Maidon hyvät proteiinit ja sokeroimaton, mutta makea välipala samassa paketissa – tämähän on terveellinen herkku.

Näin ajattelee ilmeisen moni suomalainen, sillä proteiinivanukkaat ovat lyhyessä ajassa vakiinnuttaneet paikkansa välipaloina, jälkiruokina ja ateriankorvikkeina.

Tuotteiden kysyntä on K- ja S-ryhmän mukaan kasvanut viime vuosina edelleen, ja kauppoihin on ilmestynyt uusia tuotteita.

Jos makeutetuista proteiinivanukkaista tykkää, sellaisen voi toki kaikin mokomin silloin tällöin nauttia. Etenkin kiireisenä treenipäivänä proteiinilisä voi olla hyödyllinen, jos ei ehdi syödä kunnolla. 

Asiantuntija kuitenkin muistuttaa, että pelkkä vanukas ei ole kunnollinen välipala eikä varsinkaan ateriankorvike.

”Purkillisessa proteiinivanukasta on yhdelle välipalalle riittävä määrä proteiinia eli noin 20 grammaa. Kuitu ja useimmat vitamiinit kuitenkin puuttuvat. Välipalanakin proteiinivanukas vaatii siis kylkeensä hedelmiä tai marjoja ja pähkinöitä tai leipää, jotta mukaan saadaan kuitua ja vitamiineja”, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Tarja Himberg.

”Aterian osana proteiinivanukas voisi olla lähinnä jälkiruoka. Jos syö lounaaksi kevyen salaatin, siitä puuttuvat proteiinit voi satunnaisesti korvata vanukkaalla.”

Jälkiruokakategoriaan laitettuna proteiinivanukkaassa onkin vähemmän rasvaa, sokeria ja energiaa kuin muissa makeissa vanukkaissa tai suklaapatukassa. 

Ehkä siksi moni ajattelee, että proteiinivanukas olisi ”sallittu herkku”.

Himberg ei jaottele ruokia sallittuihin tai kiellettyihin vaan sellaisiin, joita kannattaa syödä paljon, ja sellaisiin, joita on hyvä syödä vain harkiten ja kohtuudella. 

Proteiinivanukas tipahtaa jälkimmäiseen laariin monestakin syystä.

”Jos proteiinivanukas on osa muuten hyvää ja monipuolista ruokavaliota, niin voihan sellaisen aina välillä syödä. Jatkuvassa käytössä riskinä voi olla, että ruokavalio yksipuolistuu. Proteiini pitää pitkään kylläisenä, jolloin joku päivän tärkeämpi ateria saattaa jäädä pienemmäksi tai jopa kokonaan syömättä.”

Makea ja helposti nieltävä proteiinivanukas voi olla hyvä lisäelementti vanhuksen, toipilaan tai muuten huonosti syövän ihmisen aterialla. 

Sen sijaan lapsille Himberg ei suosittele proteiinivanukkaita. Niiden sisältämä runsas proteiini, suola ja makeutusaineet ylittävät helposti lapsille sopivat määrät.

Kovin suuria määriä ei perusaikuisenkaan kannata vanukkaita popsia. Ylimääräinen proteiinikin muuttuu lopulta rasvaksi.

Päivittäiseksi jälkiruuaksi proteiinivanukas ei oikein sovi senkään takia, että useimmissa vanukkaissa on huonolaatuista rasvaa, paljon lisäaineita ja hämmentävän paljon suolaa. 

Suolaisimmasta vanukkaasta saa 200 gramman annoksesta paitsi 20 grammaa proteiinia myös melkein gramman suolaa, siis viidenneksen päivän enimmäissuosituksesta. Muu ruoka saisikin sitten olla varsin vähäsuolaista.

Vain soijapohjaisessa proteiinivanukkaassa on hyvälaatuista rasvaa eli tyydyttymättömiä, välttämättömiä rasvahappoja. 

Kaikkien vertailun maitopohjaisten tuotteiden rasvan laatu on huono, vaikka rasvaa onkin vähän vaikkapa kekseihin tai välipalapatukoihin verrattuna.

Proteiinivanukkaiden tärkeä markkinavaltti on sokeroimattomuus. Koska keskivertokuluttaja kuitenkin tykkää makeasta, lisätty sokeri korvataan yleensä keinotekoisilla makeutusaineilla. Tähän vertailuun löytyi vain yksi proteiinivanukas, jossa ei ole makeutusaineita.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti kesällä aspartaamin syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Pitäisikö makeutusaineiden käyttöä nyt hillitä tai rajoittaa?

Himbergin mukaan useimmilla ihmisillä ei ole syytä huoleen. Jotta aspartaamin hyväksyttävän päivittäisen saannin raja ylittyisi, makeutettuja tuotteita pitäisi käyttää huomattavia määriä. 

Joissakin proteiinivanukkaissa on käytetty myös sokerialkoholeja ja muita keinotekoisia makeutusaineita, jotka voivat aiheuttaa oireita herkkävatsaisille. 

Sakeuttamisaineena yleisesti käytetty karrageenikaan ei sovi kaikille vatsoille. Herkkävatsaisen onkin syytä lukea purkin kylki tarkkaan.

Himberg muistuttaa, että osa lisäaineista on aivan luonnollisia aineita ja niiden käyttöä säädellään tarkasti. Siitä huolimatta hän kannustaa syömään mahdollisimman yksinkertaista ruokaa, jolla on lyhyt ainesosaluettelo. 

Silloin tietää, mitä syö, eikä tarvitse pelätä saavansa liikaa suolaa tai erilaisia lisäaineita.

D- ja B-vitamiineja, BCAA-aminohappoja, magnesiumia… Proteiinivanukkaita markkinoidaan usein lisätyillä vitamiineilla ja aivan tietyillä aminohapoilla. 

D-vitamiinia lisätään Suomessa muihinkin maitotuotteisiin, ja kasvissyöjä hyötyy myös B12-lisästä. Kaikki muu jääkin sitten Himbergin mielestä markkinointikikan tasolle.

”Etenkin lisättyjen haaraketjuisten BCAA-aminohappojen hyödyt ovat kyseenalaiset. Niistä luvataan paljon, mutta tutkimusnäyttöä niiden hyödyistä ravintolisinä ei juuri ole”, Himberg sanoo.

Ravitsemuksellisesta näkökulmasta proteiinivanukkaissa ei olekaan mitään tarpeellista, mitä ei olisi tavallisessa maitorahkassa tai raejuustossa.

”Etenkin nyt, kun elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet, ostaisin mieluummin perusrahkan tai raejuuston, maustaisin sen marjoilla tai hedelmillä ja leseillä tai kaurahiutaleilla. Proteiinivanukkaan voi napata mukaansa silloin, kun mihinkään muuhun ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia.”

Tuotteiden hinnat on katsottu K- ja S-ryhmien verkkokaupoista syyskuussa. Hinnat vaihtelevat kaupoittain.