Vuoden liikunta­lääketieteellisenä tutkimuksena palkittiin tutkimus, jonka mukaan elämä ei taidakaan pidentyä liikkumalla. Kaiken lisäksi kovimmat liikkujat voivat vanheta muita nopeammin.

Tulos tuntuu yllättävältä, sillä liikkuvat ihmiset elävät monien tutkimusten mukaan vanhemmiksi kuin liikkumattomat. Erityisesti sydän- ja verisuoni­taudeista johtuvan kuoleman riski näyttää olevan heillä pienempi.

”Yhteys näkyy johdonmukaisesti havainnoivissa tutkimuksissa, mutta niissä ei selviä, mikä on syy ja mikä seuraus”, sanoo palkitun tutkimuksen tekijä Anna Kankaanpää Jyväskylän yliopistosta.

Laadukkaissa satunnaistetuissa, kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole hänen mukaansa pystytty näyttämään toteen, että fyysinen aktiivisuus ehkäisee ennenaikaisia kuolemia.

”Yhteys on altis monille sekoittaville tekijöille”, sanoi Kankaanpää Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä. Hänen vielä vertaisarvioimaton tutkimuksensa näyttää, että näin todella on.

Kankaanpää on tutkijan uralla vasta viimeistelemässä väitöskirjaa, mutta hän ehti kerryttää menetelmä­osaamista kymmenen vuotta tilastoasiantuntijana Liikunnan ja kansanterveyden tutkimuskeskuksessa Likesissa. 

Sitten hän siirtyi tekemään tutkimusta Gerontologian tutkimuskeskukseen apulaisprofessori Elina Sillanpään ryhmään. Koulutukseltaan Kankaanpää on matemaatikko.

”Menetelmät ovat vahvuuteni”, hän sanoo.

Kankaanpää koetteli liikunnan ja pitkäikäisyyden yhteyttä 22 000 suomalaisen kaksosen aineistolla. Vuoden 2020 loppuun mennessä lähes joka kolmas heistä oli kuollut. Koehenkilöiden fyysistä aktiivisuutta oli mitattu kyselyllä kolmeen otteeseen elämän aikana.

Ensimmäisen analyysin tulos oli, että fyysisesti aktiivisilla ennenaikaisen kuoleman riski oli jopa viidenneksen pienempi kuin liikkumattomilla. 

Mutta kun kaksosparien sisäisellä vertailulla suljettiin pois perimän vaikutus ja lisäksi eliminoitiin tupakoinnin, runsaan alkoholinkäytön ja lihavuuden vaikutukset, jäi liikunnan tuottama vähennys kuoleman riskiin enintään yhdeksään prosenttiin.

Lopuksi Kankaanpää jätti analyysista pois sellaiset kaksosparit, joista vähintään toisella oli jo seurannan alussa ollut sepelvaltimotautiin liittyvää rintakipua, sydäninfarkti tai diabetes.

Hän selittää, miksi valmiiksi sairaat oli järkevää sulkea pois. Jos koehenkilöllä on jo lähtötilanteessa vakava tauti, se todennäköisesti aiheuttaa seuranta-aikana liikkumattomuutta eikä toisin päin.

Kun kaikki nämä sekoittavat tekijät oli huomioitu, erot kuolleisuudessa hävisivät liikkumattomien ja eri määrän liikkuvien väliltä. 

Koehenkilöiltä mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Menetelmällä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.

Havainto voi olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia tapahtuu joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.

Johtopäätös tutkimusraportissa oli, että syy-yhteys liikunnan ja pitemmän elämän välillä saattaa olla toinen kuin ajatellaan: terveysongelmat estävät ihmisen liikkumista jo pitkään ennen kuin ne tappavat.

Liikunta taas jatkuu kautta elämän, jos ihminen pysyy terveenä.