Suomi on tunnettu maailmalla mäkihyppymaana, kännyköiden Nokialandiana ja Pisa-ihmeenä. Menestyksen parhaat vuodet ovat näissä kaikissa kuitenkin takana päin.

Suomalainen koulu ei ole sentään kokenut samanlaista lässähdystä kuin mäkihyppy. Suomi yltää OECD-maiden Pisa-vertailussa (Programme for International Student Assessment) yhä maailman parhaimpien joukkoon vaikkei kaikkein terävimpään kärkeen.

Koululaisten osaaminen on kuitenkin heikentynyt huippuvuosista selvästi. Suomi sai parhaat Pisa-pisteensä vuonna 2006, ja sen jälkeen tulokset ovat luisuneet tasaisesti alaspäin.

Pisa selvittää peruskoulun päättövaiheessa olevien tai peruskoulun juuri päättäneiden 15-vuotiaiden nuorten taitoja lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Arviointi toteutetaan kolmen vuoden välein.

Lukutaidossa pudotus johtuu etupäässä siitä, että heikoimpien lukijoiden joukko on kasvanut. Jo 14 prosenttia Suomen yhdeksäsluokkalaisista lukee niin huonosti, että se vaikeuttaa yhteiskunnassa toimimista.

”Kyllä he koulussa pärjäävät ja pystyvät jollakin tasolla suoriutumaan koulutehtävistä, mutta ajatellaan, että taso ei ole riittävä työelämään ja jatkokoulutukseen. Soveltava ja ymmärtävä lukeminen ontuu”, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkija Arto Ahonen, joka toimii Pisa-tutkimuksen kansallisena tutkimusjohtajana.

Erinomaisten lukijoiden osuus on viime mittauksen perusteella pysynyt entisellään. Lukutaito polarisoituu enemmän ääripäihin, kun nuoria putoaa keskitasoisten joukosta heikkotasoisten ryhmään eikä taitavien lukijoiden ryhmä ole muuttunut.

Matematiikassa ja luonnontieteissä tulokset ovat heikentyneet kautta linjan, myös parhaiden joukossa. Uusimmat Pisa-tulokset ovat pudonneet huippuvuodesta yhtä kouluvuotta vastaavien opintojen verran. Voisi sanoa, että jos vuonna 2006 testatut nuoret olivat keskimäärin yhdeksäsluokkalaisten tasolla, vuonna 2018 he olivat kahdeksasluokkalaisten tasolla.

Tuoreimpia Pisa-testejä koululaiset ovat tehneet tänä vuonna. Tuloksia on luvassa vuoden päästä joulukuussa. Ahonen ei ennakoi muutosta parempaan suuntaan.

”Olisi aika iso yllätys, jos trendi kääntyisi merkittävästi paremmaksi. En näe, että koulussa olisi mikään ratkaisevasti muuttunut”, hän sanoo.

Ensimmäiset merkit osaamisen huonontumisesta havaittiin jo ennen Pisaa kotimaisissa mittauksissa. Käänne näkyi ensin Vantaalla, jonka koululaisten osaamista Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus oli seurannut.

Tutkijat olivat testanneet oppilaiden osaamista kuudessa päättelyn lajissa. Niihin kuului niin matemaattista ja sanallista kuin historian hallitsemisesta kertovaa päättelyä. Ilmeni, että vuonna 2010 testattujen yhdeksäsluokkalaisten tulokset olivat jokaisella osa-alueella selvästi heikommat kuin edellisessä, vuoden 2004 testauksessa.

Helsingin yliopiston tutkijat laajensivat selvityksen valtakunnalliseksi, eikä huono uutinen jäänyt paikalliseksi. Tällä kertaa vertailuvuodet olivat 2001 ja 2012, ja muutos oli merkittävä.

”Oppilaiden osoittaman osaamisen taso on laskenut huomattavasti. Ero on verrattavissa siihen, että suomalaisoppilaiden lukutaitopistemäärä laskisi vuoden 2009 Pisa-tutkimuksen 536 pisteestä 490 pisteeseen, alle OECD-keskiarvon”, tutkijat kirjoittivat johtopäätöksissään.

Piste-ero vastaa tässäkin tapauksessa suurin piirtein vuoden kouluopintoja.

Koulutuksen arviointikeskuksen tuorein valtakunnallinen mittaus tehtiin 2017. Sen tulos oli, että heikkeneminen on pysähtynyt. Tieto kuulostaa lohdulliselta, mutta kyse on vain heikentymisen pysähtymisestä. Tosiasiaksi jää, että koululaisten osaaminen jää selvästi alle 2000-luvun alun tason.

Ei ole selvää, miksi koululaisten osaaminen on rapistunut. Oppimisen kriisiin ei tutkijoiden mukaan ole yhtä yksittäistä syytä, vaan taustalla on ilmeisesti useita ilmiöitä.

Ensin on suljettava pois yksi helposti mieleen tuleva selitysehdokas: maahanmuutto. On luontevaa ajatella, että maahanmuuttajataustalta suomen kieli tuottaa vaikeuksia ja se tietää hankaluuksia opinnoissa. Tutkijoiden mukaan maahanmuuttajakoululaiset eivät kuitenkaan selitä yleistä osaamisen laskua.

”Maahanmuuton vaikutus on hyvin pieni, koska meillä ei ole maahanmuuttajia kuin viidestä kuuteen prosenttia koululaisista”, Ahonen sanoo.

Mahdollisia selityksiä voi hakea siitä, mitä yhteiskunnassa tai koulussa muuttui niinä vuosina, kun tilanne kääntyi huonommaksi. Kun mukaan otetaan sekä Vantaalla tehty tutkimus että Pisa-tutkimukset, nimenomaan vuosina 2006–2010 tapahtui jotain, mikä aloitti osaamisen alamäen.

Noihin aikoihin internetin ja sosiaalisen median käyttö räjähti ja ne alkoivat toden teolla kilpailla koulun kanssa nuorten tiedon lähteenä, arvioi Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori Mari-Pauliina Vainikainen.

Koulun rooli paikkana, jossa oppii asioita ja saa tietoa, on ollut aiemmin kiistaton. Murros alkoi, kun tieto avautui yhä enemmän kaikkien saataville.

”Lapset ja nuoret voivat kyseenalaistaa sen, mihin tarvitaan koulusta saatavaa tietoa, kun sen pystyy saamaan muullakin tavalla”, Vainikainen sanoo.

Osan muutoksesta pistäisi älylaitteiden tiliin myös koulutustutkija Pasi Sahlberg. Hän selitti aikoinaan kansainväliselle medialle Suomen Pisa-ihmettä mutta on sittemmin saanut kommentoida mallimaan tulosten rapistumista.

Nykyisin australialaisen Southern Cross -yliopiston professorina toimiva Sahlberg muistuttaa, että tulokset ovat heikentyneet ylipäätään useissa teollisuusmaissa, eivät vain Suomessa. Yhteistä kaikille on digitaalinen murros.

”On hyvin todennäköistä, vaikkakin vaikeasti todennettavaa, että koululaisten nopeasti lisääntynyt digitaalisten laitteiden ja erityisesti älypuhelinten käyttö on heikentänyt useimpien nuorten oppimisvalmiuksia ja muuttanut suhtautumista opiskeluun yleensä”, Sahlberg arvioi.

Digitalisoituva kulttuuri voi osittain selittää myös sitä, miksi ainakin Suomessa erityisesti pojat ovat menettäneet asemiaan Pisassa.

”Poikien osaaminen on polarisoitunut enemmän kuin tytöillä. Huippuosaajien joukossa on poikia yhtä paljon kuin ennenkin, mutta keskitason osaajista on tullut paljon niitä, jotka nyt ovat heikkoja osaajia”, Pisan kansallinen tutkimusjohtaja Arto Ahonen sanoo.

Kaikkein heikointa on pienten paikkakuntien poikien osaaminen.

”Niin on ollut aikaisemminkin, mutta se ehkä eriytyy entisestään.”

Osittain ilmiö liittyy siihen, että isoissa kaupungeissa perheet ovat koulutetumpia kuin pienillä paikkakunnilla. Mutta maakunnissa jokin juuri poikien elämässä näyttää heikentävän osaamista. Pikkupaikkakuntien tytöt eivät nimittäin pärjää yhtään huonommin, vaikka heilläkin vanhemmat ovat kaupunkilaisia heikommin koulutettuja.

Pisa-raportissa viitataan niin sanottuun Jokkmokk-ilmiöön. Se on saanut nimensä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevasta Jokkmokkin kunnasta, jossa ilmiö tunnistettiin ensi kertaa.

Kyse on siitä, että pikkupaikkakunnilla pojat kiinnittyvät maaseudun perinteisiin elinkeinoihin enemmän kuin tytöt. Tämä suuntaa mielenkiintoa pois koulunkäynnistä. Tytöt taas näkevät koulun mahdollisuutena edistää elämäänsä kotiseudun ulkopuolella.

Jokkmokk-ilmiössä ei kuitenkaan ole mitään uutta, mikä voisi selittää viime vuosien käännettä huonompaan – ellei se sitten ole voimistunut entisestään.

Uudempi ilmiö sen sijaan on se, että vapaa-ajan lukeminen hiipuu: yhä harvempi ilmoittaa harrastuksekseen lukemisen. Tämä koskee enemmän poikia kuin tyttöjä. Viime Pisa-tutkimuksessa peräti 60 prosenttia pojista kertoi lukevansa vain, jos on pakko.

”Nyt on muuta kilpailevaa viihdykettä paljon. Sosiaalisesta mediasta ja digilaitteiden viihteellisestä käytöstä on tullut korvaavaa toimintaa viihdelukemiselle”, Ahonen sanoo.

Sama näkyy muuallakin maailmassa, kuten Australiassa ja Kanadassa, joissa Pasi Sahlberg on tutkinut opettajien käsityksiä asiasta.

”Valtaosa opettajista on sillä kannalla, että viime vuosikymmenen aikana oppilaiden valmiudet oppia ja omaksua uusia asioita ovat selvästi heikenneet samaan aikaan, kun lukemisen harrastaminen on monin paikoin romahtanut”, Sahlberg kertoo.

Lukuinnon sammuminen voi haurastuttaa myös muiden kuin paljon lukemista edellyttävien aineiden osaamista. Lukutaito korostuu matematiikan Pisa-testeissä, joissa monet tehtävät ovat soveltavia ja sanallisia. Koululaisten täytyy ymmärtää lukemaansa riittävän hyvin, jotta tehtäviä pystyisi ratkaisemaan. Tosin matematiikan tulokset ovat heikentyneet niissäkin mittauksissa, jotka eivät perustu sanallisiin tehtäviin.

Opiskelutavoissa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat ehkä murentaneet laskutaitoja.

Kansallisen arviointikeskuksen Karvin johtava asiantuntija Jari Metsämuuronen on hakenut selitystä siitä, että oppimiskäsityksissä ja opetussuunnitelmissa painottuu faktojen muistamisen sijaan tiedonhankinnan osaaminen. Tietoa ei tarvitse enää itse muistaa, kunhan tietää, mistä sen voi hankkia.

”Heikommin suoriutuvilla oppilailla saattaa olla käsitys, että matematiikassa mekaanisia asioita kuten laskukaavoja ei enää tarvitse osata ulkoa, koska tiedon löytää helposti ja vaivattomasti tietoverkosta. Tällöin kuitenkin yksinkertaistenkin koetehtävien suorittaminen hidastuu ja vaikeutuu”, Metsämuuronen pohtii Karvin verkkosivulla.

Suomalaisen koulun piirre on ollut tietty tasa-arvoisuus: perhetausta ei vaikuta kouluosaamisen eroihin niin paljon kuin muualla.

Tuoreimmassa Pisa-mittauksessa pelkästään peruskoulun käyneiden vanhempien lasten koulumenestys oli kuitenkin heikentynyt rajusti ja perhetaustan merkitys näytti vahvistuneen.

Pasi Sahlberg arvelee, että tämä voisi osaltaan selittää osaamisen alamäkeä.

”Taustalla on yleinen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen ja samaan aikaan vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamat koulutussäästöt, jotka ovat heikentäneet erityisopetuksen järjestämistä monissa kunnissa.”

Suomalaiset koulutustutkijat ovat silti erimielisiä siitä, onko lasten ja nuorten perhetaustan merkitys todella voimistunut. Turun yliopiston tutkijoiden Hannu Lehden ja Markus Laanisen mukaan näin ei ole käynyt. Pisa-tutkimuksen kuvaa vääristää heidän mukaansa se, että tietoa vanhempien koulutuksesta kysytään nuorilta itseltään eikä se anna luotettavaa kuvaa vanhempien koulutustasosta.

Ihan kaikissa teollisuusmaissa Pisa-tulokset eivät suinkaan ole huonontuneet. Tietyt Aasian alueet ja maat sekä eteläinen naapurimme Viro ovat jopa parantaneet tasoaan. Mikä erottaa menestyjät hiipuvista maista?

Yleinen yhteiskunnallinen kehitys on vienyt hiipuvan osaamisen maissa koululta sitä merkitystä ihmisten elämässä, joka sillä aiemmin on ollut, Mari-Pauliina Vainikainen arvioi.

”Minun sukupolvellani ja vielä vahvemmin vanhemmilla sukupolvilla on ollut draivi, että koulutuksen kautta saa paremman elämän kuin vanhemmilla on ollut. Sellainen ei enää päde”, Vainikainen sanoo.

Sosiaalinen nousu koulutuksen kautta ei siis ole enää Suomessa ja muissa länsimaissa nykypolville yhtä selvää kuin se aiemmin oli. Väestö on jo koulutettua, jolloin on vaikea panna edellistä sukupolvea paremmaksi. 

Sosiaalisen nousun motivaatiomoottori yskii.

Viro sitä vastoin on hyvä esimerkki maasta, jossa koulutus nähdään tienä parempaan elämään.

”Yhteiskunnan kehitys on vielä siinä vaiheessa, että siellä on hirveän vahvasti vanhemmilla ja sitä kautta myös lapsilla ja nuorilla itsellään motivaatio päästä eteenpäin, ja koulutus nähdään keinona siihen. Tämä on Suomessa heikentynyt siitä, mitä se on ollut aikaisemmin”, Vainikainen sanoo.

Pisa-mittausten ja muiden osaamismittausten ongelma on, että ne ovat pohjimmiltaan testejä, joilla ei ole niitä tekeville koululaisille merkitystä. Tulos ei vaikuta millään tavoin heidän jatko-opintomahdollisuuksiinsa, toisin kuin kouluarvosanat. Niinpä Pisa-testien tuloksissa voi näkyä myös motivaation puute.

Vainikainen ryhmineen on tutkinut sitä, miten sinnikkäästi nuoret tekevät testitehtäviä ja miten helposti he luovuttavat. Tätä on mahdollista tutkia, koska oppilaat tekevät tehtävät tietokoneella ja heidän kuhunkin tehtävään käyttämänsä aika on mahdollista nähdä.

Tutkimuksissa on esimerkiksi käynyt ilmi, että tytöt jaksavat yrittää tehtävissä enemmän kuin pojat. Se selittää Vainikaisen mukaan osan sukupuolten välisistä piste-eroista.

”Pojat luovuttavat herkemmin ja tekevät vähän sinne päin. Tämä tapahtuu herkästi silloin, kun oppilas tietää, ettei testi vaikuta hänen arvosanoihinsa.”

Parikymmentä vuotta sitten ei ollut samanlaisia keinoja tutkia oppilaiden tehtäviin käyttämää aikaa. Siksi ei ole varmaa, onko tehtäviin paneutumisessa tapahtunut muutoksia, jotka voisivat selittää tulosten luisua.

Motivaatio tehtävien ratkaisemiseen on kuitenkin heikentynyt parinkymmenen vuoden takaisesta.

Vainikainen on ollut mukana tekemässä Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen osaamismittauksia. Niissä on kysytty suoraan koululaisilta omaa arviota siitä, tekevätkö he parhaansa koulutehtävissä.

”Motivaation lasku ajoittuu tasan tarkkaan samoihin kohtiin kuin osaamisen lasku. Kun trendi pysähtyy eivätkä osaamistulokset enää laske, motivaatio on lähtenyt jopa pieneen nousuun.”

Suuret kulttuuriset muutokset digitalisaatiosta koulutuksen roolin vähenemiseen voivat vaikuttaa motivaation heikentymiseen. Jos motivaatiossa näkyy kuitenkin jo hienoista nousua, ehkä tuloksetkin saattavat taas parantua.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2022.