Pienet, mustat papanat paljastavat, että sisälle on tullut kutsumattomia vieraita: jyrsijöitä.

Kun ilmat syksyllä kylmenevät, metsähiiret ja metsämyyrät lähtevät etsimään suojaa ja ravintoa. Usein sopiva paikka löytyy ulkorakennuksista, mutta jyrsijöitä pääsee myös mökkeihin ja asuinrakennuksiin.

Ilmaston lämpeneminen on laajentanut metsähiirien levinneisyysaluetta.

”Aiemmin niitä on tavattu Vaasa–Kuopio-linjan eteläpuolella, mutta nyt niitä on alettu tavata myös hieman pohjoisempana”, sanoo Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Heikki Henttonen, joka on tutkinut jyrsijöitä yli 50 vuotta.

Metsämyyriä puolestaan näkee yleisesti aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Metsähiiret ja -myyrät eivät suinkaan ole Henttosen mukaan vaarattomia vieraita. Niiden ulosteissa on taudinaiheuttajia, joista yleisin on metsämyyrien levittämä ja myyräkuumetta aiheuttava Puumala-virus.

Lisäksi eläimet pilaavat elintarvikkeita, tuhoavat talojen eristeitä ja saattavat aiheuttaa oikosulkuja järsimällä sähköjohtoja.

Henttonen antaa seuraavassa neuvoja siitä, miten jyrsijöitä voi torjua.

Yleisesti ajatellaan, että jyrsijät tulevat taloon maan tasosta. Se on vain osa totuutta.

”Metsähiiret ja metsämyyrät ovat hyviä kiipeilijöitä. Ne kiipeävät seinää ylös ja pääsevät sisään vesikaton ja seinän välissä olevasta ilmaraosta.”

Henttonen suosittelee sisätiloihin johtavien aukkojen peittämistä pienisilmäisellä rautalankaverkolla.

”Metsämyyrät ovat niin pieniä, että ne mahtuvat kaljapulloon. Siksi verkon silmän koon tulisi olla 5–7 millimetriä.”

Lattian rajassa olevat kolot kannattaa myös sulkea. Siihen soveltuu erityisen hyvin teräsvilla.

Mikäli haluaa ruokkia lintuja talvisin, on syöttölauta syytä sijoittaa mahdollisimman kauas asumuksista. Lintujen evääksi tarkoitetut siemenet maistuvat myös jyrsijöille.

Kun rakennuksesta löytyy jyrsijöiden papanoita, kannattaa olla tarkkana siitä, miten ne siivoaa, ettei saa myyräkuumetta. Henttonen kehottaa käyttämään desinfiointiaineella ja vedellä kasteltua rättiä ja jättämään imurin siivouskomeroon.

”Imurointi nostaa ilmaan pölyhiukkasia, joiden kyydissä virukset pääsevät hengityselimiin. Myyräkuume tarttuu nimenomaan hengitysteiden kautta.”

Lämpimässä mökissä virus säilyy tartuttavana pari viikkoa, kylmässä pidempään. Varsinainen riskipaikka on pölyävä puuliiteri loppusyksyllä, joten Henttonen suosittaa klapien hakkaamista ulkona.

Myyräkuume on Suomessa yleinen sairaus: yli 10 prosentilla suomalaisista on tartuntaa ilmaisevat vasta-aineet, mutta vain noin 20 prosenttia tartunnan saaneista on sairastunut selvään tautiin. Suurin osa potee tartunnan oireettomana tai niin lievänä, ettei sitä osaa yhdistää myyräkuumeeseen.

Oireet vaihtelevat parin päivän kuumeesta vakavaan sairauteen. Myyräkuumeen itämisaika on yleensä kahdesta neljään viikkoon.

”Osalla ihmisistä on geneettinen alttius saada paha tauti, ja silloin myyräkuume voi olla hyvin ankara. Kuolemantapauksiakin on tilastoitu joitakin kymmeniä.”

Jyrsijät tekevät mieluusti pesän sänkyyn, kun asukkaat ovat poissa. Epämieluisan asukin tunnistaa ulosteista. Henttonen neuvoo viemään vuodevaatteet pariksi tunniksi kuumaan saunaan, jotta virukset kuolevat.

Tietyt asuinrakennukset ja mökit ovat erityisen alttiita hiirille ja metsämyyrille. Tällainen ”hiiritalo” sijaitsee esimerkiksi jyrsijöiden suosimalla reitillä, jota ne käyttävät lähtiessään syksyisin vaeltamaan ensipakkasten tultua.

Hiiritalon nurkilta voi pyytää lokakuussa muutamassa viikossa viitisenkymmentä  metsähiirtä, Henttonen sanoo.

Metsähiirien aiheuttamat piilevät vahingot voivat Henttosen mukaan järjestää yllätyksiä, kun talo myydään ja tuhot havaitaan jälkikäteen. Jos oikeuteen mennään, tarvitaan asiantuntija määrittämään, ovatko jyrsijävauriot syntyneet ennen kaupantekoa vai sen jälkeen.

Henttonen on itsekin ollut asiantuntijana oikeusjutuissa, joissa on puitu jyrsijätuhoja.

”Yhdessä omakotitalossa jyrsijät olivat jauhaneet eristeenä käytetyn lasivillan pölyksi vuosien kuluessa. Paineistettu ilmanvaihto työnsi pölyn asuintiloihin ja aiheutti perheen lapsille allergiaoireita.”

Eristeiden tuhoamisen lisäksi jyrsijät saattavat vaurioittaa myös sähköjohtoja.

Metsähiiri tunkeutuu joskus jopa auton moottoritilaan, missä se voi nakertaa sähköjohtoja, joiden muovipäällysteissä on jyrsijää houkuttelevia kemikaaleja.

”Minulle on syntynyt mielikuva, että ongelmia on enemmän parkkipaikoilla, joilla on runsaasti ruusupensaita ja syksyisin metsähiirien rakastamia ruusunkiulukoita.”

Henttonen pyydystää jyrsijöitä omalla mökillään tavallisilla hiirenloukuilla. Loukuissa koolla on väliä.

”Metsähiiri on sen verran kookas, ettei pienin koko aina riitä. Kannattaa hankkia keskikokoinen ja jopa rotanloukku tai laittaa useampi pienempi vierekkäin, jotta isku varmasti osuu päähän.”

Loukut on syytä sijoittaa seinien vierille ja kaappien taakse, sillä jyrsijät välttävät kulkemasta avoimilla paikoilla. Syötteinä Henttonen käyttää voimakkaasti tuoksuvaa juustoa, joka vielä kuivuttuaankin houkuttelee hiiriä ja pysyy kiinni syöttilaudan piikissä.

Moni hiirenloukkuja asettanut on törmännyt siihen, että syötti on kadonnut, mutta loukku ei ole lauennut. Syitä Henttonen mainitsee kolme. Ensinnäkin asialla on saattanut olla päästäinen tai vaivaishiiri, jotka ovat niin kevyitä, etteivät laukaise ansaa.

Toinen syy on mekaaninen. Kun loukku valmistetaan tehtaassa, syöttilaudan reikään menevä sanka katkaistaan leikkurilla. Siksi siihen on saattanut jäädä metallinen särmä, joka estää sangan liukumisen.

”Itse trimmaan aina sangan hiomalla viilalla, myös tutkimuspyynneissä.”

Lisäksi Henttosen mukaan pitää huolehtia siitä, että syöttilauta on hieman yläviistoon kohollaan. Silloin jyrsijä joutuu astumaan etukäpälillään syöttilaudan päälle ja saa iskun suoraan päähänsä.

Henttonen sijoittaa pyydyksiä mökilleen, vaikkei olisikaan paikalla. Loukkuun kuollut hiiri haisee lämmitetyssä mökissä muutaman päivän ennen kuivumistaan, mutta emeritusprofessorin mukaan on tärkeämpää päästä eläimistä eroon.

Myynnissä on myös sähköisiä pyydyksiä ja yliääniin perustuvia karkottimia.

”Usean muun tutkijan tavoin suhtaudun niihin skeptisesti, mutta totean filosofisesti, että kukin tulkoon uskossaan onnelliseksi.”

Onko sitten jyrsijät pakko tappaa? Eikö niitä voisi vangita ja vapauttaa takaisin luontoon?

Henttosen mukaan häneltä kysytään joskus loukuista, joissa eläimen voisi siirtää muualle.

”Sellaista elävänä pyytävää loukkua myydään Ruotsissa suolaiseen hintaan. Jyrsijöiden kuljettaminen elävinä pyydyksissä on kaikkein hulluinta, koska silloin virusaerosolit leviävät herkästi”, Henttonen kertoo.

”Jos tappamisen vaihtoehto on maata sairaalassa myyräkuumeen tai muun sairauden takia pari viikkoa tai saada pitkäaikaisia jälkioireita, niin ei kannata olla liian hellämielinen.”