Tämän pidemmälle ei nainen pääse ilman miespuolista saattajaa. 

Onneksi sellainen on järjestynyt. 

On lokakuinen torstai-iltapäivä. Raimo Ilveskero ottaa vastaan Helsingin Suomalaisen Klubin aulassa ja ohjaa portaita pitkin yläkertaan kabinettiin.

Ilveskero on Klubin puheenjohtaja. Hän on pukeutunut etiketin mukaisesti pukuun. Toinen käsi pitelee salkkua.

Kampissa sijaitsevassa klubitalossa on kolme kerrosta. Pääsali, kahdeksan kabinettia, kirjasto, olohuone, biljardihuone, kokoushuone. 

Klubitalon seinille on ripustettu arvostettujen miesten muotokuvia.

Naisia ei näy sisustuksessa. Poikkeuksen tekevät naistenvessat ja lääkäri Arvo Ylpön mukaan nimetyn huoneen seinälle ripustetut piirrokset, joissa on alastomia naisia.

Vuonna 1876 perustettu Klubi kertoo vaalivansa suomalaista kulttuuria, suomalaiskansallisia perinteitä ja suomen kieltä. On tarkoitus toimia suomalaisuuden hyväksi ylläpitämällä sivistyksellisten, isänmaallisten ja yhteiskunnallisten kysymysten harrastusta, Klubin nettisivuilla kerrotaan. 

Klubin mukaan jäsenet voivat luoda yhteyksiä ”yhteiskunnan ja talouselämän toimijoihin”.

Ilmaisu on vaatimaton. Presidentit Paasikivi, Svinhufvud ja Ståhlberg ovat olleet Klubin jäseniä.

Klubiveli Tasavallan Presidentiksi, Klubin jäsenlehti otsikoi juttunsa Sauli Niinistön vaalivoitosta vuonna 2012.

Klubi järjestää jäsenilleen ohjelmaa. Kuukausikokouksia, ministerilounaita, teemailtoja, juhlia, harrastuksia…

Klubissa on noin 3 000 jäsentä, kaikki miehiä.

Naisia ei hyväksytä jäseniksi.

Kabinetin pöydän päällä on valkoinen liina. Kattaus on kahdelle.

Tarjoilija tuo kahvia.

Ilveskero käy pöydän ääreen. Hän on luvannut kertoa Helsingin Suomalaisen Klubin jäsenpolitiikasta. 

HS Vision näkemässä tuoreessa jäsenkyselyssä jäsenistön kanta naisjäsenyydestä on kääntynyt päälaelleen. Nyt yli puolet Klubin jäsenistä kannattaa sitä.

Klubilla näyttää puhaltavan muutoksen tuulet, tuloksia kokoavan tiedoston lopussa lukee. 

Ilveskero on kuulunut Helsingin Suomalaiseen Klubiin 12 vuotta. Varsin tuore jäsen, hän sanoo. Klubin jäseniksi hyväksytään “kunniallisiksi tunnettuja miespuolisia Suomen kansalaisia”.

Jäseniä kutsutaan “klubiveljiksi”. Sellaiseksi ei voi suoraan hakea. Nykyiset klubiveljet ehdottavat uusia jäseniä johtokunnalle. Tarvitaan vähintään kaksi suosittelijaa, jotta johtokunta ottaa ehdotuksen käsittelyyn.

Johtokunta arvioi, ovatko ehdokkaan arvot linjassa Klubin arvojen kanssa.

”Pitkän historian jatkumona edustamme sellaista rakentavaa suomalaisuutta, mikä tarkoittaa tänä päivänä tietysti myöskin ulospäinsuuntautuneisuutta ja kansainvälisiä ulottuvuuksia, yhteyksiä. Suomen kieli on meille erittäin tärkeä”, Ilveskero kertoo.

Ilveskero kertoo, että naiset voivat osallistua joihinkin tapahtumiin, vaikka eivät jäseneksi pääsekään. Myös muutamia Klubiravintolan tiloja voi käyttää sukupuolesta riippumatta. On kuitenkin tiloja, joita saavat käyttää vain jäsenet.

Keskustelua naisjäsenyydestä on käyty koko sen ajan, kun Ilveskero on ollut Klubin jäsen. Tietyllä tavalla aalloissa, hän sanoo.

Kun Klubi perustettiin, sääntöihin ei kirjattu sukupuolirajoituksia. Käytännössä naiset eivät kuitenkaan osallistuneet Klubin toimintaan.

Vuosikymmeniä myöhemmin, 1920-luvulla, Suomessa ihannoitiin englantilaista klubimallia. Helsingin Suomalaisen Klubin järjestyssääntöihin kirjattiin, etteivät naiset saa osallistua toimintaan.

”Eivät alkuunkaan, ei mihinkään tilaisuuteen.”

Myöhemmin naisten pääsy tiettyihin tilaisuuksiin sallittiin. Ilveskero ei tiedä, milloin sääntömuutos tehtiin.

Vuonna 2018 kahden tunnetun herrakerhon linja muuttui. 

Ensimmäinen oli eliitin salainen klubi Keskiviikkokerho. Se oli kokoontunut yli 70 vuoden ajan ilman naisia. 

Ensimmäiset jäseniksi hyväksytyt naiset olivat silloinen maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg, Teknologiateollisuuden silloinen työmarkkinajohtaja Minna Helle sekä Nokian Renkaiden silloinen toimitusjohtaja Hille Korhonen.

Pääkonsuli, kerhon puheenjohtaja Johannes Koroma perusteli muutosta HS:lle sanomalla, että kerhossa vain päätettiin “suhtautua avoimesti kaikkiin sopiviin jäseniin”. Sitä, miksi siinä kesti niin pitkään, Koroma ei osannut sanoa.

“En minä tiedä. Se on ollut esillä silloin tällöin, mutta ei siihen ole suhtauduttu vakavasti. Nyt vain päätettiin, että tehdään tämä päätös”, hän sanoi.

Pian perässä seurasi Pörssiklubi.

Se ei ollut läpihuutojuttu. Klubin viestinnästä vastannut Juhani Mäkinen oli vielä vuosi ennen päätöstä arvioinut Kauppalehdelle, että vaikka maailma muuttuu, Pörssiklubin ei ole pakko.

“Voi käydä niinkin, että todetaan, ettei tasa-arvoa pidä kaikkiin nurkkiin ängetä”, hän sanoi.

Niin ei todettu.

Jäsenäänestys järjestettiin täyteen ahdetussa juhlasalissa Helsingin keskustassa. Naisjäsenyyden puolesta: 335 jäsentä. Vastaan: 114 jäsentä. Tyhjiä: yksi jäsen.

Naisten jäsenyyttä oli kannattanut voimallisesti esimerkiksi Sammon silloinen konsernijohtaja Kari Stadigh. Osa klubilaisista oli uhannut lähteä, jos naisia ei hyväksytä jäseniksi.

Keskustelu levisi myös Helsingin Suomalaiselle Klubille. Vastaavia ukaaseja esitti esimerkiksi kaksi kokoomuslaista poliitikkoa: puolueen puheenjohtaja, silloinen valtiovarainministeri ja nykyinen pääministeri Petteri Orpo sekä Kai Mykkänen, silloinen sisäministeri, nykyinen ympäristö- ja ilmastoministeri.

He uhkasivat erota Klubista, ellei se päästä naisia jäsenikseen.

Silloinen puheenjohtaja Matti Viljanen kertoi Iltalehdelle, että yhdistys on “rakentunut 140 vuotta miesten klubiksi” ja osa jäsenistä suuttuisi, jos naiset päästetään liittymään.

“Meillä on tehty monta ratkaisua miehille. Jos tulee naisjäseniä, se on kulttuurin muutos, eikä se tapahdu hetkessä. Se vaatii aikansa, että siihen kypsytään. Ei tällä hetkellä ole mitään suurta kiehuntaa, että hätiköiden pitäisi tehdä jotakin”, Viljanen sanoi.

Orpon ja Mykkäsen ukaaseja Viljanen kutsui Iltalehdelle “poliittiseksi show’ksi” eduskuntavaalien alla.

“Jos ei viihdy meillä, ei sille voi mitään.”

Klubi ei huolinut naisia. Mykkänen ja Orpo erosivat.

Nyt Klubilla on ongelma. 

Se sama kuin Suomen julkisella taloudella: kestävyysvaje.

Klubin jäsenten keski-ikä on 66 vuotta. Kun jäsenkyselyissä haarukoidaan vastauksia iän perusteella, nuorimpaan kategoriaan pääsevät kaikki alle 50-vuotiaat. 

Jäsenmaksuja uhkaa hupeneminen, mikä vaikuttaisi suoraan Klubin toimintaan.

Nuoria ei Helsingin Suomalainen Klubi kiinnosta. Siihen on syynsä.

Ilveskero sanoo, että herrakerhona pysyminen haperruttaa Klubin toimintaa. Sen viehätys vähenee.

Ilveskero puhuu “elinvoiman” säilyttämisestä. Naiset on hyväksyttävä jäseniksi, jotta Klubi ei näivettyisi.

Ilveskeron tiedossa on jo useita tapauksia, joissa yhteistyöstä Klubin kanssa on kieltäydytty, koska se ei hyväksy naisjäseniä. Kieltäytymisiä on tullut myös potentiaalisilta klubiveljiltä.

“He ovat todenneet, että eivät voi hakea jäseniksi oman arvomaailmansa tai edustamansa yrityksen arvomaailman takia.”

Ilveskero korostaa, että johtokunta haluaisi sallia naisjäsenyyden “hyvissä ajoin”. Monet muut klubit ovat kuitenkin sallineet naiset jäsenikseen jo vuosia sitten.

Mitä Ilveskero ajattelee väitteestä, että Klubi on oikeastaan jälkijunassa, kun se pohtii vuonna 2023 voisivatko naiset liittyä sen jäseniksi?

“Sitten, kun naisjäsenyys mahdollisesti tapahtuu, voi ajatella, että miksei me tehty sitä aiemmin.”

“Mutta don’t ever trade back. Nyt katsotaan tulevaisuuteen. Ja pyritään löytämään siihen sitten ratkaisut niin, että Klubin tulevaisuus on monin tavoin turvattu.”

Vielä on aikaa korjata suunta, hän sanoo.

“Me voidaan tällä hetkellä ihan hyvin Klubina.”

“Mutta tulevaisuutta pitäisi harkita tässä vaiheessa. Sitä ei pitäisi jättää myöhäiseen ajankohtaan, kun olemme pakon edessä. Että meillä olisi vapaus valita itse, mitä haluamme tehdä.”

Ilveskero sanoo, että naisten jäsenyys on tärkeää hyväksyä “tulevan kehityksen kannalta jo riittävän hyvissä ajoin”.

“Koska nuo ikäluokat pienenevät.”

Tämä ymmärretään Klubin johtokunnassa, Ilveskero sanoo.

Mutta ymmärretäänkö se jäsenistössä?

Maanantaina 28. elokuuta 2023 Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunta lähetti klubiveljille sähköpostiviestin.

Tasa-arvo turvaa klubimme tulevaisuuden, viestin otsikossa luki.

Aiheesta oli käyty keskustelua johtokunnan johdolla pari kuukautta aiemmin. Elokuussa johtokunnan kanta oli yksimielinen. Se kannatti naisten hyväksymistä jäseniksi.

”Tietysti johtokuntana toivomme, että argumentaatiomme naisjäsenyyden puolesta on validi ja saavuttaa mahdollisimman laajapohjaisen hyväksyntänsä”, Ilveskero sanoo.

Pian ulostulon jälkeen johtokunta lähetti jäsenilleen kyselyn, jossa selvitettiin klubiveljien kantoja naisten jäsenyyteen.

Aiemmin ajatukseen oli suhtauduttu nuivasti. Vuonna 2020 jopa 69 prosenttia kyselyyn vastanneista klubiveljistä vastusti naisjäsenyyttä. Kyselyn vastausprosentti oli matala, siihen vastasi 1 051 klubiveljeä.

Syyskuussa 2023 lähetettyyn kyselyyn vastasi 1 850 klubiveljeä eli 68 prosenttia kaikista jäsenistä. Sen lisäksi kolmisenkymmentä jäsentä ilmaisi kantansa sähköpostitse.

Syyskuussa kantansa kertoneista klubiveljistä naisjäsenyyttä vastusti enää 28 prosenttia vastaajista. Kannattajia oli 64 prosenttia.

Se ei riitä.

Naisten hyväksyminen Klubin jäseniksi edellyttää sääntömuutosta, johon tarvitaan jäsenistöstä kolmen neljäsosan tuki.

Turhauttaako se?

“Olikohan tuo turha kysymys”, Ilveskero kysyy ensin.

“Tämä on näitä yhdistyselämän riemuja. Täytyy hyväksyä, että päätöksenteko on yhteistä.”

Tasa-arvon ajatellaan olevan suomalaisen kulttuurin ihanne. Helsingin Suomalainen Klubi kertoo vaalivansa suomalaista kulttuuria.

Onko tasa-arvo Klubin arvo?

Ilveskeron mukaan sitä ei ole “sillä lailla kirjattu mihinkään”.

“Emme ole määritelleet arvojamme selkeästi. Tasa-arvosta käydään moninaista keskustelua.”

Ilveskero muistuttaa, että yksi suomalaisten perusoikeus on yhdistymisvapaus.

“Voi perustaa ja ylläpitää tämän tyyppistä yhdistystä”, hän sanoo.

“Naiset voivat tehdä samoin.”

Ottiko Klubin johtokunta siis kantaa naisjäsenyyden puolesta siksi, että vaihtoehtona oli näivettyminen? Vai oliko kyse siitä ,että Klubista haluttiin tehdä tasa-arvoinen?

“Siinä keskustelussa, jota olemme käyneet, molemmat asiat ovat olleet esillä”, Ilveskero sanoo.

”Klubin sisäisessä maailmassa ajateltuna elinvoimakysymys on merkittävä. Mutta suhteessamme muuhun yhteiskuntaan ja siinä tapahtuneeseen kehitykseen, tasa-arvon hyväksyminen on yhtä tärkeää.”

Jonkinlaista hyväksymistä Ilveskero on itsekin tehnyt. Ilveskero kertoo olleensa pitkään siinä uskossa, että “näin on hyvä”, koska vielä 2010-luvulla jäsenmäärä kasvoi.

Ilveskeron mukaan monet klubiveljet ovat ajatelleet liittyneensä miesten klubiin. 

Mutta se ei ole tämän klubin tarkoitus, hän sanoo nyt.

Jos Helsingin Suomalainen Klubi päättää muuttaa linjaansa, se voi menettää osan klubiveljistään.

Syyskuun jäsenkyselyn mukaan 300 jäsentä uhkaa erota, jos naiset hyväksytään jäseniksi. Jos ei, lähtijöitä olisi 88.

Ainakin joillain Klubin jäsenillä on ollut käsitys, että jäsenäänestys järjestetään lähitulevaisuudessa. Ehkä jo loppuvuoden aikana.

Ilveskero ei ole siitä varma.

“Veikkaan, että se voi olla tulossa. Mutta emme ole johtokunnassa käyneet vielä lopullista keskustelua.”

Esitystä ei kannata Ilveskeron mukaan viedä jäsenistölle, ellei ole “suhteellisen selkeää näkymää” siihen, että se tulisi hyväksytyksi.

Valtaosa jäsenkyselyyn vastanneista kannattaa naisten jäsenyyttä. Sääntömuutoksen edellyttämästä 75 prosentin kannatuksesta ollaan kuitenkin jäljessä 11 prosenttiyksikköä.

Klubi on tilanteessa, jossa vähemmistö sen jäsenistä jarruttaa naisten hyväksymistä jäseniksi.

Miksi osa klubiveljistä ei halua naisia mukaan?

“Kyllä se on tämmöinen miesten yhteisön säilyttäminen”, Ilveskero sanoo.

Mikä on miesten yhteisö?

“Siinä on semmoinen miehinen keskustelukulttuuri, jota en edes osaa määrittää. Mutta sellainen keskustelukulttuuri... ja sen keskustelun mahdollistaminen. Kun meillä on jäseniä, jotka näkevät, että jos toisen sukupuolen edustaja tulee siihen keskusteluun mukaan, sen keskustelun luonne muuttuu. Voi olla, että niitä ilmauksia ja ajatuksia ei voi ääneen sanoa sellaisessa muuttuneessa yhteisössä.”

Mitkä olisivat sellaisia ajatuksia tai ilmaisuja?

Ilveskero luo merkitsevän katseen.

“Varmaan tässä iässä puhutaan kaikenlaisista henkilökohtaisista ongelmista.”

”Ja niistä voi olla paljon helpompi puhua – olivat ne sitten minkä tyyppisiä tahansa – jonkun pitkäaikaisen klubiveljen kanssa.”

Onko Klubi miesten turvallinen tila?

On, Ilveskero sanoo ja jatkaa: Klubiveljet tuntevat toisensa. Klubitalolla ei tule yllätyksiä. Tiedetään, milloin naisia on paikalla. 

Ilveskero saattaa kabinetista takaisin aulaan. 

Sinne on kerääntynyt väkeä. Miehiä, naisia.

Pääsalissa valmistaudutaan kuuntelemaan taloustieteilijä Aki Kangasharjun puhetta. Sen otsikko on Talouden pelot ja pelastajat. 

Tilaisuus on tarkoitettu vain jäsenille. 

Naisille on muuta ohjelmaa.