Ensi sunnuntaina 31.3. siirrytään kesäaikaan eli kelloja siirretään yöllä tunnilla eteenpäin. Sunnuntain vastaisesta yöstä nipistetään siis tunnin verran nukkumisaikaa.

Monelle se tietää ankeaa heräämistä seuraavalla viikollakin, kun töihin, kouluun ja päiväkotiin pitää lähteä totuttua aiemmin.

Yöunen lyhenemisestä ei kannata kuitenkaan huolestua liikaa, sanoo unitutkija, professori Markku Partinen.

Huolestumisesta voi nimittäin olla enemmän haittaa kuin yhden tunnin univajeesta.

Partinen neuvoo menemään lauantaina nukkumaan ja nousemaan sunnuntaiaamuna suunnilleen samaan kellonaikaan kuin tavallisestikin, vaikka väsyttäisi.

”Useimmat tottuvat uuteen rytmiin parissa vuorokaudessa.”

Jos haluaa houkutella unta tavallista aikaisemmin, kannattaa harrastaa sopivasti liikuntaa, mennä vaikka pitkälle kävelylle. Hiilihydraattipitoinen iltapala nukuttaa myös mukavasti.

Alkuviikolle ei kannata Partisen mukaan kasata ylimääräisiä, vaativia tai stressaavia asioita.

”Tutkimukset osoittavat, että kellojen siirtoa seuraavina päivinä esimerkiksi liikenneonnettomuuksien ja sydänkohtausten ja aivoinfarktien määrä kasvaa hieman.”

Ihmiset kokevat univajeen eri tavoin. Joillekin kesäaikaan siirtyminen on vaikeampaa kuin toisille.

Esimerkiksi lapset ovat herkkiä valon vaikutukselle.

Kun illat muuttuvat kesäaikaan siirtymisen seurauksena valoisammiksi, se voi vähentää ihmisen luontaisen unihormonin melatoniinin eriytymistä.

”Siksi lapsilla voi olla vaikeuksia nukahtaa illalla. Aamulla sitten väsyttää”, Partinen sanoo.

Valoisat illat pitävät myös iltavirkut ihmiset pirteinä.

”Vaikka iltojen lisääntynyt valoisuus sinällään sopii hyvin iltavirkuille, voi seurauksena olla lisääntynyt univaje. Siten iltavirkuille voi olla enemmän haittaa kesäaikaan siirtymisestä kuin aamuvirkuille”, Partinen toteaa.

Suomessa iltavirkkuja on hänen mukaansa enemmän kuin monissa muissa maissa.

Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen perusteella suomalaisista 39 prosenttia arvioi olevansa selvästi tai jossain määrin aamuihmisiä, 48 prosenttia selvästi tai jossain määrin iltaihmisiä – 13 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa, ovatko he aamu- vai iltaihmisiä.

Iltavirkkuuden on monissa aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan terveydelle riskialttiimpaa kuin aamuvirkkuuden. Iltavirkuilla on todettu olevan suurempi riski sairastua mielenterveyden häiriöihin sekä moniin muihin sairauksiin.

Partisen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

”Suuri osa iltavirkkujen terveysriskeistä johtuu siitä, että he viettävät sosiaalisempaa elämää kuin aamuvirkut, käyvät ravintoloissa enemmän ja käyttävät myös enemmän tupakkaa ja alkoholia.

Uusimmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että kun kaikki tekijät vakioidaan, iltavirkkuus ei olekaan välttämättä ainakaan merkittävästi huonompi ominaisuus kuin aamuvirkkuus.

”Iltavirkkuuteen voi liittyä myös sosiaalista kanssakäymistä, millä on selvästi enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että nukutaan riittävästi ja säännöllisesti, liikutaan riittävästi ja syödään terveellisesti.”

Terveyden kannalta kellojen siirtelyssä ei Partisen mukaan ole järkeä:

”Meillä on paljon kansainvälistä tutkimusnäyttöä, että kellon siirtäminen kahdesti vuodessa on tarpeetonta ja kokonaisuudessaan siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.”