Hyvinvointialueet ja Hus-yhtymä rämpivät taloudellisessa ahdingossa. Lähes kaikille on kertymässä tänä vuonna kymmenien miljoonien eurojen alijäämä. 

Hyvinvointialueiden ja Husin alijäämäennuste on yhteensä runsaat 1,2 miljardia euroa. Alijäämä tarkoittaa tappiota, joka syntyy, kun organisaation tuotot ovat pienemmät kuin kulut. Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta. 

HS on kerännyt ennusteet alijäämäennusteet syyskuussa hyvinvointialueilta ja Hus-yhtymältä. Ne voivat siis vielä päivittyä.

Ennusteiden valossa näyttää joka tapauksessa siltä, että lähes kaikilla hyvinvointialueilla on pian edessään valtiovarainministeriön arviointimenettely. Siinä arvioidaan alueen edellytyksiä selvitä perustuslain määrittelemistä tehtävistään. 

Nykyisessä hyvinvointialuelaissa todetaan, että alueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa kolmen vuoden kuluessa. Alueiden talous pitäisi siis saada kääntymään nopeasti tasapainoiseksi ja ylijäämäiseksi.

Hyvinvointialueilla on oikeus lisärahoitukseen, jos asukkaiden lakisääteiset perusoikeudet palveluihin ovat vaarantumassa.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelma kaavailee muutoksia lakiin. Hallitus suunnittelee, että jo yksi lisärahoituspyyntö voi johtaa arviointi­menettelyyn, jossa ”selvitetään aina mahdollisuudet hyvinvointialueiden yhdistymiseen”.

Myös valtiovarainministeriö patistaa alueita säästötoimiin ja alijäämien kattamiseen.

”Alueiden on tehtävä muun muassa kiperät palveluverkon supistamiseen liittyvät päätökset”, sanoo muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen.

Hyvinvointialuejohtajat tyrmäävät täysin ajatuksen hyvinvointialueiden yhdistämisestä.

HS kysyi johtajilta puhelimitse tai sähköpostitse, mitä mieltä he ovat arviointimenettelyyn joutumisesta ja alueiden yhdistämisen uhasta. He eivät usko, että kumpikaan niistä helpottaisi talousahdinkoa tai turvaisi palveluiden järjestämistä.

”Mitään säästöä alueiden mahdollinen yhdistäminen ei tuo. Olemme juuri tehneet ison hallinnollisen uudistuksen, jossa on luotu järjestelmät nykyisille rakenteille. Jos alueita yhdistettäisiin, menisi taas miljardeja euroja uusiin potilasjärjestelmiin, investointeihin ja palkkaharmonisointeihin”, sanoo Etelä-Savon hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä.

Hän ennustaa, että hyvinvointialueiden rahoitusmalli voi kohta johtaa ristiriitoihin: kuuluuko päätös palveluiden mahdollisesta karsimisesta hyvinvointialueelle vai valtiolle?

Osa hyvinvointialuejohtajista on sitä mieltä, että jos vielä tehdään hallinnollinen uudistus, sote-palveluiden järjestäminen pitäisi siirtää kokonaan valtion vastuulle.

”Meillä on kohta Oy Ab Suomi-sote, koko Suomen sote-alue”, kommentoi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen järjestämisjohtaja Antti Parpo.

Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen pitää alueiden yhdistämiseen liittyvää uhkaa huonona kannustimena.

”Rahoituspohja on ollut vajaa kaikilla alueilla, ja vaikeudet ovat tulleet enemmän tai vähemmän annettuina. Merkittävästi onnistuessaankin alue voi joutua arviointimenettelyyn, koska takamatka talouden tasapainoon on absurdi.”

Kainuun hyvinvointialuejohtaja Jukka Lindberg toteaa, että arviointimenettely menettää merkityksensä, jos mikään alue ei saa katettua alijäämiään.

”Alueiden yhdistäminen liittyy poliittiseen tahtoon enemmän kuin arvioihin ja realiteetteihin yhdistämisen hyödyistä”, Lindberg sanoo.

Samansuuntaisesti ajattelee Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtaja Tero Järvinen. 

”Nyt olisi syytä ottaa kylmän rauhallisesti. Kahden tai kolmen köyhän hyvinvointialueen yhdistymisestä ei tule yhtä vaurasta, vaan yksi vielä köyhempi.”

Johtajat pitävät alueille asetettuja talouskriteereitä lähes mahdottomina toteuttaa.

”Ylijäämän tekeminen alijäämää kattamaan on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta”, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointialueen talousjohtaja Antti Niemi.

Kymenlaakson vt. hyvinvointialuejohtaja Harri Hagman jatkaa, että jo alkujaan annettu kolmen vuoden aikataulu alijäämien kattamiseen on epärealistisen lyhyt.

”Toiveemme on, ettei arviointimenettelyn ’harkinnanvaraisuutta’ tiukenneta tai tulkita ehdottomammin uuden hallitusohjelman myötä.”

Aikataulun tiukkuuteen liittyvistä riskeistä huomauttaa myös Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen. 

”Tiukka aikataulu saattaa johtaa joillakin alueilla liian rajuihin ja liian nopeisiin sopeutustoimiin. Siksi voisi olla viisasta antaa alueille esimerkiksi 1–3 vuotta lisäaikaa talouden tasapainon saavuttamiseen – ilman että tavoitteesta tingitään.”

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue puolestaan arvioi, että sen talous saadaan tasapainoon määräajassa. Talousjohtaja Ismo Rouvinen nostaa esiin, että pidempään toimineilla alueilla on tehty tehostamistoimia jo kauan.

”Pitkään tehokkaasti toimineita organisaatioita rankaisee rahoitusmallin siirtymätasaus, joka pakottaa alueet toimimaan muita tehokkaammin myös jatkossa.”

Hyvinvointialueet etsivät säästöjä erityisesti ostopalveluista, ympärivuorokautisesta hoidosta ja hoivasta sekä vuokratyövoiman käytöstä. Useat alueet ovat käyneet ja käyvät vielä lisää yhteistoimintaneuvotteluita.

Alueet aikovat lisätä digitaalisia palveluitaan ja karsia palveluverkkoaan. Tämä tarkoittaa, että loppuvuonna monet saattavat päättää joidenkin toimipisteidensä sulkemisesta. Silti säästöjä ei välttämättä synny tarpeeksi.

”Tarvitsisimme valtiolta lisää rahaa vähintään kymmeniä miljoonia euroja”, sanoo Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen konserni­palveluiden johtaja Mikko Hokkanen.

Alueen kuluvan vuoden alijäämäennuste on 62 miljoonaa euroa. Hokkanen kertoo, että alijäämän kattaminen pelkästään valtion normaalilla rahoituksella vuoteen 2026 mennessä tuntuu ”mielettömän haastavalta”. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on jo valmiiksi tiivis palveluverkko.

”On epätodennäköistä, että sieltä löytyy niin merkittävää tehostamispotentiaalia, että sillä olisi suurta vaikutusta alijäämien kattamiseen.”

Alue laatii parhaillaan uudistusohjelmaa talouden tasapainottamiseksi. Hokkanen ja hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö eivät vielä avaa, mitä toimia se sisältää.

Hokkanen arvioi kuitenkin, että alueella on toistaiseksi hyvät mahdollisuudet pitää huolta palveluista. 

”Emme pelkää, että meidät sulautettaisiin mihinkään muuhun alueeseen.”

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen alijäämäennusteen suuruus tuli yllätyksenä sille itselleenkin. Alle vuosi sitten perustetun organisaation toimintatavat eivät ole vielä vakiintuneet.

”On ikävä mankua lisää rahaa, mutta rahoituksemme ei näytä riittävän lakisääteisiin tehtäviimme”, sanoo alueen järjestämisjohtaja Antti Parpo.

”Haluan jaksaa uskoa siihen, että alijäämä on vielä selätettävissä. Siinä ei välttämättä kuitenkaan onnistuta kahdessa vuodessa. Emme halua tehdä paniikkiratkaisuja.”

Parpo ja hyvinvointialueen johtaja Tarmo Martikainen toteavat, että Varsinais-Suomen palvelurakenne on tällä hetkellä erittäin raskas. Heidän mukaansa suurimmat säästöt on mahdollista saada palveluverkon ja palveluiden keventämisestä.

Parpo sanoo, että asiakkaat ovat liian usein korjaavissa palveluissa, eivät ennalta ehkäisevissä.

”Jatkossa heidät pyritään ohjaamaan kevyempien palveluiden pariin, jos vain suinkin mahdollista”, Parpo sanoo.

Varsinais-Suomen aluehallitus päätti syyskuussa yhtenäistää ja osin tiukentaa käytäntöjään siinä, mitä palveluja asiakkaille myönnetään.

”Päätökset ihmisten hoidosta ovat myös taloudellisia päätöksiä”, Parpo toteaa.

Varsinais-Suomen alue suunnittelee myös yksityisiltä vuokratuista tiloista luopumista. Parpo ei vielä nimeä mahdollisesti suljettavia toimipisteitä.

Hyvinvointialue vähentää vuokratyövoiman käyttöä. Se aikoo panostaa hyvään henkilöstöpolitiikkaan ja mahdollisesti rekrytoida lisää omia työntekijöitä.

”Kalliin vuokratyövoiman käyttö on lisääntynyt työvoimapulan vuoksi. Kun palkkaamme lisää tekijöitä, joudumme maksamaan vähemmän ylityökorvauksia ja hälytysrahoja”, Parpo sanoo.

Lisäksi alue aikoo vähentää päihde- ja mielenterveyspalveluiden laitoshoitoa ja lisätä avopalveluita.

”Myös ympärivuorokautinen hoiva ja hoito, mukaan lukien terveydenhuollon vuodeosastopalvelut, ovat tarkastelussa.”

Ikääntyneiden palveluissa Varsinais-Suomen alue kaavailee yhteisöllisen asumisen lisäämistä kotihoidon ja tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen rinnalle. Yhteisöllisessä asumisessa asiakkaalla on asunto, johon hänelle järjestetään sosiaalista ohjelmaa ja palveluita yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Yhteisöllinen asuminen on huomattavasti edullisempaa kuin ympärivuorokautinen palveluasuminen, sillä hoitajia ja palveluita vaaditaan vähemmän.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue ei voi kuitenkaan sitoutua uusiin yhteisöllisen asumisen yksiköihin. Investointeihin tarvitaan valtuutus valtiovarainministeriöltä, ja rahoituksen saaminen edellyttää alueelta ylijäämäistä tulosta. 

”Uhkaa näyttää siltä, että tehokkuutta tuottavat investoinnit yhteisölliseen asumiseen ja digipalveluihin jäävät osittain toteutumatta”, Parpo arvioi.

Hän toteaa, että jos alue ei saa valtiolta rahaa investointeihin, rakennemuutosta ikääntyneiden palveluihin on lähes mahdoton toteuttaa. 

”Siten myöskään kustannukset eivät alene. Tämä tulee kalliiksi koko Suomelle.”

Etelä-Savon hyvinvointialueella on tänä vuonna ollut jo kahdet yt-neuvottelut. Silti kuluvan vuoden alijäämä on ennusteen mukaan noin 47 miljoonaa euroa. 

Santeri Seppälä arvioi, että kolmannet neuvottelut ovat todennäköisesti tulossa.

”Olemme vähentäneet jo kaiken mahdollisen hallinnosta ja johdosta. Johtajien määrä on tiputettu kolmasosaan, ja tiloja on irtisanottu. Minullakaan ei ole työhuonetta.”

Tällä hetkellä alue käsittelee 45 miljoonan euron sopeuttamisohjelmaa, jolla olisi mahdollista saada vaaditut säästöt kolmessa vuodessa.

”Meidän pitäisi sopeuttaa noin kymmenen prosenttia palvelutuotannostamme. Samaan aikaan mitään palvelua ei saisi heikentää – päinvastoin: niitä pitäisi parantaa. Se ei ole realismia”, Seppälä sanoo.

”Rahat on loppu, mutta palvelumme toimivat vielä hyvin. Haemme kauhun tasapainoa: kuinka paljon palveluita uskaltaa heikentää, jotta saamme alijäämän katettua?”

Seppälä sanoo, että hurjat säästöt palveluihin tuntuvat lähes mahdottomilta toteuttaa. 

Etelä-Savo aikoi esimerkiksi lakkauttaa Kerimäen, Punkaharjun ja Savonrannan terveyspalvelut. Suunnitelma sai kuitenkin niin paljon vastustusta kuntalaisilta, että alue päätti perua aikeensa. Nyt alue hakee säästöjä ennen kaikkea tiloistaan ja sote-pisteidensä aukioloajoista.

”Pyrimme tuottamaan palveluita nykyistä halvemmissa ja pienemmissä tiloissa. Harkitsemme esimerkiksi konttiratkaisuja. 20 prosenttia perusterveydenhuollon käynneistä on digitalisoitu, jolloin kivijalkaverkostakin pitäisi säästää 20 prosenttia.”

Lisäksi Mikkelin ja Savonlinnan sairaaloiden erikoissairaanhoitoa yhdistetään yhä lisää ja psykiatrian vuodepaikkoja vähennetään Mikkelissä. 

Etelä-Savon väestö vähenee ja vanhenee. Työntekijöistä on huutava pula, ja samalla ikääntyneet tarvitsevat yhä enemmän palveluita. Alueen suurin huoli rahoitusmallissa onkin väestörakenteen kehitys.

”Alue, joka menettää väestöään tätä tahtia, menettää rahaa. Parissa vuodessa tämä sortaa palvelutarpeen mukaisen rahoituksemme.”

Lisäksi Seppälä kritisoi sitä, ettei rahoitusmalli ota huomioon vapaa-ajan asukkaiden suurta joukkoa Etelä-Savossa.

”Heitä palvelevat meidän päivystyksemme, ensihoitomme ja pelastustoimemme.”