Laulaja Jari Sillanpään joulukonserttikiertueelta on tippunut jo useita konsertteja. Konsertit on peruttu jo Hämeenlinnasta, Turusta ja Lappeenrannasta, ja Iltalehden mukaan useita muitakin konsertteja on vaakalaudalla.

”Esiintyjä Jari Sillanpään aiemmat ja sittemmin uudelleen julkisuuteen nousseet rikostuomiot ovat ristiriidassa kaupungin arvopohjan ja eettisten ohjeistusten kanssa, ja siten kaupunki ei näe yhteistyölle mahdollisuutta”, Lappeenrannan kaupungin tiedotteessa perusteltiin viime viikolla konsertin perumista.

Sillanpää on vuosina 2018–2020 saanut tuomiot sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, huumausainerikoksista ja rattijuopumuksesta. Rangaistukset on kärsitty, mutta Suomen suosituimpiin iskelmälaulajiin aiemmin kuuluneen Sillanpään ura on suurelta osin katkennut rikostuomioihin. 

HS:n Kuukausiliitteen haastattelussa toukokuussa 2023 hän valitteli kappaleidensa häviämistä radioiden soittolistoilta ja totesi, ettei hänellä ole varaa ostaa uusia kappaleita, mahdollisia tulevia hittejä säveltäjiltä: ”Mulla ei ole levy-yhtiötä. Kato cancelointi on kova juttu.”

Suomen kieleenkin vakiintuneella cancelointi-sanalla ja siihen liittyvällä cancel-kulttuuri-termillä tarkoitetaan ihmisen tai ilmiön torjumista, perumista tai boikotointia. Englanninkielisissä yhteyksissä cancel-termiä käytetään esimerkiksi televisiosarjan tekemisen keskeyttämisestä yhtäkkiä, ilman että tarinaa saatetaan loppuun. Peruminen on nopea päätös, ja kohde katoaa saman tien.

Canceloinnista on puhuttu erityisesti rikoksista epäiltyjen ja niistä tuomittujenkin taiteilijoiden yhteydessä. Jo pelkät epäilyt saattavat katkaista taiteilijan uran kokonaan tai ainakin pitkäksi aikaa.

Näin on käynyt esimerkiksi näyttelijä Kevin Spaceylle.

Spacey vieraili maanantaina 16. lokakuuta Oxfordin yliopiston luennolla ja sai monologiesityksestään valtavat suosionosoitukset. Kyseessä oli Spaceyn ensimmäinen julkinen esiintyminen näyttelijänä sen jälkeen kun häntä vastaan nostettu oikeusjuttu päättyi vapauttavaan tuomioon lontoolaisessa oikeusistuimessa heinäkuussa.

Spacey oli kutsuttu The Spectator -lehden toimittajan Douglas Murrayn pitämälle luennolle, jonka aiheena oli ”Mitä Shakespeare voi opettaa meille cancel-kulttuurista”. Spacey esitti tilaisuudessa monologin Shakespearen näytelmästä Timon Ateenalainen, jonka nimihenkilö joutuu aikalaistensa hyljeksimäksi sen jälkeen kun on uhrannut koko omaisuutensa näiden hyväksi.

Spaceyn oikeusjutussa oli kyse seksuaalirikoksista. Neljä miestä syytti Spaceyta seksuaalisesta ahdistelusta ja hyväksikäytöstä, mutta valamiehistö totesi hänet syyttömäksi kaikkiin yhdeksään syytekohtaan. 

Samankaltaiseen syytteeseen Spacey vastasi vuonna 2022 Yhdysvalloissa, kun New Yorkissa käsiteltiin näyttelijä Anthony Rappin häntä vastaan nostamaa siviilikannetta. Rapp syytti Spaceyta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka Rappin mukaan olisi tapahtunut vuonna 1986. Myös tuosta oikeudenkäynnistä Spacey sai valamiehistöltä vapauttavan tuomion lokakuussa 2022.

Kuten Spaceyn asianajaja Chase Scolnick totesi äskettäin Variety-lehdelle, jokainen valamies, joka on tarkastellut Spaceyyn kohdistuneita syytöksiä ja todisteita oikeussalissa, on todennut tämän syyttömäksi.

Spaceyn ura kuitenkin käytännössä pysähtyi jo syytöksiin, joita useilta miehiltä ja naisilta alkoi tulla #metoo-liikkeen myötä vuonna 2017. Hän sai potkut Netflixin suositusta House of Cards -sarjasta ja hänet määrättiin maksamaan tuotantoyhtiölle 31 miljoonan dollarin korvaukset sopimusrikkomuksesta. 

Vaikka Spacey ei ole saanut rikostuomioita, CNN-uutiskanavan marraskuussa 2017 julkaisemassa artikkelissa useat House of Cardsin työntekijät kertoivat nähneensä tai kokeneensa seksuaalista häirintää Spaceyltä sarjan kuvauksissa. 

Kevin Spaceyn uusin elokuva, pienellä budjetilla tehty Control onkin aiheuttanut kohua hänen mukanaolonsa vuoksi. Sen ensi-iltateatteriksi kaavailtu Prince Charles Cinema Lontoossa perui esitykset kun selvisi, että Spacey on elokuvassa mukana – vaikka vain ääniroolissa.

”Työntekijäni ja minä olemme kauhuissamme siitä, että meidät mainitaan samassa lauseessa kuin hänen elokuvansa ensi-ilta”, Prince Charles Cineman johtaja Greg Lynn perusteli ensi-illan perumista kirjeessään elokuvan tuottajalle ja pääosanäyttelijälle Lauren Metcalfelle.

Variety-lehden haastattelema Metcalfe kertoo korvaavan teatterin Genesis Cineman löytyneen alle vuorokaudessa. Control tulee elokuvateattereihin Britanniassa ja Yhdysvalloissa 15. joulukuuta, muilla alueilla helmikuussa 2024.

Spacey kiinnitettiin elokuvaan sen jälkeen kun hänet todettiin syyttömäksi Yhdysvalloissa, mutta ennen Britannian-oikeudenkäyntiä. Metcalfen mukaan Spaceyn palkkaaminen oli riski, mutta kannattava sellainen. ”Halusimme pohjata päätöksemme faktoille emmekä cancel-kulttuurille”, Metcalfe sanoi BBC:lle.

”Ihmiset varmasti ymmärtävät, että pienen budjetin indiefilmille on vain eduksi työskennellä kokeneen ja ammattitaitoisen näyttelijän kanssa – riippumatta hänen yksityiselämästään.”

Jotkut voivat jatkaa uraansa, jotkut eivät. Suomessa esimerkiksi laulaja-näyttelijä Roope Salmisen juontajantaidoille on edelleen kysyntää seksuaalirikostuomion jälkeenkin. Sen sijaan Punkstoo-instagram-tilillä julkaistujen syytösten jälkeen Pää kii -punkyhtyeen keikat peruttiin ja parhaillaan käydään oikeutta siitä, ovatko tiliin yhdistetyt kaksi naista loukanneet yhtyeen keulahahmon Teemu Bergmanin kunniaa.

Millä perusteilla jotkut voivat jatkaa uraansa? Kulttuuripolitiikan tutkija, dosentti Pauli Rautiaisen mukaan tätä on vaikea määritellä, koska taiteilijoita koskevat tapaukset hahmottuvat yksittäistapauksina, joista on vaikea tehdä yleisiä johtopäätöksiä.

”Taidesosiologien mukaan taiteilijat eroavat tavallisista kuolevaisista siitä, että heillä on niin sanotusti oikeus elämäkertaan. He eivät ole siis kansalaisia vaan uniikkeja ihmisiä. Heistä keskusteltaessa korostuu [elämäkertaan oikeuttavien] uniikkien piirteiden luenta, ja se tekee ilmiön yleistämisen tosi vaikeaksi”, Rautiainen sanoo.

Taiteilijoiden ja tavallisten ihmisten jaon lisäksi Rautiainen kiinnittää huomiota erilaisiin taiteilijaprofiileihin, viitaten hollantilaisen taidesosiologin Hans Abbingin teorioihin. Tämä jakaa taiteilijat kahteen ryhmään: vakaviin ja populaareihin. Edelliset ovat usein riippuvaisia julkisesta tuesta kuten apurahoista, jälkimmäiset taas markkinoista. Cancel-kulttuurin boikotointivaatimukset liittyvät siihen, että taiteilijan tulonmuodostusta pyritään estämään, eli pyritään vaikuttamaan yleisö siitä, ettei boikotoitavalle ole syytä antaa rahaa.

”Abbing myös sanoo, että positiot ovat hyvin vahvasti määriteltyjä eivätkä siirtymät ole mahdollisia: jos olet ryhtynyt Teemu Mäeksi, et voi ryhtyä Juhani Palmuksi ja jos olet ryhtynyt Juhani Palmuksi, et voi ryhtyä Teemu Mäeksi.”

Juuri Teemu Mäki on herättänyt vahvoja tunteita Sex and Death -teoksensa (1988) eli niin sanotun kissantappovideonsa jälkeen. Häneen on myös sen vuoksi kohdistunut usein boikotointivaatimuksia. 

Koska Mäki kuitenkin yleensä hahmotetaan vakava/populaariakselilla vakavaksi taiteilijaksi, jonka toimeentulo ei ole riippuvaista teosmyynnistä kuluttajille, boikotointivaatimukset eivät ole olleet erityisen tehokkaita. Mäen teoksia ovat ostaneet taidemuseot ja hän on sekä Suomen taiteilijaseuran että International Association of Art Europen puheenjohtaja. Hän on myös työskennellyt Aalto-yliopiston professorina.

Jotta boikotointivaatimukset toimisivat tällaista taiteilijaa vastaan, kansan täytyisi vakuuttaa esimerkiksi apurahalautakunnat siitä, ettei hänelle pitäisi enää myöntää apurahoja. Tai yliopistot siitä, ettei hänelle pitäisi antaa työtehtäviä.

”Mäen leimaantuminen on ollut häilyväistä. Se iskee pintaan ajoittain. Seksuaalirikoksiin liittyvissä teoissa on pysyvämpää leimaamista, stigmaa. Jokin teko alkaa tavallaan pilata sen henkilön identiteetin”, Rautiainen sanoo.

Rautiaisen mukaan jonkin ihmisen cancelointi on mekanismi, jossa pyritään luomaan ihmisen päälle stigma. Sen myötä boikotoitua ihmistä ei nähdä enää moniulotteisena, vaan vain tämän yhden teon läpi.

Sen sijaan sellaiset vääryydet, joihin ei liity seksuaalista vallankäyttöä, eivät aiheuta niin suurta boikotointipainetta. Rautiainen nostaa esimerkiksi ohjaaja Jouko Turkan, jonka toimintaa kyllä on laajasti kritisoitu, mutta niissä ei ole nähty seksuaalisen vallankäytön elementtejä. 

Samoin Rautiainen mainitsee Ateneumin entisen johtajan Tuula Karjalaisen keväällä ilmestyneet muistelmat, jossa tämä kritisoi vahvasti taide-elämän sukupuolittuneita valtarakenteita, Karjalaisen sanoin ”oikeistopoikien” kerhoa, johon hän lukee 2000-luvun alun taidevaikuttajia.

Tämän kritiikin mukaan siis vallankäyttö on sukupuolittunutta mutta ei seksuaalista, eikä siitä ole siksi syntynyt niin vahvaa boikotointireaktiota.

”Sukupuolittuneen vallankäytön analyysiin ilman seksuaalista väärinkäyttöä ei liity cancelointikulttuuria”, Rautiainen toteaa.

”Ja cancel-kulttuuri on kansan oikeustajulla operoivaa, kun taas sukupuolittuneen vallankäytön tarkastelu on taidemaailman valtasuhteiden sisäistä keskustelua.”

Perjantaina 27. lokakuuta laulaja Lauri Tähkä eli Jarkko Suo sai vapauttavan tuomion Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa, jossa häntä syytettiin pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. 

Maanantaina uutisoitiin, että syyttäjä valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, joten asian käsittely ehkä jatkuu hovioikeudessa. Jääkö syytteistä tai oikeudenkäynnistä hänen uransa päälle varjo, vaikka käräjäoikeuden vapauttava tuomio jäisikin voimaan tai hän voittaisi myös hovissa? 

Tällä hetkellä Tähkän loppuvuoden keikkakalenterissa on neljä konserttia, eli ei mitenkään valtavaa määrää näin joulukonserttikiertueiden sesonkiaikaan.

Mutta toisaalta nuo kaikki neljä konserttia on merkitty loppuunmyydyiksi.