Napissa on teltan ja kuun kuva. Sitä painamalla muuttuu käsityksemme autoilusta.

Painike tulee esiin täyssähköauto Tesla Model Y:n näytöltä, kun huitaisen etusormella ruudun alareunaa. Siellä piileskelevät ilmastointisäädöt.

Vaikka autossa on suomenkieliset tekstit, lukee napissa englanniksi ”camp”. Siitä käynnistyy Teslan leiriasetus. 

Sen avulla autossa voi nukkua.

Sähköautot mullistavat leiriytymisen, sillä ilmastointia voi pitää koko yön päällä. Kyseessä on oiva pakokeino kuumasta kodista kesällä, mutta toimiiko se hyytävässä pakkasessa? HS tapasi keskikesällä sähköautoilevan perheen, joka kertoi jutussamme talvileiriytymisen mahdollisuudesta.

Siitä lähtien olen miettinyt asiaa. On aika testata talviunia.

Pysäköin Teslan Model Y -auton joulukuun puolivälin pakkasissa Helsingin Rastilan leirintäalueelle. Rastila on talvella auki, mikä voi tulla monelle yllätyksenä.

Viereisillä paikoilla on asuntovaunuja, joita on koristeltu jouluvaloin. Minä en aio roikkua sähkötolpan piuhassa, vaan olen täysin auton armoilla.

Teslan akku on melkein täynnä. Aloitetaan.

Camp-napin painaminen käynnistää kevyen hurinan lämpöpumpusta. Akun ei pitäisi loppua, sillä yö syö siitä arvioiden mukaan noin 10–20 prosenttia. 

Nyt ei mitata, miten ammattilainen selviää pienellä energiankulutuksella, vaan miten amatööri selviää hengissä.

Testiautona on Saksassa valmistettu Y:n pitkän toimintamatkan versio. Tesla ei kerro akkujensa kokoa, mutta sähköä on käytössä täydellä akulla noin 75 kilowattituntia.

Testin alussa varaus on 89 prosenttia. Auto lopettaa leiriytymisen, jos luku laskee alle 20 prosentin.

Kaadan takapenkit ja kokoan sänkyäni, joka on ilmapatjasta ja vieraspatjasta improvisoitu keko. Ulkona on kuusi pakkasastetta, mutta vinha viima piinaa leirintäaluetta. 

Huomaan tehneeni virheen: takaosa olisi kannattanut valmistella tallissa tai hallissa. Lämpöä vuotaa häslätessäni ovilla ja takakontilla. 

Tesla-harrastajat suosittelevat yöksi 20 asteen lämpötilaa. Asetan sen auton näytöltä, mutta ryyditän sitä takkatulimoodilla. Käytännössä takkatulimoodi tarjoaa suuttimista tulevan kuuma henkäyksen. Samalla ruudulla tirisee nuotio.

Pumppaan ilmapatjaa auton sisällä, jottei se sotkeudu lumeen. Näyssä on naapureilla miettimistä, kun vieressä on huojuva auto ja sisällä hytkyy hikinen mies.

Lämmin ilma nousee ylöspäin, ja Teslan kupera katto on keskeltä korkealla. Myönteisenä käänteenä huomaan, että auton jalkatilat ovat lämpimät. 

Patjani on kapea, joten nostan toisen takapenkin pystyasentoon ja saan itselleni istumatilaa. Iltapalaksi on teetä ja leipää.

Y:ssä on todella paljon tilaa. Takapenkin lattia on tasainen, ja jalkatilaa riittää etupenkit eteen vedettynä. Omaisuutta saa ripoteltua ja unohdettua ympäri autoa. Mihin minä sen termarin laitoin?

Akusta on kadonnut vain kaksi prosenttia, vaikka availin ovia, joten rohkenen nostaa lämpötilan 21 asteeseen. Tähän testiautoon en ole yhdistänyt mobiilisovellusta, joten joudun tekemään kaikki säädöt kurottaen näytölle takapenkkien välistä. Se on epämukavaa.

Jos joku muu meinaa yöpyä autossa, valmistajan puhelinappi on ehdoton.

Patja ei istu. 

Tyynyt ovat auton kaadettujen penkkien niskatukien kohdalla, jalat vasten kontin takaosaa. Löysän vieraspatjan takia pääni tuntuu kallistuvan alas jalkatilaan, joten asettelen makuupaikan vinoon.

Harmi. Autoon olisi mahtunut järeämpi patja. Lisäksi verkosta voi tilata Tesloihin muotoiltuja patjoja. Petivalinnassa ei kannata olla saita.

Virittelen irrotettavasta hattuhyllystä ikkunasuojan, joskin tähän aikaan vuodesta ei aurinko herätä aamuyöllä.

Pudotan lämpötilan takaisin 20 asteeseen. T-paita päällä autossa alkaa olla vilpoista. Ikkunoiden reunat ja tiivisteet tuntuvat kylmiltä, vaikka ne eivät falskaa. Jalat ovat vasten kontin takaosaa, joka on niin ikään viileä. 

Onneksi minulla on villasukat.

Olen aamun torkku ja illan virkku, joten menen nukkumaan vasta hieman ennen kello yhtä.

Sitä ennen käyn leirintäalueen vessassa. Leiriasetuksen voi ilahduttavasti jättää päälle autosta poistuessa, joten lukitsen majapaikkani iltapesun ajaksi.

Orastavan viileyden takia nostan lämpötilan 22 asteeseen, koska akun varaus on vielä yli 80 prosenttia. Näytöllä pyörähtää leirimaisema, sitten se sammuu.

Ulkona joku naapureista tekee lumitöitä yöllä. Hänen liikkeensä eivät kuulu auton sisälle. 

Ainoa äänimaisema on hurahteleva lämpöpumppu. Se tuo mieleen hitaasti lipuvan Ruotsin-laivan hurinan.

Nukahdan.

Herään spontaanisti aamuviiden jälkeen, ja vilkaisen heti näyttöä. 71 prosenttia.

Se on henkinen helpotus. Akusta on mukavuuspainotteisella lämmityksellä vajonnut ”vain” 18 prosenttia vaikka pakkanen on kiristynyt.

En saa heti uudestaan unen päästä kiinni, sillä mietin koko homman järkevyyttä. Tässä sitä keskellä joulukuuta nukutaan auton takakontissa.

Auton ominaisuudelle löytyy itse asiassa talvisia sovellutuksia arjesta, niin ettei autossa tarvitse olla koko yötä. 

Torimyyjä, joka lämmittelee autossa asiakkaita odottaessaan.

Vanhempi, joka vartoo lapsiaan urheiluharjoituksista.

Matkantekijä, joka odottelee levikkeellä sankan lumipyryn loppumista.

Vajoan uudelleen uneen.

Nukun sikeästi ja herään puoli yhdeksältä. Varaus on vajonnut aloitushetkestä 25 prosenttia.

Kovimmat optimoijat pääsisivät alle 20:n, mutta täytyy muistaa mukavuuspainotteinen lämmitys, ovien availu ja melko myöhäinen heräämiseni. Olisin voinut hehkuttaa auton vaikka saunaksi, ja silti akkua olisi riittänyt. 

Ikkunat ovat pääosin sulat, mutta jäätä ja lunta rapsahtelee maahan, kun astun ulos.

Lasken, että auto on kuluttanut yön aikana 20,2 kilowattituntia sähköä. Se vastaa karkeasti arvioiden sadan kilometrin maantieajoa.

Täyssähköautossa nukkuminen on talvella täysin mahdollista, ongelmatonta ja sähköä vähän kuluttavaa.

Tämä ei ole vain Teslan etu. Esimerkiksi korealaisista sähköautoista löytyy vastaava ”utility mode”.

Yksi asia on silti vakio. Kaikesta huolimatta kyse on autossa nukkumisesta.

Kotipeti vie vielä voiton.