kaksinkertainen palkka. Se oli houkutteleva tarjous, jota Riku Merikosken oli vaikea vastustaa, kun headhunter otti yhteyttä ja tarjosi Merikoskelle työpaikkaa Sveitsistä.

Diplomi-insinöörin koulutuksen saanut ja Fortumin sähkömarkkina-analyytikkona työskennellyt Merikoski sanoo, ettei työtarjous tullut täysin yllätyksenä. Yhteydenottoja maailmalta oli vuosien mittaan tullut jonkin verran.

Kymmenisen vuotta alan töitä tehneenä Merikoski oli huomannut, että hänen osaamisestaan oltiin esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa valmiita maksamaan selvästi enemmän kuin Suomessa.

Sveitsin suurimman energiayhtiön Axpon tekemä työtarjous oli kuitenkin paras, jonka hän oli saanut.

Kun tarjolla oli kaksinkertainen palkka ja kevyempi verotus, oli päätös taloudellisesti helppo. Se tarkoitti, että käteen jäävät tulot kasvoivat enemmän kuin yli kaksinkertaisiksi.

”Halusin saada kansainvälistä työkokemusta, mutta ei siitä mihinkään pääse, että myös palkkatarjous oli erittäin hyvä ja vaikutti lähtöhaluihin”, Merikoski perustelee.

Merikoski muutti vaimonsa ja kaksivuotiaan lapsensa kanssa Vantaalta Zürichin lähellä sijaitsevaan Badeniin ja aloitti työt sähkömarkkina-analyytikkona viime maaliskuussa.

Tarkoitus on asua Sveitsissä useita vuosia. Pelkän parin vuoden takia ei hänen mukaansa kannattaisi muuttoon ryhtyä, kun mukaan lähtee koko perhe.

Merikosken puoliso tekee etätöitä suomalaiselle yritykselle.

”On toki maita, joissa voisi tienata vielä enemmän, mutta ne eivät olisi yhtä mukavia paikkoja asua. Sveitsissä voi luottaa yhteiskunnan toimivan.”

Eläminen Sveitsissä on toki monin verroin Suomea kalliimpaa. Samalla palkat ovat Euroopan huippua. Esimerkiksi täysipäiväinen päivähoito maksaisi 2 500 euroa kuukaudessa, mutta sitä Merikosken perhe ei vaimon osa-aikatyön vuoksi tarvitse. Suurempien kulujenkin jälkeen käteen jää selvästi enemmän kuin Suomessa.

Mitä Merikoski ajattelee Suomen palkkatasosta?

Hänen mukaansa suomalaisellakin palkalla tulee toimeen, mutta nimenomaan asiantuntijatehtävissä toimivien kovan tason osaajien palkat eivät ole Suomessa kovin korkeita. Se tekee ulkomaiselle uralle lähtemisen varsin houkuttelevaksi.

”Jos omaa sellaista osaamista, jolle on kysyntää maailmalla, niin kannattaa vakavasti harkita ulkomaille työn perässä muuttamista, jos se sopii muuten elämäntilanteeseen”, Merikoski sanoo.

Moni on jo Merikosken tavoin tarttunut tilaisuuteen.

Korkeasti koulutettujen suomalaisten palkat eivät nimittäin pärjää kummoisesti  kansainvälisessä vertailussa. Ne jäävät jälkeen jopa enemmän kuin niiden suomalaisten palkat, joilla on alemman tason koulutus.

Huonot palkat ajavat suomalaisia huippuosaajia rahan perässä muualle. Lisäksi ne vaikeuttavat ulkomaisten työntekijöiden houkuttelua Suomeen. Esimerkiksi it-alalle kaivattaisiin kipeästi osaajia.

On myös vaara, että kiinnostus monivuotisen koulutuksen hankkimiseen vähenee. Ison opintolainataakan ottaminen harteille voi tuntua pelottavalta, jos palkka ei tunnu riittävältä.

Miten heikkoa tasoa suomalaisten palkat oikein ovat? Mistä nihkeä palkanmaksu on seurausta?

Risto Murrolla on tähän selvä näkemys. Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja ja ahkera yhteiskunnallinen keskustelija.

”Suomi on Pohjolan halpapalkkamaa etenkin korkeasti koulutettujen osalta”, Murto sanoo suoraan.

Eikä tilanne ole hänen mukaansa juurikaan parempi muidenkaan palkansaajaryhmien osalta.

Murto muistuttaa, että suomalaisten palkkojen heikompi kehitys ei ole irrallaan Suomen muusta taloudesta.

Suomessa on puhuttu paljon valtion velasta, valtiontalouden alijäämästä, heikosta tuottavuuden kehityksestä ja talouskasvun hyytymisestä. Näiden ongelmien vaikutus omaan elämään on kuitenkin jäänyt monelle suomalaiselle epäselväksi.

Todellisuudessa se näkyy juuri näin: heikot palkat kertovat Suomen talouden ja tuottavuuden heikkoudesta. Jos tuottavuus kasvaisi, myös työntekijät hyötyisivät siitä. Kansantalouteen tulisi lisää jaettavaa.

”Meidän kykymme nostaa elintasoa on heikompi kuin muissa Pohjoismaissa”, Murto sanoo.

Palkansaajien reaaliansiot ovat nyt samalla tasolla kuin vuosikymmen sitten. Inflaation kiihtyminen söi pois nopeasti kertyneet nousut. Tämä on Murron mukaan kova mittari maailmassa, jossa on totuttu elintason jatkuvaan nousuun. Nyt elintasomme ei enää nouse.

Erityisen ikäväksi asian tekee se, että suomalaisten palkkataso on jo alun perinkin ollut Pohjoismaiden alinta tasoa.

Vaikka palkkojen vertailu ei ole aivan yksiselitteistä, erilaisten selvitysten luvut kertovat kaikki samansuuntaista viestiä.

Suomalaiset palkat ovat jääneet jälkeen erityisesti muista Pohjoismaista sekä muun muassa Saksasta. Nämä ovat tärkeitä kilpailija- ja vientimaita, joihin Suomen talouden eri mittareita yleensä halutaan verrata.

Koko Euroopan tason vertailussa suomalaiset palkat ovat keskikastia.

Pohjolan sisällä suurimmat palkat maksetaan yleensä Norjassa ja Tanskassa. Erot Ruotsiin verrattuna eivät ole yhtä suuret.

Tekniikan akateemiset (TEK) teki viime vuonna muiden pohjoismaisten liittojen kanssa selvityksen jäsentensä palkoista. Se paljasti, että Norjassa, Tanskassa ja Islannissa diplomi-insinöörien mediaanipalkka liikkui 8 000 euron hujakoilla, kun se Suomessa on 5 400 euroa. Mediaani tarkoittaa suuruusjärjestyksessä keskimmäistä lukua. Amk-insinöörit puolestaan tienasivat Suomessa 4 500–4 800 euroa. Ruotsissa palkat olivat Suomen tasoa.

Ekonomien eli kauppatieteiden maisterien mediaanipalkka on Suomessa samaa luokkaa kuin diplomi-insinööreillä eli noin 5 400 euroa kuukaudessa.

Ekonomeilla palkkaerot ovat isoja myös Suomen sisällä eri toimialojen välillä. Parhainta palkkaa maksetaan finanssialalla, ja pienin mediaanipalkka on tilintarkastuksessa.

Vaikka tässä jutussa on tarkastelu ennen kaikkea tekniikan ja kauppatieteiden korkeakoulutettuja osaajia, ongelma koskee muitakin aloja. Pahimmin jälkeen ovat jääneet asiantuntijatehtävissä työskentelevien palkat.

Huomionarvoista on myös se, että hyvä koulutus ei lyö Suomessa yhtä hyvin leiville kuin monessa muussa maassa.

Korkeakoulutetut pärjäävät kaikissa eri maiden välisissä vertailuissa huonoimmin. Heidän suomalaiset palkkansa jäävät enemmän jälkeen muista Euroopan maista kuin alemman tutkinnon suorittaneiden palkat.

Selvää syytä tähän ei ole tiedossa. 

Ainakin osin tämä voi olla seurausta siitä, että Suomessa palkkaerot korkeammin ja matalammin koulutettujen välillä ovat ylipäätään pienempiä kuin kilpailijamaissa. Näin arvioi Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Riku Salokannel.

Muualla palkkahaitari venyy enemmän ylöspäin kuin Suomessa.

Kun tutkimuslaitos Labore vuonna 2015 pani selvityksessään eri maiden palkkoja järjestykseen, tulos oli samansuuntainen.

Suomen korkeakoulutettujen palkat jäivät eurooppalaisessa vertailussa sijalle seitsemän. Sen sijaan perus- tai keskiasteen koulutuksen saaneiden palkat ylsivät vertailussa viidennelle sijalle. Mukana oli 16 maata.

Pelkkien absoluuttisten palkkojen vertailu ei kerro kuitenkaan koko kuvaa, vaan keskeistä on palkan ostovoima, korostaa Tekniikan akateemisten työmarkkinajohtaja Teemu Hankamäki.

Hän muistuttaa Suomen tiukasta verotuksesta, joka heikentää palkan ostovoimaa vielä lisää. Tosin Tanskassakin palkkojen verotus on kireää.

Kun Akavan työmarkkinaekonomisti Eugen Koev selvitti, miten suomalaisten palkat pärjäävät ostovoimaltaan, lopputulos oli samansuuntainen kuin pelkkien euromääräisten palkkojen vertailussa. Suomalaisten palkkojen ostovoima ei ole Euroopan surkeinta eikä parasta vaan keskikastia.

Myös ostovoiman suhteen korkeakoulutetut jäivät enemmän jälkeen eurooppalaisista kollegoistaan kun alemman tutkinnon suorittaneet suomalaiset.

Koevin laskelmat perustuvat Eurostatin harmonisoituun palkkarakennetilastoon ja Veronmaksajien keskusliiton vuosittaisiin palkkaverovertailuihin.

Koevin mukaan tutkimukset paljastavat, että Suomen palkkataso ei ole sellainen, että sillä kannattaisi houkutella eurooppalaisia työntekijöitä Suomeen.

Palkkoja isompana ongelmana hän pitää kuitenkin peruskoulun oppimistulosten heikentymistä, korkeakoulutettujen nuorten osuuden vähentymistä sekä tutkimukseen ja kehitykseen tehtyjen investointien heikkoa tasoa.

”Tärkeintä olisi, että koulutus ja tutkimus ovat tasolla, joka tekee suomalaisyrityksistä kiinnostavia yhteistyökumppaneita”, Koev korostaa.

Työuraoppaat ovat täynnä vinkkejä siitä, miten pyytää palkankorotusta omalta pomoltaan. Suomessa vinkeistä ei välttämättä ole paljonkaan apua.

Entistä harvemmat ovat saaneet omalta työnantajaltaan niin sanottuja meriittikorotuksia eli palkankorotuksia, joita on maksettu hyvästä henkilökohtaisesta suoriutumisesta. Tällaiset palkkaliukumat ovat vähentyneet viime vuosien aikana ainakin ekonomien joukossa.

Ainoat palkankorotukset, joita valtaosa heistä on saanut, ovat olleet työehtosopimusten tuomia yleiskorotuksia.

Parhaan palkankorotuksen Suomessa saa nykyään vaihtamalla työpaikkaa, Salokannel sanoo.

Suomalaisille yrityksille heikot palkat ovat luonnollisesti olleet hyvä asia. Halpa työvoima on tuonut niille kilpailuetua.

Kun vientiyritysten palkkakustannukset ovat olleet pienempiä kuin kilpailijoilla, ne ovat pystyneet tarvittaessa myymään tuotteitaan maailmalle halvemmilla hinnoilla. Tämä on vauhdittanut myyntiä.

Suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyky onkin ollut jo vuosikausia hyvä.

Halvoista insinööreistä puhuttiin jo Nokian kulta-aikoina yhtiön tärkeänä kilpailuetuna. Myös Björn Wahlroos nosti muutama vuosi sitten esiin halvat insinöörit Suomen kilpailuetuna. Hänen mukaansa tarvittaisiin kuitenkin muitakin kilpailuetuja.

”Suomessa on työnantajan markkinat, eli heidän on järkevää teettää täällä pitkälle jalostettua asiantuntijatyötä. Työntekijöiden ostovoiman kannalta tästä kannattaa kuitenkin olla jossain määrin huolissaan, vaikka mistään palkkakriisistä ei nyt olekaan kyse”, Salokannel sanoo.

Suomessa on tehty maltillisia palkkaratkaisuja jo pitkään.

Myös tänä vuonna tehdyt palkkaratkaisut jäivät kauaksi siitä, mitä monissa keskeisissä kilpailijamaissa tehtiin. Eli työn hinta on noussut vähemmän kuin muissa maissa. Euroopassa sovitut kovimmat palkankorotukset nousivat jopa yli kymmeneen prosenttiin. 

Hankamäki muistuttaa, että Suomessa ei ole nähty nytkään palkkainflaatiota.

”Parin viime sopimuskauden aikana tehtyjen ratkaisujen ansiosta kilpailukyky ei ole heikkenemässä suhteessa tärkeimpiin kilpailijoihin, vaan se säilyy tai jopa paranee”, Hankamäki huomauttaa.

Kun työn hinta on noussut Suomessa muita maita vähemmän, se on alentanut yksikkötyökustannuksia. Työn hinnan muita maita hitaampi nousu on parantanut Suomen kustannuskilpailukykyä jo vuodesta 2014 lähtien.

Samaan aikaan, kun palkkakehitys on laahannut, suomalaiset yritykset ovat takoneet muhkeita tuloksia viime vuosina.

Yritysten yhteenlaskettu tulos ehti kasvaa kymmenisen vuotta yhteen menoon lukuun ottamatta lyhyttä koronakuoppaa ja Venäjän hyökkäyssodan alkuvaiheessa aiheuttamaa notkahdusta. Juuri nyt tilanne on jakautunut: osa yrityksistä tekee hurjaa tulosta, ja osa kärsii.

Kertyneitä voittorahoja on jaettu ulos ennätysmäisen suurina osinkoina sen sijaan, että varoja olisi käytetty investointeihin. Osinkojen jaossa suomalaisyritykset ovat olleet pitkään Euroopan huippua.

Yritysten palkkakustannukset vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi paperiteollisuudessa työntekijöiden palkoilla ei ole juurikaan merkitystä yrityksen kannattavuudelle. Paperitehtaissa koneet tekevät työn ja työntekijöitä tarvitaan vain vähän. Palkkojen osuus yrityksen kustannuksista voi olla vain viitisenkin prosenttia.

Sen sijaan esimerkiksi suunnittelutoimistoissa palkkojen osuus voi olla jopa 70 prosenttia kaikista kustannuksista, kun työ on ihmisten tekemää suunnittelutyötä.

Heikot palkat ovat saaneet monet korkeakoulutetut uhittelemaan maastamuutolla. Onko se pelkkää puhetta vai häipyvätkö nuoret osaajat oikeasti muualle?

Salokannel uskoo, että nuorille ekonomeille maailma on ihan oikeasti auki.

”Opiskelijat ajattelevat ulkomaita aivan relevanttina vaihtoehtona. Eikä kyse silloin ole pelkästään tilapäisestä komennukselle lähdöstä vaan pysyvästä muutosta pois Suomesta”, Salokannel sanoo.

Tämän vuoksi hänestä olisi tärkeää, että palkkataso säilyisi kilpailukykyisenä. Nuoret työntekijät arvostavat etätyömahdollisuuksia sekä työn ja vapaa-ajan hyvää balanssia,  mutta eivät ne yksin riitä pitämään osaajia Suomessa.

Helsinkiläinen Kati Vinnikainen valmistui vuosi sitten kauppatieteiden maisteriksi. Jo tähän mennessä hän on ollut opiskelijavaihdossa Ranskassa, Perussa ja Norjassa sekä tehnyt töitä Ranskassa, Hongkongissa, Puolassa ja Ruotsissa.

Kansainvälistä liiketoimintaa ja johtamista opiskellut Vinnikainen suoritti lisäksi kansainvälisiä mahdollisuuksia avaavan CEMS-tutkinnon.

Ja maailmalle hänen mielensä palaa taas tulevaisuudessa, vaikka juuri nyt elämäntilanteeseen sopii paremmin Suomessa pysytteleminen ruotsalaisen puolison opintojen takia.

Vinnikainen on nyt ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan valmistumisensa jälkeen. ”Aikuisten palkka” tuntuu hyvältä, Vinnikaisella ei ole valittamista.

Hän työskentelee ohjelmistoyhtiö Relex Solutionsin tuotehallinnassa product owner -tehtävässä ja on mukana yhtiön graduate-ohjelmassa. Ohjelma tutustuttaa vastavalmistuneita tuotehallintaan työkierron kautta myös ulkomailla.

Vinnikaisesta on selvää, että tutkinnon eteen tehdyn kovan työn täytyy näkyä palkassa. Mutta työssä on silti paljon muutakin kuin palkka. 

”Haluan koulutuksen tuovan myös rahallista lisäarvoa. Toivon, että tulotasoni suunta on nousujohteinen. Vastuun kasvaessa palkan pitää nousta.”

Ekonomipiireissä puhutaan hänen mukaansa paljon ja avoimesti palkoista ja siitä, kuinka palkkaa pitää osata vaatia. 

Vaikka palkalla on merkitystä, se ei olisi Vinnikaiselle kuitenkaan tärkein syy uudelleen ulkomaille töihin lähtöön.

Samaa mieltä on moni muukin, ainakin kyselyiden mukaan. TEK:n selvityksen mukaan lähes kaikki ulkomaille työn perässä muuttaneista sanovat tärkeimmäksi lähtösyyksi mahdollisuuden kehittyä ammatissaan.

Melkein yhtä tärkeä lähtösyy on kuitenkin palkka. TEK:n kyselyyn vastanneista 83 prosenttia sanoi ulkomaille lähdön olevan taloudellisesti houkuttelevaa.

Risto Murto ei kuitenkaan usko isoihin muuttoaaltoihin.

”Jotta ihminen jättäisi kotimaansa, sukunsa ja turvallisen ympäristön, on elintasoeron oltava merkittävä.”

Sellainen oli Suomen ja Ruotsin välillä aikanaan, kun Suomesta muutettiin isoin joukoin Ruotsiin töihin 1960- ja 1970 -lukujen taitteessa. Enää elintasoero Suomen ja Ruotsin tai muun Länsi-Euroopan välillä ei ole niin iso, vaikka palkat muualla ovatkin parempia.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että muualta Länsi-Euroopasta tuskin lähdetään sankoin joukoin työn perässä Suomeen. Virostakaan ei Murron mukaan ole enää yhtä luontevaa muuttaa Suomeen kuin aiemmin. Elintaso on sielläkin noussut.

Hankamäki muistuttaa, että Suomi ei voi työvoimasta kilpaillessaan loputtomasti laskea pelkästään toimivan ja vakaan yhteiskunnan kaltaisten vetovoimatekijöiden varaan. Merkitystä on myös palkoilla ja todellisella ostovoimalla, johon verotus vaikuttaa.

”It-alalla on ollut osaajapula, mutta Suomen ei pidä tuudittautua siihen, että ihmiset vain tulevat tänne. Maailmassa on monta muutakin houkuttelevaa maata”, Hankamäki muistuttaa.

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Jos suomalaisten palkat ja elintaso eivät enää nouse, on nuorilla sukupolvilla edessä iso sopeutuminen. Näin ainakin Murto uskoo.

Moni kipuilee asian kanssa jo nyt. Murron mielestä Suomessa on jo paljon tyytymättömyyttä sen suhteen, miten hyvin hyvinvointivaltion lupauksia pystytään toteuttamaan.

Hän uskoo kaiken tämän näkyvän onnellisuuden vähenemisenä. Aikanaan, vuosikymmeniä sitten, nuoret olivat tutkimusten mukaan se kaikkein onnellisin ikäluokka. Vaikka elintaso olikin silloin alempi, heillä oli odotus sen noususta ja paremmasta tulevaisuudesta.

”Nyt elintaso on absoluuttisesti paljon korkeampi, mutta nuoret ovat onnellisuustutkimusten häntäpäässä. Heillä ei ole uskoa siihen, että huominen olisi parempi”, Murto pohtii.

Hän ei kuitenkaan usko, että tämä söisi halua kouluttautua. 

Myös Salokannel korostaa kouluttautumisen kannattavan yhä. Se näkyy myös palkassa, vaikkei ehkä niin paljon kuin voisi.

Ovatko suomalaiset sitten väistämättömästi tuomittuja heikkoon elintason kehitykseen? 

Murto on pessimistinen. Tuottavuuden voimakas kasvu edellyttäisi hänen mielestään esimerkiksi tekoälyn ja robottien voimakasta läpimurtoa.

Hän ei kuitenkaan usko, että suomalaiset yhtiöt olisivat voittajien joukossa tekoälyn suhteen. Ne ovat vain tekoälyn soveltajia.

Suomen on hänen mukaansa vaikea olla suhteellinen voittaja tuottavuuden kasvussa.

Suomessa ongelmana on ennen kaikkea palveluiden ja erityisesti julkisten palveluiden heikko tuottavuus. Niissä kyse on siitä, pystytäänkö uutta teknologiaa soveltamaan ja saadaanko johtaminen kuntoon. Teollisuuden tuottavuuskasvua ovat puolestaan hidastaneet vähäiset investoinnit.

Myös Suomen elinkeinoelämää pitäisi Murron mielestä myllätä uusiksi. Suomi on jäänyt historiansa vangiksi, eikä talouselämän rakenne ole päässyt uudistumaan riittävästi. Tarvittaisiin uusia toimialoja ja uusia vahvoja yrityksiä.

Vihreän siirtymän investoinnitkin kärsivät korkojen nopeasta noususta.

Tutkimuslaitos Laboren johtaja ja Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Mika Maliranta on kuitenkin paljon toiveikkaampi.

Hän uskoo, että seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomessa tulee lähes väistämättä olemaan vahvemman talouskasvun aika, ja se tulee näkymään palkkojen kehityksessä.

Syynä tähän on hänen mukaansa se, että tuottavuuden kasvu on lähdössä aiempaa nopeampaan kasvuun.

Synkistelypuheet kannattaakin hänen mukaansa lopettaa. Vertailu Ruotsiin antaa surkean kuvan, koska länsinaapurissa tuottavuus on maailman huippua. Ruotsin esimerkki antaa kuitenkin toivoa Suomellekin, koska maat ovat hyvin samanlaisia olennaisilta osiltaan.

Suomen tuottavuuskasvu on hänen mukaansa ollut jo aivan vertailukelpoista esimerkiksi Saksan ja Itävallan kanssa.

Yksi esimerkki hyvästä kehityksestä on se, että uusien tuotteiden osuus yritysten liikevaihdosta on Suomessa ollut jo kasvussa ja osuus on isompi kuin monessa muussa maassa. Malirannan mukaan talouden pinnan alla on tapahtunut voimakasta uudistumista. Jos se jatkuu, luvassa on talouden kasvuaalto.

Tämä tarkoittaa, että kysyntää on työntekijöille, joilla on keskeinen rooli tuottavuuden kasvun käynnistämisessä. Tällaisia työntekijöitä ovat erityisesti ne, joilla on eri insinööritieteiden ja muiden matemaattisten ja luonnontieteellisten alojen tutkinto. Näillä osaajilla on suuri merkitys uusien innovaatioiden synnyssä.

Heistä yritykset kilpailevat jo nyt, Maliranta sanoo. Hänen mukaansa tämä on näkynyt korkeakoulutettujen ylempien toimihenkilöiden palkoissa ja tulee parantamaan heidän palkkojaan jatkossa lisää.

”Jos tuottavuuden kasvu jatkuu tai varsinkin paranee, niin palkatkin paranevat. Mutta ilman tuottavuuden kasvua palkat eivät nouse.”