Uskotko, että melkeinpä joka kysymykseen on olemassa oikea vastaus? Ajatteletko, että on olemassa vain hyviä tai huonoja päätöksiä? Ja että muut ovat joko ystäviä tai vihollisia?

Tämänkaltaisilla kysymyksillä on psykologian tutkimuksessa mitattu koehenkilöiden taipumusta mustavalkoiseen ajatteluun.

Mustavalkoinen ajattelu nopeuttaa valintoja ja sitä kautta helpottaa elämää. Näin kertoo väitöskirjatutkija Pentti Henttonen Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osastosta.

Jos ajattelee, että erilaisiin tilanteisiin on vain yksi oikea ratkaisu, valintojen tekeminen on aivojen näkökulmasta tehokkaampaa verrattuna siihen, että ajattelisi valitsevansa monesta yhtä hyvästä tai yhtä huonosta vaihtoehdosta.

Tehokkain ajattelutapa ei kuitenkaan yleensä ole paras ajattelutapa.

Oikeassa elämässä ilmiöt ovat tavallisesti monisyisiä ja monimutkaisia. Useimmilla valinnoilla on hyvät, huonot ja neutraalit puolensa.

Siksi psykologiassa ajatellaan, että jyrkkä mustavalkoisuus on ajatusvääristymä.

Ajatusvääristymä tarkoittaa virheajatusta, jota ihminen pitää miettimättä totena – kuten että jokaiseen pulmaan olisi varmuudella joko oikea tai väärä ratkaisu.

”Olisi tärkeää kyetä näkemään harmaan sävyjä ja pystyä välttämään mustavalkoista ajattelua”, Henttonen kokoaa.

Tavallisesti mustavalkoinen ajattelu vähenee, kun ihminen varttuu aikuiseksi.

Se johtuu siitä, että ajattelu kehittyy iän myötä vaiheittain lapsen konkreettisesta ja minäkeskeisestä ajattelusta kohti ajattelua, jossa ihminen ymmärtää asioiden ristiriitaisuudet ja moniuloitteisuuden, kertoo Turun yliopiston kehityspsykologian professori Riikka Korja.

”Erilaisten asioiden ja ilmiöiden monimutkaisuuden ymmärtäminen kehittyy usein vasta myöhäisnuoruudessa.”

Ajatteluun liittyvän mentalisaatiokyvyn kehityksen kautta ihminen oppii ymmärtämään vähitellen myös sen, mitkä asiat saavat hänet itsensä ajattelemaan, tuntemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla – ja toisaalta sen, mikä kaikki vaikuttaa toisen ihmisen ajattelun, tunteiden ja toiminnan taustalla.

Mitä enemmän ihmisellä on valmiuksia mentalisaatioon, sitä helpompi hänen on aikuisena tarkastella asioita eri näkökulmista – eli vähemmän mustavalkoisesti.

”Jos taas tästä on puutetta, voi tilanne herkemmin ohjata ajattelua kategoriseen ja mustavalkoiseen suuntaan.”

Mentalisaatiokyvyn kehitystä tukee lapsena saatu tarpeeksi hyvä vuorovaikutus aikuisen kanssa. 

Toisaalta joskus mustavalkoinen ajattelu voi myös lisääntyä jälleen vanhemmalla iällä.

Ajattelu ja persoonallisuus kehittyvät koko elämän, ja valtaosin ihmisen ajattelu kehittyy moniulotteisemmaksi elämänkokemuksen myötä.

Mutta toisaalta vanhetessa avoimuus uusille kokemuksille ja ulospäinsuuntautuneisuus tyypillisesti vähentyvät. Se voi johtaa mustavalkoisen ajattelun yleistymiseen, Pentti Henttonen pohtii.

Ainakin teorian tasolla voisi siis ajatella, että mustavalkoisuus on yleistä lapsena ja nuorena kunnes aikuisuus vähentää sitä – mutta kypsä ikä tuo piirteen taas joissakuissa esiin.

Mustavalkoinen ajattelu voi pyrkiä pintaan myös kuormittavissa elämäntilanteissa tai riidan tuiskeessa. 

Itse asiassa jokainen turvautuu mustavalkoisiin ajatusmalleihin joskus, vaikka olisikin kyvykäs ajattelemaan moniulotteisemmin, sanoo Riikka Korja.

Esimerkiksi stressaantuneena tai uhkaavassa tilanteessa kyky mentalisaatioon usein hetkellisesti laskee. 

Tällaisissa hetkissä ihminen ei välttämättä halua ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka pakottaisi muuttamaan omaa ajattelua jostakin asiasta.

Pentti Henttosen mukaan aikuisen mustavalkoajattelun taustalla on myös yleisiä psykologian lainalaisuuksia.

Yksinkertaistavat ajatukset voivat esimerkiksi toimia eräänlaisena selviytymiskeinona.

Mustavalkoisessa ajattelussa ei tarvitse tuhlata aikaa ja energiaa tilanteiden ymmärtämiseen. Sen sijaan voi koettaa selviytyä esimerkiksi konfliktista syyttelemällä toista.

Molempien asiantuntijoiden mukaan myös tietynlainen ympäristö voi kannustaa mustavalkoiseen ajatteluun.

Esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa mustavalkoinen ajattelu pääsee helposti valloilleen, koska viestintä on nopeaa ja algoritmit vaikuttavat usein suosivan kärjekkäitä mielipiteitä ja vahvoja tunnereaktioita herättäviä julkaisuja. Lisäksi tekstimuotoisissa someviesteissä ilmeet, eleet ja äänensävyt puuttuvat.

Omaa taipumusta mustavalkoajatteluun voi arvioida esimerkiksi miettimällä, kuinka usein joutuu arjessaan erilaisiin konflikteihin ja ristiriitoihin, Riikka Korja neuvoo.

Jos saa lähipiiriltään jatkuvasti palautetta omasta arkisesta joustamattomuudestaan, kannattaa omia ajattelun ja reagoinnin tapojaan pohtia.

Omaa ajattelua voi opetella monipuolistamaan purkamalla pohdinnan alaisen aiheen pienempiin osiin. Osien joukosta voisi etsiä edes yhden yksityiskohdan, jossa hahmottaa erilaisia puolia – hyviä, huonoja ja neutraaleja.

”Sekin voi auttaa, että miettii omaa elämäänsä ja etsii esimerkin asiasta, jota luuli mustavalkoiseksi mutta joka lopulta paljastuikin monisyiseksi.”