Turun yliopiston lastentautiopin professori Erika Isolauri, 68, on maailman siteeratuin probioottitutkija, kirjoittanut noin 450 tieteellistä artikkelia sekä ohjannut kymmeniä väitöskirjoja.

Ketterillä aivoilla varustettu matemaattisen perheen tytär huomasi heti koulutiensä alussa oppimisen olevan hänelle helppoa. Tieto jäi päähän, vaikka Isolauri vain kuunteli opettajan puhetta.

Kun alakoulussa asiat sujuivat helposti, Isolaurilla oli paljon vapaa-aikaa. Hän opetteli latinan kielen logiikkaa.

”Tykkäsin latinasta, se oli kuin šakin pelaamista. Latinan lauseenrakenteet olivat äärimmäisen kiehtovia.”

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Isolaurilla oli elämään hyvät eväät: kuusi laudaturia ja keskiarvo tasan kymmenen. Pääsykokeissa Isolauri taktikoi ja hankki täydet pisteet yksittäisistä tehtävistä, jotka auttoivat hänet lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Isolauria on haastateltu HS Vision uuteen Minä olen älykäs -podcastiin, jossa eri alojen ihmiset keskustelevat aivotyöskentelystä ja työuristaan. 

Muita vieraita ovat yrittäjä Jari Sarasvuo, juontaja Niko Saarinen, strategiayhtiö Gemicin perustaja Johannes Suikkanen, musiikin tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri, vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskela sekä jääkiekkoilija Aapeli Räsänen.

Podcastissa on haastateltu myös Helsingin yliopiston psykologian professoria Markus Jokelaa, joka puhuu ensimmäisessä jaksossa älykkyyden määritelmästä.

Podcastin ensimmäinen jakso on julkaistu tänään ja seuraavat jaksot ilmestyvät aina lauantaisin. 

Älykkyydestä on vaikea keskustella, koska aiheeseen liittyy niin paljon stigmoja, Jokela sanoo.

Ihmisten on vaikea myöntää olevansa älykkäitä tai ehkä edes tietää sitä, jos ei ole asiaa ajatellut sen enempää. Valtaosa ihmisistä myös arvioi oman älykkyytensä noin 10–15 älykkyysosamääräpistettä yläkanttiin. 

Sama tulos toistuu Jokelan mukaan myös esimerkiksi ihmisten kokemuksessa omista ajotaidoistaan. Noin 80 prosenttia ihmisistä kokee olevansa parempi kuljettaja kuin oikeasti onkaan.

”Älykkyydestä on jostain syystä tullut kaikki tai ei mitään -ominaisuus. Kaikki älykkyystutkijat korostavat, että se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa.”

”Ihmiset virheellisesti tulkitsevat, että kun puhutaan älystä, sillä tarkoitetaan sitä, että älykkyys olisi ikään kuin ainoa piirre, jolla ihmistä pitää tarkastella.”

Älykkyys ymmärretään usein väärin. Neuropsykologi Howard Gardner kehitti 1980-luvulla moniälykkyysteorian, jonka mukaan ihmisellä ei ole yhtä älykkyyttä vaan toisistaan riippumattomia älykkyyksiä. Jokelan mukaan Gardnerin teoria on myöhemmin todistettu vääräksi useissa eri tutkimuksissa.

”Kysymys on käsitteellinen. Älykkyydestä on puhuttu jo yli sata vuotta kognitiivisena älykkyytenä eli ongelmanratkaisutaitona ja psykologisena ominaisuutena.”

Älykäs ihminen on sellainen, joka pystyy käsittelemään tietoa tehokkaammin, nopeammin ja virheettömämmin kuin keskivertoihminen. Korkea kognitiivinen kapasiteetti heijastelee eri taitoihin, joita jokainen voi tietenkin myös itse kehittää.

Esimerkiksi muistia tai lukemista voi harjoitella.

”Näiden hahmotuskykyä voi parantaa, mutta paraneminen ei juurikaan ylety eri kognitiivisten osa-alueiden yli.” 

”Se on se älykkyyden ydin. Että ihminen pystyy toimimaan eri kognitiivisten kykyjen osa-alueilla tehokkaammin ja virheettömämmin kuin muut.”

Omaa älykkyyttään voi testauttaa esimerkiksi Mensan testeillä, mutta Jokelan mukaan on toinenkin keino havainnoida, onko älykäs.

”Että toimivatko hoksottimet.”

Älykkyyden tunnistamisen ja kehittämisen eteen työtä tekevä kansainvälinen Mensa-järjestö jakaa vuosittain Mensa-palkinnon. Palkinto tunnettiin aikaisemmin nimellä vuoden älykkö.

Vuonna 1996 palkinnon sai Jari Sarasvuo, joka huomasi Isolaurin tapaan koulussa, että tietomassat pysyvät helposti päässä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sarasvuo pääsi ensimmäisellä yrittämällä Helsingin kauppakorkeakouluun.

Hän pystyi jo nuorena liikuttamaan ihmisiä sosiaalisilla taidoillaan ja muistamaan lukemiaan asioita hyvin.

Nykyään Sarasvuo on multimiljonääri, yrittäjä ja sijoittaja, jonka sijoitukset ovat tosin menneet täysin mönkään.

”Mihin tahansa olen sijoittanut, olen hävinnyt kaiken”, Sarasvuo kertoo.

Syy on hänen omissa ajatuksissaan.

”Olen aika ketterä järkeilemään itseni pihalle. Muu maailma ei ymmärrä, mitä yritän sanoa.” 

”Eräs keskieurooppalainen sijoittaja opetti minulle, että trade not what you think, trade what you see.”

Sarasvuo, 58, sanoo tyhmentyneensä viime vuosina. Se ei ole tavatonta.

Psykologian professori Jokelan mukaan ihmisen kognitiiviset kyvyt ovat huipussaan 20–30-vuotiaana. Sen jälkeen kyse on vain siitä, miten hidasta laskua saa aikaan. Parasta lääkettä tähän ovat terveelliset elämäntavat, kuten liikunta ja hyvä ravinto.

”Älykäs ihminen huomaa, kun lanttu alkaa pehmetä. En ole enää samalla tavalla keskittyvä, tarkka ja kaavoja tunnistava”, Sarasvuo pohtii.

Mikäli ihmisen kognitiiviset taidot ovat terävimmillään 20–30-vuotiaana, onko esimerkiksi elinkeinoelämän ja politiikan ikäjakauma täysin väärä? Pitäisikö nuoret päästää irti?

Jokelan mukaan ajatus on houkutteleva. Vastaus riippuu työtehtävästä.

”Jos on tehtävä, jossa monet asiat vaativat päättelyä, asioiden yhdistämistä, abstraktia taitoa, niin ehkä olisi hyvä olla ihmisiä, joiden päättelykyky toimii nopeasti.”

Myös kokemuksella on tietty arvo, mutta Jokela sanoo kokemuksen olevan tutkimusten mukaan yliarvostettua. Kokemus ei siirry työtehtävästä toiseen kuten älykkyys.

”Jos on tehnyt 20 vuotta samoja töitä, niin ei ole ehkä parantunut yhtään. Tutkimusten mukaan kun palkataan uusi työntekijä, niin menestyminen aikaisemmassa työtehtävässä on aika heikko ennuste sille, miten pärjää uudessa työtehtävässä.”

”Älykkyyden pitäisi saada huomattavasti suurempi rooli rekrytoinneissa kuin se saa”, Jokela mutustelee ja pohtii, pitäisikö työpaikkojen järjestää älykkyystestejä.

Jari Sarasvuo on aktiivinen viestipalvelu X:n (aiemmin Twitter) käyttäjä. Hän sanoo olevansa nykyään tyhmempi ja hitaampi myös sen vuoksi.

Sarasvuon on pakko pitää X:stä välillä taukoa.

”Kun olen paljon sosiaalisessa mediassa, teen järjettömiä virheitä ja luen huonosti. Minusta on tullut hönömpi versio itsestäni.”

”On kausia, kun en kuluta ruutua niin paljon. Silloin luen ja kirjoitan. Huomaan kognitiivisen kykyni palautuvan silloin aina vähän.”

Jokela sanoo, että länsimaissa älykkyysosamäärät ovat laskussa. Joidenkin tutkijoiden mukaan sosiaalisella medialla voisi olla vaikutusta tuloksiin.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisten kognitiivinen kapasiteetti olisi pienentynyt. Aivoja ei vain jumpata samalla tavalla kuin ennen.

”Sosiaalinen media on usein vain selailua. Eivät ihmiset pysähdy Instagram-kuviin ja pohdi, mitä tämä tarkoittaa tai mitä päätelmiä siitä voisi tehdä. Ei haasteta kognitiivisia kykyjä.”

”Se on vähän kuin kehonrakentaja vain selailisi kuntosalilaitteita mutta ei koskisi mihinkään.”

Jokelan mukaan geneettiset erot selittävät älykkyydestä noin 60 prosenttia. 

Hänellä on ikävä uutinen kaikille, jotka pohtivat oman älykkyytensä parantamista. 

Sitä ei nimittäin voi tehdä.

”Tietenkin jokainen toivoisi sitä, mutta kognitiivisen kapasiteetin eli psykologisen ominaisuuden, joka toimii neurobiologisiin tekijöihin pohjautuen älykkyyden taustalla, parantaminen ei näyttäisi olevan mahdollista.”

”Erilaisia taitoja voi parantaa, mutta se rajautuu vain taitojen piiriin”, Jokela sanoo mutta lisää vaikutusten myös häviävän, jos taitoja ei harjoita.

Älykkyys korreloi monen asian kanssa. Älykkäät ihmiset ovat yleensä terveempiä, stressittömämpiä ja koulutetumpia kuin muut ihmiset.

Jokela sanoo, että älykkyydellä ei ole oikein mitään negatiivista sivuvaikutusta, vaikka monet yhdistävät korkean älykkyysosamäärän esimerkiksi mielenterveysongelmiin.

”Se on lähinnä myytti.”

Stressittömyys syntyy siitä, että älykkyys on yhteydessä ongelmanratkaisutaitoihin. Älykäs ihminen pystyy todennäköisesti arvioimaan paremmin, mitä asioita täytyy eri tilanteissa ottaa huomioon.

Esimerkiksi lastentautiopin professori Isolauri sanoo palastelevansa aina isommat ongelmat ja aikataulut osa-alueisiin.

”Teen ranskalaisilla viivoilla listan osa-alueen tutkimuksen tuloksista ja mitä siitä ajatellaan. Lopuksi teen yhteenvedon ja siirryn seuraavaan osa-alueeseen.”

”Osa-alueista teen synteesin. Varaan ylimääräistä aikaa, jotta en joudu kiireen vietäväksi. Ongelman jäsentely muistuttaa latinan jäsentelystä. Jaetaan osiin, pilkotaan ja argumentoidaan.”

Sarasvuo on huomannut elävänsä huoletonta elämää, johon stressi ei kuulu. Yksi syy on hänen filosofiansa: Sarasvuo suhtautuu elämään kuin farssiin, huvittavaan näytelmään. 

”Tietty huvittuneisuus erilaisissa tilanteissa leikkaa stressiltä pahimman terän pois.”

Nykypäivän ihminen työskentelee todennäköisesti ainakin jossain määrin aivoillaan, ei pelkästään kehollaan. Ihmisten aivot ovat eri tutkimusten mukaan helposti ylikuormittuneita, eikä niitä aina muisteta lepuuttaa.

Tässä mielessä älykkään aivot eivät poikkea. Jokela korostaa esimerkiksi levon merkitystä, jotta kognitiivinen kapasiteetti ei luhistu iän karttuessa.

Sarasvuo sanoo lepuuttavansa aivojaan metsäkävelyillä. Lisäksi hän menee hyvin aikaisin nukkumaan ja herää, kun on nukkunut tarpeeksi. 

Isolauri myös kävelee. Professori muistelee erästä projektia, kun hän teki 10–12 tunnin työpäiviä kolme kuukautta putkeen.

”Sitten lähdin kaupungille kävelemään, että ahaa, täällä on kevät.”

”Mutta lepuutan aivojani myös Poliisikoira Rexillä sekä käsitöillä. Ylioppilaaksi kirjoitin sillä tavalla, että kudoin ja kertasin sanoja.”

Yksi suuri virhepäätelmä on, että älykkyys takaisi menestystä, mainetta ja mammonaa. Edes Suomen kokoisessa markkinassa älykkyys ei ole tae mistään.

Älykkyys on vain yksi ominaisuus, vaikka erittäin tärkeä sellainen.

Jokela muistuttaa, että ihmisillä on elämässä erilaisia motivaatiotekijöitä.

”On paljon vaatimattomia, hyvin arkista elämää eläviä erittäin älykkäitä ihmisiä, joiden arvomaailmaan tällaiset pyrkimykset eivät kuulu”, Jokela sanoo viitaten rahaan ja menestykseen.

”Älykkyyteen ei liity, että ihminen olisi kunnianhimoinen tai päämäärätietoinen.”

Jokela muistelee yhdysvaltalaista fyysikkoa John Bardeenia, joka voitti fysiikan Nobelin kahdesti: vuosina 1956 sekä 1972.

”Voidaan todeta, että suhteellisen välkky kaveri.”

Bardeen eli vaatimatonta elämää perheensä kanssa. Hän järjesti naapurustossa grillijuhlia ja golfasi viikonloput. Kun Bardeen kuoli vuonna 1991, hänen naapurinsa eivät olleet tietoisia Bardeenin voittamista Nobel-palkinnoista.

”Voisi kuvitella, että ne olisi voinut johonkin keskusteluun sujauttaa.”

Teksti: Emil Elo, kuvitukset: Anni Mutikainen, kuvatoimittaminen: Matti Pietola