Kuka saa neuvoa toisia seksiasioissa ja millaista koulutusta ja kokemusta vaaditaan henkilöltä, joka antaa toiselle seksuaaliterapiaa?

Asiasta kiistellään nyt rajusti alan ammattipiireissä.

Riidat ovat kärjistyneet Suomen Seksologisessa Seurassa, joka valmistautuu pitämään vuosikokoustaan marraskuun viimeisenä päivänä, ensi maanantaina. Kyseessä on jo kolmas yritys. Kaksi aiempaa vuosikokousta on päättynyt juridiseen riitelyyn ja kaaokseen.

Osa seuran jäsenistä on syyttänyt nykyistä hallituksen jäsentä Tommi Paalasta kunnianloukkaussyytteillä ja rikosilmoituksilla uhkailusta.

”Avoin keskustelu on tukahdutettu”, sanoo nimettömänä pysyttelevä seuran jäsen.

Tommi Paalanen kiistää uhkailun. Hänen mukaansa syytökset ovat ”osa järjestelmällistä häirintää, jonka kohteena Suomen seksologisen seuran hallitus on ollut kesällä ja syksyllä 2019”.

Tilanne on niin tulehtunut, että juuri kukaan ei uskalla puhua siitä julkisesti. Helsingin Sanomat haastatteli tätä juttua varten kymmentä seksologia, joista vain kolme suostui kertomaan näkemyksensä omalla nimellään. Lisäksi moni kieltäytyi haastattelusta kokonaan ja osa suostuneistakin veti nimensä pois.

Myös seuran hallituksen puheenjohtaja Tiina Vilponen kieltäytyi haastattelusta. Runsaat kaksi vuotta seuraa luotsannut Vilponen perusteli kieltäytymistään sähköpostitse sanoen, että hän ”ei ole oikea henkilö haastateltavaksi”.

Tommi Paalanen kieltäytyi haastattelusta kahdesti, mutta suostui lopulta kommentoimaan uhkailusyytöksiä sähköpostitse.

Paalanen on myös Seksologisen seuran seksuaalieettisen toimikunnan puheenjohtaja ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja.

Ensimmäisen kerran seura yritti pitää vuosikokouksensa elokuussa. Varattu kokousaika kului riitelyyn esityslistasta.

Kokouksen jälkeen seuran hallitus julkaisi tiedotteen, jossa kokouksen puheenjohtajana toimineen seksuaalipedagogin ja kouluttajan Juha Kilpiän väitettiin rikkoneen yhdistyslakia ja seuran sääntöjä. Oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä totesi syytökset perättömiksi.

Seuraavan kerran seura yritti pitää kokouksen syyskuussa. Neljän tunnin riitelyn jälkeen kokous keskeytettiin. Kokouksen puheenjohtaja, psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio luopui puheenjohtajuudestaan kesken kokouksen.

Paikalla olleet kertovat eturivissä istuneen seuran hallituksen uhkailleen Kalliota kokouksen aikana käräjähaasteilla. Kallio perusteli kokouksessa väistymistään sillä, että hän ”ei kokenut oloaan turvalliseksi”.

Silminnäkijöiden mukaan yksi seuran jäsen oli kokouksessa niin järkyttynyt saamistaan uhkauksista, että pyysi puheenvuorossaan itkien anteeksi hallitusta kohtaan esittämäänsä kritiikkiä.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan useita ihmisiä oli kokousten yhteydessä uhattu rikosilmoituksilla, käräjähaasteilla ja korvausvaatimuksilla, jos he olivat esittäneet kriittisiksi tulkittuja näkemyksiä kokouksessa tai seksologien suljetulla Facebook-sivustolla.

Erään lähteen mukaan ”enemmän kuin kahden käden sormin laskettava joukko” on kertonut vaienneensa havaitsemistaan epäkohdista uhkailun takia.

Paalanen kiistää sähköpostiviestissään lähettäneensä kenellekään henkilökohtaisesti viestejä.

”Kaikki viestintä on ollut seuran hallituksen virallisesti toteuttamaa tai kokouksissa käytyä”, Paalanen sanoo.

Hänen mukaansa väitteissä on kyse kampanjasta, jossa vuosikokousten järjestämistä ja pohjoismaista yhteistyöprosessia on häiritty. Lisäksi Paalanen kertoo, että häntä on perusteetta syytetty talousepäselvyyksistä, minkä johdosta hän on tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta.

Häirintäkampanjaa toteuttavat Paalasen mukaan Osmo Kontula ja ”eräät muut”. Kontula on Väestöliiton tutkimusprofessori sekä Seksologisen seuran perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja. Kontula sanoo HS:lle syytösten häirintäkampanjasta olevan perättömiä. Hän toteaa myös olevansa surullinen alan yhteishengen häviämisestä.

Paalanen kiistää myös joidenkin seuran jäsenten syytteet maalittamisesta: ”En ole itse sosiaalisissa medioissa, joten jään pohtimaan, miten tällainen voisi onnistua ilman tiliä FB:ssä, Twitterissä tai Instassa.”

Paalanen pitää kuitenkin Seksualistin päiväkirja -nimistä blogia, jonka sisältöä jaetaan sosiaalisessa mediassa.

Eräs HS:n haastattelema henkilö kuvaa maalittamista ”karmeaksi ilmiöksi”.

”Henkilö leimaa toisen sosiaalisessa mediassa ja yllyttää omat seuraajansa tätä vastaan. Kohahdus käy, ennen kuin ehditään ottaa selvää, mistä oikeasti on kyse. Iltapäivälehdet tarttuvat aiheeseen hanakasti. Tällainen julkinen teloitus voi tuhota mahdollisuuksia toimia alalla. Siksi moni sulkee mieluummin suunsa.”

Moni seuran jäsen pelkää joutuvansa samanlaiseen julkiseen myllytykseen kuin Kontula.

Tiedotusvälineet kertoivat keväällä, että Kontula oli erotettu Seksologisesta seurasta viime vuoden lopulla. Uutisointi perustui Seksologisen seuran lähettämään lehdistötiedotteeseen.

Samoihin aikoihin Paalanen syytti blogissaan Kontulaa seksistisestä ja asiattomasta toiminnasta ja tuen puutteesta seuran puheenjohtajaa Tiina Vilposta ja entistä puheenjohtajaa Marja Kihlströmiä kohtaan. Lisäksi hän nimitteli Kontulaa alatyylisesti.

Kontula on kiistänyt väitteet. HS on myös nähnyt raportin, jossa Kihlström kiittää Kontulan tukea.

Kontula nosti erottamisestaan oikeuskanteen, jonka jälkeen erottaminen peruutettiin takautuvasti kesäkuussa. Asiaa ei lainkaan käsitelty käräjäoikeudessa.

Kontulan kohtelu suututti ja säikytti monet. Seurasta on myös lähtenyt jäseniä.

Seuran mukaan jäseniä on tällä hetkellä 1 300. Kato on käynyt myös seuran hallituksessa, johon on aiemmin kuulunut 12 jäsentä. Tällä hetkellä hallituksessa on enää kuusi jäsentä, joista valtaosalla on asema myös Sexpo-säätiössä.

Seuran tilanteesta ovat huolestuneet myös lääkärit.

”Olemme surullisina seuranneet kuluneen vuoden tapahtumia. Seksologisen seuran toiminnalla on kauaskantoisia vaikutuksia seksuaalikasvatuksen tulevaisuuteen, potilaiden hoitoon ja alan tutkimukseen ja kehitykseen Suomessa”, toteaa Suomen Seksuaalilääketieteellinen Yhdistys kannanotossaan.

Mistä Seksologisen seuran kriisissä pohjimmiltaan on kyse? Miksi seura on ajautunut riitoihin?

Joidenkin mielestä on kyse murroksesta, jossa uudet, vapaamieliset voimat yrittävät muuttaa alan vanhaa toimintakulttuuria. Toisten mielestä kyse on vallankaappauksesta, jossa Sexpo-säätiö pyrkii ajamaan omia etujaan Seksologisen seuran kautta.

Paalanen edustaa Sexpo-säätiötä ja on sen toiminnanjohtaja. Hän on siis osa uutta, ”vapaamielistä” siipeä.

Vuonna 1969 perustettu Sexpo-säätiö on ollut seksuaalisen tasavertaisuuden edelläkävijä Suomessa. Sexpon päämääränä on edistää seksuaalista vapautta, tasa-arvoa ja seksuaalioikeuksien toteutumista. Se järjestää muun muassa maksuttomia neuvontapalveluja ja alan koulutusta. Koulutukset ovat sille merkittävä tulonlähde.

Useiden arvioiden mukaan Sexpon tavoitteena on nyt höllentää seksologian ammattilaisten koulutusvaatimuksia sekä Suomessa että pohjoismaisella tasolla. Tällä Sexpon uskotaan havittelevan enemmän opiskelijoita koulutuksiinsa.

Seksologiaa voi opiskella esimerkiksi Sexpon tai Väestöliiton täydennyskoulutuksessa tai ammattikorkeakouluissa ammatillisena täydennyskoulutuksena.

Seksuaalineuvonnan koulutus on tarkoitettu pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen tarkoitus on antaa valmiuksia kohdata hoitotyössä asiakkaan kokemuksia esimerkiksi seksuaalisesta väkivallasta tai kaltoinkohtelusta tai sairauden aiheuttamista muutoksista seksuaaliseen toimintakykyyn. Seksuaalikasvattajan täydennyskoulutus on tarkoitettu kasvatusalan ammattilaisille, jotka opettavat seksiasioita tai kohtaavat niitä työssään kouluissa ja päiväkodeissa.

Seksuaaliterapiakoulutus antaa valmiuksia terapeuttiseen, ratkaisukeskeiseen työhön asiakkaan kanssa, jonka ongelmana saattaa olla esimerkiksi haluttomuus tai häiriöt erektion tai orgasmin saamisessa. Kliininen seksologi tekee vaativaa kliinistä hoitotyötä. Käytännössä kliiniset seksologit ovat usein lääkäreitä, jotka ovat hankkineet seksologin pätevyytensä ulkomailla.

Suomessa näihin koulutuksiin hakeutuvalta edellytetään sosiaali- tai terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa tai alalle soveltuvaa korkeakoulututkintoa.

Seksologinen seura julkaisi kuitenkin kesäkuussa seksuaalineuvojille uuden näyttöpohjaisen auktorisoinnin, jossa esimerkiksi lähihoitaja voi osoittaa omaavansa seksuaalineuvontaan tarvittavan osaamisen erityisen kokeen avulla.

Vaikka tätä uudistusta pidetään sinänsä hyvänä, alalla on myös noussut huoli siitä, että Sexpo hyväksyy maksullisiin koulutuksiinsa henkilöitä, joilla ei ole vaadittavaa tutkintoa tai sitä vastaavaa täydennyskoulutusta tai alan kokemusta.

Sexpon nettisivuilla vaatimuksia onkin höllennetty. Esimerkiksi seksuaalineuvojan koulutukseen osallistuminen ei edellytä sosiaali- tai terveysalan tai ihmissuhdealan tutkintoa. Sen sijaan edellytyksenä on alempi korkeakoulututkinto, ammatillinen perustutkinto (esimerkiksi lähihoitaja) tai käynnissä olevat opinnot edellä mainituilta aloilta.

Alalla tätä pidetään erittäin huolestuttavana.

”Jos ammatillista täydennyskoulutusta markkinoidaan jollekin, jolla ei ole vaadittavaa ammatillista pohjaa, heikennetään koko ammattikunnan arvostusta ja pätevyyttä sekä myös tämän ihmisen mahdollisuuksia työllistyä toivomallaan alalla”, sanoo nimettömänä pysyttelevä lähde.

”Hyvä koulutus on erittäin tärkeätä juuri seksuaalisuuden alueella, joka on erittäin herkkä ja helposti haavoittuva”, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Leena Väisälä, jolla on myös pohjoismainen kliinisen seksologin ja eurooppalainen seksuaalilääketieteen pätevyys. Väisälä toimi Seksologisen seuran puheenjohtajana vuosina 2014–2017.

Seksologian alan ammattinimikkeet eivät ole Suomessa nimikesuojattuja kuten esimerkiksi lääkärin tai kätilön ammattinimikkeet. Tällä hetkellä kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa esimerkiksi seksuaalineuvoja, seksuaalikasvattaja tai seksuaaliterapeutti.

Seksuaaliterapiakoulutuksessa ei myöskään vaadita oman terapian läpikäymistä, jota edellytetään esimerkiksi Kelan hyväksymiltä psykoterapeuteilta. Seksuaaliterapeutin palveluja käyttävä asiakas ei voi saada kustannuksiin Kela-korvauksia, vaikka terapiaan olisi lääkärin lähete.

Suomen Seksologinen Seura perustettiin vuonna 1997 parantamaan alan koulutusta ja arvostusta. Seura kehitti niin sanotun auktorisointijärjestelmän, joka todistaa henkilön suorittaneen tietyt ehdot täyttävän ammatillisen täydennyskoulutuksen.

Seksologinen seura käyttää myös merkittävää valtaa, sillä se myöntää seksuaalineuvojille ja seksuaalikasvattajille näitä auktorisointeja. Auktorisointeja myöntää myös Pohjoismainen seksologiyhdistys NACS.

Seksologien valtataistelu on siirtymässä nyt myös pohjoismaiselle tasolle. Tämä on joidenkin mielestä todellinen syy myös Seksologisen seuran vuosikokouksen viivytyksille: Näin Sexpo sai varmistettua oman edustuksen NACSissa.

NACS:n koulutuksen uudistusta valmistelevaa työryhmää vetää Seksologisen seuran varapuheenjohtaja, Sexpon koulutuspäällikkö Veera Uusoksa. NACS:n Suomen auktorisointiryhmän puheenjohtaja on Maarit Sinisaari-Eskelinen, joka ei halunnut kommentoida asiaa.

Suomen Seksuaalilääketieteellinen yhdistys vastustaa koulutuksen heikennystä jyrkästi.

”Pieninkään koulutuksen tason lasku ei ole hyväksi alalle, joka muutenkin kamppailee uskottavuutensa kanssa. Lääkäreiden on voitava olla täysin varmoja, että heidän tiimissään toimivat seksuaalineuvojat ja -terapeutit ovat hyvin erinomaisesti koulutettuja ja etiikaltaan moitteettomia”, toteaa Seksuaalilääketieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, erikoislääkäri, kliininen seksologi ja dosentti Juhana Piha, jolla on eurooppalainen seksuaalilääketieteen pätevyys.

Hän arvioi, että ”meneillään oleva koulutuksen tason lasku, seksuaalitieteiden viihteellistyminen ja alan koulukuntakiistat vievät mahdollisen seksologisten ammattinimikkeiden suojaamisen aina vain entistä kauemmas.”

Suomessa on Pihan mukaan jo nyt niin ”tavaton määrä erilaisia seksologian alan asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita ja seksiasioiden asiantuntijajulkkiksen statuksen saaneita henkilöitä, että heidän taustakoulutuksestaan ja käytännön kokemuksestaan on vaikeaa saada luotettava käsitystä”.

Pahimmillaan koulutuksen heikentäminen voi hänen mielestään vaarantaa potilasturvallisuuden.

Viime aikoina on kiistelty myös siitä, onko alan uskottavuudelle hyväksi, että esimerkiksi seksuaaliterapeutti esiintyy viihdeohjelmissa ja kertoo perhe-elämästään somessa.

Lääkärit ovat huolissaan siitä, että alan uskottavuus voi heiketä viihteellistymisen myötä.

Asia on noussut esille muun muassa uuden Dplay-suoratoistopalvelussa alkavan Naked Attraction Suomi -tosi-tv-ohjelman myötä. Siinä rakkautta etsivät ihmiset kohtaavat toisensa ensitapaamisella alasti.

Ohjelmaa juontaa seksuaaliterapeutti Marja Kihlström, joka tunnetaan myös Puhu muru -blogistaan ja podcastistaan sekä Instagram-tilistään, jolla oli marraskuun alussa 27 300 seuraajaa. Tilillään hän kertoo avoimesti perhe-elämästään ja on julkaissut esimerkiksi kuvia kuukautisvuodostaan normalisoidakseen puhetta kuukautisista.

Kihlström ei halunnut kommentoida asiaa tässä jutussa.

Hän perusteli esiintymistään huhtikuussa Helsingin Sanomissa näin: ”Avoimuus lisää avoimuutta. Siksi saatan esimerkiksi näyttää, että menkkaveret tulivat urheilutrikoista läpi tai kertoa, että jopa minä pelkään puolison lakanneen rakastamasta minua, jos emme ole hetkeen harrastaneet seksiä.”

Marraskuun alkupuolella hän totesi HS:n haastattelussa, että Naked Attractionin kaltaisia ohjelmia tarvitaan normalisoimaan alastomuutta. Hän tähdentää, että hän ei olisi lähtenyt ohjelmaan mukaan, ellei sillä olisi syvempi merkitys.

Osa seksuaaliterapeuteista rinnastaa terapiasuhteen lääkärin ja potilaan väliseen suhteeseen tai psykoterapeutin ja asiakkaan suhteeseen.

Lääkäreiden ja psykoterapeuttien ammattietiikkaan kuuluu, että terapia- tai potilassuhteeseen ei tuoda henkilökohtaisia asioita. Lähtökohtana on käsitellä potilaan tai asiakkaan kokemusta, ei lääkärin eikä terapeutin. Siksi yksityisasioista ei yleensä kerrota myöskään julkisuudessa.

”Kun ihminen hakee apua, hän ei välttämättä halua tietää, että terapeutilla on ollut edellisenä viikonloppuna mahtava seksiloma”, sanoo nimettömänä pysyttelevä terapeutti.

Väisälän mielestä on hyvä, että Suomessa on erilaisia seksuaaliterapeutteja. ”Jos terapeutti esiintyy somessa aktiivisesti, asiakkaatkin saavat hänestä tietoa. Toiset voivat pitää aktiivisesta oman elämän esittelystä, toiset taas kavahtaa ekshibitionistisesti toimivaa terapeuttia.”

Maanantaina Seksologinen seura kokoontuu siis kolmatta kertaa pitämään tämän vuoden vuosikokoustaan.

Moni pelkää seuran tulevaisuuden olevan vaakalaudalla: ”Mitä seuralle tapahtuu – ja miksi?” kysyy eräs.

Tällä kertaa kokous pidetään videopalvelu Zoomissa. Puheenjohtajaksi on pyydetty juristi.

Riitoja on odotettavissa ainakin siitä, myöntääkö kokous hallitukselle tili- ja vastuuvapauden.

Suurin haitta riitelystä ja keskinäisestä syyttelystä koituu kuitenkin seksologian alalle, sen uskottavuudelle, kehitykselle ja tutkimukselle. Viime kädessä suomalaisille.

”Vaikka seksuaalisuuden käsitteleminen ja siitä puhuminen on Suomessa vapautunut, se on tapahtunut aivan liian hitaasti”, sanoo Leena Väisälä.

”Ihmiset tulevat ammattilaisen vastaanotolle vasta viimeisenä oljenkortenaan, kun he ovat jo eron partaalla. Jos he hakisivat apua seksielämänsä ja seksuaalisuutensa ongelmiin jo aiemmin, ratkaisun löytäminen olisi paljon helpompaa.”

Oikaisu 27.11. kello 8.56: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti, että Suomen Seksologiseen Seuraan olisi kuulunut parhaimmillaan 1 200 jäsentä, mutta nykyisin jäseniä olisi tuhat. Seuran mukaan jäseniä on tällä hetkellä 1 300.