”Kun sitä tuskin edes voi aavistaa unissaan, kuka saa ja kenelle annetaan.”

Leevi and the Leavingsin vuonna 1995 julkaistussa kappaleessa Itkisitkö onnesta? pohditaan onnen annin summittaista jakautumista. 

Gösta Sundqvist tuskin kirjoitti säkeitä ainakaan yksinomaan kansantaloudelliseksi kommentaariksi. Näin alkusyksystä 2023 nuo rivit sopivat kuitenkin kuvaamaan sitä uusjakoa, joka Suomen talousmaantiedettä myllertää. 

Vihreä siirtymä tuo Suomeen niin paljon uusia investointeja, että Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin, 66, sanoi taannoin, ettei hän ole nähnyt vastaavaa koko elinaikanaan. 

Vihreä siirtymä – tai nykyhallituksen sanoin puhdas siirtymä – tarkoittaa siirtymistä kohti taloutta, joka ei enää enempää pilaisi ilmastoa ja luontoa. 

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) listauksessa vihreään siirtymään liittyvien investointiaikeiden summa on noussut jo yli 140 miljardin euron. Se on noin puolet Suomen bruttokansantuotteesta. 

Kaikki listan hankkeet eivät tule toteutumaan, mutta lista myös kasvaa koko ajan. Piristysruiske on valtava.

Monet syrjäisetkin seudut tulevat näkemään merituulivoimaloita, maatuulivoimaloita, aurinkopaneelikenttiä, sähkölinjatyömaita, akkutehtaita ja vetylaitoksia.

Potti ei kuitenkaan jakaudu tasan. Jakauma kallistuu kohti tiettyjä teknologioita ja tiettyjä alueita. 

Itkisitkö onnesta? Riippuu, missä asut. 

Eikä hankkeiden lopullista toteutumista voi aina aavistaa – edes unissaan.

EK:n listaamien investointiaikeiden potista yli sata miljardia euroa eli yli kaksi kolmasosaa kohdistuu tuulivoimaan. Meri- ja maatulivoiman osuudet ovat keskenään lähes yhtä suuret.

Tuulivoimaan liittyy myös uusien sähkölinjojen veto eli siirtoverkko.

Seuraavaksi suurin kokonaisuus noin 30 miljardilla eurolla ovat teolliset investoinnit eli tehtaat. Vetylaitokset ovat summissa kärjessä. Niitä seuraavat fossiiliton teräs ja akut.

EK:n johtavan asiantuntijan Janne Peljon mukaan investointityyppien ja summien tarkastelussa näkyy ”vihreän siirtymän tarina Suomelle”.

”Pitkälti buumi pohjaa puhtaan sähkön tuotannon kasvattamiseen ja meidän erinomaiseen kilpailukykyyn siinä”, hän sanoo. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite Suomen puhtaan sähkön tuotannon kaksinkertaistamisesta.

”Se puolestaan houkuttaa teollisia investointeja ja investointeja, jotka liittyvät sähköjärjestelmän tasapainottamiseen”, Peljo sanoo.

Jälkimmäiseen luokkaan liittyvät esimerkiksi akut ja energiavarastot.

Itä-Suomi ei tässä laulussa erityisesti juhli. Leevi and the Leavingsin lyriikka jatkuisi alussa mainitun sitaatin jälkeen näin:

”Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.”

Itä-Suomen osittaiseen paitsioon jäämisessä ei ole kyse kenenkään pahasta tahdosta vaan maantieteen ikävistä realiteeteista.

Suomenlahden ja itärajan tuulivoimasuunnitelmat ovat pysähtyneet puolustusvoimien vastustukseen. Tutkat häiriintyisivät.

Tehtaat taas keskittyvät rannikolle, koska esimerkiksi akkuja ja vähäpäästöistä terästä valmistetaan vientiin.

Vaikka tarkastelusta jättäisi tuulivoiman kokonaan pois, Itä-Suomen maakunnat löytyvät silloinkin lähinnä listan loppupäästä. Poikkeuksen muodostaa satamistaan hyötyvä Kymenlaakso. 

Haminaan ja Kotkaan on esimerkiksi vireillä suuret investoinnit akkumateriaalien valmistamiseen yhdessä kiinalaisen kumppanin kanssa.

Pelkkä miljardien tuijottaminen ei anna täyttä kuvaa vihreästä murroksesta.

Suuriin summiin liittyy suuria epävarmuuksia. Kolmestakymmenestä kalleimmasta investointiaikeesta vasta kahdesta on investointipäätös. Yksi on vanhan toiminnan laajennus. Kahdeksantoista on suunnitteluasteella, yhdeksän vasta esiselvityksessä.

Lähes kaikkien merituuli-investointien ounasteltu toteutumisvuosi on 2030, myöhempi tai ei tiedossa. Maatuulivoimahankkeet ovat pääosin toteutumassa aiemmin. 

Rakennettavan lisätuulivoiman määrä riippuu siitä, kuinka paljon puhtaan sähkön kysyntää – eli esimerkiksi vetylaitoksia – Suomeen lopulta rakennetaan.

Teollisuusinvestointeja ei ole vielä ilmoitettu sellaista määrää, että se loisi kysynnän kaikille tuulivoima-aikeille. Ja ilmoitetuissakin on epävarmuutta.

Uusimaa esimerkiksi nousee maakuntalistan kärkeen pitkälti yhden yrityksen eli Blastr Green Steelin ilmoittaman neljän miljardin euron investoinnin vuoksi. Inkooseen aiottu fossiilittoman teräksen tehdas on esiselvitysvaiheessa. Esimerkiksi rahoitus puuttuu. Ilmoitettua valmistumisvuotta 2026 voi pitää jo lupaprosessien vuoksi epärealistisena.

Peljon mukaan on kuitenkin selvää, että sähkön tarve Suomessa kasvaa, kun teollisuus muuttaa prosessejaan sähköisiksi. Se energia, joka esimerkiksi terästuotannossa saatiin ennen hiiltä polttamalla, pitäisi saada sähköstä.

Yksi arvio on, että Suomen sähköntarve voisi vuoteen 2050 mennessä jopa kaksinkertaistua. Nyt kyse on tasapainon löytämisestä.

”Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että puhtaan sähkön tuotanto ja kysyntä kasvaisivat yhteneväistä tahtia”, Peljo sanoo.

Aurinkovoiman investointien summa jää listauksessa alle miljardiin euroon. Tuo luku antaa kuitenkin auringon roolista liian himmeän kuvan.

Suurimmassa osassa investointiaikeita EK on näet merkinnyt summaksi pyöreän nollan, kun investoinnille ei ole vielä hintaa ilmoitettu.

Listalla on mukana esimerkiksi Etec energy & automationin Lappeenrantaan suunnittelema aurinkovoimala, jonka kapasiteetti voisi toteutuessaan olla Euroopan suurin.

Aurinko tasapainottaa kokonaisuutta sekä maantieteellisesti että sähköntuotannollisesti. Aurinkoinvestointien listalla vilisee myös Itä-Suomen paikkakuntia.

Lisäksi aurinkoenergiaa saadaan runsaimmin silloin, kun tuulta on vähiten. Suomessa tuulee eniten talvella ja paistaa eniten kesällä.

Aurinkovoiman lisäksi myös biokaasuun liittyvät hankkeet ovat Peljon mukaan ”paikallisesti tärkeitä” ja kasvattavat vihreän siirtymän maantieteellistä peittoa.

Lopuksi on paikallaan muistuttaa, että EK:n listalle päätyminen ei ole tae siitä, että kaikki hankkeet olisivat yhtä ”vihreitä” tai kokonaisuudessaan edes ympäristölle myönteisiä. 

Peljon mukaan listaa on koottu yritysten omien ilmoitusten perusteella. Jos yritys itse kutsuu investointia vihreään siirtymään liittyväksi, se otetaan mukaan.

Todellisuudessa kaikilla hankkeilla on tietenkin myös kielteisiä ympäristövaikutuksia. Niitä on tapauskohtaisesti punnittava.

Tuulivoimahankkeiden ympäristöystävällisyyttä on kyseenalaistettu varsinkin niillä alueilla, joissa voimaloita rakennetaan entuudestaan hiljaiseen luontoon.

Ydinvoima on vähäpäästöistä, mutta siihen liittyy riskinsä ja ongelmansa.

Listalla on myös uusia sellutehtaita. Ne lisäisivät hakkuita. Tutkija Jakob Donner-Amnell on arvioinut, että Itämeren alueelle on suunnitteilla liikaa uusia tehtaita puuvaroihin nähden. 

Yhtiöt itse näkevät roolinsa myönteisenä. Vataset oy:n Kemijärvelle kaavailema 1,2 miljardin euron sellutehdas esimerkiksi nimittää itseään ”biojalostamoksi” ja ”ekologiseksi edelläkävijäksi”. 

Hankkeen verkkosivuilla vihreyttä perustellaan kuljetusmatkojen lyhentämisellä, harvennushakkuiden hyödyllisyydellä ja korkeamman lisäarvon puutuotteiden kehittämisellä. 

Jos vihreän siirtymän potti jakautuu epätasaisesti Suomen mittakaavassa, on siirtymässä omat voittajansa ja häviäjänsä myös paikallistasolla.

Esimerkiksi tuulivoimainvestoinneissa maanomistajan saama vuokratulo voi olla hyvinkin mehevä, kun taas siirtolinjoista tai teistä maksettavat kertakorvaukset ovat selvästi pienempiä.

Akkutehdas saattaa olla toiselle työnantaja ja toiselle tutun vesistön pilaaja.

Erityyppiset investoinnit myös vaihtelevat työllistävyydeltään. Esimerkiksi tuuli-, aurinko- ja vesivoima työllistävät paljon rakennusvaiheessa, mutta kun laitos on valmis, työllistävyys vähenee. Toki esimerkiksi huoltoa on tehtävä.

Vetylaitoksissa ja akkutehtaissa työpaikat ovat pysyvämpiä.

Peljon mukaan se on joka tapauksessa varmaa, että vihreä siirtymä tuo Suomeen paljon uutta työtä.

”Meidän käyttämämme arvio on, että Suomeen syntyy vuoteen 2050 mennessä 80 000–200 000 työpaikkaa.” 

Lisäys 29. elokuuta klo 16.19: Lisätty Naantalin ja Porvoon vetylaitokset karttaan yli puolen miljardin euron investoinneista.