”Karmaisevia lukuja.”

”Nyt ollaan tilanteessa, jossa talous kyntää syvällä.”

”Taantumasta on tulossa odotettua syvempi ja pidempi.”

Näin julistavat suomalaiset poliitikot, virkamiehet ja osa ekonomisteista. Media toistaa samaa synkkää puhetta omissa otsikoissaan.

Julkista keskustelua seuraamalla voisi luulla Suomen olevan vaipumassa syvään lamaan.

Ja niin moni suomalainen todennäköisesti ajattelee. 

Kuluttajien mielessä välkkyy kauhukuva 1990-luvun laman kaltaisesta katastrofista tai vähintäänkin vuoden 2008 finanssikriisistä, jolloin talous törmäsi äkisti seinään.

Ei siis ihme, että nyt nekin, joilla menee hyvin, varautuvat vaikeisiin aikoihin. Asuntokauppa on jäissä, sohvat ja televisiot jäävät ostamatta ja ravintolakäynneistä tingitään.

Suomalaisten säästämisaste on kääntynyt nopeasti positiiviseksi ja kasvaa jatkuvasti. Käytännössä suomalaisilla on käytettävissään enemmän rahaa kuin he sitä kuluttavat.

Kuluttajien luottamus ja käsitys omasta taloudesta ovat joulukuun lukujen mukaan jo lähellä viime talven ennätysmäisen heikkoa tasoa. Tuolloin, vuoden 2022 lopussa, suomalaiskuluttajien luottamus putosi kaikkien aikojen heikoimpaan lukemaan.

Hämmentävää tämä on siksi, että oikeasti talouden tilastot ja ennusteet eivät kerro yhtä synkästä tilanteesta kuin julkisen keskustelun perusteella voisi päätellä. Valtaosalla kuluttajista ei ole mitään hätää. Suomi on kylläkin taantumassa mutta ei syöksymässä syvään lamaan.

Miksi suomalaiset ovat niin peloissaan? Onko pessimismi jo liiallista?

Kuinka paha suhdannetilanne oikeasti on?

Ei kovin paha.

Suhdannetilanteen kutsuminen taantumaksi vaatii ehdottomasti etuliitteen lievä, arvioi taloustieteen professori Niku Määttänen Helsingin yliopistosta.

Lievästä taantumasta on kyse myös kaikkien muiden HS Vision haastattelemien ekonomistien mukaan.

Taantuman sijasta voisi puhua vain kituliaan kasvun ajasta ja talouskasvun puutteesta, arvioi ennustepäällikkö Päivi Puonti Etlasta eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.

”Vaikka taloustilanne on heikentynyt, se ei ole mitenkään poikkeuksellisen huono. Puhutaan lyhytaikaisesta tilanteesta, joka tulee menemään ohi”, Puonti sanoo.

Hän uskoo, että vuoden 2024 jälkimmäinen puolisko tulee olemaan kovin erilainen kuin ensimmäinen vuosipuolisko.

Samaa todistavat myös luvut.

Bruttokansantuotteen (bkt) ennakoidaan supistuneen viime vuonna vain 0,5 prosenttia, ja tälle vuodelle ennusteet odottavat muutaman prosentin kymmenyksen heikennystä tai muutaman prosentin kymmenyksen kasvua.

Suomen Pankin ja Aktian synkimmät ennusteet odottavat bkt:n supistuvan tänä vuonna 0,2 ja 0,3 prosenttia. Optimistisin eli valtiovarainministeriön ennuste puolestaan maalailee tälle vuodelle plusmerkkistä eli 0,7 prosentin kasvua.

Eikä tilanteen odoteta siitä huonommaksi muuttuvan. Vuodelle 2025 ekonomistit ennustavat jo prosentin tai kahden kasvua.

Ei kuulosta ihan kauhean pahalta. Käytännössä taantuma voi olla jo nyt tai kohta ohi.

Finanssikriisin aiheuttamassa taantumassa Suomen bruttokansantuote romahti 8,1 prosenttia vuonna 2009, ja 1990-luvun lamassa talous supistui peräti kolme vuotta putkeen, pahimpana vuonna 5,9 prosenttia.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

”Talous supistuu oman ennusteeni mukaan tänä vuonna 0,3 prosenttia. Se ei ole mitenkään katastrofaalista”, arvioi Aktian pääekonomisti Lasse Corin.

Corinin mielestä kuluttajat ja ylipäätään taloudesta kuuluvat viestit ovat tällä hetkellä turhan negatiivisia suhteessa siihen, miten maltillista talouden supistuminen on.

Myös Määttänen korostaa, että olisi tärkeää suhteuttaa bkt:n muutos pidemmän aikavälin trendiin.

”On hieman hullua, että taantuma saa niin paljon huomiota. Suomen talouden kasvu on pyörinyt nollan tuntumassa jo vuosikausia. Nyt kyse on siitä, että se menee hetkeksi aikaa nollan alapuolelle, eli talous supistuu”, Määttänen sanoo.

Nykytilanteen vertaaminen 1990-luvun lamaan on järjetöntä ja väärin, vaikka jotkut niin ovat tehneetkin, sanoo professori Mika Pantzar Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Hän muistuttaa, että tilanne 30 vuotta sitten oli oikeasti dramaattinen, kun valuutta pakeni maasta, korot nousivat pilviin, työttömiä oli massoittain ja Neuvostoliiton hajoaminen pysäytti viennin. 

Myöskään finanssikriisiin ei yhtäläisyyksiä juuri löydy.

Määttäsen mukaan ei ole mitään merkkejä samankaltaisesta itseään ruokkivasta kierteestä ja rahoitusjärjestelmän ongelmista kuin finanssikriisissä.

Silloin pankit pistivät lainahanat kiinni, mikä vähensi investointeja ja syvensi taantumaa. Nyt rahoitusoloja on kiristetty tietoisesti rahapolitiikan avulla inflaation taltuttamiseksi ja rahapolitiikkaa voidaan tarvittaessa keventää, hän sanoo.

Myös Corin muistuttaa, että tällä kertaa rahoitusta olisi pankeissa tarjolla, mutta kysyntää sille ei ole.

Eniten nykytilanne muistuttaa Corinin mukaan talouden heikkoutta vuosina 2012–2014.

Vuonna 2012 bkt supistui 1,4 prosenttia, vuonna 2013 miinusta tuli 0,9 prosenttia ja vuonna 2014 bkt supistui 0,3 prosenttia.

”Nyt ilmapiiri on synkempi kuin tuolloin, mikä on hieman ihmeellistä”, Corin huomauttaa.

Nykytilanteesta tekee hänen mukaansa konkreettisemman se, että asuntokauppa tyssäsi niin rajusti. Yhtä nopea asuntokaupan hidastuminen ja hintojen pudotus on harvinaista.

Vaikka puhutaankin lievästä ja lyhyestä taantumasta, voi yksittäisten kotitalouksien tai yritysten tilanne toki olla jopa erittäin huono.

Syynä on ennen kaikkea työttömyys. Jo pelkkä pelko siitä tekee varovaiseksi.

Mitään valtaisaa työttömyyttä ei kukaan kuitenkaan ennusta. Työmarkkinatilanteen uskotaan pysyvän suhteellisen hyvänä.

Kaikki riippuu nyt siitä, millä alalla ihminen on töissä.

”Tämä ei ole sellainen kaikkia koskettava taantuma. Se voi mennä ohi ilman, että osa kuluttajista edes huomaa sen vaikutusta”, Puonti sanoo.

Nyt vaikeimmassa tilanteessa ovat ne, jotka ovat töissä rakennusalalla tai siihen tiiviisti kytköksissä olevilla aloilla. Heillä on eniten syytä pelkoon.

Asuntokaupan ja asuntorakentamisen täydellinen tyssäys on johtanut irtisanomisiin ja lomautuksiin, ja lisää voi olla luvassa.

Suomen työttömyyden kasvu on seurausta ennen kaikkea rakennusalan työllisyyden heikkenemisestä. Jonkin verran työttömyys voi kasvaa myös palvelualoilla, kun kuluttajien varovaisuus heikentää kysyntää esimerkiksi ravintoloissa ja matkailualalla.

HS Vision haastattelemat ekonomistit eivät kuitenkaan usko työttömyyden leviävän laajemmin muille aloille. Massatyöttömyyttä eivät mitkään ennusteetkaan odota. Marraskuussa työttömyysaste oli 6,8 prosenttia, ja tänä vuonna sen ennustetaan nousevan noin 7,5 prosentin hujakoille.

”Yritykset haluavat pitää kiinni työvoimasta, koska työvoimapula ei ole hellittänyt. Irtisanomisten sijasta ne mieluummin lomauttavat”, Corin sanoo.

Työttömille tilanne sen sijaan voi olla vaikea, kun hallituksen työttömyysturvaan tekemät leikkaukset iskevät vuoden edetessä. Osa niistä tuli voimaan jo vuoden alussa.

Taantuman vaikutusta lieventää se, että samaan aikaan tapahtuu kuluttajan tilannetta parantavia asioita.

Tänä vuonna suomalaisten ostovoima vahvistuu. Viime vuonna sovitut palkankorotukset kasvattavat selvästi kuluttajien ostovoimaa, koska inflaatio on lähtenyt laskuun. Inflaation laskutrendin odotetaan jatkuvan.

Myös eläkeläisten lompakoilla on aiempaa enemmän ostovoimaa, kun työeläkkeisiin on luvassa 5,7 prosentin muhkea indeksikorotus.

Samaan aikaan inflaation odotetaan hiipuvan Suomessa pariin prosenttiin tai sen alle. Viime marraskuussa kuluttajahintojen vuosimuutos oli enää 3,3 prosenttia, ja siitä valtaosa johtui korkojen noususta, koska ne huomioidaan kotitalouksien kulutuksessa.

Inflaatio-odotukset alkavat olla aika lähellä EKP:n tavoitetta. Määttäsen mukaan toistaiseksi näyttää, että inflaatiopiikistä on selvitty aika pienin vaurioin. Suomen ja ehkä Saksankin näkökulmasta rahapolitiikka on tosin hänen mukaansa pikkuisen liian kireää. Monessa muussa euromaassa tilanne on parempi. 

Inflaation hellittäessä myös korot laskevat, minkä pitäisi vähitellen helpottaa myös asuntovelallisten tilannetta. Euriborit kääntyivät laskusuuntaan loppusyksystä, ja laskun odotetaan jatkuvan, kun EKP:n ennakoidaan aloittavan ohjauskorkojen laskun kevään aikana.

Sen odotetaan antavan vauhtia jumissa olevaan asuntokauppaan.

Vaikka osa asuntovelallisista onkin joutunut tiukoille korkojen nousun takia, niin kaikkiaan korkošokki on Corinin mukaan nyt ollut pelättyä pienempi ja selvästi maltillisempi kuin 15 vuotta sitten.

Osaltaan tätä voi selittää hänen mukaansa se, että noin neljänneksellä asuntovelallisista on jonkinlainen korkosuojaus lainalleen.

Syksyllä 2008 finanssikriisin kärjistyessä vuoden euribor kipusi 5,5 prosenttiin ja laski sitten nopeasti. Nyt sama viitekorko liikkuu 3,5 prosentin hujakoilla käytyään korkeimmillaan viime syyskuussa 4,2 prosentissa.

Viime vuonna kotitalouksien korkotulot kasvoivat nopeammin kuin korkomenot, eli suomalaisten nettokorkokulut ovat laskeneet. Nettokorkokuluissa on huomioitu velkojen ja talletusten korot.

Finanssikriisin aikana suomalaisten nettokorkokulut olivat Corinin laskelmien mukaan yli kolme prosenttia käytettävissä olevista tuloista, kun ne nyt ovat olleet enimmillään 1,75 prosenttia.

Kun faktat puhuvat lievästä taantumasta, niin miksi kaikki synkistelevät?

Pantzar näkee tilanteessa poliittisen pelottelun retoriikkaa. Samanlaista oli esimerkiksi velkapelottelu ennen viime kevään eduskuntavaaleja.

Tuolloin Suomen arvioitiin olevan Kreikan tiellä ja valtionvelan olevan juuri kaatumassa päälle, vaikka tämä ei pitänyt paikkaansa. 

Lamalla pelottelemisella on Pantzarin mukaan Suomessa pitkä perinne aivan kuten velkapelottelullakin, jota Pantzar työryhmineen on tutkinut. Siinäkin todellisuuden ja velkapuheen välillä on ollut ristiriita, kuten nyt taantumapuheilla ja talouden todellisella suhdannetilanteella.

”Lamalla pelotellaan, kun työmarkkinoilla palkkaneuvottelut ovat käynnissä, jotta voitaisiin alentaa palkankorotusvaatimuksia. Nyt ei ole kyse siitä, vaan ehkä hallituksen tarkoitus on saada ay-liike nöyrtymään”, Pantzar sanoo.

Hän muistuttaa, että koko 1980-luvun työnantajapuoli varoitteli talouden heikkoudesta ja taantumasta, mutta sellaista ei tullut. Varoituksiin turruttiin, ja kun niitä lopulta olisi pitänyt uskoa 1990-luvun kynnyksellä, kukaan ei enää ottanut niitä tosissaan.

Nyt taantumapelottelua on Pantzarin mukaan harrastanut hallituksen lisäksi myös oppositio, joka haluaa osoittaa, että hallituksen leikkaukset pahentavat suhdannetilannetta.

Tilannetta pahentaa se, että taantuman pelko sekoittuu ihmisten mielissä samaan aikaan sodan pelkoon.

”Suomalaiset ajattelevat, että pitää varautua sotaan ja rakentaa linnoituksia. Tällaiset puheet kasvattavat pelkoja lisää”, Pantzar sanoo.

Poliitikkojen pitäisi nyt rauhoittaa ihmisiä ja lopettaa vastakkainasettelun voimistaminen. 

”Tarvittaisiin puhetta keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi. Se on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus, ja sen menettäminen olisi paha virhe”, Pantzar sanoo.

Hän sysää vastuuta liiasta pelottelusta myös medialle. Mielialan vaikutus talouden dynamiikkaan tunnetaan nykyään jo taloustieteessä. Lamapuheen toistamisella perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa on vaikutusta.

Samaa sanoo myös Määttänen. Vuonna 2020 julkaistu akateeminen tutkimus kertoo, että pelkkä uutinen siitä, että maan talous on vaipunut teknisesti taantumaan vähentää heti kuluttajien luottamusta sekä yksityistä kulutusta ja bruttokansantuotetta. Tutkimus pohjaa 40 maan tietoihin.

Määttäsen mukaan suomalaisten pelkojen ja pessimismin takana voivat olla myös viimeaikaiset kokemukset siitä, että yllättäviäkin asioita voi tapahtua. Pandemia ja sota voivat olla muistutus siitä, samoin korkojen äkillinen nousu.

Hän ei sinänsä ota kantaa siihen, onko pelko liiallista.

Miksi turhasta synkistelystä ja jopa tarkoituksellista pelottelusta on syytä olla huolissaan?

Liiallinen tai jopa tarpeeton synkistely on ongelmallista, koska se voi pahentaa taantumaa. Peloista voi tulla itseään toteuttavia.

Kun pelokkaat kuluttajat laittavat kukkaronnyörit kiinni, yksityinen kulutus vähenee ja pahentaa siten taantumaa. Asuntokaupassa ja palvelualoilla tämä on nähty.

Kuluttajien toimilla on iso vaikutus Suomen talouteen, sillä yksityisen kulutuksen osuus siitä on kutakuinkin puolet.

Laskutavasta riippuen yksityisen kulutuksen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 49,4 tai 51,5 prosenttia. Vuonna 2022 se oli tarkalleen ottaen 49,4 prosenttia, kun luvusta putsataan pois kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tiedot.

Yksityisen kulutuksen suuri osuus taloudesta tekee sen muutoksista merkittäviä, vaikka itse prosenttimuutokset ovat usein pieniä, Corin sanoo.

Viime vuonna yksityisen kulutuksen ennakoidaan vähentyneen 0,8 prosenttia.

Mikä on ekonomistien viesti suomalaisille kuluttajille, jotka pelkäävät taantumaa. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

”Tämä on väliaikaista, ja parempaan päin ollaan menossa, kun perimmäinen juurisyy eli todella nopea inflaation kiihtyminen on taitettu. Nyt vain odotellaan”, Puonti sanoo.

Hänen mukaansa puhutaan vain kuukausista, milloin korkoja aletaan laskea. Sen jälkeen tilanne laukeaa ja sulattaa jäissä olevat asuntomarkkinat.

Myös Corin vakuuttaa asioiden olevan menossa parempaan päin, vaikka varovaisuus onkin perusteltua.

Määttänenkään ei kiellä ketään rakentamista puskureita, jos iso asuntolaina painaa. Hän kuitenkin korostaa, että esimerkiksi työttömyyden suhteen tilanne ei ole sellainen, että olisi syytä varautua erittäin paljon huonompiin aikoihin.

Myös puhe Suomen julkisen talouden tilanteesta voi kasvattaa huolta.

Tavalliset ihmiset voivat hämmentyä, kun poliitikot puhuvat samassa lauseessa Suomen taantumasta, julkisen talouden pitkäaikaisesta tervehdyttämisestä ja velkaantumisen hillitsemisestä. Kuulijan voi olla vaikea arvioida, kauhistellaanko nyt Suomen julkisen talouden alijäämää vuonna 2030 vai onko taantuma jo niin syvä, että kaikkien olisi syytä ryhtyä kaurapuurodieetille. 

”Vaikka julkisen talouden tasapainottaminen on osoittautunut erittäin hankalaksi, niin ei se silti edellytä meiltä tavallisilta kansalaisilta dramaattista elintason laskua”, Määttänen huomauttaa.

Velkaantumisen taittamisessa ei ole hänen mukaansa kyse siitä, että päällä olisi akuutti tilanne.

”Ei ole mitään pakkotilannetta, että julkinen talous pitäisi heti tasapainottaa. Kyse on enemmänkin pidemmän aikavälin näkymästä, johon pitää alkaa reagoida”, Määttänen sanoo.

Muuten riskit kasvavat, ja sopeutumistoimia voidaan joutua tekemään nopeasti. 

Nyt siinä tilanteessa ei Määttäsen mukaan missään tapauksessa olla. 

Elintason näkökulmasta tavallisen ihmisen kannattaakin miettiä erityisesti omaa työllistymistä. 

”Ratkaisevampaa on se, miten pärjää työmarkkinoilla ja miten ura etenee.” 

Oikaisu 13.1. kello 6.55: Jutussa mainittiin kertaalleen virheellisesti vuoden 2018 finanssikriisi viitattaessa vuoden 2008 finanssikriisiin.