Ostin käytetyn pelikonsolin netistä, ja tartuin hyvältä kuulostavaan tarjoukseen. Se oli tarkemmin mietittyäni vähän liiankin hyvä. Sain myyjältä tarkat henkilö- ja osoitetiedot ja muistaakseni myös paketin seurantatunnuksen, joten olin luottavainen. Paketti tuli, mutta siinä oli jotain vinossa – ihan kuin kaikki paino olisi ollut keskellä pakettia. Avattuani paketin sieltä paljastui kaksi pussia vehnäjauhoja. Mies, 33.

Ostin Tori.fi:stä ja Huuto.netistä kaksi Suomen autonomisen ajan kultarahaa, jotka maksoivat yhteensä 740 euroa postikuluineen. Rahojen hinta oli edullinen, siksi lankesin ne ostamaan. Molemmat myynti-ilmoitukset paljastuivat tekaistuiksi, kuvat oli kopioitu kultarahoja myyneen liikkeen verkkosivuilta. Mies, 64.

Rikoskomisario Tomi Partin korvaan HS:n lukijoiden kokemukset kuulostavat tutuilta. Hän työskentelee Länsi-Uudenmaan poliisissa tutkinnanjohtajana ja on urallaan ollut mukana petosrikosten tutkinnassa myös ruohonjuuritasolla.

”Sanotaanko, että kaikenlaista on tullut luettua”, Partti sanoo viitaten nettihuijauksia koskeviin rikosilmoituksiin. 

Nettikirpputoreilla tapahtuvat huijaukset ovat osa petosrikosten joukkoa, joihin kuuluu lukemattomia erilaisia huijaustapoja, kuten tiedonkalastelu-, sähköposti- ja romanssihuijaukset.

Ne ovat jo vuosien ajan lisääntyneet. Poliisin valtakunnallisissa tilastoissa petos­rikosten määrä oli vuonna 2019 runsaat 35 000. Vuonna 2021 niitä tuli poliisin tietoon jo 44  000.

”Myös näitä nettikirpputorihuijauksia tulee koko ajan enemmän poliisin tietoon”, Partti sanoo.

Kysyimme HS:n lukijoilta, miten heitä on huijattu. Vastauksia tuli 44. Niistä suurin osa käsitteli nettikirpputoreilla tapahtuneita huijauksia, minkä takia keskitymme tässä jutussa niihin. 

Nettikirpputorihuijaukset noudattavat usein samaa kaavaa:

Ostaja jättää ilmoituksen, että haluaa ostaa tietyn tuotteen. Pian tulee yhteydenotto luotettavan oloiselta myyjältä, jolla on kuviakin tuotteesta. Ostaja maksaa tuotteesta ja postituksesta. Tuotetta ei kuitenkaan koskaan kuulu – ja pian myyjää ei enää saa kiinni.

Lukijoiden vastauksissa rahat oli viety hyvin erilaisia tavaroita ostaessa: pelikonsoleita, lastenkirjoja, kultarahoja, tietokoneen komponentteja, Arabian astiastoja. Useimmat olivat menettäneet huijauksessa joitakin kymppejä, jotkut satoja tai jopa tuhansia euroja.

Löysin sopivan matkailuauton, ja jostain syystä ohitin normaalivarovaisuuden ja maksoin korkean 2 000 euron käsirahan. Pian maksettuani myyjä lopetti vastaamisen. Kävi ilmi, että kuvat matkailuautosta oli kopioitu ruotsalaiselta autoja myyvältä sivustolta. Nainen, 53.

”Pelikonsolit ja keräilytuotteet, kuten muumimukit, tuntuvat olevan suosittuja näissä huijauksissa”, Partti sanoo. Huijauksissa voi kuitenkin olla mukana lähes mitä tahansa tavaroita tai palveluita.

Mitä sitten kannattaa tehdä, jos tajuaa joutuneensa nettikirpputori-huijauksen kohteeksi? Rikoskomisario Partti kehottaa aluksi selvittämään, onko kyseessä oikeasti huijaus vai inhimillinen erehdys. 

”Joskus selviää vasta siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii rikosilmoitusta, että myyjä on yksinkertaisesti unohtanut kiireen takia lähettää tavaran.”

Moni ehkä miettii, johtaako rikosilmoituksen tekeminen mihinkään vai ruuhkauttaako se ainoastaan poliisin selvitystyötä. Miksi ilmoittaisin asiasta, jos menetin vain muutaman kympin?

”Rikosilmoitus kannattaa aina tehdä, vaikka taloudellinen häviö olisikin pieni”, Partti korostaa. Siihen on parikin syytä:

Rikosilmoitukset tuovat poliisin tietoon uusia huijaustapoja. Niistä poliisin voi olla muuten vaikea päästä kärryille, koska huijaukset kehittyvät koko ajan.

Poliisi voi myös päästä rikosilmoituksen perusteella laajemman vyyhdin jäljille, jossa sama ihminen on huijannut rahaa muiltakin samalla kikalla.

”Lisäksi on vielä se viesti, minkä annamme näille rikollisille. Jos ihmiset eivät tee rikosilmoituksia, se kertoo näille nettihuijareille, että tällainen toiminta on hyväksyttävää, ja he jatkavat puuhiaan”, Partti sanoo.

Nettiostoksilla höynäytetyksi tuleminen voi nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Moni HS:n kyselyyn vastanneista kertoo häpeästä ja turhautumisesta.

Tilanne tuntui murskaavalta. Olen rationaalinen ihminen ja tiedän työni puolesta paljon tietoturvasta. En ole kertonut asiasta muille kuin puolisolleni, koska häpeän omaa hyväuskoisuuttani. Nainen, 39.

Tunsin häpeää ja olin pettynyt itseeni. Olen korkeasti koulutettu ja luulin olevani immuuni mahdolliselle tilanteelle. Enää en luota vieraisiin kauppaa tehdessäni. Nainen, 53.

Kirjoitin tyypille useampia kertoja, mutta en tehnyt rikosilmoitusta. Tunsin nöyryytystä tyhmyydestäni ja tavaranhimostani. En kertonut kuin puolisolleni. Nainen, 47.

Nettihuijauksissa on kyse yhdenlaisesta hyväksikäytöstä. Se aiheuttaa uhrissa usein häpeää, sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita. 

Häpeä voi nousta siitä, että huijaaminen on häpeämätöntä toimintaa, ja huijauksen uhri kokee häpeää tekijän puolesta. 

”Mitä häpeämättömämpi teko, sitä enemmän häpeää se uhrissa aiheuttaa”, Myllyviita sanoo.

Tämä liittyy häpeän luonteeseen sosiaalisena tunteena. Samalla tapaa ryhmässä voi käydä niin, että yksi käyttäytyy häpeämättömästi, mutta ei näytä häpeävänsä – ja muut ryhmäläiset ottavat tunteen omakseen.

HS:n lukijoiden kokemuksissa näkyy myös häpeää ruokkiva itsekritiikki, joka näkyy ajatuksissa kuten ”olisi pitänyt tietää paremmin” tai ”miten saatoin haksahtaa tähän”. 

Myllyviidan mukaan syyttelevä sisäinen ääni voi syntyä lapsuuden kokemuksista, jolloin vanhempi torui lasta siitä, että tämä oli asettanut itsensä alttiiksi vaaralle. Sisäinen kriitikko nousee myöhemmin elämässä esiin silloin, kun ajattelee mokanneensa.

Rikoksen uhriksi joutuminen voi aiheuttaa myös voimaantumista. Osa HS:n kyselyyn vastanneista kanavoi ärsyyntymisensä toimintaan, jolla huijari saataisiin kiinni.

Facebook-kirppiksellä vuosia sitten myyjä ei lähettänyt tuotetta maksun jälkeen. Ilmoitin asiasta poliisille, ja lopulta sain tuotteet. Olivat toki käyttökelvottomia tai korjausta vaativia, mutta oppipahan läksynsä. 29-vuotias lukija.

Päätin olla häpeämättä asiaa. Ei ollut minun syyni, että toinen henkilö päätti tehdä rikoksen. Halusin antaa huijauksen uhrille kasvot, joten jaoin koko tapauksen Instagramin tarinoissa tutuilleni. Sain paljon tukea ja joitain vertaiskokemuksiakin muilta – myös vinkkejä, miten toimia tästä eteenpäin. Mies, 33.

Tein rikosilmoituksen huijareista ja ilmoitin heistä myös Tori.fi:n ja Huuto.net:in ylläpidolle. Rikosilmoitukset johtivat tutkintaan, ja syytetty sai tuomion käräjäoikeudessa. Mies, 64.

Häpeä ohjaa ihmistä vetäytymään ja nuolemaan haavojaan, mutta viha kannustaa toimintaan ja korjaamaan epäoikeudenmukaisuus, Myllyviita sanoo. 

”Vihareaktio tulee tässä tapauksessa uhrin apuun. Se auttaa näkemään, että hetkinen, en se minä ole, jonka pitäisi tässä hävetä, vaan se häpeä kuuluu rikoksen tekijälle kannettavaksi.”

Erilaisten reaktioiden taustalla voi olla erilaisia kokemuksia vääryyksien kohtaamisesta. Jos on lapsuudessa oppinut, että väärää kohtelua kokiessaan voi turvautua aikuisen apuun, aikuisena on helpompi luottaa siihen, että muille kertominen auttaa.

”Toisaalta jos ihminen on elämässään kohdannut vääryyksiä ja joutunut jatkuvasti itse syyllistetyksi niistä, voi olla hyvin vaikeaa olla jämäkkä ja puolustaa omia oikeuksiaan”, Myllyviita jatkaa.

Facebookissa voi aika ajoin törmätä julkaisuihin, joissa ”ilmiannetaan” nettihuijareita. Ne voivat olla esimerkiksi tällaisia:

”Maija Meikäläinen, ostin sinulta viime viikolla laukun, joka ei koskaan tullut postissa. Lienetkö joku huijari. Ota minuun yhteyttä!”

Julkaisujen tarkoituksena on saada huijarin huomio. Julkaisija voi myös toivoa, että muut ihmiset tulisivat kommentoimaan julkaisua ja jakamaan, jos sama ihminen on huijannut heitäkin. Vaikka kikka saattaisi toimia, rikoskomisario Partti huomauttaa, että tällaisesta voi joutua itse ongelmiin lain kanssa.

”Esimerkiksi koko nimen kertominen on hyvin yksilöityä tietoa. Jos julkaisu johtaa jonkun ihmisen maineen menemiseen vaikka näissä nettimyyntipiireissä, riskinä on syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.”

Sen sijaan kannattaa tehdä rikosilmoitus ja ilmiantaa myynti-ilmoitus sivuston ylläpitäjille.

Nettikirpputoreilla kannattaa pitää muutama asia mielessä, jos haluaa välttyä huijauksilta.

Erityisesti tarkkana on oltava silloin, kun tuliterää tavaraa myydään pilkkahintaan ja ilmassa on kiireen tuntua. Ostajana kannattaa olla liikkeellä rauhassa ja kysyä kysymyksiä tuotteesta.

”Voi kysyä tuotteen historiasta, mistä se on ostettu, onko se hyvässä kunnossa ja saako siitä kuvia. Pyörää ostaessa kannattaa aina kysyä runkonumero”, Partti sanoo.

Sekin kannattaa muistaa, että rahaa voi huijata myös tuotteen ostaja. Partti kertoo uudehkosta huijaustavasta, jossa ostaja sopii kaupat kasvotusten, mutta maksaa tuotteesta verkkopankin harjoitusversiolla ja rahat eivät mene läpi.

Eräs HS:n lukija kertoo joutuneensa tällaisen huijauksen kohteeksi. Hän menetti tapauksessa isot rahat.

Tori.fi-ostaja esitti maksaneensa myymäni tuotteen pankin demoversiolla. Tuli sisälle asuntoon asti ja vaikutti rehelliseltä. Rahat eivät kuitenkaan koskaan saapuneet tilille, ja ostajan numero oli prepaid-liittymä. Tapauksesta tuli 2 800 euron tappio. Mies, 25.

Nettiostoksilla kannattaa aina säilyttää kaikki viestinvaihto myyjän kanssa, jotta sitä voi  käyttää todisteena, jos rahat viedään. Jos huijauksessa on päätynyt antamaan luottokorttitietonsa, kannattaa olla yhteydessä pankkiin kortin sulkemisesta.

Katja Myllyviita kannustaa olemaan armollinen itselleen, jos on joutunut huijauksen kohteeksi.

Häpeän taltuttamisessa voi auttaa se, että kertoo tilanteesta vaikka hyvälle ystävälle tai tekee vanhan kunnon ajatusleikin: jos sama tapahtuisi läheiselle, olisinko asiasta yhtä kriittinen?

Tomi Partin mukaan moni kertoo poliisille huijauksesta ilmoittaessaan, että heitä harmittaa todella paljon. He luulivat olevansa valveutuneita nettiasioissa, mutta silti heitä huijattiin. Se kertoo siitä, että nettihuijareista on tullut taitavia ja he keksivät jatkuvasti uudenlaisia tapoja. 

Itseään ei kannata soimata liikaa myöskään sen takia, että nettihuijaukseen sortuminen kertoo ihmisestä yhden tärkeän asian, Katja Myllyviita sanoo.

”Itseään voi onnitella siitä, että on kyky luottaa ihmisiin. Se on taito, jota ilman elämässä on vaikea pärjätä.”

Jos olet joutunut nettihuijauksen kohteeksi, apua tarjoaa esimerkiksi Rikosuhripäivystys.