeä aktiivisesti?

”Totta kai me sitä aktiivisesti teemme, sillä henkilön Suomeen saaminen edistäisi esitutkinnan tekoa”, Leponen sanoo.

Vastaamo-tapauksen esitutkinnan aikataulu riippuu Leposen mukaan paljolti siitä, milloin epäilty saadaan Suomeen kuulusteltavaksi.

Uskotko, että löydätte hänet lähitulevaisuudessa?

”No kyllä minä uskon. Siihen me tähtäämme.”

Moni rikospoliisi on istunut teini-ikäisen Kivimäen kanssa päiväkausia kuulusteluhuoneissa. Tällaisia istuntoja oli paljon esimerkiksi vuonna 2013, jolloin tutkittiin Kivimäen ensimmäistä rikosvyyhteä.

Yksi näistä poliiseista oli Antti Kurittu. Hän työskenteli tuolloin tietoverkkorikollisuuteen keskittyneenä poliisina. Tätä nykyä hän on yksityisen tietoturvayhtiön palveluksessa.

Kivimäki oli kuulustelujen aikaan 16-vuotias.

”Kundi oli syvällä, yllättävän syvällä kansainvälisessä hakkerien porukassa ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden”, Kurittu sanoo.

Hän muistuttaa, että muut Lizard Squad -hakkeriryhmän rikolliset olivat vanhempia, tiettävästi aikuisikäisiä.

Kuritun mielestä Kivimäen toiminnassa ei vielä tuolloin ollut kyse ammattimaisesta rikollisuudesta. Enemmän ”hönöilystä” ja siitä, että ryhmälle haettiin mainetta hakkeripiireissä. Taloudellinen voitontavoittelu tuskin oli Kivimäellä päällimmäisenä motiivina, Kurittu arvioi.

”Toki hän on jollain elämäänsä ulkomailla rahoittanut”, Kurittu sanoo.

Kun Vastaamon tietomurron laajuus selvisi yhtiön johdolle syksyllä 2020, ensimmäinen taho, johon yhtiö otti yhteyttä, oli tietoturvayhtiö Nixu. Juuri sinne Kurittu oli siirtynyt poliisin palkkalistoilta.

Vastaamon johto tilasi Nixulta tutkinnan tietomurrosta. Kurittu alkoi johtaa tutkintaa.

Nixun tiimi vastasi potilasrekisterin palvelimelle tehdyn hyökkäyksen tietoteknisestä tutkimisesta. Kurittu sanoo, että aika nopeasti yhtenä potentiaalisena tekijänä mieleen tuli Kivimäki.

Olihan tämä jo Suomen tunnetuimpia verkkorikollisia.

”Kun tällaisia asioita tutkii, niissä syntyy tunnelmia ja fiiliksiä. Liittyen siihen mitä Juliusta tunnen, tuli fiilis, että tässä on jotain tuttua. Vinkkasin hänestä poliisille, mutta uskon, että poliisilla oli sama nimi listoillaan ihan itsenäisestikin”, Kurittu sanoo.

Hän puhuu Kivimäestä edelleen tämän alkuperäisellä etunimellä.

On lähes varmaa, että keskusrikospoliisi on pitänyt Kivimäkeä potentiaalisten epäiltyjen listoillaan aivan Vastaamo-tutkinnan alusta lähtien. 

Kivimäki ei ole persoonaltaan aivan peruskansalainen. Se tulee useissa taustahaastatteluissa selväksi.

Kurittu ei halua psykologisoida Kivimäkeä, mutta hän muistuttaa tavallisen ihmisen perusominaisuudesta: jos keskivertoihminen joutuu kertaalleen ongelmiin poliisin kanssa, on aika todennäköistä, että hän koettaa välttää joutumasta toiste samaan liemeen.

”Kivimäki ei selkeästi ollut tällainen. Hänelle ei asia tuntunut merkitsevän”, Kurittu sanoo.

Kurittu on seurannut Kivimäen julkisia ulostuloja Twitterissä sen jälkeen, kun käräjäoikeuden vangitsemismääräyksestä uutisoitiin. Viestejä on Kuritun mielestä värittänyt tietynlainen välinpitämättömyys.

”Jos sinut on nimetty Suomen vihatuimmaksi rikoksentekijäksi, niin eikö normaalia olisi vetäytyä johonkin sohvannurkkaan itkemään”, Kurittu pohtii.

Sen sijaan Kivimäki ilmaantui Twitteriin uhmakkaana ja kaiken kiistäen. Hän riiteli muiden keskustelijoiden kanssa, mutta keskittyi omaan asemaansa eikä osoittanut myötätuntoa Vastaamo-tapauksen uhrien suuntaan.

Oli hän sitten syyllinen tai syytön.

”Kivimäen viestintä vaikuttaa hieman todellisuudesta vieraantuneelta. Se ei vaikuta siltä, että hän olisi ihan hahmottanut tämän asian merkitystä ja raskautta”, Kurittu sanoo.

Entä sitten Kivimäen todelliset hakkerikyvyt?

Niistä on monenlaisia näkemyksiä. Perustaidot ainakin ovat hallussa. Kuritun mielestä Kivimäen kykyjä ei ole kuitenkaan syytä ylikorostaa. Hän luonnehtii tuntemiaan Kivimäen verkkorikoksia ”matalan osaamistason vandalismiksi”.

”Ne asiat, joita olen nähnyt hänen tekevän, eivät ole olleet sellaisia, jotka edellyttäisivät poikkeuksellisia toimenpiteitä. Ei mitään hakkerimaailmassa noteerattavia temppuja.”

Osassa Kivimäen ja Lizard Squadin rikoksista ei ollut kyse hakkeroinnista lainkaan. Yksi esimerkki matalan osaamistason vandalismista on elokuulta 2014.

American Airlinesin lento AA362 oli matkalla Dallasista San Diegoon kyydissään 179 matkustajaa ja kuusi lentohenkilökunnan jäsentä.

Yksi koneen matkustajista oli Sony Online Entertainment -yhtiön entinen toimitusjohtaja John Smedley. Lizard Squad oli jo aikaisemmin tehnyt iskuja Sonyn tietoverkkoihin.

Kivimäki soitti henkilökohtaisesti hätäpuhelun lentoyhtiöön ja väitti, että Smedleyllä on lennolla mukanaan pommi. Sen jälkeen Lizard Squadin nimissä twiitattiin englanninkielinen pommiuhkaus: Olemme saaneet tietoomme, että lennolla 362 Dallasista San Diegoon lentokoneessa on räjähteitä. Tarkistattehan tämän.

Yhdysvaltain ilmavoimat reagoi pommiuhkaan välittömästi ja lähetti kaksi hävittäjää turvaamaan American Airlinesin lentoa. Hävittäjät saattoivat koneen lähimmälle lentokentälle Phoenixiin. Matkustajat ohjattiin koneesta, ja FBI:n poliisit ja pommikoirat nuuskivat sitä neljä tuntia.

Kivimäki lähettää taas yhden Twitterin yksityisviestin.

Hän viittaa kysymättä American Airlinesin pommiuhkatapaukseen. Mutta katumusta viestistä on vaikea löytää. Hän antaa sapiskaa medialle, koska häntä koskevissa uutisjutuissa faktat olivat kuulemma hukassa. 

Kivimäki ei kiistä, etteikö hän olisi soittanut American Airlinesille pommiuhkausta. Sen sijaan hän kiistää, että lentoyhtiö olisi panikoinut juuri sen puhelun seurauksena.

Käräjäoikeudessa kävi ilmi lentoyhtiön todistelusta ettei minun soittamani puhelu vaikuttanut lentoyhtiön toimintaan mitenkään, Kivimäki kirjoittaa.

Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin hän palaa asiaan. Mieli on hetkeksi muuttunut. Nyt hän on katuvalla päällä pommiuhkauksesta: Otan kontolleni osallisuuteni siinäkin, ihan käsittämätöntä kiusaa viattomalle ihmiselle. Vaikken tehnyt pommiuhkausta, levitin uhrin [toimitusjohtaja John Smedley] tietoja ja yritin saada hänet poistettua lennolta.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja tässä tapauksessa internet nyt auttoi useita erityisen tyhmiä nuoria löytämään toisensa, Kivimäki kirjoittaa.

Yhdysvalloissa Kivimäellä on ollut näihin päiviin asti huono maine, sillä hän on tehnyt siellä raskaita rikoksia. Moni yhdysvaltalainen on joutunut Kivimäen silmittömän verkkohäiriköinnin uhriksi.

Kivimäen tekoja hyvin tunteva yhdysvaltalainen verkkorikostutkija suostuu haastatteluun suojatussa Signal-yhteydessä. Hän varmistaa moneen kertaan, ettei hänen henkilöllisyyttään paljasteta, koska ”Kivimäki on harvinaislaatuisen vaarallinen” nimenomaan verkkohäirikkönä ja -ahdistelijana.

Tutkija korostaa, ettei Lizard Squadin kaltaisia verkkorikollisryhmiä saa missään tapauksessa idealisoida, vaan niissä on kyse ankeasta törkyrikollisuudesta, ”digitaalisesta vastineesta väkivaltaisille katujengeille”.

Ryhmät syyllistyvät tutkijan mielestä julmaan ja pitkäkestoiseen verkkoahdisteluun, talousrikoksiin tai vaikkapa tekaistuihin pommiuhkiin. Kivimäkeä hän pitää jopa hakkeriksi poikkeuksellisen vastuuttomana.

Kivimäki ei ollut tutkijan mukaan Lizard Squadin johtohahmo muttei rivijäsenkään, vaan ”aivan oma tapauksensa”.

”Hän teki, mitä tahtoi, riippumatta siitä, mitä mieltä muu porukka oli asiasta.”

Suurin osa rikollisista hakkereista jakautuu tutkijan mukaan karkeasti jompaankumpaan ryhmään: niihin, joiden toiminta edellyttää todellisia hakkeritaitoja, ja niihin, joiden toiminta edellyttää lähinnä vain julmuutta ja välinpitämättömyyttä.

”Julius on molempia”, tutkija sanoo.

Kivimäen ongelmallisuus syntyy tutkijan mukaan nimenomaisesti siitä, että hänestä on tullut rikollisissa hakkeripiireissä hahmo, jota kopioidaan.

”On vaikea yliarvioida kulttuurista vahinkoa, jonka Julius on tehnyt.”

Miami Beachillä on aamu, kun Helsingissä käännytään jo myöhäiseen iltapäivään.

Helsinkiläinen asianajaja Peter Jaari vastaa puheluun aamukävelyltä floridalaiselta rannalta. Hän on Miamissa asianajajien konferenssissa.

Jaari on toiminut Kivimäen apuna kahdessa aiemmassa laajassa oikeustapauksessa ja tuntee tämän paremmin kuin moni muu.

On mahdollista, että Jaari puolustaa Kivimäkeä myös Vastaamo-syytteissä, mutta asiasta ei ole tehty vielä päätöstä.

Jaari kertoo, että Kivimäki otti häneen yhteyttä heti, kun poissaolevana vangitseminen tuli julkisuuteen. Tämänhetkistä olinpaikkaansa Kivimäki ei ole suostunut kertomaan edes Jaarille.

Tai näin Jaari ainakin sanoo. 

”Kysyin, olisiko hänellä tahtotila kertoa siitä, mutta ei hän toistaiseksi halunnut. Hän totesi kyllä jossain yhteydessä, että poliisi tietää olinpaikan.”

Jaari ei tiedä, mitä Kivimäki ylipäätään aikoo seuraavaksi tehdä. Tai sitä, missä vaiheessa Kivimäki olisi mahdollista saada Suomeen vastaamaan poliisin ja oikeuslaitoksen epäilyihin.

”Jonkinlainen kaipuu hänellä on asioita viestiä ja jollekin puhua”, Jaari sanoo.

Hän kertoo, että Kivimäki teki puhelimessa selväksi ehtonsa: Suomen olisi ensin luvattava, että hänen vangitsemisensa perutaan ja hän saa pitää vapautensa esitutkinnan ajan. Sen jälkeen hän mahdollisesti voisi tulla Suomeen kuulusteltavaksi.

Vaikuttaa siltä kuin Aleksanteri Kivimäellä olisi hieman epärealistinen käsitys siitä, miten asiat nyt etenevät. Aivan kuin oikeuslaitokselle voisi ladella ehtonsa. 

Jaari kertoo vastanneensa Kivimäelle, että sellainen ehdotus ei varmaankaan tule menemään läpi.

”Siihen hän sanoi, että niin se varmaan on.”