Hampuri

Anssi Suhonen on suomalaisessa jalkapallossa täysin poikkeuksellinen lahjakkuus. Se kävi selväksi esimerkiksi syksyllä 2021 Oulussa, kun Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue pelasi EM-karsintaottelua Kroatiaa vastaan.

Ottelun lopussa Suhonen seisoi kulmalipun tuntumassa pallon kanssa. Kolme kroatialaispelaajaa ympäröi Suhosen. Tie maalille näytti olevan tukossa.

Suhonen teki tempun, joka yllätti kroatialaispelaajat ja jota sosiaalisessa mediassa kuvailtiin röyhkeäksi ja hävyttömäksi.

Suhonen lähti liikkumaan lähemmäs kroatialaispelaajia ja siirsi pallon yhdellä oikean jalan kosketuksella eteenpäin. Sitten hän rullasi oikealla jalallaan pallon vasemman kantapäänsä päälle ja vippasi pallon kantapäällä selkänsä takaa ylitseen kaaressa. Kun pallo oli vielä ilmassa, irtautui Suhonen muutamalla terävällä askeleella kolmesta vastustajan pelaajista.

Harhautusta kutsutaan rainbow flick -nimellä, suomeksi sateenkaarivippaus. Samanlaisia harhautuksia on nähty Neymarin kaltaisilta supertähdiltä, mutta eipä juuri koskaan parikymppiseltä suomalaispelaajalta tärkeässä ottelussa.

Suhosen laukaus harhautuksen jälkeen tuli torjutuksi, mutta hän oli tehnyt silti vaikutuksen katsojiin.

Temppu ei tullut yllätyksenä juniorimaajoukkueiden valmentajille. He olivat tottuneet vuosien varrella siihen, että Suomen pelien jälkeen vastustajien valmentajat usein kehuivat erikseen Suhosta.

Suhonen on timantti, jollaisia löytyy yhdestä suomalaisesta pelaajasukupolvesta yleensä vain yksi tai kaksi.

Väsymätön. Poika, joka ei pysähdy. Poikkeustapaus. Näin Suhosta kuvailevat hänet hyvin tuntevat valmentajat.

Suhosen ensimmäinen maajoukkuemaali oli osoitus hänen kylmäpäisyydestään maalitilanteissa.

Alle 16-vuotiaiden maajoukkue pelasi syksyllä 2015 maaottelun Pohjois-Irlantia vastaan Karjaalla. Suhonen sinetöi ottelun voiton Suomelle toisella jaksolla, kun hän eteni pallon kanssa syvälle rangaistusalueelle ohittaen kolme vastustajan pelaajaa ja laukoi pallon voimalla etuyläkulmaan.

Pelin jälkeen Suhonen oli iso puheenaihe paikallisten katsojien keskuudessa. Hän on aina erottunut joukosta, missä ikinä on pelannutkin.

Helmikuun lopussa aurinko paistaa häikäisevästi Hamburger SV:n harjoituksissa. Kirkkaassa vastavalossa Suhosen kasvoja ei erota, mutta hänet tunnistaa helposti koon ja juoksutyylin perusteella.

Saksan ja Hampurin jalkapallokulttuurista kertoo paljon se, että tiistai-iltapäivän harjoituksia on seuraamassa tukku kannattajia harjoituksista päivittäin raportoivien paikallislehtien lisäksi. Saksassa näitä harjoituksia seuraavia kannattajia kutsutaan jalkapallokentillä viihtyviin lintuihin viittaavalla nimellä trainingskiebitz, joka kääntyy suomeksi harjoitushyypäksi.

Yksi heistä on tunnettu kulttifani Peter ”Kypärä-Peter” Dietz. Eläkeläinen pyöräilee kuntoilumielessä joka päivä HSV:n harjoituksiin. 

”Anssi on nuori, futishullu, positiivinen, täydellinen jalkapalloilija ja hyvä ihminen. Hän on täydellinen HSV:lle, ja mielestäni hän on hampurilainen”, Dietz kertoo innostuneena.

Suhonen onkin hurmannut pelityylillään yleisön jalkapallon suurmaassa Saksassa. Arvostuksesta kertoo se, että HSV teki Suhosen kanssa viime keväänä vuoteen 2026 asti ulottuvan jatkosopimuksen.

HSV oli vuoteen 2018 asti ainoa seura, joka oli pelannut siihen asti yhtäjaksoisesti Saksan pääsarjassa Bundesliigassa. Nyt korpivaellusta kakkosbundesliigassa on takana jo viisi kautta. Suhonen on yksi pelaajista, joiden varaan seura rakentaa tulevaisuuttaan.

Suhonen on tehnyt jotain sellaista, missä oikeastaan kukaan muu suomalaisjalkapalloilija ei ole aiemmin onnistunut vastaavalla tavalla. Hän on ainoana suomalaispelaajana suorittanut suurseuran jalkapalloakatemian, noussut sen jälkeen edustusjoukkueeseen ja ansainnut itselleen paikan avauskokoonpanossa.

Saavutuksesta tekevät vielä erityisemmän Suhosen lähtökohdat jalkapallouralle. Koulussa hänellä oli oppimisvaikeuksia. Lapsuus oli vaikea, eikä hän oikeastaan halua puhua siitä.

Saksaan hän lähti ummikkona kesken yhdeksännen luokan osaamatta sen paremmin saksaa kuin mitään muutakaan vierasta kieltä.

”Sanoin aina lapsena, että minusta tulee futaaja”, Suhonen kertoo harjoitusten jälkeen HSV:n stadionilla.

Epäilijät sanoivat, että jalkapallosta on vaikea saada ammattia. Häneltä kysyttiin, mikä olisi se oikea työ, jota hän haluaisi tehdä.

”Sanoin, että se on fudis, ja yritän saada siitä ammatin.”

Järvenpäässä Suhonen oli koulussa pienryhmäopetuksessa matematiikan, englannin ja ruotsin tunneilla. Luokassa oli kaksi opettajaa ja kuusi oppilasta.

Suhonen sanoo olleensa kiltti, eikä hän riehunut tai pelleillyt tunneilla. Lukihäiriö teki oppimisesta vaikeata. Hän jaksoi istua ja kuunnella tunneilla, mutta lukeminen ja kirjoittaminen oli haastavaa.

Jalkapallo oli koulussa aina Suhosen mielessä. Liikunnassa hänen lahjakkuutensa tuli esiin.

”Tykkäsin kaikista lajeista. Ihan sama, oliko kyseessä fudis, salibandy tai koripallo.”

Suhosen lapsuudesta ei ole tarpeen kertoa sen enempää, mitä hän itse on valmis kertomaan.

”Eikö ole usein niin, että huonommista lähtökohdista olevalla on enemmän sisua kuin sellaisilla, joilla on hyvät lähtökohdat”, hän heittää ilmaan kysymyksen.

Suhonen muutti 12-vuotiaana sisarustensa kanssa isovanhempiensa luokse asumaan. Hän on hyvin kiitollinen isovanhemmilleen. Vaari käytti paljon aikaa Suhosen harrastukseen etenkin sen jälkeen, kun tämä siirtyi 13-vuotiaana helsinkiläiseen Käpylän Palloon.

”Mummi teki vielä töitä silloin, ja vaari oli jo eläkkeellä. Vaari vei mummin aamulla kuuden aikaan töihin ja kuskasi minua Helsinkiin treeneihin. He ovat laittaneet paljon aikaa harrastukseeni, ja mummi teki tietenkin aina hyvät ruoat.”

Suhonen aloitti jalkapalloilun viisivuotiaana Järvenpään Palloseuran jalkapallokoulussa. Ensimmäisinä vuosina JäPSissä keskityttiin tekniikan opetteluun ja harjoituksissa myös pelattiin paljon. Suhonen imi oppia kuin pesusieni. 

Alkuun Suhonen kärsi pienestä koostaan. Hän nousi ylös kentän pinnasta ja kamppaili uudestaan pallosta.

Jalkapallo oli maailma, jossa hän halusi olla.

Yksi Suhosen hyvin tuntevista valmentajista on juniorimaajoukkueissa valmentanut Erkka V. Lehtola, joka myös kuvailee Suhosta poikkeavaksi tapaukseksi.

”Anssista tulee mieleen jatkuva liike, sähinä ja loppumaton energia. Hänellä oli valtava halu ja rakkaus pelata futista”, Lehtola sanoo.

Kun Suhonen oli 12-vuotias, ei JäPSillä ollut enää oikein mitään annettavaa pelaajalle. Oli aika hakea haasteita Käpylän Pallosta, jossa kilpailu olisi kovempaa.

Erään valmentajan mukaan 13-vuotiaana Suhonen oli ylivoimaisin sen ikäinen pelaaja, jonka valmentaja oli nähnyt koskaan Suomen kentillä.

Käpylän Pallossa Suhonen pelasi 14-vuotiaana kaksi vuotta muita nuorempana B-juniorien ryhmässä, mikä oli hyvin poikkeuksellista. Hän voitti SM-kultaa ensin C-junioreissa ja sitten B-junioreissa, kun KäPa voitti historiansa ensimmäisen kullan ikäluokassa.

Suhosen poikkeuksellinen nopeuskestävyys tuli todistetuksi keväällä 2015. Sami Hyypiä -akatemian testeissä Eerikkilässä Suhonen teki juoksukestävyyttä mittaavassa piip-testissä kaikkien aikojen kovimman tuloksen 14-vuotiaitten poikien ikäluokassa.

Heikkokuntoisimmat pelaajat putoavat kiihtyvässä vauhdissa testissä ennen kuin ovat ehtineet juosta kaksi kilometriä. Parhaimmat juoksevat kolme kilometriä.

Suhonen juoksi testissä kaksi viimeistä minuuttia yksin, eikä vaikuttanut testin jälkeen edes kovin rasittuneelta. Hänen tuloksensa 3160 metriä on 14-vuotiaitten poikien ikäluokassa Eerikkilän mittaushistorian kovin tulos ikäluokissa 1998–2007.

Suhosen mukaan juoksemisessa ei ole kyse vain kunnosta.

”Se on myös päästä kiinni, että kuka jaksaa juosta. Ei saa ikinä luovuttaa. Pitää antaa kaikkensa kentällä.”

Oli selvää, että Suhosen kaltainen lapsitähti herättäisi jossain vaiheessa ulkomaisten seurojen pelaajatarkkailijoiden kiinnostuksen. Syksyllä 2016 kiinnostusta oli todella paljon.

Suhonen kävi KäPan silloisen urheilutoimenjohtajan Juha Vallan ja vaarinsa kanssa tutustumismatkoilla Saksassa Kölnissä ja Hampurissa. Juha Valla ajatteli, että jos Suhonen ei pärjäisi testeissä, niin sitten ei kukaan pärjäisi. Vallan mukaan Suhonen oli Hampurissa kuin kala vedessä.

Valla toimi tulkkina, kun Suhonen joutui armottomaan paineeseen HSV:n testeissä.

HSV:n valmentajat sanoivat testissä kymmenen numeroa, joista kukin merkitsi erilaista teknistä suoritusta. Näitä lukuja valmentajat toistelivat muutaman luvun sarjoissa, ja Suhonen piti suorittaa numeroiden tarkoittamia suorituksia.

Eräs henkilö sanoi testin jälkeen, että keskimäärin kolmasosa testattavista jättää testin kesken. Suhonen oli hämillään, kun hän ei välillä muistanut numeroita, mutta hän ei antanut periksi.

Suhosen piti näyttää, mistä hänet oli tehty.

HSV halusi Suhosen, ja siirto suunniteltiin vuoden 2017 alkuun, kun Suhonen täyttäisi 16 vuotta. Suhonen arvelee, että isovanhemmat eivät olisi ehkä halunneet päästää häntä niin nuorena ulkomaille. Toisaalta he ymmärsivät tilaisuuden ainutlaatuisen ja kannustivat Suhosta tarttumaan siihen.

Suhosta pelotti ajatus lähtemisestä. Mutta samaan aikaan hän halusi astua kohti unelmaansa.

Ennen lähtöä oli vielä sovittava, miten hän hoitaisi koulun loppuun. Kartanon koulun rehtori pyysi Suhosen huoneeseensa. Rehtori painotti oppilaalle, miten tärkeätä olisi, että perusopetus tulisi suoritetuksi. He sopivat, että koulu suoritettaisiin etäopetuksena.

Suhonen oli valmis tekemään kaikkensa jalkapallon eteen mutta lupasi, että suorittaisi koulun loppuun. Hän piti lupauksensa.

Rehtori Helinä Perttu kertoo keskustelusta Suhosen kanssa tämän luvalla.

”Anssi on hyvä esimerkki siitä, että elämässä voi menestyä muutenkin kuin akateemisilla taidoilla. Sellaisia pitäisi enemmän arvostaa yhteiskunnassamme”, Perttu sanoo.

Hänen mielestään koulujärjestelmä suosii istumista ja kirjoista oppimista, mutta oppilaiden pitäisi antaa oppia heille ominaisilla tavoilla. Pertun mielestä Suhonen on esimerkki siitä, miten ihminen oppii, kun on tahtoa oppia.

”Tekemällä oppiminen on monelle paras muoto.”

Hampurissa Suhosen oli yksinkertaiseksi pakko oppia saksa. Oppiminen alkoi siitä, kun opettaja otti kynän pöydältä ja hoki sanaa kynä. Kahden vuoden päästä Suhonen puhui sujuvasti saksaa.

”Kun viimein uskalsin puhua saksaa, sanat rupesivat jäämään päähän. Siinä vaiheessa tajusin, että kieli oli jäänyt päähän, kun nukkumaan mennessä ajattelin saksaksi”, Suhonen kertoo.

Samalla valtavalla motivaatiolla Suhonen suhtautui jalkapallon harjoitteluun. Hän pyrki harjoittelemaan Hampurissakin enemmän kuin muut.

”Jos treenaa enemmän kuin muut, voi tulla paremmaksi kuin muut. Se on tie huipulle.”

”Ei minulla ollut muuta kuin fudis.”

Suhosen lopullista läpimurtoa on hidastanut kaksi pahempaa loukkaantumista. Kolme vuotta sitten hän oli sivussa polvivamman takia, ja viime vuonna sattuneesta nilkkavammasta toipuminen kesti neljä kuukautta. Suhoselle on ajoittain huomautettu, että hän voisi säästellä itseään.

”Valmentajat, pelaajat ja monet muut sanovat, että Anssi ota iisimmin. Tänään en ottanut iisimmin. Kuntoutumisen jälkeen ajattelin, että en heti mene sata lasissa.”

Viime toukokuussa Suhosen nilkka murtui harjoituksissa. Oli alkamassa harjoitusten viimeinen tilanne. Suhonen halusi tehdä maalin ja lähti kuljettamaan palloa. Hän ohitti pari pelaajaa, mutta sitten takaa tuli puolustaja liukutaklauksella osuen Suhosta nilkkaan.

”Hän pyyteli anteeksi monena perättäisenä päivänä. Totta kai annoin anteeksi. Tietenkin aluksi minua harmitti todella paljon.”

Parin pahemman vamman lisäksi Suhonen kärsi pitkään taajaan tulleista lihasvammoista. Syy niihin löytyi viime vuonna ravinnosta.

Suhonen ei saa enää syödä kananmunaa, maitotuotteita eikä gluteenia sisältäviä viljatuotteita. Vääränlainen ruoka ei sulanut kunnolla, mikä vaikutti palautumiseen. Uuden ruokavalion ansiosta lihasvammat katosivat.

”Ehkä on hyvä myös henkisesti, että yritän tehdä jotain eri tavalla, että en loukkaantuisi. Ajattelen, että se auttaa minua.”

Suhonen oli viime keväänä päässyt viimein avauskokoonpanoon ja pelannut avauksessa viisi perättäistä peliä. Niistä neljä viimeisintä HSV oli voittanut, ja Suhosesta oli tullut yhtäkkiä tärkeä pelaaja joukkueelle, joka tavoitteli nousua Bundesliigaan. HSV pääsi nousukarsintoihin, mutta hävisi niissä Bundesliiga-seura Hertha Berlinille.

Ilman viime kevään loukkaantumista Suhonen olisi mahdollisesti pelannut Huuhkajissa viime kesäkuussa tai syyskuussa sen sijaan, että teki A-maajoukkuedebyyttinsä vasta viime marraskuussa 21-vuotiaana maaotteluissa Norjaa ja Makedoniaa vastaan.

Suomessa Suhonen on vielä laajalti tuntematon pelaaja, mutta tänä vuonna hän pelannee itsensä Huuhkaja-kannattajien sydämiin EM-karsinnoissa. Hän antaa kaikkensa jalkapallolle, ja se näkyy myös peleissä.

Hänen unelmanaan on pelata jonakin päivänä Bundesliigassa ja Mestarien liigassa.

Suhonen sanoo kaikkien kokemiensa vaikeuksien kasvattaneen hänestä vahvemman. Hän on yrittänyt suhtautua myönteisesti, vaikka välillä on tullut takaiskuja.

”Kun ei ole ollut helppoa nuorempana, on näistä nykyisistä vastoinkäymisistä helppo selvitä.”

Hampuriin lähtiessään hän pani kaikki yhden kortin varaan ja voitti.

”Se oli helppo juttu. Ajattelin, että tämän on pakko onnistua.”

Jutun ingressiä korjattu kello 10.45. Ingressissä luki aiemmin virheellisesti, että rehtorin mukaan elämässä voisi menestyä ilman akateemisia taitoja.