Jos jostakin keskimääräinen suomalainen musiikinkuuntelija tuntee Juuso Malinin ja Sandra Tervosen, niin ei ainakaan heidän oman yhtyeensä musiikista.

Pitkään heillä oli yhtye nimeltä Femme en fourrure, mutta lisäksi he kiersivät Paperi T:n keikoilla, kasvot vastakkain räppärin takana, esiintymässä lähinnä koneilleen eikä yleisölle.

He myös tuottivat osan Paperi T:n kahden ensimmäisen levyn kappaleesta. Omia albumeita yhtye julkaisi kolme sekä joukon remiksauksia, joilla kuuluu Forest Swordsin ja Laurel Halon kaltainen dystooppis-kokeellinen elektro.

”Paperi T -juttu tuli vähän yllättäen tosi isoksi. Me oltiin siinä paljon mukana. Keikkoja oli tosi paljon, ja alkoi vähän syödä sitä energiaa, mikä meillä oli laittaa omaan bändiin”, Tervonen sanoo.

”Aika nopeasti siinä meni joku 6 vuotta”, Malin sanoo.

He istuvat helsinkiläisessä baarissa yllään huippumuotia. Äänenpainot ovat vakavat, ilme ei värähdä.

Malin oli perustanut Femme en Fourruren yksin vuonna 2008, ja sille itse luodut liian tiukat raamit, feminismin ja seksuaalisuuden teemat, olivat alkaneet puristaa. Tervonen taas oli liittynyt yhtyeeseen vasta joitakin vuosia myöhemmin. Hänestä varsinkin vanhojen kappaleiden esittäminen tuntui siltä, ettei voinut olla varma, meneekö kaikki oikein, kapean konseptin mukaisesti.

”Vaikea sanoa, välittyikö se konsepti kuulijalle, mutta meille se oli elämää suurempi. Kaiken piti käydä järkeen”, Malin sanoo.

Mitä perfektionisti tekee ajauduttuaan umpikujaan perfektionisminsa kanssa? Aloittaa saman uudelleen, mutta eri tavoin. Syntyi Pearly Drops, joka on vähintään yhtä millintarkasti mietitty yhtye kuin Femme en fourrurekin.

Aikoinaan Vapaassa taidekoulussa opiskellut Tervonen kaivoi vanhat pensselinsä esiin maalatakseen yhtyeen levyille ja singleille kansia, joiden värit vastaisivat mahdollisimman tarkasti heidän mielikuviaan musiikista, kuten Björkillä ikään. Tämänkin jutun kuvissa he halusivat esiintyä aurinkolasit päässä. Mystiikka ei säily, ellei sitä vaali.

Toisaalta itse musiikin tekemisessä on uutta aikuista rentoutta. Tervonen kertoo opetelleensa soittamaan pandemian aikana kitaraa.

”Ajattelin, että se olisi hauska juttu yrittää.”

Malin taas on alkanut laulaa taustoja.

Kappaleista piti tulla riittävän älykkäitä, mutta myös sellaisia, joita voisi soittaa valtavilla areenoilla ja nähdä ”chad-henkilöiden”, suomeksi ehkä könsikkäiden, bailaavan.

”Ei niistä oikeasti ehkä tule sellaisia, jotka herättäisivät areenallisen ihmisiä hurraa-huutoihin. Mutta siitä on hyvä aloittaa”, Tervonen sanoo.

Yhtye kuulostaa hyvin tarkasti nimeltään. Malin keksi sen lenkillä. Hän kuunteli demoja ja yritti pohtia kalliilta kuulostavia asioita. Oli aamukaste, mieleen tuli ensin helminauha, sitten kyyneleet.

Tietenkin on myös niin, että ainutlaatuisen toismaailmallisella 1980-luvun taidepop-yhtye Cocteau Twinsillä on kappale nimeltään Pearly Dewdrops’ Drops. Malin täydentää, että Cocteau Twins taas otti nimensä Simple Mindsin kappaleesta.

”Siinä on myös ehkä tommoinen metataso”, hän sanoo.

Pearly Dropsin debyyttilevy julkaistiin marraskuussa 2020. Sen yhtye julkaisi itse, koska halusi kontrolloida ihan kaikkea. Toinen levy A Little Disaster julkaistiin viime perjantaina losangelesilaisen Cascine-levy-yhtiön kautta.

”Meillä oli kaikenlaisia tarjouksia ulkomaisiltakin labeleilta, joita arvostan kovasti, mutta kaikki olisivat halunneet muuttaa sitä ja tätä. Cascinelta me saatiin ensimmäinen järkevä tarjous ja pelkkiä hyviä ehdotuksia”, Malin sanoo.

”Mä oon jotenkin liian vanha siihen, että kuuntelisin, kun setä sanoo, että tämä on hyvä alku, tästä me nyt lähdetään. Mä tiedän, mitä mä haluan”, Tervonen sanoo

”Harvoin on kyllä ollut naisoletettu, joka on sanonut, että tehkää näin”, Malin sanoo.

Keskeinen syy sille, miksi Pearly Drops kiinnostaa näin, on sen hyvin huomattava suosio suoratoistopalvelu Spotifyssa.

Suoratoiston mukanaan tuoma suuri musiikillinen murros on, että yhä suurempi osa kappaleista kuunnellaan algoritmin tai soittolistojen valitsemana. Spotify pyrkii vakoilemaan käyttäjiensä kulloisiakin fiiliksiä, mikä on luonut esimerkiksi ambient-musiikille yllättävän kaupallisen momentumin, kun on paljastunut, että rentouttaville, taustamusiikkimaisille sävelille on tilausta hektisessä maailmassa.

Tämä taas on johtanut yllättäviin läpimurtoihin, joihin riittää se, että kappale nostetaan sopivalle listalle.

Niin on käynyt myös Pearly Dropsille. Ethereal-, All New Indie- ja Lorem-listojen seuraajamäärät ovat miljoonaluokkaa, ja sieltä yhtyeen ovat löytäneet sadattuhannet kuulijat.

”Spotify for Artists -sovelluksesta näkee, kuinka monta ihmistä kuuntelee sun musiikkia sillä hetkellä. Jossain vaiheessa huomasin, että kuuntelijoita ei ollutkaan yksi, vaan kolme–neljäsataa”, Tervonen sanoo.

Nyt Pearly Dropsilla on kuukausittaisia kuuntelijoita runsaat 530 000, lähes saman verran kuin Gettomasalla tai monilla kriitikoiden suosimilla kansainvälisillä indienimillä. Eniten heitä on Los Angelesissa ja Lontoossa, ja kuuntelu on keskittynyt kahteen debyyttilevyn kappaleeseen, joilla soittokertoja on yhteensä lähes 15 miljoonaa. Karkeasti laskien se tarkoittaa jopa useiden kymmenientuhansien eurojen tuloa, sillä yhtye on julkaissut levyn itse, joten jakajia ei ole.

Muita töitään he eivät ole jättäneet. Tervonen on freelance-äänisuunnittelija, Malin graafisella alalla.

Pearly Dropsin nykyistä levy-yhtiötä jakelee suuri Secretly Canadian, jolla on muskelia ja kykyä tarjota bändin kappaleita juuri sopiville soittolistoille.

”Heillä on kymmenien vuosien kokemus tällaisen musiikin puskemisesta”, Malin sanoo.

On mysteeri, miten Pearly Dropsin kappaleet päätyivät alun perin suurille listoille.

Tervosella on kuitenkin teoria. Kun he lähettivät ensimmäisiä kappaleitaan Spotifyyn julkaistavaksi, he merkitsivät sovellukseen bändin kotipaikaksi Los Angelesin. Se vastasi heistä parhaiten yhtyeen esteettistä maailmaa.

Pian bändin Instagramiin alkoi ilmaantua kalifornialaisia seuraajia.

”Secretly Canadianilta ne sanoivat, että koska olette suomalainen bändi Helsingistä, meidän pitää laittaa se sinne. No, se ei mennytkään enää niin hyvin. Me päästiin vain jollekin ruotsalaiselle listalle. Jouduttiin sanomaan sitten seuraavan julkaisun aikaan, että meillä on toiminut paremmin tämä, että ollaan Los Angelesista”, Tervonen sanoo.

Yhtään keikkaa Pearly Drops ei ole koskaan tehnyt. Ensimmäinen on tulossa Provinssiin kesäkuussa, toinen Flow-festivaalille elokuussa.

Malin kertoo, että Yhdysvalloista on tullut useita tarjouksia, kuulemma tunnetuillekin klubeille, mutta työviisumien ja managerien hankkiminen on vaikeaa ja kallista.

Suunnitelmana on, että Tervonen soittaa kitaraa ja molemmat laulavat. Kun suurin osa musiikista tulee taustanauhalta, voi keskittyä esiintymiseen eikä jännittyneeseen ja sisäänpäinkääntyneeseen kyhjöttämiseen syntetisaattorikojun takana, kuten Femme en fourruren aikaan.

Hauskaa pitää olla, kerrankin. Keskeinen inspiraatio on brittiläinen poppari Charli XCX.

”Näytin mun vanhemmille videota Charli XCX:n keikasta ja sanoin, että ensi kesänä me ollaan tolleen. Ne vastasivat, etteivät voi edes kuvitella sellaista”, Tervonen sanoo.