Eläkkeet voivat muuttua perustavan­laatuisesti, varoittaa Suvi-Anne Siimes
HS-haastattelu|Eläkealan vaikuttaja pelkää, että eläkeuudistus voi heikentää eläkkeitä tulevaisuudessa.

Suvi-Anne Siimes on huolissaan parhaillaan valmisteltavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta ja Suomen eläkepolitiikan suunnasta.

Aikoinaan vasemmistoliiton puheenjohtajana tunnetuksi tullut Siimes on pitkään johtanut työeläkevakuuttajien etujärjestöä Telaa. Tela tai Siimes eivät ole mukana neuvottelupöydässä, jossa työnantaja- ja työntekijäjärjestöt valmistelevat eläkeuudistusta maan hallituksen toimeksiannosta.

”Neuvottelijan osa on vaikea. Saan varmaan aika pahat haukut, kun annan mitään lausuntoja asiasta”, Siimes sanoo Telan toimistossa Helsingin Kampissa.

Hän on päättänyt tuoda huolensa julkisuuteen, koska toivoo eläkejärjestelmän suurista ratkaisuista keskustelua ennen kuin työmarkkinajärjestöt rysäyttävät valmiin esityksensä hallitukselle tammikuun lopussa.

Siimes painottaa, ettei hän arvostele työmarkkinajärjestöjä, sillä ne toteuttavat hallituksen tahtoa.

Siimeksen huoli on, ettei hallituksen ja valtiovarainministeriön haluamasta uudistuksesta tule pelkkä ”määräaikaishuolto” vaan ”esisopimus uudenlaisesta eläkejärjestelmästä”.

Tiedossa on, että osana uudistusta Siimeksen edustamien eläkeyhtiöiden sijoitussääntelyä tullaan höllentämään. Se mahdollistaa eläkevarojen sijoittamisessa suuremman riskinoton ja pitkän päälle suuremmat tuotot. Tätä Telakin lähtökohtaisesti kannattaa.

Siimeksen huoli liittyy hallituksen toimeksiannon toiseen osaan, eli uuden automaattisen vakauttajan – eläkealan slangilla ”vakarin” – kehittämiseen. Automaattinen vakauttaja tarkoittaa, että rahoitusnäkymien heikentyessä eläkejärjestelmä tasapainottaa ennalta sovitulla tavalla itse itseään.

Tasapainottaminen voi tapahtua eläkemaksujen nostolla tai eläke-etuuksien heikentämisellä, tai näiden yhdistelmällä. Siimes painottaa, ettei hän tiedä, mihin ”verhon takana” neuvotteluissa ollaan päätymässä.

Hän silti varoittaa vaihtoehdosta, joka perustuisi pelkästään eläke-etuuksien heikkenemiseen.

Monimutkaista asiaa on syytä avata.

Työeläkkeet rahoitetaan Suomessa valtaosin työntekijöiden ja työnantajien maksamilla eläkemaksuilla. Työssäkäyvät sukupolvet rahoittavat vuorollaan maksuillaan jo eläköityneiden sukupolvien eläkkeitä.

Eläkemaksut ovat vuosikymmenten saatossa nousseet reippaasti, kun aiempaa suuremmat ikäluokat ovat eläköityneet, keskimääräinen elinikä on pidentynyt ja eläkkeet ovat kasvaneet. Työntekijöiden ja työnantajien maksut ovat jo 24,4 prosenttia suhteessa palkkaan, eikä etenkään työnantajapuoli halua maksujen enää nousevan.

Jos uusi automaattinen vakauttaja naulaa maksutason paikoilleen, rahoitustasapainon heikkeneminen edellyttäisi eläke-etuuksien heikentämistä. Esimerkiksi työeläkkeisiin ja työikäisten eläkekarttumiin tehtäviä vuotuisia indeksikorotuksia voitaisiin pienentää eläkemaksujen nousun estämiseksi.

Siimes sanoo ymmärtävänsä julkisen talouden ongelmat ja halun hillitä eläkemaksujen kasvua, mutta sanoo keskustelussa unohtuvan eläkkeiden ”sosiaalisen ulottuvuuden” eli esimerkiksi eläkkeiden riittävyyden.

”Yhteiskunnallisessa keskustelussamme on alettu kilpailla, kuka leikkaa eläkkeistä eniten”, Siimes väittää.

”Kukaan ei ajattele sitä, että eläkkeellä voidaan olla vuosikymmeniä, ja indeksileikkuri ehtisi jauhaa koko sen ajan.”

Eläketurvakeskus arvioi, että keskieläkkeet suhteessa suomalaisten keskipalkkoihin pienenevät joka tapauksessa tulevina vuosikymmeninä. Siimeksen mukaan on myös hänen edustamilleen työeläkevakuuttajille tärkeää, että lakisääteinen työeläke pysyy ”kilpailukykyisenä tuotteena” eikä lisäeläketurvaa lähdetä hakemaan suurissa määrin muualta.

Siimes siis toivoo, että työmarkkinajärjestöjen valmistelemassa uudessa vakauttajassa eläkemaksutkin voisivat yhä tarvittaessa nousta. Se mahdollistaisi eläkkeiden riittävyydestä huolehtimisen.

Pelkkiin etuuksiin ja karttumiin puuttuva vakauttaja veisi Suomen eläkejärjestelmää kohti niin kutsuttua maksuperusteisuutta, hän katsoo.

Nykyisessä etuusperusteisessa järjestelmässä eläkkeen suuruus määräytyy ansioiden perusteella, ja aikanaan etuus rahoitetaan keräämällä tarvittava rahoitus. Maksuperusteisuus tarkoittaisi, että eläkkeen suuruus määräytyisi maksettujen maksujen ja niiden sijoitustuottojen perusteella.

Maksutason vakauttava mekanismi ei tekisi järjestelmästä vielä maksuperusteista, mutta olisi Siimeksen mielestä ”esisopimus” uudenlaisesta järjestelmästä.

Maksujen nousun estäminen on tärkeää ennen kaikkea työnantajille. Eläkemaksu on merkittävä työvoimakustannus. Siimes arvioi työnantajien ja työntekijöiden eroavan toisistaan sopimusosapuolina.

”Työnantajat eivät koskaan jää eläkkeelle, ne vain maksavat maksuja. Palkansaajat jäävät joskus eläkkeelle. Jonkun pitää miettiä, miten rahoitetaan riittävät eläkkeet myös 2040- ja 2050-luvuilla.”

Eläkkeiden riittävyyteen liittyy myös Siimeksen toinen huoli: miten eläkesijoitusten riskinoton kasvattamisesta saatavat lisätuotot käytetään?

Siimeksen mielestä lisätuottoja tulisi rahastoida eli niin sanotusti panna sivuun tulevien vuosikymmenten eläkeläisiä varten. Hän kuitenkin pelkää, että sijoitusuudistuksen ja automaattisen vakauttajan kehittäminen voi johtaa toisenlaisen lopputulokseen. Siinä lisätuottoja käytettäisiin nopeassa tahdissa eläkemaksun vakauttamiseen tai maksun alentamiseen.

Tästä ei ole käyty läheskään tarpeeksi keskustelua, Siimes katsoo.

”Eli ratkommeko vain jotain tämän hetken työvoimakustannusongelmaa vai turvaammeko oikeasti eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä?” hän kysyy.
Siimeksen kriitikot ovat sanoneet, että hän on uransa aikana hylännyt vasemmistoliiton arvot ja hypännyt oikeiston leiriin. Työnantajapuolen tavoitteita vastaan puhuminen ja eläkkeiden riittävyydestä huolehtiminen ei kuulostaa kovin oikeistolaiselta.

”Olen ollut pitkään sitä mieltä, että olen liberal left. Varmaan elämä on joitain ajatuksia koulinut, mutta ei se sitä asiaa ole muuttanut.”

Siimes sanoo myös arvostavansa työmarkkinaosapuolia enemmän kuin aikanaan politiikassa toimiessaan. Esimerkiksi eläkepolitiikasta neuvottelu työmarkkinapöydissä tarkoittaa hänelle vallan jakautumista niin, ettei kaikki valta ole maan hallituksella.

”Minulle on kirkastunut sen tärkeys, että voittaja ei saa kaikkea. Me arvostelimme sellaisesta asenteesta Puolaa tai Donald Trumpia, kun hänet valittiin ensimmäiselle kaudelle. Mutta jo vuosien ajan sama asenne on ollut rantautumassa tännekin”, Siimes sanoo. Esimerkiksi hallitusohjelmassa toteutetaan paljon elinkeinoelämän pitkäaikaisia haaveita.

Kesällä 61 vuotta täyttänyt Siimes on johtanut Telaa vuodesta 2011 lähtien. Jääkö Tela myös hänen viimeiseksi työpaikakseen?

”Tykkään tästä duunista. En ole hirveän leipiintynyt enkä etsi aktiivisesti muita töitä. Toki minullekin varmaan olisi olemassa tarjouksia, joista ei voisi kieltäytyä”, Siimes vastaa niitä yksilöimättä.

Omat lapset ja lapsenlapset ovat Siimeksen mukaan konkretisoineet hänelle eläkejärjestelmän kestävyyden ja jatkuvuuden merkityksen.

”Olen ollut 1990-luvulta alkaen tällainen ’hyvinvointi syntyy työstä’ -tyyppinen henkilö. Onhan se aamulla bussissa aika kiva ajatella, että pieneltä osalta teen itse duunia sen hyvinvoinnin eteen. Ja meillä kaikilla töihin menevillä on eläketurvakin aikanaan.”