Pahan päivän varalle
HS kysyi yhdeksältä asiantuntijalta, mitkä suomalaisen oikeusvaltion haavoittuvuudet pitäisi paikata heti.

Tuomioistuimiin istutetaan hallitukselle myötämielisiä tuomareita, mediaa suitsitaan ja kansalaisjärjestöjä kahlitaan. Uutisia on kuultu Puolasta ja Unkarista, mutta nyt myös Yhdysvalloista.

Siellä puhutaan jo perustuslaillisesta kriisistä, sillä Donald Trumpin hallinto on kieltäytynyt tuomasta takaisin maasta vahingossa karkotettua perheenisää – tuomioistuimien määräyksistä huolimatta.

Hallinto on vaatinut ja saanut myönnytyksiä lakitoimistoilta, jotka ovat ajaneet häntä vastaan nostettuja oikeusjuttuja. Republikaanit ovat väläyttäneet jopa joidenkin tuomioistuimien lakkauttamista vastalauseena ”aktivistituomareille”.

Jos tällaista voi tapahtua demokratian lippulaivaksi itsensä brändänneessä Yhdysvalloissa, voiko sama tapahtua Suomessa?

Kysyimme yhdeksältä huippuasiantuntijalta, miten demokraattisen oikeusvaltiomme pilareita pitäisi vahvistaa. Pyysimme jokaista ehdottamaan ainakin kolmea uudistusta.

Käymme haavoittuvuudet läpi tässä artikkelissa, mutta katsotaan ensin isoa kuvaa.

Kaikki haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomi on yksi maailman vakaimmista oikeusvaltioista. Oikeusvaltiossa vallanpitäjät eivät toimi mielivaltaisesti. Hallinto noudattaa lakeja ja yksilöille on turvattu perusoikeudet.

Synkimmät sävyt ovat valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen vastauksessa. Hän kuvailee perustuslain turvaverkkoa valitettavan heikoksi ja perustuslaillista järjestelmää huomattavan haavoittuvaksi.

Jos jokin demokratiavastainen puolue pääsisi eduskunnassa enemmistöasemaan, sillä olisi itse valta päättää siitä, miten perustuslaki rajoittaa sen omaa valtaa.

”Esimerkit ihan EU-maissakin osoittavat, että oikeusvaltiota tukeva oikeudellinen ja poliittinen kulttuuri murenee alta loppujen lopuksi aika nopeasti. Oikeusvaltiota on vaikea palauttaa, kun se on kerran murennettu.”

Pelkät pykälät eivät riitä.

"Monella totalitaristisella maalla on hemmetin kauniit perustuslait. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa on kattava perusoikeusluettelo, jossa on turvattu oikeus jopa rentoutumiseen, mutta joku klappi siinä käytännön toteutuksessa on.”

Yksi Suomea vakauttava tekijä on monipuoluejärjestelmä, arvioi valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto. Demokraattisessa päätöksenteossa joudutaan hakemaan enemmistöä, kun ei ole vain paria isoa puoluetta.

"Meillä on rakennettu omaan järjestelmäämme ihan hyvin checks and balances."

Hän tarkoittaa, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta tasapainottavat toisiaan ja estävät siten vallan keskittymisen ja väärinkäytön.

Yhdysvalloissa on voimakas enemmistöjärjestelmä, jossa voittaja saa kaiken, sanoo oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

”Se hävittää suhteellisuuden. Sama logiikka toteutuu siellä myöskin puolueiden sisällä: mennään hyvin vahvasti yhteen suuntaan, jolloin liikkeen sisällä hieman toisin ajattelevien ääni ei välttämättä kuulu.”

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi ei näe Suomen tilannetta dramaattisena, vaikka niin sanotun käännytyslain käsittelyn yhteydessä puhuttiin oikeusvaltion kriisistä.

”Siellä, missä oikeusvaltion haaksirikko todella on mennyt pahaksi, täytäntöönpanovalta eli hallitseva hallitus on tarkoituksellisesti pyrkinyt ottamaan tuomioistuimet kontrolliinsa ja heikentämään tai suorastaan poistamaan niiden riippumattomuuden.”

Kuusiniemi korostaa, ettei hän pelkää pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen ryhtyvän epäasiallisiin toimiin. Hallitukset ja ideologiat kuitenkin vaihtuvat. Parempi siis vahvistaa oikeusvaltion pilareita silloin, kun muutosten ei voida väittää olevan ketään vastaan.

Samaa sanovat muut haastateltavat. Nyt on juuri oikea aika.

Tässä ovat remonttikohteet.

Tuomioistuimet
Korkeimpien oikeuksien tuomareiden määrää ei ole määritelty perustuslaissa.

Tuomareiden eläkeikää ei ole määritelty perustuslaissa.

Haastateltavien mielestä perustuslakiin pitäisi lisätä säännös, jolla lukitaan sekä korkeimman oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden jäsenten määrä.

Nykyisen lain mukaan näissä tuomioistuimissa on presidentti ja ”tarpeellinen määrä” muita jäseniä.

Muotoilu avaa mahdollisuuden samanlaiseen peukalointiin kuin mitä Puolassa nähtiin Laki ja oikeus -puolueen valtakaudella 2015–2023. Jos korkeimpien oikeuksien kokoonpano ei miellytä, niihin nimitetään niin paljon uusia tuomareita, että saadaan valtapuolueelle suopea enemmistö.

Korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen muistuttaa, että Yhdysvalloissa demokraattipresidentti Franklin D. Roosevelt yritti samaa jo 1930-luvulla. Kun konservatiivienemmistöinen korkein oikeus vastusti taloudellista ja sosiaalista uudistusohjelmaa New Dealia, Roosevelt yritti nimittää oikeuteen lisää tuomareita. Se ei onnistunut.

Leppänen ehdottaa perustuslakiin jonkinlaista haarukkaa tuomareiden lukumäärälle.

Myös tuomareiden eroamisiästä pitäisi säätää perustuslaissa. Silloin epämieluisten tuomareiden eläkkeelle siirtymistä ei voisi tavallisella lailla jouduttaa, kuten Puolassa tehtiin.

Tuomarit nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä, ja pohjatyöt tekee tuomarinvalintalautakunta. Leppäsen mielestä nimitykset tulisi sitoa lautakunnan esityksiin eli nimittäjä ei voisi poiketa esityksestä ilman uutta valmistelua.

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mielestä lakiin voisi kirjata nyt jo käytössä oleva, oikeuskanslerinviraston tekemä tulkinta, jonka mukaan nimitysasia palautuu tuomarinvalintalautakunnalle, jos valtioneuvosto ei aio viedä eteenpäin sen ehdotusta. Tämä nostaa poliittista kynnystä poiketa ehdotuksesta.

”Joka ikisen vallan lajin täytyy olla kontrollin piirissä.”

Syyttäjälaitos
Syyttäjälaitoksen riippumattomuudesta ei ole selkeästi säädetty perustuslaissa.

Valtakunnansyyttäjän voi erottaa helposti.

Tämän teeman nostivat esille Petri Jääskeläinen, Ari-Pekka Koivisto, Johanna Suurpää ja Tuomas Ojanen.

Syyttäjien riippumattomuutta pitää vahvistaa, sanoo osastopäällikkö Johanna Suurpää oikeusministeriöstä. Syyttäjät päättävät, mitkä rikosjutut etenevät oikeuteen.

”Jos meillä olisi tilanne, että syyttäjälaitos olisi täysin kontrollissa, eihän tuomioistuimiin tuotaisi kuin tietynlaisia asioita.”

Tuomioistuimet eivät omasta aloitteestaan käsittele yhtään mitään, ja siksi syyttäjien riippumattomuuden turvaaminen on avainasemassa.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläistä hirvittää ajatus, että valtakunnansyyttäjän virka joutuisi vääriin käsiin. Se hirvittää myös valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivistoa itseään.

”Esimerkit maailmalta osoittavat, että kun epädemokraattiset vallat alkavat jyllätä, tietyt virat otetaan nopeasti niin sanotusti haltuun, omille henkilöille”, Koivisto sanoo.

Valtakunnansyyttäjän asemaa ei ole turvattu perustuslaissa, vaan valtioneuvosto voi erottaa hänet ”erityisen painavasta syystä”.

Houkutusta lisää valtakunnansyyttäjän suuri valta, Koivisto toteaa.

Ensinnäkin valtakunnansyyttäjä nimittää kaikki syyttäjät. Heitä on tällä hetkellä 460. Vain valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä ovat tasavallan presidentin nimittämiä. Valtionsyyttäjät nimittää valtioneuvosto.

Valtakunnansyyttäjä voi ottaa syyttäjiltä minkä tahansa rikosjutun itselleen missä tahansa vaiheessa. Hän voisi siis – pahimmillaan mielivaltaisesti – nostaa syytteitä tai jättää syytteitä nostamatta ilman, että siihen voitaisiin puuttua. Hän voisi myös jaella syyttäjille varoituksia tai jopa irtisanoa heitä.

”Valtakunnansyyttäjä pystyy nopeasti laittamaan rikosoikeudellisen järjestelmän juntturaan”, Koivisto sanoo.

Onko sinulla siis liikaa valtaa?

”Täytyy tarkastella, olisinko itse valmis väärinkäyttämään valtaa. Koen vahvasti, että en ole, mutta pitääkö yhdellä virkamiehellä olla näin paljon valtaa?”

Koivisto muistuttaa, että kun maailma on mitä on, yhteen henkilöön joku voi saada ”ruuvin kiinni”, siis kiristysotteen.

”Tuomioistuinlaitoksen, syyttäjälaitoksen ja myös ulosottolaitoksen itsenäisyys on arvo sinänsä. Silloin tiedetään, että palomuuri pitää.”

Pääsy oikeuteen
Tuomioistuimet eivät tosiasiallisesti ole kaikkien saavutettavissa.

Rahoituksen leikkaaminen tekisi tuomioistuimet toimintakyvyttömiksi.

Tämän teeman nostivat esille Tatu Leppänen, Kari Kuusiniemi, Johanna Suurpää ja Niko Jakobsson.

”Emme voi katsoa tuomioistuinlaitoksen kehittämistä vain ylätason perustuslaillisena asiana, vaan on tosi tärkeää, että yksilöillä on myös tosiasiallinen mahdollisuus viedä asiansa tuomioistuimeen.”

Näin sanoo osastonjohtaja Johanna Suurpää oikeusministeriöstä.

Samaa mieltä on Suomen Asianajajien pääsihteeri Niko Jakobsson. Pitkittyneet ja kalliit oikeudenkäynnit murentavat kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään.

Jakobssonin mielestä tilanteen korjaamiseksi ei välttämättä tarvita lisää resursseja tai lainmuutoksia, vaan paljon voitaisiin saada aikaan käytännön muutoksilla. Istunnot voisi aikatauluttaa paremmin ja valmistella tehokkaammin.

Pitäisi olla Omakannan tapainen digitaalinen palvelu, ”Omaoikeus”, jossa kansalaiset voisivat seurata asiansa käsittelyä, Jakobsson ehdottaa. Se lisäisi avoimuutta ja tehostaisi käsittelyä.

Nykyisin varsinkin keskituloisilla on suuria vaikeuksia päästä oikeuksiinsa. Oikeusturvavakuutukset eivät ole riittävän kattavia ja oikeusapu koskee vain hyvin pienituloisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi korostaa myös tuomioistuimien rahoituksen merkitystä. Tuomioistuimet voidaan ajaa toimintakyvyttömiksi myös niin, ettei niille anneta rahaa.

Tähän voisi ottaa ratkaisumallia Islannista, Kuusiniemi ehdottaa. Siellä tuomioistuinlaitos tekee oman budjettiesityksensä, josta ministeriö ei esityksessään parlamentille voi poiketa ilman perusteluja.

Laillisuusvalvojat
Ylimpien laillisuusvalvojien riippumattomuutta ei ole turvattu perustuslaissa.

Oikeuskanslerin erottamissuoja on liian heikko.

Tämän teeman nostivat esille Tuomas Pöysti, Petri Jääskeläinen ja Ari-Pekka Koivisto.

Ylimpien laillisuusvalvojien riippumattomuus pitäisi olla mainittu perustuslaissa. Näin sanovat molemmat ylimmät laillisuusvalvojat, oikeuskansleri Tuomas Pöysti ja eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.

”Perustuslain perusteluissa ja logiikassa on vahvasti ajateltu riippumattomuus, mutta sana puuttuu perustuslaista", Pöysti toteaa.

Jääskeläisen mielestä varsinkin oikeuskansleri on vaaravyöhykkeessä, mikäli vallanpitäjä haluaisi keskittyä lähinnä oman valtansa pönkittämiseen. Ensimmäinen tehtävä olisi vaihtaa sopiva oikeuskansleri.

”Oikeuskanslerin valvontavalta presidentin ja valtioneuvoston toimintaan on niin iso, että jos siinä on hankala tyyppi, se aiheuttaa niille hirveästi harmia.”

Hankalasta oikeuskanslerista on helppoa päästä eroon.

Oikeuskanslerin voi erottaa nimittäjä, tasavallan presidentti. Irtisanomiselle on oltava ”viran luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy”, kun yleensä virkamiehen erottamiseen tarvitaan erityisen painava syy.

”Ei tarvitse kovin nokkela olla, että tuollaisen syyn pystyy keksimään”, Jääskeläinen toteaa.

Jääskeläinen pitää oikeuskanslerin nimitys- ja erottamismenettelyä muutenkin ongelmallisena. Oikeuskanslerin tehtävänä on nimittäin valvoa nimittäviä tahoja.

”Presidentti ja valtioneuvosto nimittävät siis itse itselleen valvojan.”

Jääskeläinen pitää perustuslaillisena valuvikana oikeuskanslerin kaksoisroolia: sama henkilö on sekä hallituksen oikeudellinen neuvonantaja että laillisuusvalvoja.

Pöystin mielestä kaksoisroolia enää ole, sillä oikeuskanslerinvirasto ei enää katso olevansa hallituksen neuvonantaja. Tämän korostamiseksi perustuslaista voisi poistaa oikeuskanslerin neuvontaroolia koskevan maininnan.

”Kyllä ne ovat oikeusministeriö ja muiden ministeriöiden juristit, jotka neuvovat. Oikeuskansleri valvoo.”

Petri Jääskeläinen vahvistaisi oikeusasiamiehen riippumattomuutta pidentämällä toimikautta nykyisestä neljästä vuodesta esimerkiksi seitsemään vuoteen.

Asianajajat
Asianajajien asemaa ja riippumattomuutta ei ole vahvistettu perustuslaissa.

Tämän teeman nostivat esille Tuomas Pöysti, Petri Jääskeläinen, Johanna Suurpää ja Niko Jakobsson.

Perustuslaissa pitäisi mainita myös asianajajat ja turvata heidän riippumattomuutensa, sanoo Suomen Asianajajien Niko Jakobsson.

”On hullunkurista, että perustuslaissamme mainitaan tuomarit ja syyttäjät, muttei ketään, joka oikeusalamaista puolustaa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus puolustautua itse valitsemassa avustajan avustuksella.”

Yhdysvalloissa presidentti ja hallitus ovat painostaneet asianajajia, joita Trumpin hallinto on pitänyt epämieluisina. Euroopassakin, esimerkiksi Unkarissa, asianajajat ovat joutuneet rikos- ja kurinpitomenettelyjen kohteeksi vedotessaan valtiota velvoittavaan EU-oikeuteen.

Myös Suomessa nähtiin talvi- ja jatkosodassa ja niiden jälkeen karuja esimerkkejä rintamakarkureiden teloittamisesta ilman puolustautumismahdollisuutta.

Asianajajakuntaa heiluttamalla voidaan estää ihmisten pääsy oikeuksiinsa, Jakobsson painottaa.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen pyytää ajattelemaan Venäjän tilannetta.

” Kun viranomaiskoneisto on jo menetetty ja tuomioistuimet, syyttäjä ja kaikki presidentin peukalon alla, asianajat ovat viimeisiä, jotka yrittävät pitää yllä edes jonkinlaista oikeudenmukaisuutta.”

Jääskeläisen mukaan voisi ajatella perustuslakiin säännöstä, ettei asianajajaa voisi vangita siitä, mitä hän on puolustusta hoitaessaan sanonut tai tehnyt.

Presidentti
Presidentillä on vain ohut rikosoikeudellinen vastuu.

Presidentti voi armahtaa rikoksesta tuomittuja.

Tämän teeman nosti esille Petri Jääskeläinen.

Nykyisin presidenttiä vastaan voidaan nostaa syyte vain valtionpetos- ja maanpetosrikoksista sekä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Muuta rikosoikeudellista vastuuta presidentillä ei ole.

Varoittava esimerkki tulee Yhdysvalloista, jossa korkein oikeus päätti, ettei presidenttiä voida asettaa syytteeseen virassaan tekemistään teoista, huomauttaa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.

”Eihän presidentillä ole silloin mitään pidäkkeitä. Suomen nykyoloissa tämä tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta olisi syytä varautua siihen, että meillä olisi Donald Trumpin kaltainen presidentti.”

Jääskeläisen mielestä presidentin rikosoikeudellista vastuuta pitäisi laajentaa, mutta syytekynnys voisi olla korotettu, samaan tapaan kuin ministereillä nykyisin.

Jääskeläinen kaventaisi myös presidentin armahdusoikeutta. Armahduksiin pyydetään korkeimman oikeuden lausunto, mutta presidentti ei ole sidottu siihen.

Mediatietojen mukaan erityisesti presidentti Tarja Halonen armahti lukuisia kertoja vastoin korkeimman oikeuden kantaa.

Armahdusoikeutta voitaisiin Jääskeläisen mielestä rajata niin, että presidentti voisi armahtaa vain, jos korkein oikeus sitä puoltaa.

Moni muu ei pidä armahdusoikeuden kaventamista tärkeänä. He huomauttavat, ettei sitä ole Suomessa käytetty väärin. Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto toteaa, että armahdus ei poista syyllisyyttä, vaikka rangaistus poistuisikin.

"Meillä ei ole myöskään mahdollista tehdä [Yhdysvaltojen entisen presidentin] Joe Bidenin tapaan niin, että koko suku viimeiseen imeväiseen asti on armahdettu tulevista rikoksista. Sellaista ei pidäkään olla.”

Media
Toimittajilla on riski joutua oikeudenkäynteihin kiusanteon takia.

Median keskittyminen syö moniäänisyyttä.

Tämän teeman nostivat esille Tatu Leppänen, Kari Kuusiniemi, Tuomas Pöysti ja Tuija Brax.

Oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax korostaa vapaan, vahvan ja moniarvoisen median merkitystä. Hänen mielestään toimittajilla on nykyisin suuri riski joutua käräjille jopa pelkän kiusanteon takia. Riskiä pitäisi pienentää.

Oikeusministeriössä on loppusuoralla niin sanotun SLAPP-direktiivin täytäntöönpano. Sen tarkoituksena on suojella julkiseen keskusteluun osallistuvia perusteettomilta, vaientamistarkoituksessa nostetuilta oikeuskanteilta.

Korkein hallinto-oikeus päätti taannoin Helsingin Sanomia koskevassa tapauksessa, että mediatalon asianajokulut ovat toimittajalle tuloa, josta pitää maksaa vero. Tämä on Braxin mukaan todella iso epäkohta, ja se pitäisi nopeasti korjata lainmuutoksella.

Brax kaipaisi myös selvitystä siitä, miten media jatkossa selviää elinkykyisenä Suomen kaltaisessa pienen kieliryhmän maassa.

”Pitäisi olla pitkäjänteinen näkymä Ylen tulevaisuudesta ja siitä, että maassa olisi useita vahvoja ja riippumattomia mediataloja.”

Kansalaisyhteiskunta
Kansalaisjärjestöjen rahoitus on epävarmalla pohjalla.

Tämän teeman nostivat esille Johanna Suurpää ja Tuija Brax.

”Autoritaaristen johtajien pelikirjassa ensimmäisenä hyökätään median, tieteen ja kansalaisyhteiskunnan kimppuun”, sanoo Oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax.

Hän näkee Suomessa uhkana sen, että kansalaisjärjestöjen rahoitus on pitkälti valtionavun varassa. Sama ongelma on muissa Pohjoismaissa.

Brax pitää valtiontalouden säästöjä ”ihan superymmärrettävinä”, mutta ongelma on, jos leikkaukset tapahtuvat yllättäen ilman analyyseja. Jotta kansalaisjärjestöt voivat toimia, tietty realistinen ennustettavuus täytyy olla, Brax sanoo.

Pelisääntöjen täytyy olla selkeitä.

”Ei saa tulla semmoinen olo, että rahaa saa vain, jos on oikeaa mieltä oleva kansalaisjärjestö, mutta kulloisenkin vallan näkökulmasta väärää mieltä oleva ei saa rahaa.”

Brax ehdottaa, että lahjoitukset kansalaisjärjestöille olisivat rajatusti verovapaita.

Perustuslaki
Tuomioistuin voi jättää soveltamatta lakia vain, jos se on ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa.

Perustuslaista voidaan muuttaa mitä tahansa kohtaa.

Perustuslakivaliokunnan kokoonpano riippuu eduskuntavaalien tuloksesta.

Tämän teeman nostivat esille Tuomas Pöysti ja Tuomas Ojanen.

Perustuslain valvontajärjestelmää on uudistettava, sanoo professori Tuomas Ojanen.

”Suomen perustuslain valvontajärjestelmä olisi herkkupala [Unkarin] Fidesz-puolueen kaltaiselle taholle, koska keskeisen valvontaelimen eli perustuslakivaliokunnan kokoonpano määräytyy eduskuntavaalien mukaan. Jos Fideszin kaltainen puolue saisi enemmistön eduskuntaan, se voisi antaa itselleen sopivia lausuntoja lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta.”

Jos perustuslakivaliokunta katsoo tekeillä olevan lain perustuslain mukaiseksi, siihen eivät muut tahot voi puuttua. Oikeuskanslerin, eduskunnan puhemiehen, tuomioistuinten tai tasavallan presidentin toimivalta on rajallinen.

”Ne eivät voi estää lainsäätäjän tai eduskunnan perustuslakivaliokunnan perustuslain mukaiseksi katsoman lain säätämistä.”

Yksittäistapauksissa tuomioistuimet voivat jättää soveltamatta lakia, jos se on ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa.

”Jos perustuslakivaliokunta on säätämisvaiheessa näyttänyt vihreätä valoa lakiehdotukselle, tuomioistuin ei oikeastaan voi katsoa, että laki on ilmeisen perustuslain vastainen”, Ojanen tulkitsee.

Hän poistaisi vaatimuksen ristiriidan ilmeisyydestä. Samoin tekisi oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Ojanen ehdottaa myös tiukennusta siihen, kuinka helposti perustuslakia voidaan muuttaa. Nyt se on hänen mielestään melko vaivatonta. Olisivatko esimerkiksi kansanvaltaisuus, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeuksien perusteet sellaisia asioita, joihin ei voisi kajota edes perustuslain säätäjä, Ojanen pohtii.

”Monessa muussa maassa tämäntyyppisiin valtiosäännön perusratkaisuihin ei saa puuttua edes perustuslain säätämisjärjestyksessä.”

Pöystin mielestä olisi hyvä kirjata esimerkiksi eduskunnan työjärjestykseen, että perustuslakivaliokunta toimii ei-poliittisena elimenä. Sen jäsenillä ei vakiintuneen käytännön mukaan ole esimerkiksi puoluekuria.

”Jos minä olisin tekemässä Suomesta autoritaarisen maan, aloittaisin sen perustuslakivaliokunnan valtaamisesta. Sen jälkeen ylimmät laillisuusvalvojat ja ylimmät tuomioistuimet.”

Korruptio
Vaali- ja puoluerahoituksen valvontaa pitäisi parantaa.

Tämän teeman nosti esille Tuija Brax.

Suomen vaali- ja puoluerahoituksen valvonnassa on ehkä korruption mentävä aukko. Näin arvioi Oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax Helsingin yliopistosta.

Brax vahvistaisi Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) roolia vaalirahoituksen valvonnassa viraston ehdottamalla tavalla.

Globaalisti verrattuna valvonta toimii Braxin mielestä loistavasti, mutta hän kaipaa VTV:lle lisää keinoja päästä tutkimaan annetun ilmoituksen oikeellisuutta. Pakollinen kampanjatili valtakunnallisissa ja EU-vaaleissa olisi hyvä parannus.

Kriittinen infrastruktuuri
Kriittisen infrastruktuurin suojelun vastuut ovat levällään.

Tiedot kriittisestä infrastruktuurista ovat liian julkisia.

Tämän teeman nostivat esille Ari-Pekka Koivisto ja Johanna Suurpää.

Ensinnäkin vastuun varautumisesta ja suunnittelusta pitäisi olla selkeästi yhdellä viranomaistaholla. Nyt vastuut ovat pitkin poikin niin, ettei esimerkiksi Koivisto tiedä, missä päävastuu kriittisen infran suojaamisesta on.

”Ja tässä on kuitenkin valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ja muut käyty.”

Lisäksi kriittisen infrastruktuurin tiedot ovat nykyisin liian julkisia, Koivisto jatkaa.

”Kukaan tavallinen ihminen ei tarvitse tällaisia tietoja. Ne ovat kuitenkin yhteiskunnan elintärkeää infraa.”

Valmiuslaki
Valmiuslaki ei ole ajan tasalla.

Tämän teeman nostivat esille Ari-Pekka Koivisto ja Johanna Suurpää.

Oikeusministeriön osastopäällikkö Johanna Suurpään pitää valmiuslain uudistamista tärkeänä kriisiolojen ja muiden häiriöiden hallinnassa. Uudistus on jo käynnissä, ja siinä otetaan varmasti huomioon korona-ajan opit, hän toteaa.

”Laki ei ehkä korona-aikana ollut kovin ajan tasalla. Silloin tehtiin tosi paljon ad hoc -laindäädäntöä”. Tällä hän tarkoittaa pika-aikataululla tehtyjä muutoksia.

On pohdittava, mitkä tilanteet laukaisevat valmiuslain käytön ja millaiset toimivaltuudet laki antaa viranomaisille. Ovatko kaikki todella tarpeellisia?

”Ensisijaisesti erilaiset häiriötilanteet pitäisi hoitaa normaalin lainsäädännön puitteissa. Valmiuslaki tulee sovellettavaksi poikkeusolojen aikana. Näin on jatkossakin.”

Lainvalmistelu
Lainvalmistelun laadussa on heikkouksia.

Tämän teeman nosti esille Niko Jakobsson.

Suomen Asianajajien pääsihteeri Niko Jakobsson painottaa laadukkaan lainvalmistelun merkitystä oikeusvaltiolle.

Nykyisin resurssit on mitoitettu tarkkaan hallitusohjelman tarpeiden mukaan, joten hallitusohjelman ulkopuolisille projekteille on vain vähän liikkumavaraa, hän arvioi.

Edes yhteiskunnallisesti merkittäviä projekteja ei ole mahdollista toteuttaa, vaikka tarve olisi aivan ilmeinen.

Vähäisten resurssien takia myös arviot uusien säännösten vaikutuksista voivat jäädä tekemättä. Lakien pistemäiset muutokset taas voivat johtaa siihen, että kokonaisuudesta tulee epäjohdonmukainen. Tämä näkyy jo esimerkiksi ulkomaalais- ja rikoslainsäädännössä, Jakobsson toteaa.

Demokratia
Vaalijärjestelmä kohtelee kansalaisia eri tavalla.

Nuoret pitäisi innostaa yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Tämän teeman nosti esille Johanna Suurpää.

Äänestäjät eri puolilla maata ovat aivan eri asemassa, sanoo oikeusministeriön osastopäällikkö Johanna Suurpää.

”Pienillä puolueilla on nykyisin vaikeaa saada Lapista läpi yhtäkään kansanedustajaa, koska sieltä valitaan vain kuusi edustajaa. Lapissa edustajan äänikynnys on siis noin 12,5 prosenttia, kun Uudellamaalla se on 2,8 prosenttia.”

Muutokset ovat kaatuneet poliittisiin erimielisyyksiin. Suurpää on toiveikas, että uudistus toteutetaan vihdoin. Ehdotus lähdössä piakkoin lausuntokierrokselle.

Suurpää haluaisi edistää nuorten osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi lisäämällä demokratiakasvatusta ja opettamalla hyvää keskustelukulttuuria kouluissa. Nuoret eivät välttämättä jaksa laatia lausuntoja lakiehdotuksista, mutta he kyllä kertovat mielellään mielipiteitään asioista.

”Oikeusvaltiossa on välttämätöntä, että yksilöt kokevat voivansa osallistua ja vaikuttaa. Se ylläpitää luottamusta, oikeusvaltion liimaa”, Suurpää sanoo.

"Jos emme onnistu saamaan meidän nuoriamme mukaan, demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuus on varsin synkkä."

Vähemmistöt
Saamelaiskäräjälaki on yhä säätämättä.

Tämän teeman nosti esille Johanna Suurpää.

Saamelaiskäräjälaki pitäisi vihdoin saada säädettyä, sanoo oikeusministeriön osastopäällikkö Johanna Suurpää.

Hän on luottavainen siihen, että ikuisuusprojekti saadaan vihdoin maaliin.

”Demokraattinen oikeusvaltio turvaa myös vähemmistöjen ja alkuperäiskansan oikeuksia. Pidän sitä tärkeänä Suomen lainsäädäntöjärjestelmän uskottavuuden kannalta.”

Luottamus
Yhteiskunnan taloudellisen perustan mureneminen syö luottamusta oikeusvaltioon.

Tämän teeman nosti esille Tuomas Pöysti.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti nostaa tärkeimmäksi tavoitteeksi asian, josta ei lailla voi säätää. Demokratian ja oikeusvaltion säilymisen kannalta on hänen mielestään välttämätöntä huolehtia yhteiskunnallisista, taloudellisista ja teknologisista edellytyksistä.

Oikeusvaltio tarvitsee sekä taloudellisen että sosiaalisen perustan, Pöysti korostaa. On ajateltava, että jokainen on arvokas toimija.

”Taloudellisen perustan pettäessä usein myös sosiaalinen perusta alkaa horjua, ja se syö luottamusta. Sitä sitten paikkaillaan populistisilla vahvan johtajan ratkaisuilla.”

Jos Euroopan unioni tai ylipäänsä eurooppalainen yhteisö ei selviä kilpailussa, alkaa ensin luisua demokratia ja sitten oikeusvaltio, hän varoittaa. Jo nyt on nähtävissä maita, jotka eivät sitoudu kansainväliseen oikeuteen.

”Siinä pienen valtion asema on karu.”

Erimielisyyttä saa ja pitääkin olla, mutta sisäisestä solidaarisuudesta pitää huolehtia.

”Ei pitäisi olla kovin paljon ihmisiä, jotka kokevat, että meidän maamme, demokratiamme ja oikeuslaitoksemme ei ole meitä varten.”

Osa asiantuntijoiden kaipaamista uudistuksista voi toteutua jo lähivuosina. Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Mika Ilveskero vetää työryhmää, jonka tavoitteena on vahvistaa oikeusvaltiota. Se on asettanut erillisen työryhmän valmistelemaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamista. Alatyöryhmän puheenjohtaja on oikeusministeriön osastopäällikkö Johanna Suurpää.