”Teosteni šokeeraavuutta halutaan tietysti lypsää. Ja itsekin lypsän sitä!” itävaltalainen Florentina Holzinger kommentoi esitystensä vastaanottoa videopuhelun välityksellä Barcelonasta.

Palkitun koreografin nykytanssista, performanssista ja sirkusten sideshow-ohjelmien inspiroimista osuuksista koostuvat spektaakkelit ovat puhuttaneet viime vuosina ympäri maailmaa. Puhuttaneet, ja pyörryttäneet.

Yleisön jäsenten pyörtyily alkoi nyt Helsinkiin saapuvaa Tanz-teosta edeltäneessä Apollonissa, jossa Holzinger käsitteli koreografi George Balanchinen balettien naiskuvaa. Näyttämöllä oli oikeaa verta. Ylpeästi viihteellisiä teoksia luova Holzinger ei kuitenkaan ensisijaisesti pyri šokeeraamaan.

”Ei ole kivaa pyörtyä, se tuntuu ikävältä. Olen sisältövaroitusten kannalla, enkä halua satuttaa yleisöäni. En silti voi jättää käsittelemättä tiettyjä aiheita vain siksi, että joku saattaa pyörtyä”, Holzinger sanoo.

Vahvimmin yleisö on reagoinut Japanissa ja Puolassa.

”Siis paikoissa, joissa etenkin naiset kokevat kehonsa kulttuurisesti kontrolloiduiksi. Mutta samoissa paikoissa on tuntunut siltä, että teoksiani kaivataan kaikkein kipeimmin.”

Jokin aika sitten Tanz kohahdutti myös Pariisissa, jossa monet katsojat poistuivat kesken esityksen. Holzinger arvelee syyksi pariisilaisten suhteen Pariisin oopperan balettiin. Siellä syntyivät 1830- ja 1840-luvuilla La Sylphiden ja Gisellen kaltaiset romanttiset baletit, joiden ihanteita Tanz repii auki.

Useissa kritiikeissä mestariteokseksi ylistetty Tanz esitetään Helsingissä osana Zodiakin Sivuaskel-nykytanssifestivaalia. Suomalaisten sietokyvystä Holzinger ei ole huolissaan.

”Tehän pidätte pimeydestä.”

Esitys sisältää strobovaloa, kovia ääniä, alastomuutta, verta, neuloja, koukkuja ja itsensä vahingoittamista, sanotaan Tanzin esittelysivulla. Ikäraja on 18.

Ei heti arvaisi, että Tanz ammentaa keveästi liihottavista keijukaisista, jotka eivät tunne – tai ainakaan näytä – kipua. Kaksinäytöksisen romanttisen baletin muotoon rakennettu Tanz keskittyy romanttisen baletin arkkityyppeihin kuten ”wileihin” ja ”sylfeihin”.

Tanzissa Holzinger jatkaa baletin perkaamista: naisten kontrolloinnin ja täydellisyyden tavoittelun pohdintaa. Entä jos ”täydellisyyden” taustalle kätkeytyvää vaaraa ja kipua toisikin näkyviin? Entä jos niitä ei tarvitsisi hävetä?

Holzingeria kiinnosti myös lentämisen illuusio ja 1800-luvun alun ballerinojen tekemät stuntit. Koreografi Charles Didelot’n kehittämä lentolaite nosti ballerinan ilmaan ranteisiin sidotuista vaijereista.

Myös Holzingerin teoksissa näyttämö avautuu lattian lisäksi ylöspäin. Näyttäviä ilmaosuuksia sisältävä Tanz alkaa balettitunnista, jota ohjaa esityksessä ballerinalegenda Beatrice Schönherr. Tapahtumien edetessä kuuliaisista oppilaista kuoriutuu vaaran ja vapauden kanssa avoimesti flirttailevia stunt-näyttelijöitä.

Mutta päästäkseen irti maan pinnasta he tarvitsevat balettitunnin opit: mielen ja kehon äärimmäisen hallinnan.

Holzinger opiskeli koreografiksi Amsterdamin School for New Dance Developmentissa. Kokeellisessa nykytanssissa kehoa pyritään hänen mukaansa kohtelemaan hyvin. Kehon viestejä toisin sanoen kuunnellaan tarkasti.

Baletti sen sijaan määrittelee tiukasti liikkeen muodon ja sanelee, kenellä on lajiin sopiva keho.

”En ikinä ajatellut, että baletti olisi minua varten tai minä balettia varten. Juuri siksi laji kiehtoo minua. Sen ehdottomuus on eksoottista.”

Vaikka Tanz ruotii armottomasti romanttisen baletin kauneuskäsitystä ja ballerinoihin kohdistuvia fyysisiä vaatimuksia, Holzinger ei tuomitse balettia tai sääli ballerinoja.

Tanzin ja Apollonin luomisprosessien aikana hän havahtui lajin historiallisen taakan lisäksi muottien ja rutiinien tuottamaan mielihyvään. Kun Tanzia tehtiin, esiintyjät osallistuivat yhteisille balettitunneille selvittääkseen, mistä lajin metodeissa oikein on kyse.

”Balettitunneilla oli yllättävän vapauttavaa tähdätä tiettyyn muotoon ja vasta jälkikäteen pohtia, miltä muoto kehossa tuntui. Toisinaan kurin ilmapiiri voi tuntua jopa turvallisemmalta kuin sellainen liike, jossa kaikki käy”, Holzinger sanoo.

Tanssin ammattilaisten lisäksi Tanzissa esiintyy sirkustaiteilijoita ja body suspensionin eli roikkumisen asiantuntijoita. Mukana on myös kiputaiteilijaksi itseään kutsuva esiintyjä.

Baletissa ja vaikkapa huippu-urheilussa ”mahdottoman” tavoittelu merkitsee kurin ja itsekurin lisäksi kivun sietämistä. Holzinger muistuttaa, että kipu on suhteellista, ja vapaaehtoisesti koettu kipu voi tuottaa myös tyydytystä. Monet balettitanssijat ovat ylpeitä kyvystään sietää epämukavuutta, hän sanoo.

Kivun kauhistelun sijasta eritteillä ja gore-kuvastolla leikkivä Tanz kysyy, mitä tai ketä varten ihmiset kohtelevat kehoaan tietyillä tavoilla. Šokeeraavinta onkin ehkä hyväksyä, että keholliset nautinnot eivät aina synny mukavuudesta.

”Kehopositiivisuus on hyvä asia. Mutta minua ei tyydytä pelkästään se, mikä ruumiissani tuntuu hyvältä tai on terveellistä. On voimaannuttavaa ilmaista myös kehollisuuden toinen puoli.”

Zodiakin Sivuaskel-festivaali Kaapelitehtaalla 1.–10. helmikuuta. Aikataulu löytyy osoitteesta zodiak.fi.; Tanz 7. helmikuuta klo 19:30 Tanssin talon Erkko-salissa.