2000008808227

📅 2022-05-24T05:53:23.934Z
👁️ 127 katselukertaa
🔓 Julkinen


”Se oli järkyttävää.”

Aamupäivällä 7. tammikuuta lastentautiopin professorin Terhi Tapiaisen puhelin ja sähköposti alkoivat hälyttää. Kollegat katsoivat suoraa lähetystä valtakunnallisesta koronatiedotustilaisuudesta. He kyselivät, mitä oikein on meneillään.

Kameroiden edessä seisoi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) puhumassa tunteikkaasti pitkittyneen koronataudin uhasta. Ministerin tilaama long covid -väliraportti oli juuri valmistunut. 

Puheenvuorossaan Kiuru laskeskeli, kuinka yhden viikon aikana pitkäkestoiseen koronatautiin saattaisi sairastua tuhansia aikuisia ja satoja lapsia.

”Uhkana on, että Suomeen syntyy yksi suurin tai yksi suurimmista kansansairauksien uusista ryhmistä”, Kiuru sanoi.

Raportti, jota ministeri esitteli, oli Oulun yliopistossa professorina työskentelevälle Tapiaiselle tuttu – hän oli yksi sen kirjoittajista. Yllätyksenä sen sijaan tuli tapa, jolla ministeri raportin suorassa lähetyksessä saatteli julkisuuteen.

Hallituksen oli määrä samana päivänä käsitellä Kiurun ajamaa esitystä kevätlukukauden aloittamisesta etäopetuksessa. 

Kun tuli kysymysten vuoro, Kiurulta tiedusteltiin tautitilanteesta. ”Pelkään, että kouluihin palaaminen ensi viikolla ei ole turvallista”, hän vastasi toimittajalle.

Kiurun vastaus koski tartuntoja ja terveydenhuollon kuormitusta, mutta rivien välistä piirtyi ilmiselvä viesti: lasten laittaminen lähiopetukseen pahentaisi pitkittyneen koronataudin uhkaa.

Tapiainen istui viisi minuuttia työpaikkansa kahvihuoneessa. Sitten hän kirjoitti Twitteriin tekstin, jossa hän sanoutui irti Kiurun viestistä. 

Tapiainen luonnehtii tapausta ”täysin poikkeukselliseksi” urallaan. 

”Työtämme käytettiin väärin ja härskisti poliittisen päämäärän ajamiseen”, hän sanoo nyt HS:lle.

Seuraavalla viikolla lukuisat muutkin raportin kirjoittajista ilmaisivat Ylen jutussa pettymyksensä siihen, miten raportti julkistettiin.

Tapiaisen mukaan tiedotustilaisuus toi päivänvaloon isomman juovan, joka oli revennyt ministeriön ja asiantuntijoiden välille.

”Oli jonkinlainen kaksoistodellisuus: poliittinen totuus ja todellinen tilanne. Ja erityisen räikeä ristiriita oli tässä long covid -jutussa.”

Mitä Suomen koronakulisseissa viime talvena oikein tapahtui?

KristA KIURU oli kahden ensimmäisen pandemiavuoden aikana Suomen keskeisin koronapoliitikko. Hän johti koronatyötä ministeriössä, jonka lakiin kirjattu tehtävä on ohjata epidemian torjuntaa.

Siinä tehtävässä Suomi menestyi yllättävänkin hyvin. Korkeat epidemiapiikit saatiin estettyä siihen asti, että väestö oli saatu laajasti rokotetuksi. Aseina olivat kontaktirajoitukset ja tartuntojen jäljitys.

Viime syksynä hallitus antoi vastuun epidemian torjunnasta alueellisille ja paikallisille viranomaisille. Sovittiin, että rajoitukset puretaan, kun rokotuskattavuus saavuttaa 80 prosentin rajan. Ihmisten annettiin uskoa, että rajoituksista voidaan luopua ilman epidemian kiihtymistä.

Kiuru kuitenkin varoitteli seurauksista. 

Kun tartunnat syksyn mittaan lisääntyivät lisääntymistään, hän nousi näyttämölle kovin ottein ja alkoi puuttua entistä hanakammin asiantuntijoiden työhön.

Ministeriön ja sen oman asiantuntijalaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välit olivat hiertäneet pitkin pandemiaa.

Kolmansia rokotuksia oli annettu Suomessa syyskuusta lähtien, ensiksi immuunipuutteisille, riskiryhmille ja vanhuksille. Vauhti oli Kiurun mielestä liian hidas. 

Hän ryhtyi painostamaan THL:n alaista Kansallista rokotusasiantuntijaryhmää Kraria.

Ministeri moitti ryhmää useaan otteeseen tiedotusvälineissä siitä, ettei se tehnyt päätöksiä rokotusten laajentamisesta alle 60-vuotiaisiin hänen toivomallaan nopeudella.

Iltalehdessä nimetön hallituslähde toivoi Suomen johtaviin rokotusasiantuntijoihin kuuluvalle Hanna Nohynekille potkuja ryhmästä. Iltalehden lähde sanoi THL:n ylilääkärin olevan ”laumasuoja-ajattelun vallassa”.

Tällä annettiin ymmärtää, että Nohynek pyrkisi lisäämään väestön immuniteettia antamalla tartuntojen kasvaa.

Nohynek kertoo HS:lle, että ministeri ei lähestynyt häntä eikä muita Krarin jäseniä suoraan. Vaatimukset tulivat lähinnä julkisuuden kautta.

Nohynek vastasi kritiikkiin kertomalla, että Krar noudattaa koronarokotusstrategiaa, jonka tavoitteena on pääasiassa vakavan taudin torjunta. Siksi iäkkäät rokotetaan ensin.

Tämän jälkeen Kiuru vei hallituksessa nopeasti läpi rokotusstrategian muutoksen.

Kun aiemmin tavoitteena oli ollut vähentää tautitaakkaa, estää kuolemia ja turvata terveydenhuollon kantokyky, nyt strategiaan kirjattiin lisäys: rokottamisella pyrittiin myös vähentämään tartuntoja.

THL:n mielestä panoksia ei olisi kannattanut laittaa tartuntojen torjuntaan, koska rokotteet ehkäisivät niitä vain osin ja lyhytaikaisesti. Vakavalta taudilta rokotetut olivat hyvin suojassa.

Joulukuun alussa THL päätti ulottaa kolmannen rokotuskierroksen kaikkiin aikuisiin. Nohynekin mukaan syynä ei ollut ministerin asettama paine vaan tieto rokotetehon heikkenemisestä ja uudesta virusmuunnoksesta, omikronvariantista.

Kolmosrokotuksia alettiin jakaa omikronaallon uhatessa vauhdilla, mutta se ei estänyt epidemian räjähtämistä. 

Jos Kiuru ei kuunnellut omaa asiantuntijalaitostaan, ketkä ministerin korvaan sitten kuiskivat?

HS kysyi tätä 26 ihmiseltä, jotka ovat osallistuneet Suomen koronatoimiin tai mahdollisesti vaikuttaneet niihin. Haastateltavista valtaosa halusi asemansa vuoksi puhua nimettömänä.

Kiurun toimintaa läheltä seuranneet sanovat, että hän hoiti koronatilannetta ”intohimolla” ja ”pieteetillä” ja muodosti näkemyksensä itse. Hän ei omaksunut linjaansa suoraan myöskään ministeriönsä virkamiehiltä.

”Kiuru on hyvin voimakastahtoinen ja johtaa vahvasti ministeriötä”, sanoi tilannetta seurannut virkamies. Siihen ministerillä on hänen mukaansa oikeus. Toimintatapa ei kuitenkaan ole ongelmaton, lähde sanoo.

”Virkamiehet ovat lojaaleja, mutta heidän tehtävänsä olisi turvata eri näkökulmien esiintulo valmistelussa. Nyt ollaan lähempänä sitä, että ministeri sanoo, mitä hän haluaa, ja virkamiesten pitää laatia perustelut.”

”[Sosiaali- ja terveysministeriö] STM on päällikkövirasto, ja kun päällikkö puhuu, muut eivät kritisoi”, sanoo toinen lähde.

Kiurun asenteeseen vaikutti ennen kaikkea ensimmäinen koronakevät. Näin näkevät sekä ministeriä lähellä olevat lähteet että koronakokouksiin osallistuneet asiantuntijat.

”Ehkä kokemukset vuoden 2020 kovasta linjasta olivat niin hyviä”, sanoo kokouksiin ajoittain osallistunut lääkäri.

Moni HS:n haastattelemista koronatoimijoista kokee Kiurun olleen lähellä niin sanottua tukahduttamislinjaa. Siinä tartunnat pyritään pitämään lähellä nollaa voimakkailla rajoituksilla – hinnasta välittämättä. Maailmalla Kiina noudattaa edelleen tätä linjaa.

Tukahduttamista vaati ensimmäisestä pandemiavuodesta lähtien erityisesti Eroon koronasta -niminen ryhmä. Sen julkaisemaa muistiota Kiuru kiitteli syksyllä 2020 varauksetta.

”Siinä on tosi rautaista asiaa koottu samaan paperiin. Kuka siitä nyt eri mieltä voisi olla”, hän sanoi.

THL taas edustaa perinteistä epidemiologista linjaa, jonka mukaan kontaktien rajoittaminen voi pidätellä virusta vain väliaikaisesti. Kun ihmiset taas jatkavat toistensa tapaamista, virus väistämättä leviää. Rokotetuille vaara ei ole kuitenkaan enää suuri.

Elokuussa 2021 Eroon koronasta -ryhmä vaati muistiossaan rajoitustoimien jatkamista, vaikka rokotukset etenivät.

Ryhmän mielestä rokotukset eivät riittäneet estämään kansanterveydellisiä haittoja kuten pitkittynyttä koronatautia. Tarvittiin myös maskeja, testaamista ja jäljittämistä.

HS:n haastattelemien lähteiden mukaan Kiurulla ei ollut ryhmään läheistä yhteyttä, vaikka hän toimikin osin sen suuntaviivojen mukaisesti ja sai jäseniltä julkista kiitosta.

Ministeriä lähellä oleva hallituslähde muotoilee, että Kiuru ”kuulosteli” ryhmän ”painavia kansalaispuheenvuoroja” mutta ”sivuraidetta ministerin luo” ei ollut.

Eroon koronasta -ryhmän kannanottoja kirjoittivat muiden muassa evoluutiobiologian tutkija Tuomas Aivelo, genomiikan professori Tuuli Lappalainen ja keuhkosairauksien professori Marjukka Myllärniemi. He sanovat HS:lle, etteivät olleet suoraan yhteydessä ministeriin.

”Ehkä on liioiteltu ryhmän vaikutusta. Se on marginaalinen porukka”, sanoo asiantuntijalähde.

STM:n korona­tilannekuva­ryhmässä käytiin kuitenkin keskustelua ryhmän kannanotoista, kertoo kokouksissa ollut tehohoidon ja anestesiologian professori Matti Reinikainen.

Kiurulla oli tapana soitella.

Useat HS:n haastattelemat lähteet kertovat ministerin pitäneen puhelimitse yhteyttä suoraan sairaanhoitopiirien johtajiin ja lääkäreihin.

Erityisen tiivis yhteys hänellä kerrotaan olleen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) apulaisylilääkäriin Eeva Ruotsalaiseen. Yksi haastateltu arveli Kiurun puhuneen tämän kanssa puhelimessa ”joka päivä”.

Ruotsalainen tuli kansalaisillekin tutuksi. Hän esiintyi tiuhaan mediassa ja edusti infektiolääkäreistä varovaisinta, tiukkoja rajoituksia suosivaa linjaa.

”Kaiken sulkija, kaiken rajoittaja, ikään kuin maailmassa ei olisi ollut mitään muuta kuin koronaepidemia”, luonnehtii Hus-kollega Ruotsalaista.

”Pessimistisin ihminen, jonka olen urallani kohdannut”, sanoo toinen lääkäri.

Syyskuussa A-studiossa Ruotsalainen esimerkiksi kutsui rajoitusten purkamista virheeksi.

Ruotsalainen ei ainoana tavoitelluista lääkäreistä suostunut lainkaan puhumaan Helsingin Sanomille.

Keitä muita Kiuru kuunteli?

Keskustelukumppaneiksi nimettiin myös Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Mikko Pietilä ja Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas.

He kaikki vahvistavat ministerin soitelleen heille suoraan. Broasin mukaan Kiuru soitti hänelle kerran, puhuakseen Lapin päätöksestä purkaa ravintolarajoituksia keväällä 2021.

Mäkijärvi sanoo puhuneensa ministerin kanssa useasti. Hänen mukaansa ministerin linja oli rajoituksista päätettäessä tiukka ja hyvin ennakoiva, yhteiskunnan avautumisen vaiheessa taas ”konservatiivinen”. 

Myös Hus kannatti Mäkijärven mukaan melko varovaista rajoituslinjaa.

Hän piti yhteyttä Kiuruun toimivana, vaikka ministerin toimintatapa olikin ”vähän poikkeuksellinen”.

STM ei kuitenkaan aina huomioinut sairaanhoitopiirien viestiä jakaessaan määräyksiä rokottamisesta, testaamisesta tai rajavalvonnasta.

”Usein kyse oli siitä, onko jokin asia mahdollinen toteuttaa ja missä aikataulussa.”

Mäkijärvi vahvistaa, että erimielisyydet kärjistyivät loppuvuodesta 2021 ja tammikuussa 2022.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Pietilä sanoo, että näkemyserojakin oli mutta niitä on turha korostaa. Hänen mukaansa pandemian hoidossa onnistuttiin enimmäkseen hyvin ja yhteys ministeriöön toimi varsinkin alun jälkeen.

Broasin näkemykset painoivat HS:n tietojen mukaan etenkin jäljitystä koskeneessa tilannekuvassa. 

Lapin esimerkkiin viitattiin, kun STM vaati laajan testaamisen ja jäljityksen jatkamista. Jäljitystä jatkettiin Lapissa pitkään sen jälkeen, kun siitä oli jo tullut Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa toivotonta.

Soittoja Kiurulta vahvistaa saaneensa myös Kuopion yliopiston tehohoidon ja anestesiologian professori Matti Reinikainen. Hän johtaa kansallista tehohoitoa koordinoivaa toimistoa.

Koronaepidemian pahimmissa vaiheissa toimisto raportoi teho-osastojen kuormituksesta ministeriöön päivittäin.

Joskus kävi niin, että ministerin yleisölle esittelemät numerot yksinkertaistuivat matkan varrella. Julkisuuteen tuli jopa lukuja, joita Reinikaisen oli vaikea tunnistaa.

”Meidän luvuissamme on tyypillisesti vaihteluvälejä ja todennäköisyyksiä. Kun olemme sitten kuunnelleet ministerin puhetta, ne ovat muuttuneet yhdeksi konkreettiseksi luvuksi.”

Esimerkiksi hallituksen tiedotustilaisuudessa 25. marraskuuta Kiuru totesi, että vapaana olisi enää ”yksi tehohoitopaikka”. Jälkeenpäin asiantuntijat korjasivat, ettei paikkoja voi laskea niin yksioikoisesti.

Reinikainen kuitenkin lisää, että enimmäkseen ministeriön tehohoitoa koskeva viestintä oli asianmukaista.

Kiuru ei tyytynyt ainoastaan kuuntelemaan – hän myös jakeli palautetta ja ohjeita.

”Hän soitteli illat sairaanhoitopiireihin ja osallistui aktiivisesti myös operatiiviseen toimintaan. Se aiheutti sekä kauhistusta että ihastusta”, yksi virkamies sanoo.

Virkamiehen mielestä näin ”pärjättiin hyvin”, eikä yhtä paljon olisi saatu aikaan, ellei ministeri olisi pannut omaa arvovaltaansa peliin.

Mutta osa haastatelluista piti Kiurun toimintatapaa haitallisena.

Husin virkamiesjohtoon kuuluva lähde sanoo, ettei Kiuru hahmottanut oikein omaa rooliaan eikä eri instituutioiden toimivaltuuksia. Hänestä tuli ”häiriötekijä”, joka yritti viedä johtamista autoritaariseen suuntaan ja painosti niitä, jotka olivat eri mieltä.

”Hän ei tajunnut, ettei Lääkintöhallitusta enää ole.”

Vuonna 1991 lakkautettu Lääkintöhallitus ohjasi terveydenhuollon kenttää käskyin ja kehotuksin. Nyt sairaanhoitopiireillä on laaja autonomia.

Mäkijärven mukaan ministeriön ohjauskirjeet päädyttiin Husissa tulkitsemaan suosituksiksi. ”Käytännössä ohjeita oli pakko soveltaa sen mukaan, mikä oli mahdollista ja järkevää.”

Hankalaksi kävi erityisesti THL:n asema, kun Kiuru pyrki ohittamaan ja jopa vaientamaan sen näkemyksiä. Laitoksessa tasapainoiltiin välien säilyttämisen ja julkisten kannanottojen välillä. Ajoittain pelättiin, etteivät THL:n näkemykset ja lausunnot edes pääse päättäjien tietoon.

Erään Husin virkamiehen mielestä Kiuru ”ajoi THL:n itsenäisenä toimijana kiville”.

”Sekä STM:n että THL:n virkakunta alisuoriutui tehtävässään Kiurun takia. Tärkeät ihmiset joutuivat niin kuin Kremlin puhetta toistamaan riippumatta sen totuusarvosta.”

Yhteiskunnan avaamista tukevista arvioista Kiuru antoi haukkuja myös Husille.

Mäkijärvi vahvistaa, että Kiurulta tuli ”pari kolme palautepuhelua” husilaisten julkisuudessa esittämistä näkemyksistä, jotka poikkesivat ministerin käsityksistä.

Toinen esimerkki asiantuntijoiden yli kävelemisestä nähtiin joulun alla.

Kiuru halusi testaukseen ja jäljitykseen lisää puhtia, vaikka suuret kaupungit olivat jo lokakuussa ilmoittaneet jäljityksen käyneen hyödyttömäksi.

”Testaukseen ja jäljitykseen peräänkuulutettiin kapasiteetin nostamista tilanteessa, jossa se ei ollut mahdollista, kun oli valtava pula resursseista”, kertoo koronatestauksen kansallisen koordinaatioryhmän Lab7:n jäsen.

Ryhmän tehtävänä on valmistella Suomen testausstrategian päivitykset. Sen jäseninä on laboratorioiden ylilääkäreitä ja johtajia sekä STM:n edustajia.

Joulukuussa ryhmä sopi, että testaamista kohdennetaan riskiryhmiin. Tavoitteena oli, ettei testaus tukkeutuisi ja testiin pääsisivät ne, joille se on hoidon kannalta tärkeää.

Strategian painotus kuitenkin muuttui ministeriön käsittelyssä. Julkistettu linjaus ei HS:n haastattelemien jäsenten mukaan vastannut ryhmässä sovittua. Siinä sanottiin, että kaikilla joilla on sopivia oireita tai epäilys tartunnasta, tulee päästä tarvittaviin diagnostisiin tutkimuksiin – siis testiin.

”Muutokset lisäsivät testattavaa väestöosuutta ja kuormitusta tosi paljon”, kertoo yksi ryhmän jäsen.

”Pyrimme varmistamaan, että testiin pääsisivät ne, joilla tarve oli suurin, mutta [ministeriön viestinnässä] testiin pääseminen ilmaistiin lähes subjektiivisena oikeutena. Lääketieteellisestä diagnostiikasta tehtiin yhdenvertaisuuskysymys, mitä se ei ole.”

Virkamieslähteen mukaan syynä muutoksiin oli ”poliittinen tahto”, mutta lähde ei halunnut sanoa, kuka tämän tahdon ilmaisi.

Kiurun dramaattinen ulostulo pitkittynyttä koronatautia koskevassa ”long covid -tiedotustilaisuudessa” herätti arvostelua, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet raportin laatineen työryhmän sisäiset kiistat.

Kiuru perusti ryhmän elokuussa 2021. Ministeriölähteiden mukaan sellainen haluttiin, koska nähtiin, että THL ei käsitellyt pitkittynyttä koronatautia ministeriön edellyttämällä vakavuudella.

Työryhmän johtoon Kiuru pyysi Turun yliopiston neurologian emeritusprofessorin Risto O. Roineen.

Roine otti aiheen vakavasti. Jo huhtikuussa 2021 Roine kuvaili covid-19-tautia monin tavoin huolestuttavaksi aivosairaudeksi.

Erityisesti yksi kohta rytinällä julkaistussa väliraportissa, harmitti monia ryhmän jäseniä. Se oli maininta, jonka mukaan pitkäkestoinen koronatauti ilmenee noin joka toisella aikuisella koronavirusinfektion jälkeen.

Väite antoi taudista liian hurjan kuvan, sillä se perustui muutamiin tutkimuksiin, joissa tarkasteltiin erityisesti vakavan tautimuodon sairastaneita.

HS:n haastattelemien jäsenten mukaan moni ryhmässä vastusti tällaisen päätelmän esittämistä yhteenvedossa. Kokoavana kirjoittajana toiminut Roine ei silti suostunut poistamaan väittämää, että pitkittyneen taudin saa joka toinen.

Se oli useiden ryhmän jäsenten mielestä erikoista.

”Kummallinen veto” ja ”täysin väärä tulkinta”, sanovat nimettöminä puhuneet ryhmän jäsenet.

Osa jopa pohti eroamista ryhmästä. Pitkittyneestä koronainfektiosta kärsiviä hoitavan Husin klinikan ylilääkäri Helena Liira tekikin niin. Hän on sanonut myöhemmin haastatteluissa pitävänsä pelottelua vaarallisena potilaille.

Osa päätteli, että työllä oli ”osin poliittinen päämäärä”.

Roine kiistää tulkinnan. Hän vakuuttaa ryhmän toimineen ilman poliittista ohjausta. Sitä Roine ei kuitenkaan suostu arvioimaan, käyttikö Kiuru raporttia tarkoitushakuisesti.

”Minun asemani ei varmasti ole kommentoida ministerin toimintaa.”

LonG COVID -tiedotustilaisuus oli hetki, jolloin erimielisyydet purskahtivat esiin. Kiurun ja hänen ministeriönsä koronalinja törmäsi avoimeen vastarintaan.

Moni lääkäri sanoo jälkeenpäin HS:lle, että etäkouluesitys ja sen perusteleminen pitkittyneen koronataudin uhalla olivat viimeinen pisara, joka sai heidät toimimaan.

Tammikuussa lastentautien ylilääkärit, lastenlääkäriyhdistys ja lastentautiopin professorit sekä laaja joukko infektiolääkäreitä lähettivät päättäjille avoimet kirjeet. Niissä painotettiin, että etäopetus olisi paitsi lapsille haitallista myös epidemian torjunnassa hyödytöntä.

Lasten elämää ei tule rajoittaa epidemian tukahduttamisen yrittämiseksi, sillä ei pystytä aikuisia suojelemaan, infektiolääkäreiden kirjeessä luki.

THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta ilmoitti ministereille, ettei THL kannata etäkouluun siirtymistä.

Kapinaan liittyivät seuraavalla viikolla kaupungit.

Helsinki, Espoo, Vantaa ja kahdeksan muuta Etelä-Suomen kuntaa sanoutuivat julkisesti irti STM:n testaus- ja jäljitysstrategiasta. Ne yksinkertaisesti lakkasivat tottelemasta ja ilmoittivat sen julkisesti.

Kiuru oli sanonut, että kokonaiset luokat voisivat joutua karanteeniin yhdenkin tautitapauksen vuoksi. Kunnat kuitenkin ilmoittivat pääosin luopuvansa karanteeneista ja jäljityksestä.

Omikronmuunnos levisi huolimatta rajoituksista, jotka aiemmin olivat pidätelleet epidemiaa. Tartuntahuippuun tultiin pääkaupunkiseudulla odotettuakin nopeammin.

Hallitus teki koulupäätöksen THL:n kannan mukaisesti, ja lapset palasivat lomilta lähiopetukseen.

Samalla kääntyi Suomen koronapolitiikan suunta. Helmikuussa painopiste siirtyi yhteiskunnan avaamiseen.

Kiuru jäi 3. helmikuuta vanhempainvapaalle odottamaan ensimmäisen lapsensa syntymää. Hän ei halunnut antaa haastattelua eikä kommentoida jutussa käsiteltyjä tapahtumia. 

THL:n ja STM:n lähteistä kerrotaan, että ministerin vaihto on rauhoittanut tilannetta laitosten sisällä ja niiden välillä. Kiurun sijaiseksi tuli Aki Lindén (sd), jota kuvataan pragmaatikoksi.

”Lindenin lähestymistapa on vähemmän intohimoinen, enemmän kuunteleva eikä niin epärealistinen, vaikka hänkin on varovaista siipeä. Nyt on tavallisia kokouksia eikä yksinpuheluita.”

Pandemia ajoi päättäjät ratkaisuihin, joilla oli traagisiakin vaikutuksia ihmisten elämään. On demokraattisesti valittujen poliitikkojen ydintehtävä suhteuttaa toisiinsa kansalaisten suojeleminen ja perusoikeudet.

Mutta puuttuivatko he myös asioihin, jotka eivät heille kuuluneet?

Tätä mieltä oli moni haastatelluista.

Virusopin professorin Ilkka Julkusen mukaan ”hyvin korkeat päättäjät lähtivät tekemään ruohonjuuritason päätöksiä”.

”Jopa päätöksiä siitä, ketä diagnosoidaan”, hän sanoo.

Julkusen mielestä poliitikkojen tehtävä on varmistaa resurssit mutta jättää käytännön toimet ammattilaisille, jotka niitä yleensäkin hoitavat.

”Olen koulutukseltani lääkäri, mutta en minä mene sanomaan kirurgille, miten ohitusleikkaus pitää tehdä. Nyt poliitikot uskoivat tietävänsä paremmin kuin lääkärit, tutkijat ja hoitoalan ammattilaiset.”