Tiukkojen taloudellisten aikojen kuvaksi voi sovitella sitä, että pääkaupunkiseudulle avautuu jälleen pizzerioita melkoista tahtia. Ilmiö on tuttu epidemiavuosilta.

Hietalahden kauppahallin Särdough avasi juuri Kallioon roomalaistyylisen palapizzerian. Kulmien toinen uutuus on Jätkäsaaressa ”ähkyvapaalla” hapanjuuritaikinalla erottautunut Uuno.

Lounais-Vantaalla radan varressa vasta tapahtuukin. Hiljattain HS:ssa kehutun Limosin jatkoksi liepeiltä löytyy jopa kaksi eri italialaispitäjän vuosi sitten avaamaa nimikkopizzeriaa: Martinlaakson Alessio's ja Myyrmäen Alby’s.

Rooman liepeiltä kotoisin olevan Alberto Nerin lempinimensä mukaan nimeämä Alby's on niitä paikkoja, joissa laatu suorastaan tuoksuu ulos asti.

Se on mahtavaa ja yllättävääkin, sillä Myyrmäen lähiökerrostalojen katveessa suorastaan piileksivältä pizzerialta ei ensimmäisenä odottaisi vastaavaa kunnianhimoa.

Ulkoisesti paikka ei pröystäile, minkä voi katsoa kuuluvan kuvaan: pizzarakastajat tietävät, että maailmalla huippupizzaa nautitaan usein elämää nähneissä huoneissa ja tiskeillä halpisolutta muovimukista ryystäen.

Alby'sin ruokalista esittelee klassisia tomaattitäytteisiä pizzoja sekä muutaman valkoisen vaihtoehdon. Marinara irtoaa kympillä, diavola 13 eurolla.

Menekkiä näemmä piisaa, sillä ensikäynnillämme taikina oli päässyt loppumaan. Pizzoja paistuu keskiviikosta sunnuntaihin kuulemma vajaan tuhannen viikkotahtia.

Suomen parhaiden pizzakokkien kilpailussa kahdesti neljänneksi sijoittunut Neri opiskeli alaa Roomassa. Suomeen hän saapui työtarjouksen myötä 2014, minkä jälkeen hän on työskennellyt esimerkiksi pizzamestari Luca Platanian Turun-ravintolassa, Järvenpään Citymarketin pizzatiskillä sekä Otaniemen Fat Lizardissa.

Paikan tyyli nojaa kuulemma roomalaiseen traditioon, minkä vuoksi valitsen margheritan sijaan roomalaisuutta paremmin henkivän quattro stagionin sekä valkoisena pizzana Etelä-Tiroliin viittaavan Alto Adigen.

Kuten eri pecorinoja ja leikkeleitä sisältävässä antipastolajitelmassa, pizzoissa viehättää etenkin täytteiden laatu.

Punainen pizza sisältää kinkkua, artisokkaa ja herkkusieniä liki röykkiöksi asti. Gorgonzolaa, speck-kinkkua ja hunajaa hyödyntävässä Alto Adigessa korostuu tomaatin raikkauden puutteessa tuhti suolaisuus.

Pohja yllättää. Odotin rapean ohutta roomalaista, mutta sain pehmeän pyörylän, joka kimmoisuuden osalta muistuttaa pikemminkin tavanomaista tiiviimpää napolilaispizzaa.

Neri selventää, että hän haluaa pizzoihinsa litteää roomalaista enemmän näyttävyyttä juuri reunojen osalta. Myös korkeahko paistolämpötila 430 astetta viittaa nähdäkseni enemmän Napoliin.

Laadukkaista aineksista ja mainiosta meiningistä huolimatta olisin kaivannut tyylejä yhdisteleviin pizzoihin hivenen lisää rouheaa paahteisuutta. Onnistuisiko sellainen edes avokeittiön leveämallisella sähköuunilla?

Alby’s ei yllä testin perusteella pääkaupunkiseudun parhaiden esikaupunkipizzerioiden, kuten kokonaiselämyksinä briljeeraavien Villa Severinon tasolle. Silti ravintolasta saa vaikutelman, että se on paikallisten keskuudessa pieni ylpeyden aihe. Italiassa Alby's olisi vain yksi pätevä peruspizzeria muiden joukossa, mutta Suomen Vantaan Myyrmäessä paikka hehkuu hyvää innostavuutta.

Ravintola joutui murron kohteeksi hiljattain, mutta Alberto Neri kertoi Helsingin Sanomille torstaina 26. lokakuuta, että toiminta jatkuu normaalisti.